Outoa, kun mies hyväksyy sukulaisten vierailun vaikka koti on sata kertaa sotkuisempi kuin näillä
Eli ollaan oltu vierailuilla miehen sukulaisten luona ja kaikilla on siistit kodit, myös heidän aikuisilla lapsillaan. Meillä on aina ollut ihan hirveän näköistä sotkua, jonka kanssa luovutin joitain vuosia sitten. En asu enää edes miehen ja lasten kanssa, koska en voinut hyvin siellä. Nyt jotkut miehen sukulaiset ovat kuulemma tulossa käymään kahvilla päivän varoitusajalla. Siinä menee sitten sekin kuvitelma heiltä, että olisimme kuin kaikki muut. En ole asunut kesän jälkeen kotona, eikä siellä ole ainakaan siistiytynyt sen jälkeen. Omassa arjessa sotku ei haittaa, ellei sitä ala katsoa ulkopuolisen silmin, mutta jos alkaa niin tukka nousee pystyyn, ihan hirveää verrattuna muihin ihmisiin. En tajua, miksei mies sano sukulaisilleen, ettei käy, että he tulevat tai pidä siistimpää yllä, jos vierailut on okei. Nyt sitten sukulaiset voivat paheksua perhettämme kaikille, vaikka muita ei ole sisällä asti käynytkään. En pysty menemään paikalle ylpeänä esittelemään tuotostamme, vaikka en ole virallisesti muuttanut pois kotoa.
Kommentit (449)
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.
ap
Ala harjoitella tätä! Hyväksy muita ihmisiä sellaisena kuin he ovat vaatimatta aina itsellesi jotain. Opettele näkemään myös toisten tarpeet
Koti kuntoon kirjoitti:
Tuosta edellisen sukupolven taakasta FlyLadykin puhuu ja vääristä ajatusmalleista, esim. "äiti siivosi lattian paremmin kuin mihin itse pystyn, joten en edes lähde yrittämään". FlyLady puhuu kannustavasti ja saa aikaan uusia ajattelumalleja. Ei tarvitse olla täydellinen, otat vain pieniä askelia ja nautit aikaansaannoksistasi.
Mä en ajattele, että mun äiti siivosi paremmin, kuin mihin itse pystyn. Äitini siivoamisessa ongelma oli se, että äiti pakotti itsenssä tekemään asioita, joista ei pitänyt. Äiti myös teki asioita tavoilla, jotka saivat ne tuntumaan ikäviltä pakoilta. Se on minusta jo sinänsä todella huono lähtökohta elämässä yhtään mihinkään. Tok sillä lailla on mahdollista hetkellisesti tai voimine riittäessä saavuttaa paljon siisteyttä ja en näköistä, kuin elämä olisi hallinnassa, mutta hänen oma lapsensa (minä) voi pahoin sen kaiken alla. En aio toimia siinä kuten hän.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap alapeukutat ainoana joka ainoaa muiden kirjoittamaa kommenttia?
Loukkaavia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ap! Välillä oon ihan varma, että on vaan sitkeä provoilija ja välillä vaikuttaa että olisikin ihan oikeasti sekopää.
Mitä mieltä muut olette, provo vai sekopää?
Mä kallistun kyllä provon puolelle. Jollain on tosi tylsää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä siinä siivoamisessa sitten niin vaikeaa on. Imuroimatta voi olla vaikka 2 viikkoa, eikä koti näytä vielä mitenkään pahalta. Vaikka imuroisi kerran kuukaudessa niin koti on vielä ihan siedettävässä kunnossa. Parin viikon välein sitten petivaatteet vaihtoon ja samalla vessanpytty siistiksi. Tiskit ja pyykit voi pestä vaikka viikonloppuna. Tiskiä tulee yllättävän vähän kun ei ota aina uutta lautasta kaapista tai sitä uutta lasia. Syönnin jälkeen se vaan huuhtastaan ja takasin kaappiin. Päälivaatteitakaan tarvitse jokapäivä vaihtaa, muuta kun alusvaatteet ja nekin heittää vaan suoraan pesukoneeseen ja sitten kun se on täynnä niin ei muuta kun kone pyörimään ja menee 5 min kun sen tyhjentää. Sillä siisti ja sinillä siivous sujuu!
No mies myi vanhan talonsa skutsissa ja sieltä tuli tavaraa, mä jouduin tyhjentämään kesämökiltä tavaraa. Ne laatikot seilaa olohuoneen, vintin ja ulkovaraston väliä, mies siirtelee niitä sinne tänne, koska ne ei oikeasti vain mahdu minnekään. Ei ole lapsiperhearjessa voimia käydä niitä läpi.
ap
Laatikko kerrallaan pitkässä juoksussa?
Mutta näin pika-apuna vierailuun, käske ukon vienään ne kaikki laatikot ulkovarastoon? Tai saunan lauteiden alle? Pinoon ja viltti päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.
No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?
apOnko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?
No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?
apSitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.
No luuletko, etten ole kysynyt?
apNo miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?
No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?
apEpäilen että miehessä ei ei mitään muutosta ole tapahtunut vaikka hän ei olisikaan muuttunut toivomaan suuntaan, harvoin ihmiset muuttuu sillä tavalla kuin toivomme. Epäilen hiukan sitäkin että sinä olisit muuttunut äitisi toivomusten mukaiseksi.
Niin no enhän mä pystynytkään tulemaan niiden mukaiseksi, mutta ainakin se varmisti sen, etten hyväksy sitten omia, virheelliiä toiveitanikaan. Mutta te muut saatte hyväksyä omanne, kumppanienne pitäessä niitä paskoina. Se on väärin.
apPitää kumppania paskoina? Miksi niin pitäisi tehdä? Eikö silloin ole parempi elää ilman sitä paskoja kumppania?
No siis tarkoitan, että jos kumppaninne ei hyväksy kaikkea teissä.
apMiksi olisin kumppanin kanssa joka ei hyväksy minua tai kumppani minun kanssa jos minä en häntä hyväksyisi? En ymmärrä mikä se sellainen parisuhde on jossa toista ei hyväksytä. Silloin parisuhde kannattaa mielestäni päättää.
No en usko, että kukaan hyväksyy kumppanissaan koskaan kaikkea, tai aika harvinaista se ainakin on.
apKyllä minä ainakin olen tavannut paljonkin pareja jotka hyväksyy toisensa. Se ei tietenkään tarkoita että olisi tyytyväinen kaikkiin asioihin puolisossasi, mutta nekin ominaisuudet on mahdollista toisessa hyväksyä. On mahdollista hyväksyä se että toinen arvostaa ja haluaa kutsua vieraita vaikka itse ei niin vieraista välittäisi. Silloin keksitään joku ratkaisu tilanteeseen, ehkä toinen lähtee pois siksi ajaksi kun toinen viettää aikaa vieraiden kanssa tms.
No ei se tässä tapauksessa auttaisi, koska se menisi juurikin mun piikkiin, mille meillä näyttää.
apEt hyväksy sitä vai miten tuo liittyy kumppanin hyväksymiseen?
Niin, mies siellä vieraiden kanssa viihtyisi, ja olisi hyvällä mielellä, koska eihän se nyt hänen syynsä ois, että meillä on sotkuista, mikäli vieraat sitä paheksuisivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.
apAla harjoitella tätä! Hyväksy muita ihmisiä sellaisena kuin he ovat vaatimatta aina itsellesi jotain. Opettele näkemään myös toisten tarpeet
Kyllä mä tuon mukaan olen elänytkin, ongelma on se, miten itse voin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ap! Välillä oon ihan varma, että on vaan sitkeä provoilija ja välillä vaikuttaa että olisikin ihan oikeasti sekopää.
Mitä mieltä muut olette, provo vai sekopää?
Varmaan molempia. Pohjattoman huomionkipeä, joka osaa kirjoittaa kommentteihinsa ärsyttäviä täkyjä siten että saa paljon vastauksia. Se, että näitä aloituksia aina samasta aiheesta tulee niin usein, saa epäilemään jonkinlaista sekopäisyyttä. Mutta huvinsa kullakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää siivottomuus on ihan harhapolku. Oikeasti sua ketuttaa, että nyt sukulaisille selviää, että olet hylännyt lapsesi.
No ennemmin se on kipeä asia, kuin asia, joka "ketuttaa". En voi olettaa heidän hyväksyvän minua siitäkään. Siksi vihaan heitä jo valmiiksi.
ap
Ei tule heille yllätyksenä. Tänään puhuvat sinusta. Sanovat että oli jo aika! Mieti mitä mies sanoo kun kysytään sinusta. Ei ole käynyt, ei tapaa lapsia, ei ole muuttunut, muutti yksiöön....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap alapeukutat ainoana joka ainoaa muiden kirjoittamaa kommenttia?
Loukkaavia.
ap
Ei ole. Sinä et vain näe itsessäsi sitä mitä muut näkevät. Mutta jokin sinua tässä kiehtoo, että tulet kirjoittamaan tänne aina uudestaan ja uudestaan ja kuitenkin sinusta kaikki kirjoitukset ovat loukkaavia. Olet sairas päästäsi. Ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.
apEi hyväksyminen mitään vaikeaa ole. Paljon vaikeampaa on kokoajan yrittää miettiä asioita joita ei voi hyväksyä muissa. Se kuluttaa äärettömän paljon energiaa.
Sulla on varmaan ollut kasvatus, jossa ei ole koko ajan huomauteltu mikä sussa on vialla ja vaadittu sua olemaan itseasiassa hyväksymättä itsäsi sellaisena kuin olet.
ap
Hyväksymistä ei oikeastaan kukaan ole opettanut, olen oppinut sen pikemmin itse. Tai oikeammin kuvailen sitä paremmin jatkuvasta kontrolloinnista luopumisena. Muuta saa minun puolestani ajatella mitä tahtovat, en pidä sitä omana häpeänäni. En pidä kaikista puolista itsessäni, mutta hyväksyn ne. Jos mahdollisuuksia on yritän korjata niitä asioita jotka voisi mielestäni olla paremmin, mutta hyväksyn myös sen että aina ei ole mahdollisuuksia, ei jaksa tai motivaatio ei riitä. Toisen hyväksymisen oppii siinä sivussa kun oppii hyväksymään itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä voit mennä ja yrittää pelastaa sen mitä on pelastettavissa, eli siivota siellä siihen viimeiseen minuuttiin asti kunnes tulevat. Mutta todnäk löytävät silti jonkin asian mikä on heidän standardeillaan väärin päin ja se on sinun vikasi koska sinun vastuullahan on että asia on väärin koska et ole sitä korjannut/olet laittanut sen väärin. Miehen vika ei ole koskaan sillä miehethän eivät sellaista tee/hoida kotia/siivoa, joten arvostelu ei tietenkään kosketa häntä.
Tai sitten voit vaan antaa olla ja olla pois siitä tapaamisesta. Sillä myös tässä vaihtoehdossa löytyy arvosteltavaa. Ja taas vika on yksinomaan sinun. Jos olet poissa niin itsellesi jää edes hieman parempi fiilis kun ei tarvitse olla näkemässä ja kuulemassa sitä jeesustelua.
Teetpä miten tahansa niin näin se menee.Näinhän se, menee, jos ne ihmiset ovat vähänkään normaaleja :D
Jos heissä on munaa olla epänormaaleja, siellä ois odotettavissa hyväksyvämpi (kuin tuo) yllätys, mutta en aio mennä pahoittamaan mieltäni kokeilemalla, että kumpaa osastoa ovat. Ja olkoot normaaleita, jos se on heille normaalia, mutta mun mielä ei tarvitse sillä enää pahoittaa.
apAi onko sun mielestä normaalia että sukulaiset/vieraat aukoo päätä siitä että kohteessa on epäsiistiä? Mun mielestä se on helv junttia kun ei tajuta pitää päätä kiinni vaikka ihmetyttäisikin/ärsyttäisi!
Normaalia on mun mielestä myös pysyä poissa eikä varsinkaan enää ikinä kutsua itse itseään kylään ko.paikkaan vaan tulisi ymmärtää toisten tilannetta että kyllä kutsu käy jos kaivataan (ja mahdollisesti katsoa peiliin että miksi ei kutsua kuulu). Sillä kappas, on muita ihmisiä joita aivan hyvin voi kutsua saman pommin keskelle eikä kenellekään tule vaivaantunut olo. Sillä niissä tapaamisissa ei tarvitse jäykistellä sen ympärillä onko tuolla matto vinossa vai ei.
Tää on sellainen kaksipiippuinen juttu ihan täysin. Et voi olettaa, että muut avosylin hyväksyisivät oman paskaisen tapasi elää, eikä heissä välttämättä ole oikeasti mitään vikaa ihmisenä. Kuten ei välttämättä siinäkään, joka elää paskan keskellä noin karrikoidusti sanottuna. Silti ne siistit voivat jyrätä sotkuisen, millä sotkuinen puolustelee itseään? Siistit voivat aina hyhhytellä, ja kerätä sympatiaa, koska joutuivat nielemään kahvia pöpöjen seurassa, sitä ei ole oikein oikein paheksua, että mitä vittua nipo, eikö kahvi maistunut.
Sen sijaan se kiva sotkuinen ihminen ei voi moittia vieraitaan, että näistä meillä ei ollut kivaa, kun pelkäsivät bakteereita. Noin esimerkkinä. Lähinnä täältä olen lukenut joitain etovan ottaa tarjottavia sotkuisissa kyläpaikoissa. Itseäni se ei häiritse yhtään tai sitten en ota mitään, enkä jänkätä miten jäi pulla saamatta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ap! Välillä oon ihan varma, että on vaan sitkeä provoilija ja välillä vaikuttaa että olisikin ihan oikeasti sekopää.
Mitä mieltä muut olette, provo vai sekopää?
Mä kallistun kyllä provon puolelle. Jollain on tosi tylsää....
Ei kukaan pysty vuosikausia esittämään näin hullua. Äitihullu suhtautuu viesteihin tosissaan, ei näe sarkasmia. Taitaa olla vahvasti Asperger tyyppinen.
Hänellä on muutama sivujankkaajapersoona, niissä provoaa esim naisen sukunimistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta mikä siinä siivoamisessa sitten niin vaikeaa on. Imuroimatta voi olla vaikka 2 viikkoa, eikä koti näytä vielä mitenkään pahalta. Vaikka imuroisi kerran kuukaudessa niin koti on vielä ihan siedettävässä kunnossa. Parin viikon välein sitten petivaatteet vaihtoon ja samalla vessanpytty siistiksi. Tiskit ja pyykit voi pestä vaikka viikonloppuna. Tiskiä tulee yllättävän vähän kun ei ota aina uutta lautasta kaapista tai sitä uutta lasia. Syönnin jälkeen se vaan huuhtastaan ja takasin kaappiin. Päälivaatteitakaan tarvitse jokapäivä vaihtaa, muuta kun alusvaatteet ja nekin heittää vaan suoraan pesukoneeseen ja sitten kun se on täynnä niin ei muuta kun kone pyörimään ja menee 5 min kun sen tyhjentää. Sillä siisti ja sinillä siivous sujuu!
No mies myi vanhan talonsa skutsissa ja sieltä tuli tavaraa, mä jouduin tyhjentämään kesämökiltä tavaraa. Ne laatikot seilaa olohuoneen, vintin ja ulkovaraston väliä, mies siirtelee niitä sinne tänne, koska ne ei oikeasti vain mahdu minnekään. Ei ole lapsiperhearjessa voimia käydä niitä läpi.
apLaatikko kerrallaan pitkässä juoksussa?
Mutta näin pika-apuna vierailuun, käske ukon vienään ne kaikki laatikot ulkovarastoon? Tai saunan lauteiden alle? Pinoon ja viltti päälle?
Mikä tässäkin vinkissä oli alapeukun arvoista? Keksi sitteb itse parempia jos alun perin edes oli ongelmana kun laatikoita liikaa siellä täällä. Tässäkin ajassa olisit kuule kantanut ne kaikki laatikot paskoineen roskiin sillä selvästikään niissä ei ole MITÄÄN tärkeää koska ne ovat avaamatta eikä niissä olevia tavaroita ole tarvinnut koko aikana. Hajoa paskan määrään kotonasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.
apEi hyväksyminen mitään vaikeaa ole. Paljon vaikeampaa on kokoajan yrittää miettiä asioita joita ei voi hyväksyä muissa. Se kuluttaa äärettömän paljon energiaa.
Sulla on varmaan ollut kasvatus, jossa ei ole koko ajan huomauteltu mikä sussa on vialla ja vaadittu sua olemaan itseasiassa hyväksymättä itsäsi sellaisena kuin olet.
apHyväksymistä ei oikeastaan kukaan ole opettanut, olen oppinut sen pikemmin itse. Tai oikeammin kuvailen sitä paremmin jatkuvasta kontrolloinnista luopumisena. Muuta saa minun puolestani ajatella mitä tahtovat, en pidä sitä omana häpeänäni. En pidä kaikista puolista itsessäni, mutta hyväksyn ne. Jos mahdollisuuksia on yritän korjata niitä asioita jotka voisi mielestäni olla paremmin, mutta hyväksyn myös sen että aina ei ole mahdollisuuksia, ei jaksa tai motivaatio ei riitä. Toisen hyväksymisen oppii siinä sivussa kun oppii hyväksymään itsensä.
Niin kun sitä ei ole sinulta kukaan vienyt. Totta kai sä pystyt sitä silloin kehittämään helpommin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta lisäksi kumppanin kanssa tulisi pystyä olemaan, vaikkei hyväksy tässä kaikkea ja opetella hyväksymään. Kun on kerran hänet valinnut. Toki tämä ei koske itsen ahoinpitelyä tai muuta sellaista. Mutta se on ihan helvetin vaikeaa. Jos jokin alkaa ärsyttää, otetaan ero, koska ei opetella hyväksymään sitä, joka jo valittiin.
apEi hyväksyminen mitään vaikeaa ole. Paljon vaikeampaa on kokoajan yrittää miettiä asioita joita ei voi hyväksyä muissa. Se kuluttaa äärettömän paljon energiaa.
Mun on ainakin todella vaikea hyväksyä.
apOletko koskaan kokeillut?
Oletko sä kokeillut hyväksyä juutalaisten kansanmurhan?
ap
En minä asu juutalaisen kansanmurhan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä keskity siihen mitä muut ajattelee, keskity enemmän omaan elämääsi. Jos et viihdy sirkuksessa kodissa siivoa, jos et viihdy vieraiden kanssa älä kutsu vieraita mutta anna muiden kutsua jos he haluavat.
No miten toi toimii, jos asun jonkun kanssa ja kumpikaan ei halua siivota, mutta toisesta on ok sallia sinne jonkun tulla? Varsinkin kun ei edes varoita näitä ennakkoon, että meillä on tosi paskaista verrattuna teille?
apOnko kenenkään pakko asua yhdessä ihmisen kanssa joka haluaa kutsua vieraita kotiin mutta itse haluaa olla koko ajan mieluiten yksin?
No miksi mies sitten esitti haluavansa olla kanssani, jos ei mun ehdoilla?
apSitä kannattaa varmasti kysyä mieheltä miksi hän sinun kanssasi haluaa olla ehkä ehdoistasi huolimatta tuskin kuitenkaan niiden takia.
No luuletko, etten ole kysynyt?
apNo miksi sinä sitten asiaa palstalla kysyt? Miksi mies sinun kanssasi haluaa olla? Miksi sinä haluat olla miehesi kanssa joka selvästikään ei tee asioita kuten haluat?
No voisi kai mieskin muuttua? Vähänkö mun piti lapsena muuttua äitini takia? Minunko se vain tässä maailmassa piti muuttua joksikin, kuka en ole, ei kenenkään muun?
apEpäilen että miehessä ei ei mitään muutosta ole tapahtunut vaikka hän ei olisikaan muuttunut toivomaan suuntaan, harvoin ihmiset muuttuu sillä tavalla kuin toivomme. Epäilen hiukan sitäkin että sinä olisit muuttunut äitisi toivomusten mukaiseksi.
Niin no enhän mä pystynytkään tulemaan niiden mukaiseksi, mutta ainakin se varmisti sen, etten hyväksy sitten omia, virheelliiä toiveitanikaan. Mutta te muut saatte hyväksyä omanne, kumppanienne pitäessä niitä paskoina. Se on väärin.
apPitää kumppania paskoina? Miksi niin pitäisi tehdä? Eikö silloin ole parempi elää ilman sitä paskoja kumppania?
No siis tarkoitan, että jos kumppaninne ei hyväksy kaikkea teissä.
apMiksi olisin kumppanin kanssa joka ei hyväksy minua tai kumppani minun kanssa jos minä en häntä hyväksyisi? En ymmärrä mikä se sellainen parisuhde on jossa toista ei hyväksytä. Silloin parisuhde kannattaa mielestäni päättää.
No en usko, että kukaan hyväksyy kumppanissaan koskaan kaikkea, tai aika harvinaista se ainakin on.
apKyllä minä ainakin olen tavannut paljonkin pareja jotka hyväksyy toisensa. Se ei tietenkään tarkoita että olisi tyytyväinen kaikkiin asioihin puolisossasi, mutta nekin ominaisuudet on mahdollista toisessa hyväksyä. On mahdollista hyväksyä se että toinen arvostaa ja haluaa kutsua vieraita vaikka itse ei niin vieraista välittäisi. Silloin keksitään joku ratkaisu tilanteeseen, ehkä toinen lähtee pois siksi ajaksi kun toinen viettää aikaa vieraiden kanssa tms.
No ei se tässä tapauksessa auttaisi, koska se menisi juurikin mun piikkiin, mille meillä näyttää.
apEt hyväksy sitä vai miten tuo liittyy kumppanin hyväksymiseen?
Niin, mies siellä vieraiden kanssa viihtyisi, ja olisi hyvällä mielellä, koska eihän se nyt hänen syynsä ois, että meillä on sotkuista, mikäli vieraat sitä paheksuisivat.
ap
Ei he miestä paheksu. On varmasti myötätuntoa, kun juttelevat sinusta ja roolistasi perheessä
Missä Jaana asuu? Käyvätkö lapset siellä? Tapaako Jaana lapsia? Oletteko tehneet viralliset sopimukset?
Miten sinä pärjäät? Hienoa että jaksat. On täällä mukava tunnelma
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ap! Välillä oon ihan varma, että on vaan sitkeä provoilija ja välillä vaikuttaa että olisikin ihan oikeasti sekopää.
Mitä mieltä muut olette, provo vai sekopää?
Hyvin sekopäinen provoilija.
Miksi ap alapeukutat ainoana joka ainoaa muiden kirjoittamaa kommenttia?