Mies haluaa avioeron

Älyttömän vaikea uskoa, että toinen nainen olisi katsottu valmiiksi. Voihan se toki olla.

- ap

Miehesi on keskenkasvuinen ja itsekeskeinen pelkuri joka ei uskalla kertoa totuutta eli sitä että sillä on toinen nainen. Eroa nyt ja huomaa vuoden kuluttua kuinka helppoa on kun ei tarvitse murehtia sitä ettei toinen osallistu.

T. Kokemusta on

Paistukoon helvetissä tuommoinen.

Olette selkeästi keskustelleet vääristä asioista, siitä, miten TE voitte etääntyä, ette siitä, mitä vauva tarvitsee teiltä. Mies ei varmaan ois etääntynyt sinusta, mutta ymmärtäessään vauvan oikeuden mennä sinulle tärkeämpänä, ei näe sitä asiana, josta tulee onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Älyttömän vaikea uskoa, että toinen nainen olisi katsottu valmiiksi. Voihan se toki olla.

- ap

Tuskinpa se ainakaan se syy on, vaikka niin olisikin. Ja ei välttämättä ole. Tai jos onkin, niin se tuli hänen oltuaan onneton nykytilassa.

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä saanut mennä menojaan, mutta ongelmaksi muodostui se että haluaisi olla menossa koko ajan. Haluaisi siis elää lapsetonta elämää, tai ainakin poimia lapsiperhe-elämästä vain ne rusinat pullasta.

- ap

Voi ap. Yhdelle tuttavalleni kävi samalla tavalla. Mies totesi, ettei haluakaan viettää lapsiperheen elämää. Tuttava jäi lapsen kanssa kahdestaan. Mies asuu työn vuoksi kaukana lapsestaan ja näkee tätä harvoin. Mies sai siis vapautensa, mutta lisäksi hänellä on jonkinasteisia alkoholiongelmia, parisuhteet eivät ole kestäneet ja olen kerran kuullut hänen valittavan humalassa yksinäisyyttään. Äiti ja lapsi taas vaikuttavat arkeensa tyytyväisiltä.

Kaipa yritän tällä sepustuksellani kertoa, että joskus eroamisen tarve johtuu ihmisen omista sisäisistä prosesseista, joihin ei ulkopuolinen voi vaikuttaa. Eikä se "vapauskaan" aina tuo onnea, vaikka ihminen niin kuvitteli. Tämä jätetyksi tullut tuttavani on kuitenkin lapsestaan iloinen ja työstämisen jälkeen sinut sen kanssa, ettei kaikkea elämässä voi ennustaa. Tsemppiä kovasti, ap! Olette varmasti lapsen kanssa sellainen tiimi, ettei teitä pysäytä mikään.

Joopa joo. Huono jälleen.

Erostahan syytetään lasta tietysti..

Aina sanotaan että lapseton vaan ei voi kuvitella millaista lapsiperheen elämä on. Sitten kuitenkin seuraavaksi itketään että olisi pitänyt tietää mihin ryhtyy. Päättäkää nyt jo kummin päin se oikein on! Jos kuvittelu ei kerran riitä, pitää hyväksyä, että jotkut huomaavat ettei se elämä itselle sovikaan. Ei ihminen voi luvata asioita joista hän ei tiedä tarpeeksi.

Älä itse ainakaan ruoki tätä miehen eroajatusta vaan anna ajan kulua ja katso miten käy.

Miehellä on todennäköisesti jokin kriisi oman päänsä sisällä meneillään ja saattaa puhua vain ihan lämpimikseen. Tosin toisen naisen mahdollisuus on aina olemassa.

Et maininnut ikääsi. Sanoisin, että mitä nuorempia olette, sen huonompi lopputulos.

Joillakin miehillä se vapauden kaiho on vaan niin tolkutonta.

Ota rauhallisesti, anna ajan kulua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös yksi lapsi, vasta taaperoiässä. Nyt mies ei kuulemma jaksa enää tätä elämää yhdessä. Kun ei saa mennä vapaasti, on niin kahlittu olo.

Ja minä kun luulin löytäneeni oikeasti hyvän miehen. Ennen lapsen hankintaa keskusteltiin paljon. Puhuimme peloista ja siitä kuinka vauva voi muuttaa paljon, kuinka voimme arjen keskellä etääntyä jne. Puhuimme siitä kuinka sitten vaikeina aikoina meidän pitää muistaa ne keskustelut, kuinka lupasimme toisillemme että yritämme kaikkemme emmekä luovuta vaikka se tuntuisi siinä hetkessä helpoimmalta. Kuinka on meidän velvollisuutemme lastamme kohtaan yrittää pitää perhe kasassa, kuinka emme halua mitään tulevaisuuden uusperheviritelmiä ja lapsellemme äiti- ja isäpuolia.

Ja sitten mies päätti ettei jaksakaan enää yrittää. Todella epätoivoinen ja epäonnistunut olo.

Näin miehet osaavat valehdella päästäkseen passattavaksi ja saadakseen säännöllisesti piparia. Meille ei sentään ehtinyt tulla lapsia. Mies pyörsi kaikki sopimukset ja suunnitelmat. Viimeisenä, että ei haluakkaan lapsia (onneksi). Eroa odotellessa.

Mun mies taas ei missään nimessä halua erota mutta haluaisi mennä vapaasti. Omat jutut menee kaiken edelle. Jotenkin kierretään kehää, jossa mies repäisee irti, ja sen jälkeen taas vetää sitä perheenisän roolia antaumuksella, mutta kun se vaan näkyy kaikesta päällepäin että se on rooli eikä hn haluaisi siinä olla jumissa. Ja sitten tulee tas ylilyönti. Ei ole helppoa tämäkään, että ehkä se ero ei huono vaihtoehto ole.

Mitäs tekoa sillä iällä tai lasten määrällä on siihen löytääkö uuden? Ihan vaan kysäsen tässä kun ainakaa itellä ei oo moista ongelmaa ollu vaikka useampi lapsi onkin. Eiköhän siihen vaikuta muut asiat enemmän löytyykö ketään vai ei.

Se millanen ihminen olet.

Anne?

Minkälaiset ovat taloudelliset sitoumuksenne ja tilanteenne?

Anna mennä mutta lapsi mukaan tai sitten viikko-viikko.

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä mutta lapsi mukaan tai sitten viikko-viikko.

Niin että eikun kostamaan lapsen kustannuksella?

Eiköhän tässä maassa ole ihan ok erota puolisostaan, jos ei tämän kanssa enää tahdo olla. Järkevät aikuiset sopivat eron jälkeen lapsen huollosta lapsen parasta ajatellen. Oli se sitten viikko-viikko tai jotakin muuta, mutta tuo kostoajattelu nostaa karvat niin pystyyn. Millainen ihminen edes kirjoittelee tuollaisia.

Jos mies ei halua sitoutua perheeseen, anna sen mennä. Surutyö vie aikansa, mutta tulet huomaamaan, että pidemmän päälle sinun on parempi olla ilman tuollaista miestä.

Moni mies näyttää kiinnostuvan lapsistaan vasta eron jälkeen, joten on mahdollista, että lapselle rakentuu vielä hyvä suhde isään, vaikka eroattekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä mutta lapsi mukaan tai sitten viikko-viikko.

Niin että eikun kostamaan lapsen kustannuksella?

Eiköhän tässä maassa ole ihan ok erota puolisostaan, jos ei tämän kanssa enää tahdo olla. Järkevät aikuiset sopivat eron jälkeen lapsen huollosta lapsen parasta ajatellen. Oli se sitten viikko-viikko tai jotakin muuta, mutta tuo kostoajattelu nostaa karvat niin pystyyn. Millainen ihminen edes kirjoittelee tuollaisia.

Mitä kostamista tämä on? Miehelläkin on vastuu kun on lasten isä eikä häntä saa päästää kuin koira veräjästä.

Ap täällä.

Mies on kyllä todella rakastava isä lapselle, mutta on juuri sellainen isä joka tykkää lähinnä hassutella lapsen kanssa ja unohtuu se oikea vastuu. Eikä hän nyt täysin kelvoton ole ollut vastuunkannossa - on esim. yrittänyt nukuttaa hammaskipuista huutavaa vauvaa siinä missä minäkin. On siis osallistunut myös haastaviin asioihin. Mutta perusarki on ollut minun vastuullani. Kotihommat, raha-asiat - kaikki minun vastuullani. Oikeastaan koen olevani kahden lapsen äiti, vaikka lapsia on vain yksi. Olen tuhannesti puhunut asiasta mieheni kanssa, mutta muutosta ei ole syntynyt.

Nyt hän siis haluaa eron, koska en kuulemma tunnu enää hänen vaimoltaan. Siinä hän on oikeassa, koska minäkin tunnen itseni hänen äidikseen joskus. Mies ei vaan suostu ymmärtämään, että jos kannan yksin vastuun kaikesta aamusta iltaan, niin ei vaan illalla sitten enää ole yhtään energiaa jäljellä muuntautua yhtäkkiä ihanaksi vaimoksi. Minä näen asian niin, että asia voisi korjaantua jos mies osallistuisi enemmän. Ottaisi vastuuta niin minullekin voisi jäädä energiaa vaimona olemiseen. Mies ei kuitenkaan halua asiaa nähdä näin.

Vielä raskausaikana hän osallistui paljon. Ihan oma-aloitteisesti tarttui imuriin ja piti kodista huolta. Yhtenä keskustelukertana kysyin mieheltä, että mitä ihmettä tapahtui sen jälkeen. Miksi vielä raskausaikana hän teki kotihommia, mutta enää ei. No kuulemma minun ollessani raskaana hän teki kun minä en voinut, mutta nythän taas voin. Että joo.

Ei se ole sun epäonnistuminen vaan miehesi.