Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulenko katumaan jos emme tee lapsellemme sisarusta?
04.12.2017 |
Meillä on siis yksi lapsi, pian 2-vuotias. Mummot, papat, kaverit ja kaikki tutut ovat kyselleet kohta vuoden verran että jokos on toinen tulossa. No ei ole enkä tiedä tuleeko! Tästä on tullut nyt stressin aihe, koska nyt alkaisi olemaan viimeinen aika alkaa yrittää toista lasta jos sellaisen aiomme vielä saada. Mies olisi valmis toiseen mutta minä en ole asiasta kovin innoissani.
Kun katsoo ystävien lapsia miten heillä on sisaruksesta aina seuraa leikkeihin ja muistelee miten oman siskon kanssa oli kiva leikkiä, niin ihanahan se sisarus lapselle varmasti olisi. Mutta täytyykö tosiaan sen syyn takia tässä yrittää toista lasta vääntämään?
Lapsemme on ollut kaikinpuolin aika helppo lapsi, ei sairasteluja, ei yöheräämisiä, allergioita yms. Viihtyy omissa leikeissään ja on pääosin tyytyväinen. Mutta koen yhden lapsenkin kanssa elämän välillä tosi raskaana! Kaipaan sitä omaa aikaa niin paljon, haluaisin töiden jälkeen vaan löhötä sohvalla, lukea kirjaa rauhassa tai käydä jumpassa. Ajattelen koko ajan sitä miten tästä alkaa asiat helpottamaan eikä mene montaa vuotta kun sitä omaa aikaa on taas. Odotan että lapsi olisi sen verran iso että pärjäisi vaikka viikon mummolassa hoidossa että päästäisiin miehen kanssa välimeren risteilylle! Yksi lapsi on helpompi saada hoitoon kuin kaksi.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sain 15kg lisää painoa, mitkä olen melkein kaikki saanut onneksi pudotettua pois ja masennuksestakin olen toipunut. Näitäkään asioita en haluaisi kokea enää uudestaan!
Sitten vielä raha-asiat. Tykätään matkustella, ja toisen lapsen kanssa olisi selvää, että matkustelua joutuisi vähentämään, koska siihen ei samalla tavalla olisi varaa. Matkustelu on omassa tärkeysjärjestyksessä korkealla. Haaveillaan myös isommasta talosta, mikä tarkottaisi enemmän lainaa, ja sitten kun miettii kahden lapsen päiväkotimaksut ja muut kulut, niin jostakin joutuisi karsimaan. Enkä haluaisi elää tästä kovin paljon enempää tiukemmalla.
Tulenko katumaan myöhemmin jos emme yritä toista lasta? Pitäisikö tässä vaan ajatella että nopeasti se pikkulapsiaika on ohi ja pian on molemmat lapset isoja ja viihtyvät keskenään. Sureeko ainut lapsi myöhemmin sitä jos jäi ainoaksi lapseksi? Järki sanoo että tämä yksi riittää meille, mutta miten perustelen asian miehelle?
Miten te kenellä on vain yksi lapsi, oletteko tyytyväisiä vain yhteen vai olisitteko sittenkin halunneet toisen lapsen?
Kommentit (132)
Mulla on yksi lapsi, nyt 12-vuotias. Hän ei ole koskaan kaivannut mitään sisaruksia, lemmikin sen sijaan on halunnut. Minulla ei ole koskaan uudestaan tullut sellaista vauvakuumetta, mikä tuli ensimmäisen kanssa. Hän on todella rakas ja nyt on ihanaa, kun lapsi on jo iso:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni toisen lapsen "tekeminen" siitä syystä, että ensimmäinen lapsi saattaa kaivata sisarusta, on todella huono syy.
Nimimerkillä "Yksi lapsi ja aika sterilisaatioon varattu"
Vierailija kirjoitti:
Parasta, mitä lapselle voi antaa, on sisarus
Minun mielestäni kyllä parasta, mitä lapselle voi antaa, ovat vanhemmat jotka ovat halunneet hänet muutenkin kuin isosisaruksen lisävarusteeksi.
Ja itselläni on kolme lasta, joten tiedän jotain sekä sisarusrakkaudesta että siitä kriisistä, joka uusi perheenjäsen aina on.
Onhan 2-vuotias vielä nuori, eikä mitenkään kiire siihen toiseen. Meillä on nyt toinen tulossa ja esikoinen on yli 4v. Meille sopiva ikäero.
Minulla on yksi veli ja sen sanon, että tiedän etten olisi nyt jaksanut sitä yksin kun toinen vanhemmistani on vakavasti sairas ja vanhemmat eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi jää kyllä todella isosta elämän mittaisesta asiasta paitsi. Ettehän välttämättä saa toista lasta mutta asian olisi helpompi hyväksyä jos edes yrittäisitte. Tiedät tämän asian itsekkin kun sinulla on sisarus. Voimia tulevaan.
No pas*anmarjat. Itselläni on sisarus jonka kanssa lapsuus meni riidellessä ja ei olla juurikaan tekemisissä. Olisin varmasti ollut ihan onnellinen ainoana lapsenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan tunnistan ryhmässä nopeasti perheen ainoat lapset.
Itsekeskeisiä, selvästi vähemmän paineensietokykyä ja keskittymiskykyä.
Mutta iso talohan tietenkin on elämän tarkoitus. Ja Zanzibar tms.
Exanoppini totesi nuorimmaisesta lapsestaan: olisi pitänyt jättää sut tekemättä.
Minkälaiset traumat hänellä on edelleen äitinsä sanoista.
Älä tee kun jo kerran masennuit. Riski on tosi suuri uuteen.
Toisen auvo ei ole toisen auvo. Luota itseesi.
Nim. sisko ja sen 3 sisarusta missä kukaan ei pidä yhteyttä toisiinsa, itsellä yksi lapsi joka on tyytyväinen ettei sisaruksia. Minä olisin halunnut mutta ei vaan tullut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta selviää.
Pikkulapsiaika on onneksi lyhyt ja sen resurssointiin voi itse vaikuttaa.
Itselläni on kaksoset 7v, ja viimeiset 2v ovat olleet ihanat. Leikkivät keskenään, huseeraavat äitiä pois.. Ovat myös hyvin sosiaalisiksi ja rohkeiksi kasvaneet, sisaruuden ansiosta.
Se aika ei kyllä tunnu lyhyeltä, jos joutuu 2-5 vuotta elämästään kituuttamaan ja kärsimään masentuneena tai pahimmillaan psykoottisena, viimeisillä voimillaan elämässä roikkuen.
Jos et halua lapsia lisää, yritä olla saamatta niitä.
Ihan turha miettiä mikä on kenenkin mielestä lapsen etu. Itse se päätös on tehtävä ja siitä on kannettava vastuu. Lapsen edun taakse piiloutuminen on naurettavaa. Onko sitten puolustuspuhe valmiina, kun päätös osoittautuu vääräksi. Voi syytellä sitä ja tuota.
Ja aina vaan lasta ei tehdä, sellainen saadaan. Aina se vaan tuntuu lipsahtavan toi "tehdä" verbi tähän asiaan, vaikka kuinka olisi jankutettu sitä asian todellista laitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Exanoppini totesi nuorimmaisesta lapsestaan: olisi pitänyt jättää sut tekemättä.
Minkälaiset traumat hänellä on edelleen äitinsä sanoista.Älä tee kun jo kerran masennuit. Riski on tosi suuri uuteen.
Toisen auvo ei ole toisen auvo. Luota itseesi.Nim. sisko ja sen 3 sisarusta missä kukaan ei pidä yhteyttä toisiinsa, itsellä yksi lapsi joka on tyytyväinen ettei sisaruksia. Minä olisin halunnut mutta ei vaan tullut
Niitä riskejä ei kyllä voi toisen puolesta arvioida. Ihmiset on niin yksilöitä. On paljon synnytyksen jälkeisen masennuksen kokeneita,joilla masennus ei ole uusinut enää toisen lapsen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Niin no velvollisuuden tunnosta tällä hetkellä ainoastaan lähtisin toista lasta yrittämään. Itselläni ei ole pienintäkään vauvakuumetta vaikka lähipiiriin tupsahtelee vauvoja jatkuvasti. Ystävä sai kolmannen lapsen ja on väsymyksensä kanssa äärirajoilla ja katson järkyttyneenä sitä menoa mitä jo kaksi lapsisissa perheissä on ja mietin vaan että en jaksaisi.. ap
Yrittäkää toista lasta, jos te molemmat sitä haluatte. Jos kyse on pelkästä koetusta velvollisuudesta, niin unohtakaa koko juttu. Olen ainoa lapsi, enkä ole juurikaan kaivannut sisarusta. Ja vaikka olisinkin, niin lapsia ei hankita siksi, että esikoinen haluaa pikkusiskon tai -veljen. Ainoista lapsista voi tulla ihan onnellisia. Muistatte vain, ettei lasta hemmotella pilalle eikä hänen oleteta olevan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis katua jo sitä ekaa. Nyt on sama montako teet lisää. Paska on jo housussa.
Mulla on vain yksi lapsi, nyt 22v.
Onneksi.
Ero tuli kun lapsi oli 7v ja olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut sen jälkeen.
Lapsen olen kasvattanut hyvin ja meillä on melkein aina ollut lapsen kavereita, myös ruokapöydässä. Eli ei ole ollut yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin on jo tapahtunut, eli teillä on lapsi. Älä missään tapauksessa hanki toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi jää kyllä todella isosta elämän mittaisesta asiasta paitsi. Ettehän välttämättä saa toista lasta mutta asian olisi helpompi hyväksyä jos edes yrittäisitte. Tiedät tämän asian itsekkin kun sinulla on sisarus. Voimia tulevaan.
No pas*anmarjat. Itselläni on sisarus jonka kanssa lapsuus meni riidellessä ja ei olla juurikaan tekemisissä. Olisin varmasti ollut ihan onnellinen ainoana lapsenakin.
Mulla myös pikkusisko pilannut elämän. Ei olla ikinä oltu kavereita eikä olla tekemisissä. Oikea piru ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta, mitä lapselle voi antaa, on sisarus
Minun mielestäni kyllä parasta, mitä lapselle voi antaa, ovat vanhemmat jotka ovat halunneet hänet muutenkin kuin isosisaruksen lisävarusteeksi.
Ja itselläni on kolme lasta, joten tiedän jotain sekä sisarusrakkaudesta että siitä kriisistä, joka uusi perheenjäsen aina on.
Mulla on kuusi lasta eikä mulla ole mitään näköhavaintoa mistään kriisistä. Ei hajuakaan mistä puhut. ?!
Jaa oon minäkin vauvalehtiä lukenut, mutta luulin, ettei ne oo ihan elämässä kiinni..?
Mun mielestä kannattaa hankkia sisarus
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa hankkia sisarus
Samaa mieltä!
Vierailija kirjoitti:
Eikö tosiaan oman jakamisen kokemisella ole mitään merkitystä? Masennuksen uusimisellakin on riski, entäs jos masennun vakavammin ja pidemmäksi aikaa? eikö sekään ole peruste jättää lapsilukua yhteen? Ap
Sillä on todella paljon merkitystä! Väittäisin, ettei millään muulla ole enemmän. Ap, tunnut miettineen tätä asiaa todella paljon ja monipuolisesti (eli saan sinusta fiksun ja vastuullisen kuvan). Sano vauvauutisten utelijoille, ettei asia yksinkertaisesti kuulu heille ollenkaan.
Ja muuten: se, että ei halua enempää kuin yhden lapsen on erittäin legitiimi syy olla hankkimatta lisää lapsia!
Alue: Aihe vapaa
Ei sinun tarvitse toista lasta tehdä. Se toinenkin lapsi ansaitsee tulla maailmaan toivottuna, ei velvollisuuden takia. Toki ainoalle lapselle ovat sitten kaverit ja mahdolliset serkut hyvin tärkeitä. Oletteko valmiita sitten esim. asumaan samalla paikkakunnalla lapsen koko lapsuuden ajan? Näin syntyisi läheisiä kaverisuhteita hiekkalaatikolta aikuisuuteen.