Pidättekö te akateemiset itseänne jotenkin parempina kuin esim. duunareita?

Totta kai omassa ammatissani pidän, eiköhän se nyt ole aika selvää, että on iso ero siinä, onko opiskellut alaa yliopistossa kuusi vuotta (kuten minä olen) vai ollut kokonaan opiskelematta tai käyttänyt siihen vain pari vuotta.

Sivistystasonikin lienee parempi, koska olen opiskellut pitkään yleissivistäviä aineita ja opetellut lähderkritikkiä ja asioiden tarkastelemista eri näkökulmista. Tämä tosin ei ole välttämättä kaikkien duunarien kohdalla näin, sivistystä voi kartuttaa omin toiminkin opiskelemalla. Arvostan sivistystä ja kykyä keskustella, se on minulle tärkeä puoli ihmisissä, mutta tietenkin taas sekin on vain yksi ominaisuus monien joukossa. Paljon mieluummin vaikkapa ystävystyisin humaanin ja ystävällisen ei-akateemisen kuin kusipäisen pyrkyrin akateemisen kanssa.

Ihmisenä - siis ihmisarvoltani - tietenkään en ole ketään parempi. Minusta kukaan ei omaa muita suurempaa ihmisarvoa.

Ihmislaumat synnyttää aina hierarkioita eikä siinä järjestyksessä aina ole paljoakaan järjellisiä syitä takana. Ajattelevan ihmisen on kuitenkin tärkeää saada oikeutus.

Duunareiden juttuja ei kestä kuunnella. Niitä joutuu joskus kuulemaan esim. huoltoasemalla tai kuntosalilla.

Arvostelen mielessäni ihmisiä ihan yleisen käytöksen ja töissä osaamisen perusteella. Siinä ei taustalla tai asemalla ole väliä. Jos en arvosta henkilön osaamista tai käytöstapoja, pidän itseäni tätä parempana. Mutta yleisesti en mitään ennakkokäsityksiä luo pelkän koulutuksen tai työpaikan perusteella.

Jos on hyvä työssään niin arvostan henkilön ammattitaitoa ihan riippumatta siitä onko siivooja vai talouspäällikkö. Ja jos osaa käyttäytyä ja puhuu fiksuja, ei silloinkaan ole koulutuksella väliä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset ovat paremmin koulutettuja ja niin edelleen.

Et vastannut kysymykseen..

Pidän itseäni hyvänä.

Olen kyllä akateemisen tutkinnon suorittanut, mutta surkeiden pätkätöiden jälkeen siirryin duunarihommiin. Monet tuntemani akateemiset ovat duunareihin verrattuna pienituloisia ja asuvat vuokralla tai pienissä yksiöissä lähiöissä. Duunareilla on usein omakotitalo ja mersu. Jos opiskelee niin kannattaa valita kunnon ala, eikä mitään kulttuurintutkimushöttöä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pidän itseäni paremmin koulutettuna ja kunnianhimoisempana. Ei se silti tee paremmaksi ihmiseksi.

Kunnianhimoisena? Mieti nyt tarkkaan sen sanan sisältöä ja onko se hyvä asia. Jos joku ihminen elää kunniasta, eli siis ihailusta, niin ei se kauhean hyvälle kuulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, välimuotojakin on. Kumpaan sakkiin esim. AMK:n tai opistoasteen käyneet lasketaan? Eivät välttämättä työskentele duunarihommissa, mutta kun akateemisiksihan lasketaan vain yliopiston käyneet.

Kyllä hekin ovat duunareita. On harvinaista, että korkeimpiin virkoihin ja asemiin pääsisi muu kuin yliopistotutkinnon suorittanut. Kaikkein hyväpalkkaisimmat ammatit löytyvät lähes poikkeuksetta yliopistotasolta.

Arvostan sivistystä ja varsinkin sydämen sivistystä ja sehän ei koulutusta katso. 

Itse olen akateeminen ja tällä tittelilillä ei ei tosiaan ole mitään merkitystä ihmisen arvostuksen kanssa. 

Kaikkein tärkeintä on, että omaa ylipäätään jonkin koulutuksen ja käy töissä ja maksaa veronsa. Loppujen lopuksi työ taitaa olla aika harvalle täysi intohimo, oli koulutus mikä tahansa. Rahanhan vuoksi sitä ensisijaisesti tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, välimuotojakin on. Kumpaan sakkiin esim. AMK:n tai opistoasteen käyneet lasketaan? Eivät välttämättä työskentele duunarihommissa, mutta kun akateemisiksihan lasketaan vain yliopiston käyneet.

Niin. Tunnen itseni näissä jutuissa olemattomaksi. Olen amk-koulutettu, mutta tehtävissä jossa kollegat minua lukuunottamatta aina akateemisia. Enkä ole näissä hommissa vahingossa vaan koen olevani hyvä. Myös esimies ja paremmin koulutetut kollegat arvostavat osaamistani riippumatta koulutustaustastani.

Kaikkein tärkeintä on tehdä sellaista työtä, josta pitää ja joka tuo riittävän elannon.

En pidä. Koska:

- Enhän minä loppujen lopuksi voi koskaan tietää mitä toisen päässä liikkuu, joten parempi olla olettamatta mitään.

- Ajattelen että esim uravalinta saattaa liittyä perhetaustaan / sosiaaliluokkaan / mihin tahansa ihmisen oman kontrollin ulottumattomissa olevaan asiaan.

- En ylipäätään ehdi ajatella asiaa, omissa asioissa on tarpeeksi.

Arvostan paljon esim. hyviä ja ammattitaitoisia kiinteistönhoitajia ja sähköasentajia, eivät nuokaan ole mitään yksinkertaisia töitä, jotka kuka tahansa osaisi. Itseltäni puuttuu tuollainen käytännöllinen lahjakkuus lähes täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pidän itseäni paremmin koulutettuna ja kunnianhimoisempana. Ei se silti tee paremmaksi ihmiseksi.

Kunnianhimoisena? Mieti nyt tarkkaan sen sanan sisältöä ja onko se hyvä asia. Jos joku ihminen elää kunniasta, eli siis ihailusta, niin ei se kauhean hyvälle kuulosta. 

Tuo on sanana kamala. En oikeastaan tarkkaan tiedä, miten määritellään sen vastine "ambitious", mutta ajattelen sen sisältävän pyrkimyksen itsensä ja oman osaamisen kehittämiseen ja päämäärätietoisuuden. Noita pidän hyvinä asioina, mutta en koskaan sanoisi itseäni kunnianhimoiseksi vaan olen pikemminkin sen vastakohta. Varmaan joku Lönnrot keksinyt tuonkin sanan kiireissään Suomen kirjakieltä kehittäessään.

En pidä. En edes paremmin koulutettuna, erilailla vain. Ystäviini, lapsiini ja perheeseeni kuuluu molempia.

En pidä. Lämmin sydän ja empatiakyky ovat kaikkein tärkeimmät ominaisuudet, joita arvostan ihmisissä. Ja nämähän eivät katso ammattia/koulutusta.

Arvostan koulutuatani, en silti pidä itseäni parempana ihmisenä. En myöskään ymmärrä sitä, miksi maisteri ei saisi olla koulutuksestaan ylpeä ilman, että duunarit tulkitsee sen ylimielisyydeksi. Olen hitto soikoon opiskellut yliopistossa 6vuotta, painanut hiki hatussa teoriaa teorian perään päähäni ja kirjoittanut sormet punaisina. Olen ottanut opintojeni takia myös n. 15000€ opintolainaa. Nyt olen koulutustani vastaavassa työssä, johon ei alemmalla koulutuksella edes pääsisi. Olen ylpeä itsestäni, koulutuksestani ja työstäni. Ihmisarvoltani olen samalla viivalla Trumpin, äiti Teresan, Teboilin kassatyöntekijän, Paavin, sähköasentajan ja restonomin kanssa.

En. En pidä edes paremmin koulutettuna. Kykymme ja taipumuksemme ovat vain suuntautuneet erilaisiin asioihin. Eikä siinä ole mitään pahaa tai väärää, kaikkia meitä tarvitaan.