Tunnetko ketään joka on irtisanoutunut työpaikasta tyhjän päälle?

Mitähän pankki tykkää jos on asuntovelallinen ja jää tyhjän päälle... Nimim. Pää leviää töissä.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pankki tykkää jos on asuntovelallinen ja jää tyhjän päälle... Nimim. Pää leviää töissä.

Tuo onkin pahempi paikka. Säästöillä eläminen?

Aina on hyvä olla säästössä sen verran, ettei pankki tai pomot pysty vittuileen

Vierailija kirjoitti:

sisäisesti vahvat ovat vain näennäisesti mukana pelissä

kertoisitko tarkemmin mitä tarkoitat?

Mulla on aina rahaa säästössä.

Minä olen päälle viisikymppinen ja mietin koko ajan irtisanoutumista. Ollut pitkään samassa työssä, joka ei alunperinkään ollut mitään ihanaa ja elämään huippusisältöjä antavaa. Viime vuosina olosuhteet työpaikalla muuttuneet jatkuvasti huonommiksi. Alentunut palkka, lisääntyvä työmäärä, käskyttävä  ja ylimielinen johto, työvuorojärjestelyt ja työolosuhteet hipoo rajoja, joiden pitäisi olla osittain laittomia. Mutta irtisanoutuminen pelottaa. Toisaalta olo on pikkuhiljaa edennyt lievän masennuksen asteelle ja todennäköisesti ilman muutosta pahenee. Ehkä työttömyys ei ole tosiaan pahinta ihmiselle vaan työ, jossa on koiran tai melkeinpä orjan asemassa...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen päälle viisikymppinen ja mietin koko ajan irtisanoutumista. Ollut pitkään samassa työssä, joka ei alunperinkään ollut mitään ihanaa ja elämään huippusisältöjä antavaa. Viime vuosina olosuhteet työpaikalla muuttuneet jatkuvasti huonommiksi. Alentunut palkka, lisääntyvä työmäärä, käskyttävä  ja ylimielinen johto, työvuorojärjestelyt ja työolosuhteet hipoo rajoja, joiden pitäisi olla osittain laittomia. Mutta irtisanoutuminen pelottaa. Toisaalta olo on pikkuhiljaa edennyt lievän masennuksen asteelle ja todennäköisesti ilman muutosta pahenee. Ehkä työttömyys ei ole tosiaan pahinta ihmiselle vaan työ, jossa on koiran tai melkeinpä orjan asemassa...

Tee ratkaisu ja ole onnellinen. Pitkästä aikaa tunnen onnellisuutta kun tiedän etten enää aio mennä työelämään. Jokin minussa vetää kiusaajia puolelleen, mulle tuli mitta täyteen ja lähdin ja vaikka olen tuloton niin olen onnellisempi kuin koskaan ennen kun vapaus. Mikään rahamäärä maailmassa ei ole sen arvoista että viedään mielenterveys. Nautin itse työstä ja olin hyvä siinä mutta kun työtä ei saa tehdä rauhassa niin parempi lähteä.

Olen sosiaalinen jännittäjä. Siitä työpaikalla minullekin koitunut monenlaista kiusaamista. Ilmeitäni ja eleitäni pilkataan ja tulkitaan väärin. Ja jos työtehtäviä kritisoi niin aina löytyy tekosyy mitätöidä mun tuntemukset. Tuntuu että mikään ei riitä ja mihin tahansa järjestelyihin pitää suostua :( 

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. En jaksanut enää ja nyt pidän vuoden vapaata ja nostelen kovalla työllä tehtyjä liitonrahoja. Minä olen ansainnut joka ikisen sentin. Nyt käytän omia rahojani vuoden verran.

Sinänsä hassua, että ihmiset puhuvat liitonrahoista. Liitot kun eivät maksa sitä ansiosidonnaista, vaan raha koostuu työtömyysvakuutusmaksuista, valtion osuudesta ja hyvin pieni osa on kassan rahoittamaa. Liitot kuitenkin keräävät käsittämättömiä jäsenmaksuja, vaikka eivät sinänsä osallistu liitonrahojen maksuun..

Täysin tyhjän päälle, väliaikainen asunto vain tiedossa, niin kyllääntynyt ja väsynyt olin.  Hyvin sujui ja sain päivätyön.

Mulla kyllä sellainen tunne, että jos yli 50-vuotiaana jäisin nyt pois töistä niin varauduttava siihen että ei ole enää pääsyä ainakaan vakinaiseen työhön. Tosin se ei ehkä edes haittaisi.  Vapautuisi samalla paikka nuoremmalle, joka pystyisi rakentamaan omaa elämäänsä. Näitä "sukupolvenvaihdoksia" voisi mielestäni tukea ihan virallisesti :) Iäkkäämpi voisi ihan ilman syyllistämistä jäädä pois ja nuorempi tilalle. 

suunnittelen juuri, miten irtisanoudun. pyydän ehkä ensin virkavapaata, jos ei tule niin sitten antaa mennä vaan, hei hei. kuukausi tuossa paskaläjässä tarpomista vaan tulee olemaan pitkä, uutta työntekijää ei ole nurkan takana olemassa

Minä, enkä edes muista kuinka monta kertaa olen hypännyt tyhjän päälle 🙈

Muistaakseni viisi kertaa mutta voi olla enemmänkin. Ihmiset, jotka ovat olleet tilitoimistoissa töissä ehkä ymmärtävät.

Minä tein niin ja lähdin satojen kilometrien päähän sijaisvanhemmaksi vauvalle. Eli tulot putosivat kolmaosaan entisestä eikä senkään tulon kestosta ollut tietoa.

Minä itse. Aivan järkyttävä työilmapiiri. Mieluummin olin työtön kuin sekuntiakaan enää kiusattu ja kidutettu. Muutaman kuukauden päästä sain uuden työn ja tauko/ loma teki todella hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pankki tykkää jos on asuntovelallinen ja jää tyhjän päälle... Nimim. Pää leviää töissä.

Sitä voi lohduttautua sillä, että itsellesi maksat, etkä elätä vuokranantajaa. Tsemii!

Minä, koska halusin muuttaa takaisin kotikaupunkiin. Ei ollut uutta työtä tiedossa mutta onneksi löytyi hyvä paikka parin kuukauden päästä.

Minä lähdin ilman tietoa tulevasta. Ilmapiiri oli huono ja oli paljon kiusaamista ym. Sain melkein samantien vakipaikan toisaalta ja nytkin kyllä katselen jo uutta paikkaa, mutta en lähde ennen kuin on varmasti saan jotain muuta. Nykyinen työ on todella kiireistä, raskasta ja stressaavaa hanttihommaa ja en varmasti jaksa tätä kovinkaan montaa vuotta. Vaihtuvuus täällä on suuri mutta täällä ei kiusata sentään. Alan vaativuus ja suhteessa huono palkka karkottaa työntekijät.

helppoa jos puoliso joka maksaa menot tai koti mihin palata pottujen ääreen.

Voin sanoa että työttömänä olen ollut mitä onnellisin. Oikeasti en edes ole työtön, teen pimeänä freelancer hommia mutten usein joten tilille tippuu tuet plus hieman extraa. Paras päätös ikinä, keskityn itseeni, omaan terveyteeni, olen ollyt todella ylipainoinen ja masentunut ennen töissä ja opiskellessa, aivan hukassa itseni kanssa. Nyt asun somassa pienessä asunnossani, elän yksinkertaista elämää, kehitän bisnes ideaani ja luon yhteyksiä. Minua ei hävetä olla työtön. Haluaako yhteiskunta loppuunpalaneen meilenterveysongelmaisen vai ihmisen joka kehittää itseään, pyrkii parantamaan elämän laatuaan ja valmistelee uutta yritystä? :) En saanut töitä omalta alaltani, kauan sinnittelin, sitten päätin lopettaa työn hakemisen ja elää omaa elämää. Ihanaa herätä aikaisin silloin kun huvittaa. Ei enään ikinä 8 tunnin joka päiväisiä työpäiviä joista ei edes rahaa saa tarpeeksi.