Kivien oma aihe vapaa

Palaakohan kumppanini koskaan takaisin?

Se lähti tästä viereltäni viimeisimmän jääkauden aikoihin muka "poikien kanssa radalle", eikä ole sen koomin näkynyt. Onkohan sillä toinen kivi jossain? Olen kyllä luottanut häneen kuin...hmmmm... kallioon mutta nyt alan tulla epäluuloiseksi.

Ja en kyllä varmasti oo yhtään mustasukkainen !!!!

Mä jätän kyllä sen sian.

Synnyin Punavuoressa mutta nyt vanhempani kauhuksi suunnittelen muuttoa Kallioon kommuuniin. Tässä ongelmani kiteytettynä. Sr tuntuu olevan vanhemmilleni kuin kivi kengässä.

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa! Olen niin ihastunut yhteen mieheen. Vahvat käsivarret, kitaraa soittava rokkari, pitkä ja tumma. Hän rakensi kesällä muurin puutarhaan ja asetti minut muurikiveksi. Voi, joskus hänen paljaat jalkansa kävelevät ylitseni. Kaverikivi pääsi grillikiveksi ja nyt mies viettää tosi paljon aikaa siellä. Tuntuu pahalta. Onkohan minulla vielä mahdollisuuksia, vaikka olen tällainen painava ja kulmikas maatiaiskivi? Kaverikivi on vaalea ja solakka ja pehmeäkulmainen. Rokkarimies hivelee usein hänen pintaa kun lämmittää grilliä. Tuntuu, että uppoan tänne turpeeseen ja peityn sammaliin. Rokkarimies kiirehtii vain ohi huomaamatta minua. Mitä voisin tehdä, neuvoja?

Hiukan abstraktilta kuulostaa ihastua aivan toiseen lajiin. Mutta olihan joku ihmisnainen ihastunut Berliinin muuriin. Muuri on kuulemma vähän arpinaama, mutta palasinakin charmantti.

Mutta rakkaus ihmisrokkariin..en tiedä. Ellei sillä sitten ole kivisydän, varo ettei se tallo sinua tai heitä pois niin että halkeat. Itse olen jo murentunut hiekkana kiertoon, mutta elämä jatkuu.

Hei kaikki maan asukkaat. Minä olenkin vähän erikoisempi kivi. Tulin avaruudesta tuossa marraskuussa ja moni näki minun näyttävän maahantuloni. Siitä on jopa videoita netissä. Väittävät, että olen erämaassa Inarinjärven tienoilla, mutta en kerro tarkkaa sijaintiani. Täällä on hyvä olla, vaikka on kovin erilaista kuin avaruudessa. 

Auts. Olen sirpaleina siellä täällä. Minut räjäytettiin. Olin paikallani metsikössä vuosituhannet, kunnes ensin ympäriltäni hakattiin metsä. Sitten meistä kivistä keskikokoiset siirrettiin kaivurilla pois ja meidät isoimmat räjäytettiin. Nyt tuossa entisellä paikallani näkyy rakennusten kivijalkoja ja sementti ilkkuu meille, kuinka on vienyt osamme parhailla paikoilla. Kuulemma he ovat työssäkäyviä uusein teollisuusrakennusten perusteita ja me vanhat kivet paikoillemme jämähtäneitä laiskureita. Toivottavasti pääsisi edes pihasepeliksi jonnekin. Itsetuntoni on ihan maassa

Ärsyttää kun yhä vaan on niitä jotka luulee, että meillä avokallioilla on vapaa seksi eikä haluta sitoutua.

Totuus on että avokallioiden määrä kasvaa, koska mm. eroosio.

Nimim. En osaani valinnut

Vierailija kirjoitti:

Olen kari, terve. Mun elämä ei ole koskaan oikein kivaa. Jos vesi on ylhäällä, veneet ajaa päälle ja sitten veneilijät syyttävät minua kolhuistaan. Jos vesi on alhaalla, olen näkyvissä eikä veneet tule päälle, mutta sitten tulevat lokit ja ihmiset nauravat mulle, kun olen lokin kakan peitossa.

Kari hyvä, tee itsellesi ponkkari, että näkevät. Kaislaa vaan kattoon ja tupsu esiin!

Täällä Saimaalla nämä läskinorpat käyttävät minua patjanansa. Bodypositivity my kivistävä äässi!

Islannin tulivuoret oli sanonu alemmille maankuorikerroksille, että pian on aika.

Tarvitaanko minua enää, olen vanhanajan kunnon sytkärin kivi. Tällä hetkellä asustelen muutaman kaverini kanssa vanhan papan lipaston uumenissa. Täällä on myös kellon kiviä, vieläkö meille on käyttöä vai ollaanko jo museotavaraa?

Täällä sappikivi huhuilee.. olen toistaiseksi omistajani mahassa mutta hän voi nyt todella huonosti, kai se on kohta lähtö edessä meikäläisellä ;( harmi, olen viihtynyt tässä rakossa jo pitkään. Todennäköisesti tämä joulu sai omistajani vähän innostumaan liikaa syömisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttakaa! Olen niin ihastunut yhteen mieheen. Vahvat käsivarret, kitaraa soittava rokkari, pitkä ja tumma. Hän rakensi kesällä muurin puutarhaan ja asetti minut muurikiveksi. Voi, joskus hänen paljaat jalkansa kävelevät ylitseni. Kaverikivi pääsi grillikiveksi ja nyt mies viettää tosi paljon aikaa siellä. Tuntuu pahalta. Onkohan minulla vielä mahdollisuuksia, vaikka olen tällainen painava ja kulmikas maatiaiskivi? Kaverikivi on vaalea ja solakka ja pehmeäkulmainen. Rokkarimies hivelee usein hänen pintaa kun lämmittää grilliä. Tuntuu, että uppoan tänne turpeeseen ja peityn sammaliin. Rokkarimies kiirehtii vain ohi huomaamatta minua. Mitä voisin tehdä, neuvoja?

Hiukan abstraktilta kuulostaa ihastua aivan toiseen lajiin. Mutta olihan joku ihmisnainen ihastunut Berliinin muuriin. Muuri on kuulemma vähän arpinaama, mutta palasinakin charmantti.

Mutta rakkaus ihmisrokkariin..en tiedä. Ellei sillä sitten ole kivisydän, varo ettei se tallo sinua tai heitä pois niin että halkeat. Itse olen jo murentunut hiekkana kiertoon, mutta elämä jatkuu.

No, hän soittaa hard rockia. Jotenkin tuntuu, että sisimpäni väreilee samaan tahtiin. Hän tuntuu kertovan lauluissaan kaikki salatuimmat tunteeni. En usko, että hänellä olisi kivisydän tai kivettynyt mieli. Tosin tilanne ei ole kovin hyvä näin kiteytettynä. Tunnen itseni kolmanneksi kiveksi.

Vierailija kirjoitti:

Joku askarteli minusta joulutontun. Laittoi liimalla huopalakin päähän ja teki parran. Liima kutisee päässä ja olo on epämukava. Nyt istun täällä kynttelikön vieressä tontuksi muuttuneena. On täällä kyllä kodikasta ja tunnelmallista. Mutta muutupa itse yhtäkkiä tontuksi.

Uskon ymmärtäväni sinua!  Säilytä silti omanarvontunteesi. Minusta on tehty kärpässieni ja joudun olemaan tässä roolissa kesät ja talvet. Tiukkaa tekee välillä, mutta ajattelen niin, että kaikki työ on arvokasta kun sen kunnialla hoitaa. Tsemppiä!

Tää on kivin keskustelu ikinä! Luotan meihin kuin kallioon, rock rock!

Olen tavallinen, harmaa, ruma graniitinlohkare. Möllötän metsässä ja päälläni kasvaa sammalta. Viereeni on kohonnut jumalaton muurahaispesä ja se kutittaa.

Pikkulinnut ovat laulaneet, kun muuttomatkatarinoitaan kertovat, että Egyptissä on hienoja kiviä pyramideissa, ja kuninkaallisilla upeita, säihkyviä jalokiviä. Kuulemma kaupunkien kadut on päällystetty laattakivillä, ja kiviä on muureissa, amuleteissa ja kengässä.

Miksi minun kohtaloni on jäkittää tuhansia vuosia keskellä metsää kusiaisten kiusattavana?

Tuntuuko teistäkin, että ennen oli kaikki paremmin? Niin lämpimiä muistoja jäi kivikaudelta. Se vasta oli kunnon elämää. Kiviä arvostettiin ja palvottiin ihan jumalina. Nyt on nuoriso mennyt ihan pilalle, kaiken pitäisi olla piitä, kvartsia ja digihienouksia. Kyllä kunnon graniitti ja piikivi oli ennen kova sana. Nyt tuntuu, ettei kelpaa kuin hiekoitussoraksi. O tempora, o mores.

Graniittimöykky kirjoitti:

Olen tavallinen, harmaa, ruma graniitinlohkare. Möllötän metsässä ja päälläni kasvaa sammalta. Viereeni on kohonnut jumalaton muurahaispesä ja se kutittaa.

Pikkulinnut ovat laulaneet, kun muuttomatkatarinoitaan kertovat, että Egyptissä on hienoja kiviä pyramideissa, ja kuninkaallisilla upeita, säihkyviä jalokiviä. Kuulemma kaupunkien kadut on päällystetty laattakivillä, ja kiviä on muureissa, amuleteissa ja kengässä.

Miksi minun kohtaloni on jäkittää tuhansia vuosia keskellä metsää kusiaisten kiusattavana?

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kyllä graniittia arvostettiin ennen ja kuulemma vieläkin. Joku iso lohkare vietiin ihan ulkomaille pilariksi. Kreikassa kuulemma pankkien seinälaatat on oikein graniitista, kun marmori kelpaa siellä vaan katulaatoiksi jalkakäytävälle. Täällä sitten taas päinvastoin, outoa.

Vierailija kirjoitti:

On ihan okei olla tällei hiekotushiekkana kun näkee erilaisia paikkoja. Siel säilössä on aika ahdasta, mutta kyllä sen kestää kun sen jälkeen pääsee taas uuteen paikkaan. En jaksais olla aina vaan jossain puistossa. En myöskään mikään rubiini. Noi timantit luulee et niillä on joku vapaus... mut mä kyllä tingin mielelläni elintasosta et saan tän oikeen vapauden. Im a nomad.

En halua pelotella, mutta hiekoituskiven kohtalo voi olla lopulta karmea. 

Veljeni anoppi joutui koiran tassun mukana sisätiloihin ja sitä myöten imuriin. Sen koommin emme tästä rouvasta ole kuulleet. 

Veli oli kyllä tyytyväinen :)

Up

Oon maannut lumikinoksen alla kohta neljä kuukautta putkeen jo. Alkaa ottaa aivoon. 😬 Saakeli...

Kivillä on kivempaa.