Pidättekö te akateemiset itseänne jotenkin parempina kuin esim. duunareita?

Itse en kyllä jaksa kun naapurin akateeminen rva jaksaa jankuttaa akateemisesta koulutuksesta.

Epäilen suuresti, että ainakin tämä nainen pitää itseään ja perhettään parempina juuri koulutuksen vuoksi.

Onnea heille koulutuksesta kumminkin.

En pidä, vaan olen.

No en tietenkään pidä. Olen valinnut oman alani kiinnostuspohjalta ja siihen sitten piti kouluttautua yliopistossa. Jos olisin kiinnostunut jostain muusta, olisin voinut valmistua amiksesta. Kaikkien alojen osaajia tarvitaan, jotta hommat pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Pari mun kaveria jotka olleet ihan amiksen käyneitä duunareita ja opiskelleet myöhemmin lisää ovat siirtyneet parempiin piireihin,vanhat kaverit ovat kyllä unohtuneet ihan totaalisesti,bisse vaihtunut vinkkuun,makkara sisäfileeseen,snägäri parempiin rafloihin ym.

Sulla on hupsuja kavereita :) Ehkä et ole heidän arvoisensa? Tiedoksi, että olut on nykyään yhtä fiksu juoma kuin viini (kavereiltasi tainnut jäädä huomaamatta että myös olutharrastuksella voi briljeerata), sisäfilee on ruokana ihan out, sillä nyt ovat muodissa halvat ruhonosat ja makkaran tekeminen itse, ja snagareita kuuluu arvostaa osana kansankulttuuria.

Mutta joo, on se vähän niin että jos haluaa työelämässä pärjätä niin pitää pyrkiä verkostoitumaan samalle tasolle tai mielellään vähän ylöspäin. Minua ei kiinnosta, siksi minulla ei olekaan ns. suhteita, ja työttömänä olen taas kerran. 

Olen akateemisesti koulutettu luokanopettaja, mutta tunnen tekeväni duunarin työtä. Palkkanikin on surkeampi kuin duunarimiehelläni.

En pidä vaikka itselläni on ylempi korkeakoulututkinto. Ehkä joskus nuorena, kun pääsin yliopistoon pidin itseäni "parempana" ihmisenä, mutta kyllä elämä opettaa :D Olen elämäni varrella tutustunut useisiin, huomattaman fiksuihin duunareihin, jotka ovat onnistuneet muuttamaan rajoittunutta ajattelumaailmaani. Valitettavasti tunnen kuitenkin useita akateemisia, varsinkin yliopistomaailmasta, jotka (salaa) halveksuvat duunareita. Hölmöimpiä ovat mielestäni akateemiset humanistit, varsinkin ne tohtoriksi väitelleet, jotka kuvittelevat olevansa jotain eliittiä, vaikka moni tuntemani duunari tienaa vähintäänkin tuplasti kuin mitä kyseiset humanistit.

Olen itse akateeminen duunari, ja tykkään oman alani duunareista. Mutta akateemisia ja duunareita on moneen junaan, ei voi yleistää.  Joidenkin alojen duunareista paistaa ikävä passiivis-aggressiivinen katkeruus, ja joistain akateemisista perusteeton ylimielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein tärkeintä on, että omaa ylipäätään jonkin koulutuksen ja käy töissä ja maksaa veronsa. Loppujen lopuksi työ taitaa olla aika harvalle täysi intohimo, oli koulutus mikä tahansa. Rahanhan vuoksi sitä ensisijaisesti tehdään.

Jos et nauti työstäsi olet väärällä alalla. Ei kukaan jaksa työskennellä vuosikymmeniä nauttimatta työstään.

Paremmin koulutettu ja ehkä kunnianhimoisempi joissain asioissa. Työssään voi olla intohimoinen vaikka olisi "vain" amiskokki.

Älykkyyttä akateemisuus ei silti mittaa. Osaa lukea, omaksuu teoreettista tekstiä, viitsii ja jaksaa tenttiä vuosikausia mutta onko silti fiksumpi? Ei välttämättä.

Mulla oli esim yritysjohtaja/yrityksen omistaja esimies joka suoritti ensin ekonomin tutkinnon ja sitten päälle vuoden parin kuluttua yo-merkonomin tutkinnon. Hän sanoi mielestäni ihan fiksusti - ekonomi on se joka laskee ja suunnittelee - merkonomi tekee ja ymmärtää vielä miksi.

Palkassakaan ei koulutuksen erot näy kuin ihan huippupaikoissa.

Itse toivoisin että työkokemus ja -menestys olisi kaikkein tärkein kriteeri, ei todistus.

Olen pitkälle koulutettu ja teen koulutustani vastaavaa työtä. Arvostan osaamistani ja työni on mielenkiintoista. Mutta mitä tällä on tekemistä sen kanssa, onko ihmisenä parempi tai huonompi?

En pidä. Naapurina on varakas duunari. Just suunnitteli jäävänsä "eläkkeelle" vain 50-vuotiaana. Muutenkin oikein fiksu kaveri. 

Sivistynyt ihminen ei tee tuollaisia pesäeroja. Mieheni on lukenut arkkitehdiksi ja silti tekee myös rakentajan hommia. On hyvin älykäs ja lukenut mutta teille mänteille hän on ainoastaan duunari. Ja mitä vikaa siinä on? Hän ei ikinä rehentele tai kerro koulutuksestaan kenellekkään, hänen mielestään se on tyhmää ja turhaa. Aikuisuuden myötä tulee älykkyys, monet teistä huomaatte sen kun kasvatte vähän.

Vierailija kirjoitti:

Eihän duunareihin edes törmää melkein koko elämässä. Ainakaan heitä ei tunne. Koulu karsii heidät pois, samoin harrastukset karsivat heidät pois, opiskelu karsii heidät pois, asuinalue karsii heidät pois, sosiaalinen ympyrä karsii heidät pois ja niin edelleen. Eli ei heitä oikeastaan edes lasketa.

Et käytä mitään palveluita koskaan, etkä käy kaupoissa? En ymmärrä miten heitä voi olla tapaamatta/ näkemättä. Vai tilaatko kaikki palvelut/ tavarat kotiin toimitettuna (vain ovelle asti) ja maksu etukäteen, ettet näkisi ketään duunaria töitä tekemässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, välimuotojakin on. Kumpaan sakkiin esim. AMK:n tai opistoasteen käyneet lasketaan? Eivät välttämättä työskentele duunarihommissa, mutta kun akateemisiksihan lasketaan vain yliopiston käyneet.

Kyllä hekin ovat duunareita. On harvinaista, että korkeimpiin virkoihin ja asemiin pääsisi muu kuin yliopistotutkinnon suorittanut. Kaikkein hyväpalkkaisimmat ammatit löytyvät lähes poikkeuksetta yliopistotasolta.

Korkeimpiin virkoihin on vaatimuksena tietty koulutustaso, osaamista taas ei ole pakko olla.

Kovapalkkaisimmat työt on itseasiassa myyntihommia. Ei mitään kassajuttuja tai gigantin myyjää, vaan b2b myyntiä ym.

Vierailija kirjoitti:

Duunareiden juttuja ei kestä kuunnella. Niitä joutuu joskus kuulemaan esim. huoltoasemalla tai kuntosalilla.

Anna kun arvaan: metsästys, kalastus, moottorit, ...llu

Vierailija kirjoitti:

Sivistynyt ihminen ei tee tuollaisia pesäeroja. Mieheni on lukenut arkkitehdiksi ja silti tekee myös rakentajan hommia. On hyvin älykäs ja lukenut mutta teille mänteille hän on ainoastaan duunari. Ja mitä vikaa siinä on? Hän ei ikinä rehentele tai kerro koulutuksestaan kenellekkään, hänen mielestään se on tyhmää ja turhaa. Aikuisuuden myötä tulee älykkyys, monet teistä huomaatte sen kun kasvatte vähän.

Oikea arkkitehti vai rakennusarkkitehti?

Onhan noita tullut vastaan ketkä pitää itseään parempana, usein ovat muutenkin ahdasmielisiä/ ei omia mielipiteitä. Jankataan ulkoa opeteltua mantraa joka paikassa. Mutta vastaavasti taas sitten ihan näitä perus tyyppejä, joille sillä ei ole niin suurta merkitystä vaikka komeampaa titteliä olisikin. Valtaosa tapaamistani akateemisista on ollut ihan mukavaa porukkaa. Itse yamk/ taloushallinto puolella ja en koe itseäni akateemiseksi, vaikka en suorittavaa/ suoraan tuottavaa työtä nykyään tee.

Eikös suomalaisista peräti puolet ollut sitä mieltä, että työ määrittää ihmistä eniten? En jaksa nyt puhelimella etsiä linkkejä, mutta torstain A-Talkissa oli puhetta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, pidän itseäni paremmin koulutettuna ja kunnianhimoisempana. Ei se silti tee paremmaksi ihmiseksi.

Tämäkin on taas hyvin suoraviivaisesti ajateltu. Itse en akateemisena ajattele näin, sillä minulla on laaja ystävä- ja tuttavapiiri, joka kertoo toista.

Uravalinta ja koulutus ei kerro kaikkea ihmisen päämäärätietoisuudesta tai kunnianhimosta. Monet taiteilijat ja muusikot voivat olla hyvin taitavia ja kunnianhimoisia, mutta eivät silti lyö läpi tässä maailmassa, jossa menestys on monen tekijän summa, joten heillä on se päivätyö (duunarit hommat) erikseen ja se intohimo ja kunnianhimo jossain muualla.

oppiarvo kertoo, että ihminen on kunnianhimoinen ja väh. keskinkertaisen älykäs. Ei muuta.