Kivien oma aihe vapaa
Kommentit (571)
Vierailija kirjoitti:
Olen päätynyt katukiveksi. Ylitseni kävellään päivittäin. Olen täynnä patoutunutta vihaa ja haaveilen ikkunalasin läpi lentämisestä.
Parempi tuokin kuin sokkelikivenä keskikaupungilla. Päälleni kustaan joka päivä🤢
Miten teidän talvi on mennyt, onko tylsää? Ollaan täällä kavereiden kanssa ylimmässä lumipallossa kaarevassa rivissä, pari kamua tuossa vähän ylempänä. Heitellään porkkanan kanssa läppää. Tullaan ruohonjuuritasolle takaisin, jahka noi lumet sulaa.
Olen poliisiasemalla.
Muistan vain kovan räsähdyksen, kun lensin ikkunan läpi. Nyt hiostetaan kertomaan enemmän.
Mitä tässä voi tehdä? En totisesti tiedä, mitä tapahtui. Suositelkaa hyvää geologiaan perhetynyttä asianajajaa.
Se yksi nyt jo kuollut suomirokkari väitti että hikoilen! Teki oikein biisinkin aiheesta. Kehtasikin puhua intiimiasioistani, kamala tyyppi!
T. Graniitti
Vierailija kirjoitti:
Olen poliisiasemalla.
Muistan vain kovan räsähdyksen, kun lensin ikkunan läpi. Nyt hiostetaan kertomaan enemmän.
Mitä tässä voi tehdä? En totisesti tiedä, mitä tapahtui. Suositelkaa hyvää geologiaan perhetynyttä asianajajaa.
Voi kamala, sinä et voi mitenkään olla syyllinen tapahtumaan. Onko sinua käytetty hyväksi? Traumahan tuosta tulee. Suosittelen termokronisen kiteen puoleen kääntymistä. Voimia!
Olen yksinäinen betoniporsas. Saanko liittyä seuraanne?
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen betoniporsas. Saanko liittyä seuraanne?
Tottakai, onhan sinussa sukulaisiamme. Onko sinulla vakituinen työ vai oletko kausitöissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinäinen betoniporsas. Saanko liittyä seuraanne?
Tottakai, onhan sinussa sukulaisiamme. Onko sinulla vakituinen työ vai oletko kausitöissä?
Vakinainen, mutta virkani on alituisesti vaakalaudalla, koska jotkut ihmiset pitävät minua loukkaavana. Toivon, että saan pitää työni.
Meitä pikkusia duunareita niin vihataan, vaikka minäkin olen aika terävä. Olen töissä tuulilasikorjaamolla. Tehtäväni on etsiytyä auton renkaan alle ja sinkoutua sieltä vastaantulijan tai ohitettavan auton tuulilasiin. Sitten minut palautetaan työpaikalleni, josta heitetään pihalle ja siinä etsiydyn taas uuden auton renkaan alle. Luulisi, että arvostetaan, kun teen ahkerasti raskasta työtä. Mutta ei, noita vain arvostetaan, jotka kaivellaan valmiiksi eikä niiden tarvitse itse mitään tehdä.
Täälläkö jauhettiin kivestä? Olen se vasemmanpuoleinen! Kuis roikkuu?
Mua jotenkin niin ahdistaa olla koproliitti! Olisin mieluummin vaikka sappi-, virtsatie- tai hammaskivi mutta että kivettynyt uloste. Harkitsen joka päivä itsemurhaa, mutta sitä on vaikea toteuttaa koproliittinä.
Ennen asuin ulkona ja se oli erityisesti syksyisin ja talvisin kurjaa, kun oli kylmää olla maassa lumen ja jään seassa ja kun päälleni satoi räntää ja lunta. Pahimmassa tapauksessa joku eläin pissasi joskus päälleni. Onneksi nyt olen sisätiloissa, kun eräs yksinäinen mies poimi minut mukaansa, pesi minut puhtaaksi pesusienellä ja shampoolla. Nyt olen hänen lemmikkikivensä ja elän mukavasti pahvilaatikossa heinien, pumpulin ja käsipyyhkeen päällä. Minulla on täällä jopa oma vesikuppi ja ruokakuppi, jossa on koiranruokaa. Tosin en tietenkään voi syödä tai juoda, mutta se ei omistajaani näytä haittaavan, hän sanoo, että olen hyvä lemmikki, koska en levitä karvoja ympäriinsä, en hypi sohville, en pidä meteliä, en lisäänny vaikka olen saanut tänne seurakseni kaksi muutakin lemmikkikiveä ja joskus omistaja ottaa minut käsiinsä, silittelee minua ja kertoilee minulle kaikenlaisia asioita, välillä aika rankkojakin asioita mutta minä kestän ne, koska olen jo sen verran vanha, sain sentään alkuni melkein heti alkuräjähdyksen jälkeen. Tosin se minua harmittaa, että omistaja sanoo, että olen hyvä tyttö, vaikka olen selvästi mies koska nimeni on Pertti.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin niin ahdistaa olla koproliitti! Olisin mieluummin vaikka sappi-, virtsatie- tai hammaskivi mutta että kivettynyt uloste. Harkitsen joka päivä itsemurhaa, mutta sitä on vaikea toteuttaa koproliittinä.
Tunsitko aikoinaan Elviksen?
No nyt tuli se diy-täti ja maalasi minut ja kivikaverini tontuiksi näin jouluviikolla!
Etsin uutta omistajaa, löytyisikö täältä sellainen? Läheisriippuvuus ei haittaa, on ennemminkin etu ♥
nimim. Riippakivi
Täällä vaan makailen unohdettuna hiekkakasassa, vaikka oikea paikkani olisi museon vitriini. Olenhan se kivi, jonka Daavid linkosi Goljatin otsikkoon, melko tuhoisin seuraksin.
Moi! Olen punagraniittia. Jos pysyisin kasassa, minusta tehtäisiin varmaankin hautakiviä ja pöytätasoja sekä ikuisesti ohuen vesikalvon päällä pyöriviä eri kokoisia kivipalloja. Mutta, mutta ... kun minuun vaikuttavat jäät ja vedet sillä tavalla, että minä murenen pieniin osasiin eli olen rapakiveä ja minun on siis turha haaveilla ylevistä tehtävistä. Ihmiset tulevat keväällä ja kauhovat minua laatikoihin ja säkkeihin, joissa he kuljettavat minut kotiinsa ja ripottelevat pihalleen sitomaan kuohuvaa hiekkaa. Ja ennen kuin syksy saapuu, olen jo uponnut näkyvistä. Keväällä sitten taas uusi kierros. Nyyh.
Jos Suomen nykyisen opposition sekasorto ja talouden ilmeisen ikuinen jakopolitiikka ilman mitään tulopohdintoja olisi osa markkinatalouttamme, se olisi jo aika päiviä sitten kuollut ja kuopattu.
Olen hautakivi ja muut kivet ovat minulle kateellisia. En yhtään tiedä miksi :( Käytännössähän olen vain maahan isketty tatuointi jonkun kuolleen tyypin pään päällä. Mieluummin olisin vaikka poranteränä!
Kyllä ottaa päähän, olin ennen arvostettu kivi arvokkaassa kaulakorussa. Sitten joku miehenkutale osti minut ja antoi kihlatulleen. Olin arvoni mukaisesti kassakaapissa tai naisen kaulassa kunnes jouduin likaiseen taskuun. Kastuin aivan läpimäräksi! Omistajani piti minut salassa, mutta kuulin televisiosta että joukko miehiä etsii minua. Olin toiveikas kun omistajani soitti heille ja meni heitä tapaamaan. Luulin vihdoin pääseväni arvoni mukaiseen museoon. Mutta kattia kanssa, nainen valehteli että olin hukkunut, vaikka olin hänen taskussaan koko ajan!
Ja kaiken huipuksi vielä tuo naisenretale heitti minut yli laidan! Tarkoituksella! Suoraan mereen! Nyt olen jo toistakymmentä vuotta täällä aluskasvillisuuden seassa, kalat kuljettelevat minua välillä suussaan pieniä matkoja mutta useimmiten sylkevät minut ulos kun ymmärtävät etten ole ruokaa. Tämä on pöyristyttävää! En ansaitse tällaista!