Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?
04.12.2017 |
Ja tätäkin taas aletaan huutelemaan trolliksi, kun "eihän nyt isovanhemmat VOI olla haluamatta"!
Kyllä voi. Olemme lopen kyllästyneitä pelkkiin kyläilyihin, joissa lasten vanhemmat lepäilevät ja räpläävät kännyköitään ja olettavat itsestäänselvästi, että me haluamme vahtia heidän rasavillejä pikkulapsiaan. Puhumattakaan yöhoidosta, jos vanhemmilla on menoa. Pienin on aivan vahdittava, juuri kävelemään oppinut, isommat muuten vaan täystuhoja. Kieltoja ei totella. Jos komennetaan tai kielletään ihan normaalilla äänellä, ainakin pienin alkaa huutamaan kurkku suorana, yleensä toiseksi nuorin säestää.
Lapset haluavat koko ajan jotain herkkuja, joita vanhemmilla on mukana, koska on erikoispäivä. Niitä sitten pupelletaan ja suklaisilla tahmakäsillä lähmitään tapetit, verhot, huonekalujen päälliskankaat jne. Ja kyllä, tämä on meidän kotimme, emmekä aio sisustaa jollain vanhoilla paskoilla romuilla sen takia, että ei tarvisi varoa, vaan haluamme sisustaa vaalean, tyylikkään kodin oman mielen mukaan.
Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa. Hänen vanhemmillaan perhe ei käy koskaan, vaikka he asuvat paljon lähempänä kuin me ja heillä on isompi asunto. Ovat kuitenkin käsittääkseni hyvissä väleissä, koska vanhemmat osallistuvat normaalisti lasten synttäreille ym.
Käyttäkää nuoret perheet nyt vähän sitä järkeänne. Toisten koti ei ole huvipuisto eikä lastenhoito ole todellakaan kaikille isovanhemmille elämän suurin toive ja onni.
Lapset ovat kyllä ihan kivoja noin muuten, jos joku nyt sanoo lapsenvihaajaksi. Eikä ole lasten vika, jos vanhemmat ei hoida. Me nyt vaan olemme omamme hoitaneet ja meillä on paljon muutakin tekemistä kuin hoitaa toisten lapsia ja siivota viikko sen jälkeen kalliine pesulalaskuineen.
Ihme oletus, että kaikki isovanhemmat haluaa lapsenlapset hoitaakseen.
Kommentit (195)
41/195
|
04.12.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija 24
Olet palvelutalossa töissä ja huomannut ammattimaisesti tuon vääryyden!!!
Olen ollut surullinen ja tunsin taas tuskaa tuon lukiessani, koska luulin jo itsekin olevani vain kateellinen mummi (miehen äiti), joka ikävöi lapsenlapsiaan. Tarinani on siis tämmöinen! Hoidin lapsenlapsiani aivan vauvasta lähtien monen sadan kilometrin päässä omasta kodistani. Asuin jopa viikonkin heidän kodissaan yhteen menoon. Toinen mummi(minun miniän äiti) asui vain 100km päässä, eikä ollut lapsenlikkana kuin pakollisesti hätätapauksessa (minulla jokin este) muutaman kerran. Nyt kun asuvat lähempänä meitä ja lapset jo isompia eikä tarvitse hoitajaa (eli minua), niin eivät ole edes yhtäkään kesäistä sauna/grilli iltaa järjestäneet. Mummi ja Ukki ei ole yhdessä olleet edes yhtäkään yötä heillä. Totta kait sitä omaa lastaan auttaa, kun hätä on suuri, mutta miniä huomasi minun rakkauden ja käytti törkeästi hyväksi. Nyt kutsuu äitiään viikoiksi kylään. Ajattelen vain, että kyllä lapsenlapsilla on muistot jäljellä lapsuudesta ja tärkeintä on minun muistot sitten kun olen vanha, vaikka palvelutalossa asuisin. Joku miettii, mitä törkeää tuossa oli, mutta kun muitakin asioita on niin paljon ja ei jaksa kirjoittaa enempää. Vasta paljastunut, minkälainen rakas miniäni onkaan ollut. En voi antaa anteeksi hänelle koskaan. Näin meitä hyväntahtoisia kusetetaan. Poikani ei edes tiedä koko asiaa, koska en halua särkeä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsianne.Hoitovastuu on vanhemmilla. Valitettavasti tämä vaan on kaksisuuntainen tie. Ette anna lastenlastenne tutustua teihin ja jäätte heille vieraaksi. Turha on sitten parin-kolmenkymmenen vuoden päästä valittaa kun lapsenlapsenne eivät halua käydä luonanne tai auttaa teitä. Miksi haluaisivatkaan. Olettehan kyllä sukua, muttette läheisiä. Näin se vaan menee.
Omat vanhempani eivät hoitaneet lapsiamme ja miehen vanhemmat olisivat hoitaneet vielä enemmän kuin olisi tarvinnut. Arvaappa kummat isovanhemmat ovat nyt aikuistumassa oleville lapsillemme rakkaimmat. Mummun ja papan luona käyvät lähes päivittäin ja jakavat siellä ilonsa ja surunsa.
Ei tosiaan tarvitse auttaa, jos et halua,mutta siitä on seurauksensa. Arvostan suuresti anopilta ja apelta saamaamme tukea.
Olen töissä palvelutalossa pienehkössä kunnassa. Täällä kaikki tietävät toistensa asiat. Eniten apua näyttävät saavan ne palvelutalossa asuvat, joilla ei ole ollut omia lapsia lainkaan. Lastenlapsia ahkerasti hoitaneet sen sijaan ovat yksinäisimpiä, koska jostain syystä hoitovastuu ei tuonutkaan mukanaan ahkerasti mummon luona käyviä lapsenlapsia, vaan pikemminkin päinvastoin. Kun ei ole enää hyödyksi, joutaa unohtumaan. Niin toimii monen kolmekymppisen kaverikonmaritus ja se ulottuu isovanhempiin asti.
OT, uteliaisuudesta: ketkä käyvät katsomassa lapsettomia vanhuksia?
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?
Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.
Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.
Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.
On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?
Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sivusta seurannut saman tyyppistä toimintaa. Ystäväni poika kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa tulee lapsuuden kotiinsa, samalla hoitovastuu siirtyy isovanhemmille, vanhemmat selaavat stranssissa kännyköitään ja tuon taivaallista välittää mitä jälkikasvu puuhaa. Eloisia jälkeläisiä ,ehtivät joka paikkaan, keskimmäisellä adhd välillä tuntuu ,et menee vaikka sileää seinää ylös. Ei tämä aloitus ole ainut laatuaan , tämä on ikävä kyllä tätä päivää..
Todennäkäisesti nuorten perheellä olisi paljon mukavampaa kotonaan selata kännyköitään, mutta poika tekee äidilleen mieliksi ja tuo perheensä sinne murjottamaan. Äitimuori vinkuu puhelimitse vähän väliä, että voi kun ette käy, miks ette käy. Hoitakoon ja leikkiköön sitten sen vierailun ajan niidenuksujen kanssa. Tässähän kuullaan yhden osapuolen kanta vieläpä sivullisen kertomana. Emme tiedä asioiden todellista laitaa. Nuoria on helppo morkata ja ystäväsi on ihan itse kasvattanur poikansa tommoiseksi.
Enhän mä väitäkkään etteikö olis. Totesinpa vaan ettei sivullinen tiedä näiden äitien ja poikien suhteesta muuta kuin sen mitä ystävä kertoo. Voi olla,että pojan perhe tuppautuu väkisin mummolaan. Voi olla, että tulevat kutsuttuna pakosta ja olisivat mieluummin kotonaan tai ystäviensä luona. Miniä lähes varmasti olisi mieluummin omien vanhempiensa luona käymässä. Jos mut pakotetaan ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi miehen tylsien sukulaisten luokse, niin kyllä minäkin räpläisin kännykkää.
No ei! Asuvat kaikki samalla paikkakunnalla, toinen mummola taitaa olla ap..n kaltainen .
Oot niiiin väärässä!!! Tämmösiä vanhempia on oikeesti olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kirjoittaja olla avo-/avioliitossa miehen kanssa jolla on lapsia ja lapsenlapsia, tekstistä päätellen et ole lasten biologinen isoäiti. Jos kyseessä olisi oman lapsesi perhe niin olisit ratkaissut asian ilman kitinää täällä av-palstalla.
Just.
Eli sinä kuulut siihen räkänokkasukupolveen, jolle on aivan päivänselvää, että oma äiti haluaa väkisin hoitaa minun pentuni. Oma isoäiti ei voi olla haluamatta/jaksamatta rääkyviä lapsenlapsiaan. Juuri niinkuin ap epäilikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samanlainen sillä erotuksella ettei minulla ole lapsenlapsia, eikä lapsiakaan. Eikä harmita yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa nyt ap miksi kutsutte heitä kotiinne, jos se on noin hankalaa teille? Miksi suostutte hoitamaan?
Missä lukee, että ap on kutsunut heitä kotiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ns. ukin uusi puoliso.
Kun miehen lapsenlapset olivat pieniä, olivat meillä aika paljonkin, myös hoidossa. Kuitenkin aina niin, että meille sopi: emme tietenkään ole voineet elämäämme järjestää siten että koska vain sopisi, kun itselläkin on työt ja muitakin menoja. En tiedä sitten mitä mieltä vanhemmat ovat tykönään, onko hoitaminen ja läsnäolo ollut heidän mielestään liian vähäistä, mutta sanotaan nyt niin että keskimäärin kerran kuukaudessa meillä on ollut joku kahdeksasta lapsenlapsesta yökylässä, sen lisäksi niitä on ollut muutenkin hoidossa. Ketään ei ole suosittu, ei ainakaan tahallaan. Ei kerta kaikkiaan ehditä laskemaan tasapuolisuuksia, miehen keskimmäinen tytär tuntuu kyllä laskevan niitä senkin edestä. Kalliisiin lahjoihin miehellä ei ole varaa, joten lahjominen on ollut pientä, ja reissutkin "vain" kotimaan reissuja.
Miehen aikuisia lapsia on kyllä koulutettu omaan vastuuseen vanhempana silloin kun meillä kyläillään. Jos olen juhlissa emäntänä en tietenkään juokse lastenlasten perässä enkä vahdi heitä, siitä on jouduttu jokaiselle aikuiselle lapselle erikseen ärähtämään. Ovat tuosta kyllä oppineet, en tiedä ovatko kovastikin loukkaantuneet.
Kiitosta ei ole tullut. Jaa, miehen kuopus on kiittänyt kahdesti, ja vanhimman lapsen nykyinen vaimo kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?
Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.
Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.
Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.
On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?
Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.
Ap
No sinä tulet sen kyllä vielä kokemaan, millaista apua lastesi perheiltä tarvitsisit kun rupeaa voimat vähenemään. Omien lasten isovanhemmat ovat iloisia ihan jo niinkin vaatimattomasta asiasta, että lapsenlapset käyvät seurustelemassa, lukemassa, soittamassa ja esim kaverina kaupassa tai teatterissa. Toivottavasti miehesi seura tai hoitolaitoksen palvelut sinulle riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isovanhemmat isän puolelta jäivät lapsena kovin etäisiksi, koska heitä ei kiinnostanut hoitaa minua pienenä tai ottaa kyläilemään. Olen tutustunut heihin vasta nyt aikuisena, mummoni opin tuntemaan siis yhteensä noin 5 vuoden ajan, kuoli jo jonkun aikaa sitten. Ymmärrän täysin, jos joku isovanhempi ei jaksa sitä sirkusta. Olen seurannut vierestä miehen veljien lapsien mummolakyläilyä ja on kyllä kunnon horror settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?
Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.
Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.
Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.
On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?
Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.
Ap
No minun äitini hoitaa minun isoäitiäni sillä tavalla, että päätti jäädä asumaan samalle paikkakunnalle kuin hän. Isoäitini haluaa asua omassa talossaan, pystyy tekemään vielä itselleen ruokaa, mutta kaupassa käynti ei oikein onnistuisi ilman äitiäni. Äitini siis kuskaa häntä autolla kauppaan, käy hänen puolestaan asioilla, ja esim. hakee heille viikottain saunaan peseytymään. Ilman äitini apua isoäitini ei missään tapauksessa voisi asua enää kotona vaan joutuisi hoitokotiin. Äitini avulla hän saa arvokkaan lopun elämälleen ja voi asua omassa kodissaan useista sairauksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuinka samaistun aloittajaan. Minä kuten varmasti aloittajakin rakastaa lapsenlapsiaan mutta ei vaan jaksa enää hoitaa vaikka yön yli! Jos on viikon tosi raskaassa työssä ja ehkä jopa yrittää siinä seassa harrastaa jotain, ei kyllä perjantai-iltana millään jaksaisi sitä rumbaa alkavaksi. Autolastillinen lapsia kipataan pihaan ja luvataan hakea huomenna. Joskus jopa lauantai-iltamyöhällä haetaankin, joskus ei. Sitten on kamalaa raahautua puolikuolleena maanantaiaamuna taas töihin.
Ja kyllä rakastan noita lapsia, ei se heidän vikansa ole, että minulla ei ole enää voimia moiseen. Enkä ole edes vanha.
Minun mummo asui satojen km päässä ,en nähnyt häntä kuin muutaman kerran, molemmat vaarit kuolleet ennen syntymääni ja toinen mummo ollessani 2v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka nahjus sitä voi isoäiti-ikäinen vielä olla ettei saa säännöistä pidettyä kiinni omassa kodissaan? Tai edes omaa lastaan noudattamaan niitä? Miniä kuulostaa rasittavalta, mutta sopinee joukkoon hyvin. Kuulostatte kaikki jotenkin tassukoilta. Sinä voihkit täällä, että miniä ei saa otetta kasvatustouhusta ja itse olet kuitenkin kasvattanut ihan samanlaisen pojan.
Laittakaa nyt jo hyvissä ajoin sitten rahaa syrjään, että on varaa kustantaa kotiapua sinne ihanaan valkoiseen lukaaliinne. Ennakoin nimittäin, ettei lastenlapsia tai varsinkaan miniääsi kiinnosta pätkääkään huolehtia teidän kroonikkovaipoistanne tai siitä, että saatte säännöllisesti soseutettua ruokamössöä kitaanne. Voi olla, että ovat silloin itse kiireisiä isovanhempia ja aika kuluu omien lastenlasten kanssa puuhastellessa. Harva nuori aikuinenkaan on liiemmin kiinnostunut lähes ventovieraan asioiden hoitamisesta ja auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?
Ei todellakaan. En halua lasteni tai muiden läheisten hoidettavaksi. En ikinä. Ei myöskään mieheni, vaikka toisiamme olemme luvanneet tarvittaessa hoitaa. Sekin on sovittu, että jos toisen hoito onkin sitten liian vaativaa, sen voi ja pitää hyvällä omallatunnolla lopettaa.
Minä olen myös sanonut miehelle, että jos sairastun henkisesti tai fyysisesti niin, että olen esim. kodin vankina, hän saa puolestani tavata muita naisia, matkustella heidän kanssaan ym, kunhan valitsee hyvän tyypin. Se ei ole minulta pois eikä miehen tarvitse lakata elämästä, vaikka minä en enää liikkumaan kykenisikään.
Kyllä tästä maasta hoitajia löytyy, lapsiani ei siihen tarvitse eikä pidä sekoittaa.
On muuten kamala ajatus, että "hoida lapseni, jos haluat minun hoitavan sinua". Ja kuka hoitaa tänä päivänä vanhoja vamhempiaan? Millä lailla? Vaihtaa vaippoja vai?
Ei kai kukaan. Herää tähän päivään.
Ap
No minun äitini hoitaa minun isoäitiäni sillä tavalla, että päätti jäädä asumaan samalle paikkakunnalle kuin hän. Isoäitini haluaa asua omassa talossaan, pystyy tekemään vielä itselleen ruokaa, mutta kaupassa käynti ei oikein onnistuisi ilman äitiäni. Äitini siis kuskaa häntä autolla kauppaan, käy hänen puolestaan asioilla, ja esim. hakee heille viikottain saunaan peseytymään. Ilman äitini apua isoäitini ei missään tapauksessa voisi asua enää kotona vaan joutuisi hoitokotiin. Äitini avulla hän saa arvokkaan lopun elämälleen ja voi asua omassa kodissaan useista sairauksista huolimatta.
Voit kertoa äidillesi, että hänen äitinsä ei joudu hoitokotiin, vaikka tytär ei häntä hoitaisikaan. Kunnallinen kotipalvelu hoitaa nuo hommat niin kauan kun mummolle riittää kuusi käyntiä vuorokaudessa. Vaikka olisi petipotilas, kotihoito käy kääntämässä. Hoitokotiin ei oteta ketään, kenellä vähänkin henki pihisee. Vaikka ei olisi ainuttakaan omaista.
Vierailija kirjoitti:
Minun isovanhemmat isän puolelta jäivät lapsena kovin etäisiksi, koska heitä ei kiinnostanut hoitaa minua pienenä tai ottaa kyläilemään. Olen tutustunut heihin vasta nyt aikuisena, mummoni opin tuntemaan siis yhteensä noin 5 vuoden ajan, kuoli jo jonkun aikaa sitten. Ymmärrän täysin, jos joku isovanhempi ei jaksa sitä sirkusta. Olen seurannut vierestä miehen veljien lapsien mummolakyläilyä ja on kyllä kunnon horror settiä.
"Heitä ei kiinnostanut hoitaa". Mitä jos hekään ei jaksaneet eikä ollut kyse kiinnostuneisuudesta?
Minä olen töissä hoivakodeissa ja siellä ei kyllä omaisia näy vierailulla. Uskomattoman harvoin kukaan käy, vaikka asuisi alle kilometrin päässä. Sitten kun on omaisten ilta tai joku teemapäivä, johon arvatenkin tulee paikallislehti kuvaamaan, niin omaiset tulevat paikalle teennäisesti halailemaan "meidän mummoa", pönkittääkseen itseään ja päästäkseen ehkä jopa lehteen. Ainakin toivoen, että edes joku tuttu näkee, että kyllä se Terttu on hyvä tytär tai miniä. Aika menee muiden tarkkailuun, ei mummon kanssa juttelemiseen.
Mummo istuu sitten yksin seuraavaan tapahtumaan asti.
Eipä joo paljoa kävijöitä vanhuksilla näy. Paitsi silloin, kun rahaa tai kodin arvotavaroita tarvitaan. Lisäksi olen huomannut, että aika usein isovanhemmat ovat lapsenlapsillekin tärkeitä vain silloin, kun rahaa tarvitaan. Muuten heistä viis veisataan.
Minkä ikäinen ap olet? Jostain syystä et kuulosta yhtään isoäidiltä 🙄
Alue: Aihe vapaa