Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

Vierailija kirjoitti:

Oho. En lukenut ketjua, mutta aloituksen perusteella av-mammoja ei ole siunattu kovin kummoisilla miehillä.

T.M46 onnellisesti 19 vuotta naimisissa.

Eikä mitään muitakaan naisia ole siunattu kovin ihmeellisillä miehillä. Totuus kun tahtoo olla se, että aika suuri osa miehistä oikeasti karttaa kotitöitä. Saa olla todella onnekas nainen, että saa miehen joka oikeasti sanomatta ymmärtää tehdä kotona yhtään mitään. Meilläkin asuu muuten ihan ok mies, mutta kyllä yrittää kaikilla konsteilla päästä kotitöistä niitä tekemättä. Eikä kuulema yhtään tunnu missään vaikka makaa sohvalla kun minä raadan yksinäni. Olen joskus nääs mieheltä kysynyt, että eikö sinulla ole yhtään huono omatunto kun minä yksin teen kaikki kotihommat. Aina täytyy pyytää  miestä tekemään ja aina tekee huonosti, ettei uudelleen pyydettäisi ja on vielä yleensä tosi äkäinen ja marttyyri kun joutuu tekemään kotonakin jotakin.

Kristallipallo kirjoitti:

Onneksi naisilla on niin hyvä intuitio, että naiset aina vaistoavat avioeron etukäteen.

Yhdelle exälle tuli yllärinä kun lähdin, vaikka itse aiemmin totesi, että "et voi jättää mua, koska mä jätin jo sut". Totesin vain, että ihan sama, kunhan lopputulos on tässä. Itki sitten jälkeen kun löysin toisen naisen, että olin muka häntä pettänyt :D Siinä vaiheessa nainen ei ollutkaan jättänyt minua. Totesin vain, että jos sinä et jättänyt, niin minä ainakin jätin ja piste. Mahtoikohan sekään raukka koskaan tajuta yhtään mitään.

Ja ilmeisesti monelle naiselle tulee miehen erohakemus ihan täytenä yllätyksenä. Tiedän parikin tapausta, joissa mies oli pitkään tyytymätön parisuhteen tilaan, mutta naisen mielestä kaikki oli kunnossa. Kunnes tuli avioerolappu käteen. Oli kauhea shokki naiselle, vaikka miehen kaikki kaverit tiesivät mikä tilanne oli oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Minä olen vuosien varrella sanonut miehelle useita kertoja, että jos hänen juominen ei vähene, niin minä en jaksa enää vaan otan eron. Kyllä se sitten väheneekin jopa vuoden, parin ajaksi, mutta sitten se alkaa taas pikkuhiljaa lisääntyä. Sitten, kun oma jaksaminen alkaa olla lopussa, käydään taas sama keskustelu. Miehen mielestä hänellä ei ole alkoholiongelmaa, mutta ilmeisesti hän skarppaa miellyttääkseen minua.

Jos miehen juominen alkaa taas lisääntyä ja minä kyllästyn lopullisesti, niin voinko erota ilman mitään keskustelua vai pitääkö miehelle antaa vielä mahdollisuus? Luuletko, että miehen mielestä ero tulee silloin puskista eikä hänelle ole annettu mahdollisuutta muuttua?

Sinun tilanteesi on mielestäni selkeä. Olet selkeästi varoittanut eron mahdollisuudesta ja saanut miehen sillä tsemppaamaan väliaikaisesti. Tilanne ei kuitenkaan ole korjautunut pysyvästi, vaan sama ongelma toistuu edelleen. Silloin miehelle ei voi enää tulla ero yllätyksenä. Olet antanut jo tarpeeksi varoitusta ja mahdollisuuksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Jos nainen toteaa, että jääkaappi on tyhjä, niin mies voi kysyä "käynkö huomenna kaupassa töiden jälkeen? Pitääkö tuoda jotain erikoisempaa perustarvikkeiden lisäksi?"

Jos nainen pyytää tuomaan suklaata, niin mies voi kysyä "millaista?"

Onpa kovin vaikeaa tuo normaali keskustelu joillekin miehille.

Nainen ei pysty käymään kaupassa? 

Ja niin usein on naisen vastaus, että "voit yllättää minut". Joo, ketuiksi menee joka ikinen kerta. Ja sitten suututaan kun mies ei osaa lukea naisen ajatuksia.  

Vierailija kirjoitti:

rwewerrwerwq kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Älä jaksa. Pitkästä liitosta lähteminen on niin helvetin rankka kokemus, että sitä ennen on kaikki jo yritetty.

On keskusteltu, sovittu ja lupailtu puolin ja toisin. Sopimusriidan jälkeen asiat muuttuvat ehkä pariksi viikoksi tai päiväksi, sitten palataan vanhaan kuvioon.

Jälkeenpäin mies väittää, ettei muista, että hänelle olisi sanottu jostain tietystä asiasta. Totuus on, että ei ole vain koskaan kuunnellut, kun se kaikki naisen puhe on vain "nalkutusta" kumminkin.

Erotkaa hyvät ihmiset, niin katkeria  keskusteluja. Jokainen vastaa elämästään ja omasta onnestaan, katkeroituminen on typerää.

Niin erosinkin. Kyllä minä siitä huolimatta voin kertoa mielipiteeni ja kokemukseni asiasta, miten erot tulevat miehille yllätyksenä. 

OK niin, kunhan et jumahda katkeruuteen niin kuin aika monet täällä tuntuvat tekevän.  Sen kun tekee pilaa oman elämänsä, turha haaveilla onnellisesta parisuhteesta tai yleensäkään onnellisesta elämästä jos mieli pyörittää vanhaa kulunutta levyä menneisyyden epäoikeudenmukaisuuksista. t itsekin eronnut, mutta meillä syitä eroon löytyi sekä minusta että miehestä, toivon mukaan molemmat otimme opiksemme ja jatkamme viisaampina eteenpäin.

En minä ole jumahtanut katkeruuteen, mutta kyllä se vaan aina pistää silmään, jos joku mies tai Heli Vaaranen miesten puolesta tulee sanomaan, että naiset tekevät jotenkin väärin ottaessaan eron ottaessaan eron ihan yhtäkkiä hetken oikusta. Tottakai minä siinä tapauksessa kerron sen toisenkin puolen. 

Ainakaan tutkimusten mukaan Suomessa ei erota hetken oikusta, tuskin Vaaralakaan niin on väittänyt, eikö enemmän keskustellut perheen sisäisestä dynamiikasta (miesten ja naisten roolit ja toisen syyllistämiset). Jos on onnellisempi eron jälkeen kuin ennen sitä niin eikö ero ole ollut aiheellinen? Ja kun on onnellinen, niin enemmän keskittyy nykyhetkeen, lasten onnellisuuteen ja oman elämän asioihin kuin jaksaa enää märehtiä päättynyttä liittoa, se on varoittava esimerkki selle: kuinka ei kannata itse käyttäytyä, kuinka kannattaisi käyttäytyä, millainen ihminen ei itselle kumppaniksi sovi. Näin itse ajattelen ja tuolla tyylillä olen elämäni saanut tasapainoiseksi ja onnelliseksi eron jälkeen.Muutama ystäväni on jumahtanut taisteluhautaan katkeruus kaverinaan, lapsia käy sääliksi kun äiti keskittyy menneisyyden märehtimiseen vaikka elämä menee eteenpäin kaikilla muilla.

En nyt muista oliko nimenomaan Vaaranen, mutta kyllä aika usein näkee näitä, että ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä ja pointti onkin se, että miehen elämä romahtaa sen eron jälkeen ja nainen lähti elämään omaa elämäänsä. Siitähän tämä aloituskin on tullut, että naiset haluavat sen eron ja ovat onnellisia sen jälkeen, mutta miehet jaksavat ihmetellä ja itkeä, mitä ihmettä meni vikaan, kun kaikkeni tein. Et tainnut tehdä, jos se nainen mieluummin halusi erota. 

Totta kai ero on helpompi sille osapuolelle, joka on jo sen kaikessa rauhassa omalta osaltaan suhteen aikana käsitellyt ja käytännön valmistelut suorittanut. Miehelle asia lyödään eteen "puskista", joten romahdus on ymmärrettävää.

Tässäpä se onkin, että nainen osaa jotenkin tehdä eroa niin näkymättömästi ja toisen osapuolen poissulkemalla, ettei ole mitään mahdollisuutta enää kääntää kurssia. Sitten vain pamautetaan että laukut on jo pakattu ja on liian myöhäistä. Vaikka olisi vuosien aikana tuhat riitaa ja kiistaa aiheesta x, se ei miehen logiikalla vielä tarkoita eroa sanattomalla sopimuksella.

No juuri tämä! Vaikka sanoisit tuhat ja yksi kertaa miehelle, että "en jaksa enää", "en pysty elämään näin", "en halua tällaista", "asioiden täytyy muuttua" jne, niin mies kuvittelee, että kyllä se nainen kuitenkin jaksaa ja pystyy ja haluaa, vaikkei asiat muuttuisikaan. Pitää siis naista itsestäänselvyytenä. 

Niin pitää. Mutta miehenä sitä ehkä jotenkin ajattelee että riitely ja nalkutuskin kuuluvat pitkään liittoon normaaleina asioina. Tarvitsemme tarkkoja termejä, konkretiaa. "En jaksa" ei vielä tarkoita muuta kuin sitä, että nainen kuvaa senhetkistä tunnetilaansa. Ero on sitten jo jotain muuta ja konkreettista. Lopullista.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka tyhmä on se ihminen, joka jää tuollaiseen suhteeseen viikkoa pidemmäksi aikaa?! Kyllä tässä voi sanoa vain että the joke is on you...

Var är vitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oho. En lukenut ketjua, mutta aloituksen perusteella av-mammoja ei ole siunattu kovin kummoisilla miehillä.

T.M46 onnellisesti 19 vuotta naimisissa.

Eikä mitään muitakaan naisia ole siunattu kovin ihmeellisillä miehillä. Totuus kun tahtoo olla se, että aika suuri osa miehistä oikeasti karttaa kotitöitä. Saa olla todella onnekas nainen, että saa miehen joka oikeasti sanomatta ymmärtää tehdä kotona yhtään mitään. ...

Ja samaa voi todeta naisista ja seksistä. Kun lapset on tehty ja talo rakennettu, niin seksiä ei enää tarvita. Sitten ollaan muka ihmeissään, kun mies lähteekin yhtäkkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Se naisten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että tankin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä tankkaamassa?

Vierailija kirjoitti:

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Mitä oikein luulet seuraavan siitä, että ongelmia on ja niitä ei korjata? Kuittaat asian sillä, että nainen nyt vain valittaa lämpimikseen eikä ongelma ole oikea?

Kaikissa suhteissa tulee ongelmia ja riitoja. Miten voi olettaa, että tämä meidän riita numero 68 onkin nyt eroon johtavaa tyyppiä, ellei toinen sitä selkeästi sano? Aina kun ei välttämättä ymmärrä, että se itselle ei niin merkittävä juttu voikin toisen päässä olla ihan eri mittasuhteissa. Ero ei mielestäni ole mikään pikkujuttu. Sitä sanaa ei pitäisi ikinä käyttää ellei ole tosissaan, mutta toisaalta se pitäisi ehdottomasti mainita, jos se ihan oikeasti voi olla uhkana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Jos nainen toteaa, että jääkaappi on tyhjä, niin mies voi kysyä "käynkö huomenna kaupassa töiden jälkeen? Pitääkö tuoda jotain erikoisempaa perustarvikkeiden lisäksi?"

Jos nainen pyytää tuomaan suklaata, niin mies voi kysyä "millaista?"

Onpa kovin vaikeaa tuo normaali keskustelu joillekin miehille.

Nainen ei pysty käymään kaupassa? 

Ja niin usein on naisen vastaus, että "voit yllättää minut". Joo, ketuiksi menee joka ikinen kerta. Ja sitten suututaan kun mies ei osaa lukea naisen ajatuksia.  

Kaupassa käy se, joka pääsee aikaisemmin töistä ja tekee ruuat. Jos töistä päästään yhtä aikaa, niin kaupassa käy se, jonka työmatkan varrella kauppa on. Jos on päiväkoti-ikäisiä lapsia, niin toinen käy kaupassa ja aloittaa ruuanlaiton, toinen hakee lapset hoidosta. Onpa kovin vaikeaa sopia noista.

Vaimosi on typerä. Jos hänellä on mielessä jotain tiettyä, niin vain umpityhmä ihminen ei sano sitä ääneen. Sano seuraavalla kerralla, että kaupan suklaahyllyt oli ihan tyhjiä.

Vierailija kirjoitti:

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Meillä mies otti sanan ”ero” esiin varsin aktiivisesti milloin mistäkin syystä. Lopulta sanoin, että selvä, erotaan sitten, mä en enää jaksa noita uhkailuja kuunnella, ja äijä meni ihan sekaisin. Mä kuulemma olen sysipaska akka kun uhkailen erolla ihan pikkukinojen takia.

Nyt ei sitten eroa ole otettu esiin kohta kahteen vuoteen, mutta pakko sanoa että en mä sitä vuosien uhkailua unohtaa voi. Aina kun tulee jotain pientäkin kinaa, alan odottaa ratkaisevaa sanaa. Nyt se nimittäin on kerrasta poikki, tulkoon vaikka kuin puskista miehelle sitten. Ei tämmöistä jaksa, edes nainen.

Olen samaa mieltä tuosta, sillä sanalla ei pidä leikkiä jos ei sitä oikeasti tarkoita. Sen sanan vakavuus pitää säilyttää, jotta sitten kun se otetaan esille niin kumppani tietää että nyt on tosi kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Se naisten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että tankin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä tankkaamassa?

Se tankkaa, joka käyttää autoa. Jääkaapilla käy jokainen perheenjäsen vastasyntynyttä vauvaa lukuunottamatta, joten jääkaapin täydentäminen kuuluu perheen aikuisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fgsdfgfsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gfhhgfhdf kirjoitti:

Oli suhde miten huono tahansa, eroaminen on silti niin äärimmäinen tapahtuma ettei sitä osaa odottaa, ellei nainen ole sitä mitenkään väläytellyt etukäteen. Miehet kun katsokaas ajattelevat, että yhdessä tässä ollaan erimielisyyksistä huolimatta ja meidän liitto kestää tämänkin. Olisi ihan reilua varoittaa, että nyt ollaan polulla joka saattaa johtaa eroon, mikäli ei tapahdu muutoksia.

Mä en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa erosta ja liiton ongelmista ei olisi puhuttu etukäteen. Mutta miehillä on myös ihan uskomaton kyky vaan sulkeutua ja olla ottamatta vastaan yhtään mitään. Tuntuu että se logiikka menee jotenkin silleen, että jos minä en suostu tästä asiasta puhumaan, silloin tätä asiaa ei ole.

ja sitten kun onkin, ja se konkretisoituu, niin " ei ole puhuttu, tuli aivan puskista"

Niin, puhutaan ongelmista, mutta sanaa "ero" ei ole otettu esille kertaakaan, joten ei voida olettaa että ollaan menossa niin äärimmäiseen ratkaisuun.

Meillä mies otti sanan ”ero” esiin varsin aktiivisesti milloin mistäkin syystä. Lopulta sanoin, että selvä, erotaan sitten, mä en enää jaksa noita uhkailuja kuunnella, ja äijä meni ihan sekaisin. Mä kuulemma olen sysipaska akka kun uhkailen erolla ihan pikkukinojen takia.

Nyt ei sitten eroa ole otettu esiin kohta kahteen vuoteen, mutta pakko sanoa että en mä sitä vuosien uhkailua unohtaa voi. Aina kun tulee jotain pientäkin kinaa, alan odottaa ratkaisevaa sanaa. Nyt se nimittäin on kerrasta poikki, tulkoon vaikka kuin puskista miehelle sitten. Ei tämmöistä jaksa, edes nainen.

Itse olen ottanut sanan ero mukaan keskusteluihin vain kun olen halunnut olla reilu ja kertoa, että nyt ollaan lähellä päätepistettä, jos ongelmaa ei saada korjattua. Riidan syy on jo niin iso, etten voi jatkaa samalla tiellä. Kahden miehen kanssa tuli ero (ei avio), kun eivät halunneet korjata asiaa kuin vasta eron jälkeen. Kolmas heräsi ja saatiin asiat kuntoon ilman eroa.

Juuri näin, tässä on toimittu niin ettei kenelläkään pitäisi olla valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Miehet jotka valittaa täällä että naiset valikoi parisuhteisiin kehittymättömiä tyyppejä on itse sitä potenssiin sata. Eivät pysty edes itseään elättämään suurin osa. Eikö nää oikeasti nää miten surkuhupaisaa tuo on.

Minkähän datan pohjalta repäisit tuollaisen ajatuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Pari kertaa joutunut entisessä elämässä toteamaan, että sori, mun kristallipallo on huollossa. Jos eukko käy autolla töissä ja valittaa, että joku "hassu ääni" kuulluu ja minä menen koelenkille, eikä mitään kuulu, niin siitäpä alkaa narinat. Vieköön perkele itse auton huoltoon, jos siltä tuntuu ja selittäköön tilanteen Reiskalle, sehän se ammattimies sillä alalla on, en minä.

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Pari kertaa joutunut entisessä elämässä toteamaan, että sori, mun kristallipallo on huollossa. Jos eukko käy autolla töissä ja valittaa, että joku "hassu ääni" kuulluu ja minä menen koelenkille, eikä mitään kuulu, niin siitäpä alkaa narinat. Vieköön perkele itse auton huoltoon, jos siltä tuntuu ja selittäköön tilanteen Reiskalle, sehän se ammattimies sillä alalla on, en minä.

Kyl se vaan niin on, että nykyään minä todellakin vien auton huoltoon jos siitä mun mielestä kuuluu jotain outoa. Kaks kertaa on käynyt niin, että olen huomannut vian, jota mies ei ole ottanut kuuleviin korviinsa, ja niin on tullut sitten jo huomattavan paljon isompaa laskua. Enää en luota miehen ”asiantuntemukseen”.

Ja tuo tankkaaminen: ensin täällä kirjoitellaan permanenteista ja sitten siitä, että nainen ei osaa tankata. Mikä viime vuositunannen fossiili tänne oikein on pesiytynyt kertoilemaan satuja mummonsa elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Pari kertaa joutunut entisessä elämässä toteamaan, että sori, mun kristallipallo on huollossa. Jos eukko käy autolla töissä ja valittaa, että joku "hassu ääni" kuulluu ja minä menen koelenkille, eikä mitään kuulu, niin siitäpä alkaa narinat. Vieköön perkele itse auton huoltoon, jos siltä tuntuu ja selittäköön tilanteen Reiskalle, sehän se ammattimies sillä alalla on, en minä.

Kyl se vaan niin on, että nykyään minä todellakin vien auton huoltoon jos siitä mun mielestä kuuluu jotain outoa. Kaks kertaa on käynyt niin, että olen huomannut vian, jota mies ei ole ottanut kuuleviin korviinsa, ja niin on tullut sitten jo huomattavan paljon isompaa laskua. Enää en luota miehen ”asiantuntemukseen”.

Ja tuo tankkaaminen: ensin täällä kirjoitellaan permanenteista ja sitten siitä, että nainen ei osaa tankata. Mikä viime vuositunannen fossiili tänne oikein on pesiytynyt kertoilemaan satuja mummonsa elämästä?

Kuten mainitsin, en ole ammattimies autoalalla. Olen kyllä tehnyt harrastuksenani eräänkin koneremontin mopoon, moottoripyörään ja autoon. Voin melkoisen suoraan sanoa, että kuulen kyllä auton natinat ja nitinät, jos niitä on.

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parrakas nainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä että kellään meidän tutuilla menisi asiat noin vaan ymmärtääkseni ihan tavallisia osallistuvia perheenisiä kaikki kuten minunkin mies. Pesee pyykkiä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, hakee ja vie lapsia päivähoitoon, harrastuksiin ja kavereille. Toki ei kukaan ole selvänäkijä - jos toinen huomaa että täytyisi käydä kaupassa niin laitetaan toiselle viestiä että hei, voisitko käydä töiden jälkeen pikaisesti kaupassa. Toimii kumpaankin suuntaan.

Jos nainen illalla toteaa miehelle ohimennen että jääkaappi alkaa olla tyhjä, niin se sisällyttää oletuksen että mies käy seuraavana päivänä töistä tullessa kaupassa.

Samoin jos nainen pyytää miestä tuomaan suklaata, niin miehen täytyy omatoimisesti tietää mitä merkkiä tähän aikaan kuukautiskierrosta nainen haluaa.

Se miesten kuuluisa looginen päättely ei riitä siihen, että jääkaapin ollessa tyhjä pitää varmaan käydä kaupassa?

Vähän sama kuin mies toteaa, että auton polttoainetankki on taas tyhjä. Nainen ei itse älyä käydä huoltiksella kun viisari alkaa mennä nollaan vaikka pääasiassa itse ajaa juuri kyseisellä autolla.

No se kai siellä tankkaamassa käy, joka sillä autolla seuraavaksi lähtee. Ja se käy kaupassa, joka sen kaupan ohi seuraavana päivänä on ajelemassa. Ihan selvää minusta. 

Meillä vaimo harrastaa juuri tuota tankin tyhjennystä. Tulee siis kotiin ja ilmoittaa, että bensavalo syttyi. Hänhän olisi voinut käydä tankkaamassa, kun kerran oli liikkeellä, mutta ei kuulemma jaksanut. Ja tätä tapahtuu usein.

Pari kertaa joutunut entisessä elämässä toteamaan, että sori, mun kristallipallo on huollossa. Jos eukko käy autolla töissä ja valittaa, että joku "hassu ääni" kuulluu ja minä menen koelenkille, eikä mitään kuulu, niin siitäpä alkaa narinat. Vieköön perkele itse auton huoltoon, jos siltä tuntuu ja selittäköön tilanteen Reiskalle, sehän se ammattimies sillä alalla on, en minä.

Kyl se vaan niin on, että nykyään minä todellakin vien auton huoltoon jos siitä mun mielestä kuuluu jotain outoa. Kaks kertaa on käynyt niin, että olen huomannut vian, jota mies ei ole ottanut kuuleviin korviinsa, ja niin on tullut sitten jo huomattavan paljon isompaa laskua. Enää en luota miehen ”asiantuntemukseen”.

Ja tuo tankkaaminen: ensin täällä kirjoitellaan permanenteista ja sitten siitä, että nainen ei osaa tankata. Mikä viime vuositunannen fossiili tänne oikein on pesiytynyt kertoilemaan satuja mummonsa elämästä?

Kuten mainitsin, en ole ammattimies autoalalla. Olen kyllä tehnyt harrastuksenani eräänkin koneremontin mopoon, moottoripyörään ja autoon. Voin melkoisen suoraan sanoa, että kuulen kyllä auton natinat ja nitinät, jos niitä on.

Enhän mä sun huoltotaidoista mitään tiedäkään, oman ukkoni olemattomista taidoista vaan. Sanoitko sille eukolles, ettei oo sun alaa ja että kandee viedä huoltoon, vai teitkö niin kuin tää meidän perheen joka alan asiantuntija ja väitit, ettei siinä mitään vikaa oo?