Olemmeko mieheni kanssa ainoat isovanhemmat, joita lapsenlasten hoitaminen eivät oikeasti kiinnosta?

Mun vanhempani eivät koskaan hoitaneet lastenlapsiaan, eivät ostaneet yhtään lahjaa tai tehneet mitään lastenlasten kanssa.

Ihan normaaleja nykyisovanhempia olette.

"Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa."

Siis olette yrittäneet puhua vanhemmille, mutta miniä ei ymmärrä. Onko poikanne jotenkin syyntakeeton, vai miksi hänelle ei uskota vastuuta omista lapsistaan?

32N kirjoitti:

"Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa."

Siis olette yrittäneet puhua vanhemmille, mutta miniä ei ymmärrä. Onko poikanne jotenkin syyntakeeton, vai miksi hänelle ei uskota vastuuta omista lapsistaan?

Arvasin, että tähän puututaan. Poika on sanonut, että meidän pitää komentaa lapsia. Olemme siis puhuneet asiasta myös hänen kanssaan. Kun komennamme, miniä puuttuu asiaan muka vaivihkaa ja vesittää meidän kiellot tyyliin "saahan liisapetteri nyt vähän pyyhkiä käsiään tähän Marimekon verhoon, kun hän on just kotona oppinut pyyhkimään kaikkea, eiks se olekin söpöä".

Mä  niin ymmärrän ap:ta. Onneksi  itsestästäni  ei tule isovanhempaa niin ei  taritse teeskennellä että pikkulapset kiinnostaisivat millään tasolla.

Kelpaako teille lasten ja lastenlasten hoiva sitten, kun olette vanhoja ja heikkoja? Mitä jos he joko jättävät teidät yksin tai ovat samalla asenteella kuin te (vinkuvat rankuutta)?

Muistattehan sitten, että harva saa nautintoa siitäkään, että käy auttamassa raihnaisia vanhempiaan mm. pesuissa ja vessattamisessa. Silti monet ovat valmiita auttamaan läheisiään rakkaudesta.

Nykyäänhän on paljon puhuttu tästä aiheesta, eli ei varmastikaan ole olemassa mitään yleistä uskomusta, että kaikki isovanhemmat rakastavat hoitaa lapsenlapsiaan. Ei siihen missään nimessä ole myöskään mitään velvollisuutta.

Itselläni on ollut se onni, että molempien vanhemmat ovat suorastaan tarjoutuneet hoitamaan ja myös vievät lapsia reissuille, mökille ym. Mutta olemme halunneet pääosin hoitaa lapset itse, ja emme näitä tarjouksia kovin usein käytä. Ehkäpä kerran kahdessa kuukaudessa jommat kummat isovanhemmat hoitavat illan tai yön yli. Kun lapset olivat pienempiä, niin vielä harvemmin. Ja olen aina kuulostellut tarkalla vaistolla, vaikuttavatko isovanhemmat haluttomilta/väsyneiltä, ja meidän välit ovat olleet sellaiset, että aina voivat kieltäytyä ilman mitään ongelmaa.

En oikein ymmärrä, miten olette ajautuneet tuohon tilanteeseen. Älkää kutsuko pojan perhettä kylään vaan kysykää saatteko tulla heille tai mennä lasten kanssa vaikka jonnekin puistoon, jos haluatte kuitenkin lapsia nähdä. Ja sanokaa vain hoitopyyntöihin aina, että ei valitettavasti sovi, ette nyt jaksa jne.

Älkää ottako niitä lapsia teille jos ne häiritsee, voitte sanoa vaikka, että tuovat lapset puistoon jossa voitte vahtia tunnin ja sitten lapset pitää hakea pois, jos siis tarvitsevat hoitoapua.

Jos eivät tarvitse tai teitä ei kiinnosta auttaa niin pistäkää välit poikki tai kysykää jos pääsette heille kyläilemään joskus kun teitä huvittaa,voi olla kyllä etteivät halua teitä vieraiksi, mutta teillehän se tilanne olisi ihanteellinen.

Ja ette varmasti ole ainuita.

Vierailija kirjoitti:

32N kirjoitti:

"Olemme yrittäneet sanoa nätisti ja vähemmän nätisti vanhemmille, mutta jotenkin miniä ei tunnu ymmärtävän koko asiaa."

Siis olette yrittäneet puhua vanhemmille, mutta miniä ei ymmärrä. Onko poikanne jotenkin syyntakeeton, vai miksi hänelle ei uskota vastuuta omista lapsistaan?

Arvasin, että tähän puututaan. Poika on sanonut, että meidän pitää komentaa lapsia. Olemme siis puhuneet asiasta myös hänen kanssaan. Kun komennamme, miniä puuttuu asiaan muka vaivihkaa ja vesittää meidän kiellot tyyliin "saahan liisapetteri nyt vähän pyyhkiä käsiään tähän Marimekon verhoon, kun hän on just kotona oppinut pyyhkimään kaikkea, eiks se olekin söpöä".

Poika ei voi vaimolleen tuossa asiassa mitään? ei Ottakaa ongelma pojan kanssa uudelleen puheeksi ja kertokaa että komentaminen ei oikein onnistu kun vanhemmat komentamisen vesittää.

Olette varmaan epäonnistuneet poikanne kasvatuksessa aika pahasti, jos ei osaa kasvattaa omia lapsiaan niin, että eivät ole kauhukakaroita. Ymmärrän tuskanne. Lapsenlapset muistuttamassa siinä silmienne alla, että ette vanhempina ole aivan onnistuneet.

Miksi teitte lapsia, jos ette ole valmiit olemaan heidän tukiverkkonaan?

Onneksi ei oo pieniä lapsia omassa perhepiirissä. En jaksais sitä jatkuvaa komentelua ja niiden kiljumista myöskään. Eläimet on paljon ihanempia "lapsia". :)

Miksi ette sano suoraan että nyt ei oteta lapsia kylään, eikä hoitoon? Minä en voi ymmärtää tätä. Oma äitini aina valittaa kun pitää siskoni lapsia hoitaa ja passata. Ärsyttää kun ei saada sanottua ettei halua, eikä jaksa. Sitten minulle valittaa asiasta. Olen sanonut äidilleni ettei niitä lapsia ole pakko hoitaa, mutta muuten en asiaan sotkeennu. Jokainen tekee omat päätöksensä.

Taitaa kirjoittaja olla avo-/avioliitossa miehen kanssa jolla on lapsia ja lapsenlapsia, tekstistä päätellen et ole lasten biologinen isoäiti. Jos kyseessä olisi oman lapsesi perhe niin olisit ratkaissut asian ilman kitinää täällä av-palstalla.

Vastaa nyt ap miksi kutsutte heitä kotiinne, jos se on noin hankalaa teille? Miksi suostutte hoitamaan?

"lapsenlasten hoitaminen eivät"

Suomen kielen taidosta saat täydet pisteet.

Teillä on oikeus olla hoitamatta lapsenlapsianne.Hoitovastuu on vanhemmilla. Valitettavasti tämä vaan on kaksisuuntainen tie. Ette anna lastenlastenne tutustua teihin ja jäätte heille vieraaksi. Turha on sitten parin-kolmenkymmenen vuoden päästä valittaa kun lapsenlapsenne eivät halua käydä luonanne tai auttaa teitä. Miksi haluaisivatkaan. Olettehan kyllä sukua, muttette läheisiä. Näin se vaan menee.

Omat vanhempani eivät hoitaneet lapsiamme ja miehen vanhemmat olisivat hoitaneet vielä enemmän kuin olisi tarvinnut. Arvaappa kummat isovanhemmat ovat nyt aikuistumassa oleville lapsillemme rakkaimmat. Mummun ja papan luona käyvät lähes päivittäin ja jakavat siellä ilonsa ja surunsa.

Ei tosiaan tarvitse auttaa, jos et halua,mutta siitä on seurauksensa. Arvostan suuresti anopilta ja apelta saamaamme tukea.

Voi herranjumala ap!

Ongelma ei nyt siis olekaan se, että te ette halua tavata lapsenlapsianne, vaan se että miniä on heidät huonosti kasvattanut?

Minun mielestäni on todella omituista jos lapset olettavat että jos he itse ovat paikalla että isovanhemmat hoitaa heidän lapsiaan. Ei todellakaan kukaan normaali ihminen niin tee. Ja toiseksi, ei kukaan normaali ihminen anna missään kyläpaikassa tai edes omassa kotonaan lasten kulkea ympäriinsä suklaisilla käsillä klähmimässä paikkoja. Täytyy olla jo joku mielensairaus kyseessä.

Ja on myös omituista jos ei ole minkäänlaista tunnesidettä oman lapsen lapsiin, eikä halua heihin tutustua ja viettää aikaa. Mikään pakko ei ole hoitaa pikkuvauvoja, mutta kyllä siinä vaiheessa kun lapsi on melko omatoiminen, niin pitäisi viettää aikaa, ja kun lapsi osaa käydä vessassa itse ja syödä, ja uskaltaa olla yökylässä, niin toki sekin on kivaa, lapselle jää loppuelämäksi mukavat muistot mummolasta, ja asioista mitä tehtiin yhdessä isovanhempien kanssa, koettiin vähän minkälaista omalla vanhemmalla oli lapsena.

Tuokin että eivät käy miniän vanhempien luona ollenkaan johtuu varmasti siitä että he ovat sanoneet tyttärelleen suorat sanat hänen kasvatuksestaan ja että heillä ei sotketa paikkoja eivätkä he vaihda vaippoja jos vanhemmat räplää kännyköitä.

Isovanhemmat ovat omat lapsensa hoitaneet. Tekevät itse päätöksen, hoitavatko lapsenlapsiaan vai eivätkö. Jotkut suorastaan unelmoivat siitä ihan siitä asti, kun omat lapset ovat pieniä. Mutta koska lasten kasvatus on niin hirveä taakka, ymmärrän, etteivät he halua tietää lapsista mitään kun ovat omansa kasvattaneet.

Ovat sentään onnekkaita, kun omat lapset eivät ole kehitysvammaisia tai erityislapsia. Muuten he eivät lähtisi koskaan kotoa. Tavallisten lasten vanhemmat saavat sentään eläkeiän olla rauhassa.