23-vuotias ja elämä pilalla

Hei, sulla on vielä elämää paljon jäljellä. Ei muuta kuin uutta yritystä peliin!

<3

Sinulla on ihan realistinen mahdollisuus saada vielä parempi elämä. Mitään ei ole lopullisesti menetetty ja olet vielä nuori. Hoida ensin itsesi kuntoon ja sitten vähitellen lisää noita asioita elämääsi :)

Mistäpäin olet? Lähettäiskö kahville?

*halaus*

Itseni pelasti opiskelupaikka, aivan eri alalta kuin olin koskaan ajatellut ja olin aika häpeissäni, kun lopulta hakeuduin ammattikouluun sen odotetun yliopiston sijaan. Päätin kuitenkin repiä itseni pohjalta ylös ja ammattikoulun valitsin siksi, että koulutus oli etenkin lukion käyneelle hyväksilukuineen LYHYT. Ei siis niin monta saumaa keskeyttää opintoja sosiaalisten ongelmien ja ahdistuksen vuoksi. Opiskelut vein läpi vähän väkisin, eikä oikeastaan ollut edes ajatuksena työllistyä, mutta niin siinä vain kävi, että viimeisestä harjoittelupaikasta sain työpaikan, jossa olen nyt vuosia myöhemmin edelleen. Ja nautin työstäni, kuten myös elämästäni muuten. Se päivittäinen rutiini on tärkeää.

Elämäsi ei ole pilalla. Säilö tuo kirjoittamasi teksti vaikka pöytälaatikkoon, jotta voit jonakin päivänä vuosien päästä sattumalta löytää sen ja hymyillä itsellesi, että olenpa kuvitellut kauheita joskus.

Ja tämän aloituksen meille tarjosi Kansallisen Kokoomuksen puoluetoimisto yhteistyössä Pfizerin kanssa.

Ei noin nuorella elämä ole vielä pilalla.

Rakas lapsi, Herralla on suunnitelma sinunkin varallesi, vaikkei se välttämättä ole vielä sinulle selvinnytkään. Elämä on Lahja, jota tulee kunnioittaa. Niin pitkään kuin on elämää, on toivoa. Olet oletettavasti kuitenkin fyysisesti terve. Sinä pystyt ihan mihin tahansa, mitä vaan päätät tavoitella. Kaikki ovet ovat avoinna sinulle. Mikäli olet liian ahdistunut tai masentunut, hae apua.

Sinä et ole millään tavalla "kirottu" tai tuhoontuomittu, vaan voit saavuttaa kaiken sen minkä muutkin ikäisesi. Esim. netissä on Facebookissa useita ryhmiä, joissa etsitään kavereita. Jo Naistenhuoneellakin on jatkuvasti kaverihakuja. Samaten varmasti löytyy omalla paikkakunnalla hakien Facebookissa ryhmiä, joissa etsitään ystäviä. Ainut vihollisesi olet sinä itse. Ainoastaan oma mielesi estää sinua tekemästä toivomiasi asioita. Sitä sinun tulee mahdollisesti työstää siellä terapiassa. Siunausta. <3

Sä oot tärkee! Älä unohda sitä!

Nuoret naiset ovat oikeita mielenterveysongelmapesäkkeitä. Lohduttaudu sillä, että ne yleensä helpottavat kyllä.

Olen opiskelemassa, mutta sitä kautta en ole saanut kavereita. Opiskelumotivaatiota syö just se yksinäisyys ja mielenterveysongelmat....

Vierailija kirjoitti:

Nuoret naiset ovat oikeita mielenterveysongelmapesäkkeitä. Lohduttaudu sillä, että ne yleensä helpottavat kyllä.

Kiitos kannustuksesta :). Ja sekö on minun vika, että kasvuympäristö ei ollut otollinen mm. Itsetunnon kehitykselle?

Vaikee tuntee itteensä tärkeeksi, jos ei ole ketään. Tiedän että pitäis, mutta se on TODELLA hankalaa ilman niitä hyviä ihmissuhteita, ihminen kun peilaa omaa itseään muiden kautta.

Rakas, sinä et ole sössinyt yhtään mitään. Et yhtään mitään. Se, että lapsuutesi ei ole antanut sinulle kovin hyviä eväitä elämään, ei ole sinun vikasi. Ja esim. ystävyyssuhteet nyt kariutuu muutenkin, kaikilla meillä on varmasti taustalla "sössittyjä" ystävyyssuhteita.

Elämäsi ei ole lainkaan pilalla vaan edessä. Tiedän sen. Olen itse taistellut masennuksen kanssa kahdeksan vuotta ja vaikka tiedän etten kovin todennäköisesti tule koskaan paranemaan täysin, tiedän myös että maailmassa on silti paljon hyvää ja elämisen arvoista.

Minäkin olin jossain vaiheessa jokseenkin syrjäytynyt, mutta nyt olen onnistunut saamaan yhden ystävän ja vähän muutakin aktiviteettia. Sinunkin on mahdollista löytää uusia ystäviä, sellaisia joista tulee sinulle ihan uusi perhe. On mahdollista löytää onnellinen parisuhde. Olet vielä niin nuorikin, maailma on kyllä sinulle auki.

Toivoisin että voisin auttaa sinua. Huomaatko, ainakin yksi ihminen maailmassa välittää sinusta vilpittömästi.

Olet tällä hetkellä vahvemmilla kuin moni muu nuori. Tiedostat tilanteesi todella hyvin ja se on edellytys sille, että menet eteenpäin.

Ja olet vielä tosi nuori ehdit vielä saavuttaa vaikka mitä ja mokata vaikka mitä, ja ehdit oppia niistä mokista, mokailuun ei kuole, ja sitten saavutat vielä vaikka mitä.

Mulle kun lekuri parikymppisenä sanoi, että olet vielä niin nuori, ajattelin vain, että mitä toikin tietää, tästä ei oo nousemista ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen lukenut ammatin, minulla on kaksi lasta ja hyvä mies ja olen onnellinen.

Jos mä pystyin niin pystyt säkin, kuulostat paljon vahvemmalta ja kypsemmältä kuin minä sinun iässä.

Vierailija kirjoitti:

Rakas, sinä et ole sössinyt yhtään mitään. Et yhtään mitään. Se, että lapsuutesi ei ole antanut sinulle kovin hyviä eväitä elämään, ei ole sinun vikasi. Ja esim. ystävyyssuhteet nyt kariutuu muutenkin, kaikilla meillä on varmasti taustalla "sössittyjä" ystävyyssuhteita.

Elämäsi ei ole lainkaan pilalla vaan edessä. Tiedän sen. Olen itse taistellut masennuksen kanssa kahdeksan vuotta ja vaikka tiedän etten kovin todennäköisesti tule koskaan paranemaan täysin, tiedän myös että maailmassa on silti paljon hyvää ja elämisen arvoista.

Minäkin olin jossain vaiheessa jokseenkin syrjäytynyt, mutta nyt olen onnistunut saamaan yhden ystävän ja vähän muutakin aktiviteettia. Sinunkin on mahdollista löytää uusia ystäviä, sellaisia joista tulee sinulle ihan uusi perhe. On mahdollista löytää onnellinen parisuhde. Olet vielä niin nuorikin, maailma on kyllä sinulle auki.

Toivoisin että voisin auttaa sinua. Huomaatko, ainakin yksi ihminen maailmassa välittää sinusta vilpittömästi.

Kiitos! Viestisi kosketti mua. Tässä tilanteessa on vaan vaikea uskoa, että mikään muuttuisi. Joku tossa sanoikin, että oon itse itseni pahin vihollinen. Häpeän myös yli kaiken tätä tilannetta ja en haluaisi paljastaa sitä miten epäonnistunut olen.

Vierailija kirjoitti:

Hei, sulla on vielä elämää paljon jäljellä. Ei muuta kuin uutta yritystä peliin!

Yrittäminenkään ei auta kun esim. CV on pilalla nuoresta lähtien. Ei ole kauhean kiva elää vuosikymmeniä sossutuella

Samaa paskaa täällä tosin mulla on ystäviä mutta opiskeluissani olen häpeällisen paljon jäljessä. Ja joo. Tosiaan. Koen itsekin että elämä on pilalla. Vihaan tätä. Onneks on itsemurha

N21

Ota rennosti, ei se niin vakavaa ole. On tässä muillakin paskoja asioita elämässä, vaikka kuinka olisi komeat kulissit. Itsekin olen hyvin palkattu ja kaikki on päällepäin hienosti, jostain syystä vain silti vituttaa suurimman osan ajasta. Loppupeleissä turha duuni, turhat unelmat, kaikki on ihan turhaa.