Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?
Oletko kenties yhdessä elämäsi rakkauden kanssa? Oletko menettänyt suuren rakkauden? Vai uskotko koko "elämän rakkauteen"?
Kommentit (263)
Olen. 40 vuotta sitten ja on yhä elämäni rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikin, kiire kommentoida ennen yötä, mutta voi olla jopa muutamia, jos tarkemmin ajattelee.
Vanha ketju, löysin tämän. Ihastuin palavasti 25 vuotta sitten. Ihastus päättyi ikävästi ennen kuin kerkesi edes kunnolla alkamaan. Vieläkin ihastus mielessä. Olen jo naimisissa. Hyvä elämä on mieheni kanssa yhdessä. Mutta hän olisi ollut suuri rakkauteni. Minäkään en ole varmaan mieheni suuri rakkaus. Ihastukseni oli jo silloin naimisissa ja minä avoliitossa, josta erosimme pian ihan muista syistä. Olen ottanut yhteyttä nyt ihastukseeni. Lähetin viestin. Hän vastasi siihen, että soitan sinulle, niin jutellaan. En pystynyt puhumaan. En vastannut puheluun. Lähetin viestin, että en voi puhua, kun alkaa itkettämään. Se jäi sitten siihen. Olisin saanut sellaisen tunnelatauksen hänen äänensä kuultuani. Odotan, jos tulee viestiä tai ottaa yhteyttä. Itse en enää ota.
Tapailin aikoinaan naista, joka kutsui ex-avomiestään elämänsä suureksi rakkaudeksi. Kuulosti oudolta, koska nainen ei koskaan keksinyt mitään hyvää sanottavaa hänestä. Jonkin ajan kuluttua asia selvisi ymmärrettyäni naisen olevan tunnekylmä, joka vain oli kuullut puhuttavan elämän suurista rakkauksista.
En.
Pari hutia on osunut kohdalle. Toinen oli huutaja ja tavaroiden paiskoja. Toinen viikonloppujuoppo naisten metsästäjä.
Mutta toivoa vielä on. Että osuu napakymppi kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löysin ja menetin samantien. Parhaat on aina varattuja.
Eikö ole hiukan ällöä löytää elämänsä rakkaus niin, että vie sen toiselta, tai yleensäkään edes katselee varattuja?
Vierailija kirjoitti:
Rakastan lapsiani, miestä ei ole elämässäni. Tärkeintä on kyky rakastaa ja parisuhde ei ole se ainoa muoto,
Olet niin oikeassa! Ja kun vanhenet, niin on aivan ihanaa kun lapset aktiivisesti pitävät yhteyttä ja haluavat avittaa monissakin asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aseksuaali. Haluaisin löytää toisen samanlaisen. Rakkautta ilman seksiä. Olisi hienoa!
Juu. Elokuussa 1972. Ehkä joskus vielä Hän huomaa minut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aseksuaali. Haluaisin löytää toisen samanlaisen. Rakkautta ilman seksiä. Olisi hienoa!
Olet mies, nainen, sateenkaari, mikä? Ethän sinä sinoa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin monetkohan täällä vuonna 1917 vastanneista on vielä yhdessä tämän elämänsä rakkauden kanssa?
Mitenkähän aina se uusin ihastuksen kohde on se elämän rakkaus, exä ketä rakastettiin vuosi pari sitten niin on nyt miinuspisteillä, vaikka tuolloin oli elämän suurin rakkaus.
Sovitaanko että ihmismieli muuttuu, asioita tapahtuu ja elämä saattaa muuttaa hepskeikkaa kulkuaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietin monetkohan täällä vuonna 1917 vastanneista on vielä yhdessä tämän elämänsä rakkauden kanssa?
Mitenkähän aina se uusin ihastuksen kohde on se elämän rakkaus, exä ketä rakastettiin vuosi pari sitten niin on nyt miinuspisteillä, vaikka tuolloin oli elämän suurin rakkaus.
Sovitaanko että ihmismieli muuttuu, asioita tapahtuu ja elämä saattaa muuttaa hepskeikkaa kulkuaan.
Mahtaako nuo olla elossa enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vakuuttunut, että nuoruuden rakkauteni on sellainen. Seurustelimme kovin nuorina ja sen vuoksi kai erosimmekin. Piti vielä nähdä ja kokea kaikkea muuta. Asuimme myös eri paikkakunnilla.
Sen jälkeen emme nähneet kunnes 25 vuoden jälkeen kohtasimme sattumalta. Se meni syvälle kummankin tunteisiin vaikka olimme molemmat tahoillamme naimisissa. Tästä kehkeytyi lyhyt mutta sitäkin kiihkeämpi tapailusuhde. Aivan kuin olisimme olleet tekemisissä kaikki ne vuodet, niin luontevalta kaikki tuntui. Puhuimme helposti kaikista asioista ja meillä oli hauskaa yhdessä. Molemmat oli sitä mieltä, että meidän kuuluisi olla yhdessä. No, toinen oli sitten ehkä kuitenkin eri mieltä, koska lopetti yhteydenpidon sanomatta mitään. Tästä on jo vuosia, mutta ajattelen häntä edelleen päivittäin.
Paljon näyttää olevan pettäjiä, jotka eivät kunnioita avioliittoa. Todella, todella surullista ja sydäntäsärkevää. :(
Miettikää omalle kohdallenne.
"Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?"
Jep!
Pohjalla kriisiytynyt ja pahasti pohjaan palanut oma avioliitto aikanaan...
- Kauan, kauan sitten törmäsin Jehovien 'Vartiotorni-lehdessä' artikkeliin. jossa kerrottiin monien elävän avioliitossa, jossa on kuitenkin kuin 'matkalaukku valmiiksi pakattuna' odottamassa jotain parempaa.
Tunnistin itseni siitä. En osaa selittää sitä, mikä lähentyminen aikanaan kuitenkin tapahtui ja käytiin kaikesta huolimatta 30v häämatkalla Pariisissa, parisen vuosikymmentä sitten.
Tein matkatyötä 100pv+ normivuotena poissa pajalta parikytä vuotta. Siiihen aikaan oli vielä tanssikapakoita pikkukaupungeissakin useita ja sporttinen ja tanssitaitoinen superkuntoilija mä löysi seuraa helposti. Se mikä oli kummaa, sellaisia 100-kiinnostavia uusia-vaimomatskujuttuja ei tullut vastaan edes joka vuonna. Hyviä ehdokkaita kylläkin... jopa vuosia ja vuosia kestäneeksi uskomattoman antoisaksi (ainakin omalta puolelta) sivusuhteeksi.
Raadollinen lopputulema oli se, että antoisa sivusuhde kantoi yli sellaisen karikon, joka olisi ilman sitä suurella todennäköisyydellä johtanut lusikoiden ja kattiloiden jakamiseen.
Kaiken jälkeen näin vanhuksena, ei kaduta muu, kuin että nykyisen seesteisyyden olisi saavuttanut jotenkin ilman lipputangon mittaista ****pajonoa.
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt. En ole löytänyt vielä edes ensirakkauttani. Taitaa tämä rakkaus jäädä mun kohdallani kokematta. N28
Onpa surullista. Toivon että vielä voit kokea aidon rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
"Oletko löytänyt elämäsi rakkauden?"
Jep!
Pohjalla kriisiytynyt ja pahasti pohjaan palanut oma avioliitto aikanaan...
- Kauan, kauan sitten törmäsin Jehovien 'Vartiotorni-lehdessä' artikkeliin. jossa kerrottiin monien elävän avioliitossa, jossa on kuitenkin kuin 'matkalaukku valmiiksi pakattuna' odottamassa jotain parempaa.
Tunnistin itseni siitä. En osaa selittää sitä, mikä lähentyminen aikanaan kuitenkin tapahtui ja käytiin kaikesta huolimatta 30v häämatkalla Pariisissa, parisen vuosikymmentä sitten.
Tein matkatyötä 100pv+ normivuotena poissa pajalta parikytä vuotta. Siiihen aikaan oli vielä tanssikapakoita pikkukaupungeissakin useita ja sporttinen ja tanssitaitoinen superkuntoilija mä löysi seuraa helposti. Se mikä oli kummaa, sellaisia 100-kiinnostavia uusia-vaimomatskujuttuja ei tullut vastaan edes joka vuonna. Hyviä ehdokkaita kylläkin... j
Ja mitä haittaa siitä erosta olisi ollut? Ilmainen piika olisi häipynyt?
Olen löytänyt ja menettänyt. Onneksi rakkaus ei kuitenkaan kuole.
Kyllä. Koulussa syksyllä uusi kollega, nuorehko, hyvännäköinen, älykäs.. Nyt 20 vuotta yhdessä. Väliin on tullut alzheimer. Mutta yhteys on.
Olen hiljattain menettänyt elämäni rakkauden lähes 18 vuotta kestäneen taipaleen jälkeen. Ilmeisesti mies vain kyllästyi. Enpä usko, että enää rakastun.