Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

VOI HOITAKAA NYT ##%¤##! NE KULLANMURUNNE ITSE! SE ON VAIN JA AINOASTAAN ÄIDIN JA ISÄN VASTUULLA, EI KENENKÄÄN MUUN!

Kuinka vaikeaa voi olla tajuta tämä kun ipanoita hankkii?!!!!!! ÄRSYTTÄVÄÄ.

Tämän kun tajuaisivat tosiaan kaikki! 👍😘

Kun ei se oma rakas kakkapallero muiden mielestä ole ollenkaan niin ihana.....

Aivan kannattaa pitää muksut kaukana tämmöisistä tunnekylmistä ja itsekkäistä kaikki mulle tyypeistä. Itkevät sitten myöhäisemmässä vaiheessa yksinäisyyttään ihan turhaan. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan senkin trolli. Onko nyt hyvä mieli?

Kyllä lapset itse täytyy pystyä hoitamaan eikä lykkiä niitä sellaisille jotka eivät niitä halua paimentaa, hei haloo! Ja on olemassa lastenhoitopalveluita jos nyt jonnekin on pakko päästä!

Ette ole ainoita. Omat vanhempani jäivät eläkkeelle ja rupesivat vapaaehtoisiksi lukumummoiksi ja -vaareiksi, tukihenkilöiksi ja ties mitä. Meillä he kävivät viimeksi vuosi sitten, siis omien lastenlastensa luona. Välimatkaa ei ole paljon, mutta jopa lasten synttäreiden aikaan saattaa tulla viesti, että ovat lipaskerääjinä jossain padalla, ei voida tulla, sori. Omat lapsenlapset eivät ole enää tärkeitä, onhan hienompaa kertoa vapaaehtoistyöstä kuin kotielämästä.

Olen muuttumassa katkeraksi. Mietin, millaista tekemistä keksin itselleni kun isovanhemmat aikanaan tarvitsevat apua. Voi olla, että minun pitää vahtia perunamaata haavin kanssa, kun sinne voi lentää koloradonkuoriaisia, jotka tarvitsee heti listiä. En ehdi mihinkään kauppareissuille tai palvelutaloihin. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Jos mulla olisi tuolla tavalla käyttäytyviä lapsenlapsia, niin en mäkään hoitaisi, enkä päästäisi kyläilemään. Kyläilemässä voisin kyllä käydä itse.

Nykyvanhemmat tekee oikeasti vanhemmuudesta ja lasten kanssa olemisesta niin helvetin raskasta kaikille ( kiitos vaan kiintymysvanhemmuus ja Lapsen Tahto, jota ei saa koskaan ohittaa), että ihan vilpittömästi en ihmettele, jos tuollaisten lasten kanssa ei jakseta olla.

Ja ei, vika ei ole lapsissa, vaan kasvatuskyvyttömissä vanhemmissa, ja nykytrendeissä, jotka tekee lastne kanssa olemisesta ihan sietämätöntä.

Kukas ne kasvatuskyvyttömät vanhemmat kasvatti? Aivan oikein ,näiden omat kasvatuskyvyttömät vanhemmat. Lapsia ei ole pakko sietää, hoitaa tai rakastaa. Valinta on jokaisen oma, mutta niin on seurauksetkin.

Tähän kyllä vaikuttaa huomattavasti vallitsevat kasvatustrendit, ei välttämättä se, miten on itse tullut kasvatetuksi.

En minäkään kasvata lapsiani kuten minut on kasvatettu, eli huutamalla ja pelolla. Mutta en myöskään näiden kiintymysvanhemmuusihanteiden mukaan, jossa 1,5-vuotiasta ei saada pihalle, kun se ei tykkää pukemisesta, tai 3-vuotiaan atooppista ihoa ei saa rasvattua, kun ei vielä ole keksitty tarpeeksi kivaa leikkiä mihin lapsi suostuisi.

Mä ymmärrän kannustuksen tärkeyden ja lähtökohtaisesti positiivisen kasvatuksen. Mutta mä pidän myös hyvin tärkeänä, että lapset osaa kuunnella ohjeita, myös kieltoja ja käskyjä. Ja että toisten kodissa ollaan siten kun sinne sopii. Ei siis mennä lähmimään ja sotkemaan joka paikkaa, ja sitä kenen koti on, sen säännöillä mennään.

Tämä tuntuu olevan tosi monella vanhemmalla hukassa tänäpäivänä. Kun lasta ei voi muka kieltää, ja kaikessa pitää vaan kannustaa ja olla huomioimatta negatiivista käytöstä.  Sitten sitä saa olla aika yksinkin, koska loppupeleissähän vana odotetaan, että muut huomioi loputtomasti ja sietää kaiken, ja oma penska tekee mitä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Mä  niin ymmärrän ap:ta. Onneksi  itsestästäni  ei tule isovanhempaa niin ei  taritse teeskennellä että pikkulapset kiinnostaisivat millään tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Hei, miten omaishommista voi kieltäytyä? Minulla myös vanhemmat jotka eivät ole attaneet ikinä, mutta tämän lisäksi vielä olivat väkivaltaisia ja nujertavia lapsuudessani. Lapsuuden jatkuvan mielivaltaisen väkivallan takia olen käynyt terapiassa. Isäni on luonnevikainen ja hän on jo sanonut että tulee VAATIMAAN että lapsensa hoitavat hänet. Ilmoitti että mihinkään laitokseen ei mene vasm lapsensa (joita on tylyttänyt koko elämän) saavat sitten luvan hoitaa!

Miten tästä vastuusta voi kieltäytyä? Minne voin soittaa, isän asuinkunnan sosiaalitoimeen? En halua olla vanhempiini missään yhteydessä. En edes perinnönjaossa, käyttäkööt omaisuutensa hoivaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!

Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.

Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.

Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.

Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.

Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.

Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.

Jos mulla olisi tuolla tavalla käyttäytyviä lapsenlapsia, niin en mäkään hoitaisi, enkä päästäisi kyläilemään. Kyläilemässä voisin kyllä käydä itse.

Nykyvanhemmat tekee oikeasti vanhemmuudesta ja lasten kanssa olemisesta niin helvetin raskasta kaikille ( kiitos vaan kiintymysvanhemmuus ja Lapsen Tahto, jota ei saa koskaan ohittaa), että ihan vilpittömästi en ihmettele, jos tuollaisten lasten kanssa ei jakseta olla.

Ja ei, vika ei ole lapsissa, vaan kasvatuskyvyttömissä vanhemmissa, ja nykytrendeissä, jotka tekee lastne kanssa olemisesta ihan sietämätöntä.

Kukas ne kasvatuskyvyttömät vanhemmat kasvatti? Aivan oikein ,näiden omat kasvatuskyvyttömät vanhemmat. Lapsia ei ole pakko sietää, hoitaa tai rakastaa. Valinta on jokaisen oma, mutta niin on seurauksetkin.

Tähän kyllä vaikuttaa huomattavasti vallitsevat kasvatustrendit, ei välttämättä se, miten on itse tullut kasvatetuksi.

En minäkään kasvata lapsiani kuten minut on kasvatettu, eli huutamalla ja pelolla. Mutta en myöskään näiden kiintymysvanhemmuusihanteiden mukaan, jossa 1,5-vuotiasta ei saada pihalle, kun se ei tykkää pukemisesta, tai 3-vuotiaan atooppista ihoa ei saa rasvattua, kun ei vielä ole keksitty tarpeeksi kivaa leikkiä mihin lapsi suostuisi.

Mä ymmärrän kannustuksen tärkeyden ja lähtökohtaisesti positiivisen kasvatuksen. Mutta mä pidän myös hyvin tärkeänä, että lapset osaa kuunnella ohjeita, myös kieltoja ja käskyjä. Ja että toisten kodissa ollaan siten kun sinne sopii. Ei siis mennä lähmimään ja sotkemaan joka paikkaa, ja sitä kenen koti on, sen säännöillä mennään.

Tämä tuntuu olevan tosi monella vanhemmalla hukassa tänäpäivänä. Kun lasta ei voi muka kieltää, ja kaikessa pitää vaan kannustaa ja olla huomioimatta negatiivista käytöstä.  Sitten sitä saa olla aika yksinkin, koska loppupeleissähän vana odotetaan, että muut huomioi loputtomasti ja sietää kaiken, ja oma penska tekee mitä tykkää.

Eräs ystävä harrastaa tätä kasvatusta ja kummasti vaan on ihmiset kaikkomassa ympäriltä kun tätä on erittäin kamala ja raskas sivusta seurata. Anoppikin kuulemma koko ajan on kärkkäänä jotain laukomassa....no ylläri....Lapset saavat kylässäkin vaikka 7 samanlaista pullaa jos niin tahtovat, vaikka edellinenkin on syömättä, koska se tahtoo. <3 Ei saa kieltää. Ja ruoka-aikaan ei tarvitse syödä jos ei tahdo, koska jos ei tahdo syödä, ei tarvitse syödä. Ja kauhea ihmetys kun lapsi ei syö tavallista ruokaa, mutta herkut kelpaavat. Wonder why....Millaisiahan tällaisista lapsista oikeasti tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä  niin ymmärrän ap:ta. Onneksi  itsestästäni  ei tule isovanhempaa niin ei  taritse teeskennellä että pikkulapset kiinnostaisivat millään tasolla.

U

Onhan se jännä että nykyajan ehkäisy ja aborttimyönteisessä suomessa silti syntyy ei toivottuja lapsia paljon ihmisille jotka ei pidä lapsista.

Niitä lapsia kun ei oo mikään pakko kenenkään tehdä ja onhan se lapsenlapsille tosi mukavaa se että mummoa ei nyt kiinnosta mun elämä, kun realistista on se että 80% niistä joilla on elossa olevia hoitokykysiä isovanhempia saa kuitenkin spessuhuomioo niiltä (:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Meillä omat vanhempani ovat juuri ap:n kaltaisia. Eivät ole koskaan auttaneet eikä kyllä ole pyydettykään, kun ei heitä kiinnosta. Nyt vanhempani ovat sairaita ja odottavat hoivaa ja huolenpitoa. Nyt ei kiinnosta meitä.

Hei, miten omaishommista voi kieltäytyä? Minulla myös vanhemmat jotka eivät ole attaneet ikinä, mutta tämän lisäksi vielä olivat väkivaltaisia ja nujertavia lapsuudessani. Lapsuuden jatkuvan mielivaltaisen väkivallan takia olen käynyt terapiassa. Isäni on luonnevikainen ja hän on jo sanonut että tulee VAATIMAAN että lapsensa hoitavat hänet. Ilmoitti että mihinkään laitokseen ei mene vasm lapsensa (joita on tylyttänyt koko elämän) saavat sitten luvan hoitaa!

Miten tästä vastuusta voi kieltäytyä? Minne voin soittaa, isän asuinkunnan sosiaalitoimeen? En halua olla vanhempiini missään yhteydessä. En edes perinnönjaossa, käyttäkööt omaisuutensa hoivaansa.

No et tietenkään vain ryhdy. Miksi edes olet enää sen verran väleissä, että isäsi pystyy esittämään tuollaisia vaatimuksia?

Ei sun tarvitse tehdä mitään ennakkotoimenpiteitä. Kun isäsi soittaa ja vaatii jotain niin sano että et tule. Kun sairaalasta soitetaan että on kärrätty sinne niin voit sanoa että selvä ja jättää menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jännä että nykyajan ehkäisy ja aborttimyönteisessä suomessa silti syntyy ei toivottuja lapsia paljon ihmisille jotka ei pidä lapsista.

Niitä lapsia kun ei oo mikään pakko kenenkään tehdä ja onhan se lapsenlapsille tosi mukavaa se että mummoa ei nyt kiinnosta mun elämä, kun realistista on se että 80% niistä joilla on elossa olevia hoitokykysiä isovanhempia saa kuitenkin spessuhuomioo niiltä (:

No ap on 59, eli saanut lapsensa ehkä 80-luvulla, jolloin toki oli ehkäisy ja abortit, mutta vielä aika voimakkaasti se asenneilmapiiri, että lapsia vaan tehdään.

ette oo ainoita. Tavallisia suomalaisia ootte, eihän vanhemmat jaksa itsekään lapsiaan: avioeroja otetaan, jotta pääsee ainakin 50% sluibaamaan siitä vastuusta. Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan, koska oma elämä, sisustuselementit ja luxus-matkat ulkomaille on paljon ihqumpia kuin lastenkasvatustyö. 

Ei lapset ole sen villimpiä tai huonompia kuin ennenkään, mutta ihmiset on kärsimättömiä hetken nautintojen perässä juoksijoita. Jos lapsi kerran juoksee sisällä, sille haetaan ADHD-diagnoosi ja pilleripurkki. Kyl raskasta on joo, mutta onnex ap sun ei tartte, sanot pojan perheelle vaan "heippa ja hyvästi", keität kahvikoneella tuoreet espressot ja loikoilet Marimekon soffalla nautiskelemassa. Koita jaksaa. 

Jos ette luo lastenlapsiinne minkäänlaista suhdetta nyt, kun ovat pieniä niin eivät he teistä ole kiinnostuneita sitten isompinakaan. Että eläkää vaan haluamallanne tavalla, mutta älkää itkekö sitten vanhoina ja raihnaisina kun kukaan ei tule kahvittelemaan eikä kyläilemään kun se puoliso on kuollut eikä ole mitään juttuseuraa.

Minun puolesta jokainen eläköön tavallaan, mutta muistakoon sitten kuinka petaa niin makaa. Se aika, kun lapset on oikeasti pieniä ja sotkevia ja vaivalloisia on tosi lyhyt.

Luulis isovanhempien muistavan omien lasten ajalta miten lyhyt on lapsuusaika. Kohta ne teinit ei sitten välitäkään isovanhemmista tuon taivaallista. Aika meni jo.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja nykyisovanhempia olette.

Ei ennenkään ole kaikki isovanhemmat lapsia hoitaneet, ja miehet varsinkaan.

Ongelmahan ei ole se, ettette haluaisi välillä hoitaa lapsenlapsia, vaan se, etteivät vanhemmat pidä lapsilleen mitään kuria. He ovat vastuussa lapsistaan myös kyläillessä. Teidän kotinne on pakopaikka heille, joku muu kantaa vastuun lapsista. Mutta sen pitäisi tapahtua yhteisestä sopimuksesta ja silloin kun molemmille osapuolille sopii. Ja teidän koti, teidän säännöt: ei saa sotkea, koska se ei teidän kodissa ole tapana. Vahingossa lapsilta voi tulla sotkua, se on eri asia kuin vanhempien piittaamattomuudesta johtuva. En tiedä mikä tuohon auttaisi. Jos kiellätte tuomasta lapsia usein, suuttuvat ja haukkuvat teidät itsekkäiksi ja huonoiksi isovanhemmiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ette luo lastenlapsiinne minkäänlaista suhdetta nyt, kun ovat pieniä niin eivät he teistä ole kiinnostuneita sitten isompinakaan. Että eläkää vaan haluamallanne tavalla, mutta älkää itkekö sitten vanhoina ja raihnaisina kun kukaan ei tule kahvittelemaan eikä kyläilemään kun se puoliso on kuollut eikä ole mitään juttuseuraa.

Minun puolesta jokainen eläköön tavallaan, mutta muistakoon sitten kuinka petaa niin makaa. Se aika, kun lapset on oikeasti pieniä ja sotkevia ja vaivalloisia on tosi lyhyt.

Hei kuule, tää on sivu 12. Tuliko mieleen, että tuo sun ajatus ei ehkä ole aivan niin uniikki, että se kannattaa kirjoittaa aloittajalle ohjenuoraksi?

Oisko nuo samat sanat kirjoitettu noin joka toisessa viestissä.

Mutta pääsithän pätemään, oli varmaan melkoinen aivoriihi, että keksit tuon kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä itse käyttäytynyt koskaan samalla tavalla, kuin teidän poikanne vaimoineen, eli että eivät katso lastensa perään teillä ollessaan. Aina ajattelimme mieheni kanssa, että vastuu on meillä, mutta tietysti sitä toivottiin, että isovanhemmat haluaisivat myös vaikkapa leikkiä lastenlasten kanssa. Oma äitini oli järjestänyt kotiinsa kaikenlaista hommaa lapsenlapsille; oli pappan työkaluja (pappa kuollut) ja puutavaraa, joilla sai tehdä hommia. Oli kirpparilta ostettuja palapelejä, lautapelejä, kirjoja. Lisäksi mummo askarteli lasten kanssa, leikkelivät vanhoista lehdistä kuvia ja liimasivat niitä tauluiksi, pahvit hän säästi myös ja kangastilkut. Mielellään otti myös lapset silloin tällöin yökylään (muutaman kerran vuodessa), että me vanhemmat pääsimme kahdestaan jonnekin. Mummo oikein tarjosi hoitoa, hän sanoi, että haluaa tukea meitä, että pysyisi perhe ehjänä. Meillä kolme lasta, mutta eivät kyllä mitään rasavillejä, eivät sotkeneet sen kummemmin paikkoja, mitä nyt leluja levittivät yms. Ei varmasti tullut yhtään pesulalaskuja tms.

Anoppia taas ei lapsenlapset kiinnostaneet ollenkaan. Lasten piti istua hiljaa sohvanreunalla. Ei ollut leluja tai mitään ajankulua. Kerran pyysin hoitoavuksi kotiimme, mutta anopilla oli ensin kuoroharjoitukset, sitten vesijuoksu ystävän kanssa ja illalla tuli telkkarista lempisarja, joten ei ehtinyt.

Nyt anoppi valittaa, että lapsenlapset eivät käy kuin aniharvoin ja hän kärsii yksinäisyydestä. Meidän lapset sanoo, että ei heillä ole mitään suhdetta tähän mummiin, ei heillä ole mitään muistoja mummin kanssa vietetystä ajasta. Toisella mummolla käyvät säännöllisesti ja ihan oma-aloitteisesti. 

Ymmärrän tuon, että sotkeminen on ikävää ja siitä kannattaa tietysti puhua poikasi ja hänen vaimonsa kanssa. Jos muuten halua käyttää aikaasi lapsenlapsiin, se taas on oma valintasi. Sekin on ok, mutta älä myöhemmin valita, että jälkikasvu lapsineen ei käy. 

Voi että, anopilla ei ollut leluja!

Pitääkö nekin vielä pienestä eläkkeestä ostaa? Voisiko miniä mitenkään ajatella tuovansa ne lelut tullessaan? jJos nykynaiset ovat tällaisia, en yhtäänihmettele, ettei mummot jaksa tai halua.

Jos

No eipä kuule niiden lelujen tarvi olla mitään hienoja ja kalliita, luepa mitä kerroin toisella mummolla olleen. Erityisen mieluisia olivat pappan ruuvimeisselit, taltat, pieni vasara jne ja laudankappaleet, josta syntyi jos mitä mielikuvituksellista hökötystä. Kirpparilta saa eurolla kirjoja ja palapelejä. Ja ihan ilmaiseksi saa noita mainoslehtiä ja varmaan kaikilla tulee jonkinlaista pahvia erilaisista paketeista. Myös leipominen on lapsista kivaa, siihen ei tarvita kuin jauhoja, hiivaa ja vettä. On kyllä todella köyhää, jos ei tuohonkaan pysty. Mun äidin eläke on n. 800 e ja ei mitään ongelmia hankkia noin halpoja tavaroita. 

Ja on myös ihan ilmaista tekemistä, voi mennä ulkoilemaan tai retkelle. Ai niin, sinne pitää ehkä tehdä pienet eväät, mutta arvaan, että sulla ei ole varaa. 

Ihmettelen, miten ne enstisajan mummot jaksoivat ja oli varaakin, vaikka olivat varmasti köyhempiä kuin nykymummot? Omakin mummoni eli lähinnä kansaneläkkeellä, vaan niin vain oli varaa meille lapsenlapsille ostaa jotain pientä tekemistä mummolaan, oli esim. lankaa, ja mummo opetti virkkaamaan, oli lehdistä leikattuja paperinukkeja ja "maatilan eläimiä". Anoppini oma anoppi taas käytännössä hoiti perheen (siis anoppini) lapset parin kuukauden ikäisestä kouluikään ja vielä koulustakin menivät mummolaan iltapäiväksi. Kun tuo mummo sitten tuli raihnaiseksi, hänet kuskattiin vanhainkotiin. Sai anoppi ja appi tehdä rauhassa töitä ja tienata eläkettä, eivät tosiaan ole mitään köyhiä. 

"Että pysyisi perhe ehjänä"?? Mitä vittua? Joko senkin varmistaminen on isovanhempien tehtävä?

Koska muuten itse viimeksi leivoit lastesi kanssa? Aivan, se on todella työlästä jälkisiivouksineen. Mutta mummon pitää jaksaa. Muutenkin olet hirveä uikuttaja, toivottavasti muistat sanasi, kun sulla joskus on lapsenlapsia.

Sitäpaitsi jos joku taivuttaa "pappan", en vaan voi ottaa häntä tosissani.

Jatkakaa.

Aihe on kiinnostava ja toivon, että läheisperhe lukee tämän ja ehkä joku ajatuksen siemen lähtee itämään. Minulla ei edes ole omia lapsia tai lapsenlapsia, mutta kummityttö lapsineen on. Minulle taitaa tulla avioero tuon porukan takia, mieheni on täysin kypsä. En voi sanoa mitään, koska menee välit kummitytön lisäksi siskoon (hänen äitinsä) ja puoleen muuhun sukuun. Minähän olen lapseton täti, jolla on aikaa ja rahaa. Heidän mielestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ette luo lastenlapsiinne minkäänlaista suhdetta nyt, kun ovat pieniä niin eivät he teistä ole kiinnostuneita sitten isompinakaan. Että eläkää vaan haluamallanne tavalla, mutta älkää itkekö sitten vanhoina ja raihnaisina kun kukaan ei tule kahvittelemaan eikä kyläilemään kun se puoliso on kuollut eikä ole mitään juttuseuraa.

Minun puolesta jokainen eläköön tavallaan, mutta muistakoon sitten kuinka petaa niin makaa. Se aika, kun lapset on oikeasti pieniä ja sotkevia ja vaivalloisia on tosi lyhyt.

Hei kuule, tää on sivu 12. Tuliko mieleen, että tuo sun ajatus ei ehkä ole aivan niin uniikki, että se kannattaa kirjoittaa aloittajalle ohjenuoraksi?

Oisko nuo samat sanat kirjoitettu noin joka toisessa viestissä.

Mutta pääsithän pätemään, oli varmaan melkoinen aivoriihi, että keksit tuon kaiken.

Enpähän joka viestiä jaksanut lukea tässä ketjussa :) Taisi kuitenkin vähän johonkin kolahtaa kun noin nokkiisi otit :)

Vierailija kirjoitti:

Muistattehan sitten, että harva saa nautintoa siitäkään, että käy auttamassa raihnaisia vanhempiaan mm. pesuissa ja vessattamisessa. Silti monet ovat valmiita auttamaan läheisiään rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se jännä että nykyajan ehkäisy ja aborttimyönteisessä suomessa silti syntyy ei toivottuja lapsia paljon ihmisille jotka ei pidä lapsista.

Niitä lapsia kun ei oo mikään pakko kenenkään tehdä ja onhan se lapsenlapsille tosi mukavaa se että mummoa ei nyt kiinnosta mun elämä, kun realistista on se että 80% niistä joilla on elossa olevia hoitokykysiä isovanhempia saa kuitenkin spessuhuomioo niiltä (: