Kivien oma aihe vapaa

Tuttavani väittää tuntevansa Mount Everestin. Uskoako vai ei? Onko teillä muilla julkkisystäviä?

Off topic; mutta voiko siitä tulla oikeasti jotain seuraumuksia, jos kirjautuu salaa aina uudestaan ja uudestaan jollekin keskustelupalstalle, jonne on saanut porttikiellon? (Vaikka ei siis muuten provoilisi tai kirjoittaisi rasistisia kommentteja tms.)

Ulos heiton syynä oli moderoinnin julkinen kommentointi, ei kuitenkaan mitään loukkaavaa). Kyseessä ei ole AV.

Goodbye Yellow Brick Road - Elton John . Siinäpä osoitus meidän kivien tärkeydestä. Ei kaikille lauluja tehdä.

Se Pallivaha kirjoitti:

Olen varmasti Turun kuuluisin kivi. Välillä ihmetyttää, mitä vanhemmilla oikein liikkui päässä. Maksaako nimen vaihtaminen jotain?

Oon hiekoitussepeli ja nyt tänä vuonna samassa pihassa alko pyöriin tommosia kevyitä hiekoitus"kiviä" jotka mm. kelluu vedessä! Oon ihan järkyttyny,  tää oli ennen aika selkeesti semmosta järkevän ja terävän sepelin aluetta, nyt täällä on koko ajan vaan enempi tommosta kevyttä mukakiveä. Aiemminkin jo huolestutti nää lämpimät talvet kun ei sillai meitä tarvita, mutta nyt on kuppi nurin. Meidän lapset ei kasva tämmösessä ympäristössä! Missä olis vielä tarvetta kunnolliselle, perusrehelliselle suomalaiselle hiekoitussepelille?

Myöntäkää, että minä olen kivistä se kaikkein mahtavin. T: Viisasten Kivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun serkkuni asuu Italiassa. Hän on tippukiviluolan ihastelluin kivi. Häntä on kuvattu paljon ja ihan tv- ohjelmiakin tehty.

Olen kuullut hänestä. Ei ole kuulemma todellisuudessa sitä miltä näyttää, kuvissa on aina valomaskeissa.

Photoshopattuja kuvia???

Nin hao! Ding zang pong on nimeni ja asun Kiinanmuurissa. Turistioppaana olen työskennellyt satoja vuosia. Minä näyn kauas! Jopa Kuusta voi minua kuukivet katsella ja ihailla.

En ymmärrä miksi se Oolannin sota oli mukamas niin kauhea. Sain aikamoisen ilmalennon tykin suusta ja päädyin merenrantakivikkon. Parempi kuin edelliset vuosimiljoonat peruskalliossa.

Aiiiiiiiiii....... mua hiottiin eilen kiiltävämmäksi ja pyöreämuotoisemmaksi! Vieläkin takaraivossa vihloo. Ja muhun porattiin jumaliste REIKÄ. Järkkyä kidutusta. Olen nyt ihan eri näköinen kuin mitä olen parituhatta vuotta ollut. ☹️ Kukaan enää ees tunnista.

Ei ole jalokiven elämä taaskaan helppoa. No, louhituksi ja hiotuksi tuleminen piti aikanaan vain sietää että pääsi hyviin töihin hienoon kaulakoruun. Sitten huomattiin lojuvamme korurasiassa aina vaan pidempiä aikoja. Just kun oltiin totuttu huomioon ja arvostukseen. Olisi tietty pitänyt arvata ettei koettelemukset siihen jääneet. Yhtenä päivänä muutama kuukausi sitten meidät vietiin taas korusepälle. Se erotti tiiviin kaveripiirin kylmästi toisistaan ja tehdä meistä ihan uusia koruja. Minä löysin itseni sormuksesta parin uppo-oudon pikkutimantin kanssa. En kestä näitä jatkuvia muutoksia! Kyllä jos kivi on paikkansa korussa löytänyt, niin pitäisi saada elää siinä ainakin muutama tuhat vuotta. Myös arvonalennus sormukseksi nyppii. Koko ajan tulee pientä kolhua, enkä ole mikään timantti kuitenkaan. Rupsahdan ennen aikojani, pelottaa mitä nuo sitten keksivät.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole jalokiven elämä taaskaan helppoa. No, louhituksi ja hiotuksi tuleminen piti aikanaan vain sietää että pääsi hyviin töihin hienoon kaulakoruun. Sitten huomattiin lojuvamme korurasiassa aina vaan pidempiä aikoja. Just kun oltiin totuttu huomioon ja arvostukseen. Olisi tietty pitänyt arvata ettei koettelemukset siihen jääneet. Yhtenä päivänä muutama kuukausi sitten meidät vietiin taas korusepälle. Se erotti tiiviin kaveripiirin kylmästi toisistaan ja tehdä meistä ihan uusia koruja. Minä löysin itseni sormuksesta parin uppo-oudon pikkutimantin kanssa. En kestä näitä jatkuvia muutoksia! Kyllä jos kivi on paikkansa korussa löytänyt, niin pitäisi saada elää siinä ainakin muutama tuhat vuotta. Myös arvonalennus sormukseksi nyppii. Koko ajan tulee pientä kolhua, enkä ole mikään timantti kuitenkaan. Rupsahdan ennen aikojani, pelottaa mitä nuo sitten keksivät.

Tyypillistä etuoikeutetun jalokiven narinaa. Mä voisin tulla korurasiaan lepolomalle vaikka sadaksi vuodeksi ihan koska vain jos vain mahtuisin. Arvon jalokivi voisi tulla tuuraamaan mua kivipatsaana Senaatintorin laitamalla. Lintujen huomio ja runsaat "huomionosoitukset" taattu, välillä voi päästä jopa turistin valokuvaan. 

t: kettuuntunut kivipatsas joka oppi just että linnunpaska pään päällä on ehkä sittenkin pienempi ongelma kuin sama tavara sielussa

Heippa vaan kaikille!

Olen noppakivi, hyötykivien Älvsbytalo. Joka hiton uudella taloalueella pötkötän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole jalokiven elämä taaskaan helppoa. No, louhituksi ja hiotuksi tuleminen piti aikanaan vain sietää että pääsi hyviin töihin hienoon kaulakoruun. Sitten huomattiin lojuvamme korurasiassa aina vaan pidempiä aikoja. Just kun oltiin totuttu huomioon ja arvostukseen. Olisi tietty pitänyt arvata ettei koettelemukset siihen jääneet. Yhtenä päivänä muutama kuukausi sitten meidät vietiin taas korusepälle. Se erotti tiiviin kaveripiirin kylmästi toisistaan ja tehdä meistä ihan uusia koruja. Minä löysin itseni sormuksesta parin uppo-oudon pikkutimantin kanssa. En kestä näitä jatkuvia muutoksia! Kyllä jos kivi on paikkansa korussa löytänyt, niin pitäisi saada elää siinä ainakin muutama tuhat vuotta. Myös arvonalennus sormukseksi nyppii. Koko ajan tulee pientä kolhua, enkä ole mikään timantti kuitenkaan. Rupsahdan ennen aikojani, pelottaa mitä nuo sitten keksivät.

Tyypillistä etuoikeutetun jalokiven narinaa. Mä voisin tulla korurasiaan lepolomalle vaikka sadaksi vuodeksi ihan koska vain jos vain mahtuisin. Arvon jalokivi voisi tulla tuuraamaan mua kivipatsaana Senaatintorin laitamalla. Lintujen huomio ja runsaat "huomionosoitukset" taattu, välillä voi päästä jopa turistin valokuvaan. 

t: kettuuntunut kivipatsas joka oppi just että linnunpaska pään päällä on ehkä sittenkin pienempi ongelma kuin sama tavara sielussa

Kovaa on kiven elämä. :(

Olen palanen meteoriitista, joka tappoi dinosaurukset. Haluatko kysyä jotain?

Hei kaikki! Juuri maankuoreen putkahtanut uutukainen kivi Atlantin keskiselänteeltä täällä! Olisiko teillä kokeneemmilla hyviä neuvoja elämään täällä ylhäällä? Ensi tunnelmat on, että on hyvin erilaista kuin tuolla vaipassa kivisulana. Tämä yksilönä eläminen ja kaikki hämmentää, ja pirun kylmäkin täällä on. Miten pärjään jos/kun vierin vielä kauemmaksi tuosta kuumasta halkeamasta josta tänne putkahdin?

Vierailija kirjoitti:

Olen palanen meteoriitista, joka tappoi dinosaurukset. Haluatko kysyä jotain?

Miltä susta tuntuu? Ne oli kuitenkin elollisia olentoja. Vai oletko narsistipsykopaatti, etkä välitä toisten oikeudesta elämään? Kaikilla on samat oikeudet kuin sinullakin, mutta sitä sinä luonnevikainen p***a et kestä! Ei ihme kun ei ole ystäviä.

Vit*ttaa kun ihmiset kävelevät päälle!

Olen katukivenä torilla. Täällä oli hienoa, kun torille tuotiin joulukuusi valoineen. Oikein juhlava tunnelma. Kuulemma joulumarkkinat tulossa. Vähän kyllä latistaa, kun päälleni rojautettiin betoniporsas. Painaa niin julmetusti eikä kuustakaan näy. Mielipiteitä, saako tästä keskustella?

Kaikkeen sitä joutuu, kun vanhaksi elää. Viime kesänä tänne muutti joku uusi nainen kerrostaloon, jonka pihassa olin ollut noin 30 vuotta ihan rauhassa. Sitten hän näki minut maassa, sanoi että "Onpas siinä erikoisen näköinen kivi", otti minut mukaansa ja pesi oikein harjan ja tiskiaineen kanssa. Sitten kun minä kuivuin, niin hän teki pienestä kankaanpalasesta pussukan, johon hän laittoi minut ja laittoi siinä pussissa kaulastaan roikkumaan nahkaisen narun varassa. Siitä lähtien olen joutunut roikkumaan hänen kaulassaan melkein koko ajan siinä pussissa jonkinlaisena onnea tuottavana amulettina. Miten pääsisin taas rakkaalle pihalleni kiviystävieni joukkoon? Erityisen pahalta tuntuu, kun sinne jäi minun vaimoni ja meidän lapsemme ja aina kun tämä ihminen kulkee tuolla pihassa, niin kuulen lasteni hennon itkun ja huudot, että "Isi, missä olet? Tule jo kotiin" ja naapurissa asuvien naiskivien jupinan, kun he sanovat vaimolleni, että "Hyvä, että pääsit siitä siasta eroon, lähti vieraan naisen mukaan mokomakin raukka", vaikka en tehnyt sitä vapaaehtoisesti!