Kiva joulu taas tulossa: teen joulun miehen suvulle mutten saa yhtään lahjaa

Ripsa kirjoitti:

Kyllä tällaisia tilanteita voi olla ja onkin. Tosin ikäluokka on eri, mitä suurin osa palstalaisista on.

Surkeidella katson esim. miten omat vanhemmat ja monet muut puurtavat vuodesta toiseen tiettyjen perinteiden kanssa, koska heillä "ei ole" vaihtoehtoa. Ei siinä auta vaikka kuinka tarjoaa omaa apua tai kertoo, että ei ole pakko.

Sanotaanko nyt hatusta, että varmaan vasta 60-luvulla syntyneet osaavat ajatella, että vaihtoehtojakin on. Sen sijaan mitä tiukemmassa perinteet ovat ja uskomukset tiettyihin asioihin, kuten se, että on jotenkin velkaa jostain, niin myös nuoremmat pysyy perinteissä vaikka omalla kustannuksella ja kynnysmattona. Se vaan on niin.

Ikävä kyllä sota-aika vaikuttaa vielä nykyäänkin (joku vetää herneen nenään sodasta takuulla, mutta historia nyt vaan sanelee sen mitä ollaan tänä päivänä, piste), ja kaikki eivät ole samassa kohtaa tarvehierarkiassa. Jokaiselle ei ole tarpeen tyydyttää omia unelmiaan, vaan he ovat muita varten. Ja toisille köyhyys ja vähävaraisuus ovat todella arkoja paikkoja, silloin ei oma etu ole ensin mielessä. Sen sijaan kun taas 70 luvusta eteenpäin syntyneet ovat voineet aina luottaa sossuun ja korvauksiin häpeilemättä. (Huom! yleistän nyt vahvasti, se on joskus täysin ok kunhan lukijalla on älyä sen verran, että ymmärtää, ettei koske jokaista yksilöä).

Aloittajan puheista käy ilmi, että hän on eläkeläinen, eli ei ihan nuori ainakaan. Monissa aikuisissa elää uskomus, että joulu on lasten juhla, ja aikuiset eivät tarvitse lahjoja. Joskus ajatusmalli voi olla niin, että tietyt aikuiset eivät tarvitse lahjoja. Lisäksi aina samassa paikassa tietyllä tyylillä vietetty joulu piinttyy viertäjiin, eivät he edes ajattele, että joku kärsii ja sydämettömyys on toinen puoli. Ei sitä mallia muuteta noin vain, eikä siihen vältsis mikään auta. Aloittajalle ainut vinkki on, että kerro miehellesi, että olisi kovin mukavaa saada itsekin joululahja tai pari (koska tod.näk. ainut jonka sen voi hankkia) ja kerro fiiliksistäsi joulun suhteen.

Meidän suvussa ko. asia eli extran maksaminen talosta ei olisi mahdollinen ilman sukuriitaa. Tuossa kohtaa ottaisin asioista selvää ja talo vaikka myyntiin. Ette saa sitä eläissänne noilla tiedoilla maksettua ja tässä maailmassa saa vaatia itselleen parempaa.

Tämä nyt yksi näkökulma ja löpinä, vaikka aloittajan tarina olisikin keksitty, koska ko. tilanteita nyt vaan on.. olkaa hyvä, ja pahoittakaa mielenne.

Kyllä jo 40-luvulla syntyneet osaavat ajatella ja toimia vaihtoehtojen mukaan, voin mainita tuntemieni ihmisten perusteella.

Ja mut ajoi työttömäksi ihan välilevyn pullistuma, kun nostelin anoppia yksin 7-8 vuotta.

Hankala tilanne. Ap:n sisarukset tulevat "kotiinsa", ja kotiin mennessä ei yleensä viedä tuliaisia. Jos suvun tapana on että vain lapsille ostetaan lahjoja, niin ei kukaan varmaan arvaa että ap haluaisi myös lahjan. Ainoa ratkaisu on, jos Ap kykenee sanomaan miehensä sukulaisille ääneen että (kun ei nyt pitkään aikaan ole saanut lainkaan joululahjoja,) hänestä olisi tosi ihanaa päästä siihen lapsuuden joulutunnelmaan ja avata oma paketti aattona.

Luin ketjun ja sen mukaan ap nauttii lniistä sukupäivällisistä, eniten häntä riepoo, ettei mies osta lahjaa, joka annettaisiin hänelle sitten 20 hengen pöydässä shampalasien kilistessä.

Voisi kai sille yrittäjämiehelle vihjaista, että mulle lahja yhyyy, ei kai nyt jokainen sentti yrityksen voitoista mene siskoille.

Eli tuolle suvulle täytyy pitää kulissia pystyssä, että on meillä varaa tarjota jouluruuat toisille, vaikka oikeasti ei olekaan. Tajuatko, miten v*tun itsekäs tuo suku on, kun maksattaa sinulla tarjoilut, eikä osta edes lahjaa sinulle? 

Nouse hyvä ihminen kapinaan, äläkä enää inise siellä.

Kenellä pienituloisella on niin iso asunto, että pystyy järjestämään ruokajuhlan 16 hengelle? Saati että pystyisi hankkimaan syötävät ja juotavat noin suurelle joukolle. Meille ei mahtuisi mitenkään, enkä uskalla edes kuvitella, kuinka pitkän ajan ruokarahat tuollaiseen kestitykseen uppoaisi.

Ai ai kun se kiiltää. Marttyyrinkruunu.

Typerä provoyritys taas.

Nonniin.

Joko voitaisiin mennä itse ongelmaan eli miten ap saisi sen haluamansa JOULULAHJAN ??????

Jos kerran lahjojen puutteessa olet niin osta itse ja jos kerran kotona olet kaiket päivät niin luulis ilolla pyöräyttelevän jouluruuat muulle porukalle, ei niiden jouluruokien tekeminen niin vaikeaa ole.

Ihan oma vika, kun tuohon suostut. Melkein enemmän vituttaa tässä aloituksessa sinun käytös, kun miehen suvun. 

Häshtäg kynnysmatto

Vierailija kirjoitti:

Helppoa teidän on sanoa että tarjoo vaan puuroo tai lähde Aruballe! Eikä meillä oo edes rahaa matkustaa. Nämä yhteiset joulut on tärkeitä sekä lapselle, että miehelle. Tää on miehen ja hänen sisarusten lapsuuskoti. Jotenkin erityinen fiilis kun kaikki kokoontuu täällä aattoaterialle, mies tarjoilee samppanjaa ja pitää joulupuheen, jota on miettinyt viikkoja. Se on mullekin tärkeä hetki. Mutta kun se ateria on syöty (josta mua aina kiitetään lähes kyynelet silmissä) niin toivoisin, että joku, mielellään mun mies, antaisi mullekin lahjan. Se niinkuin kruunaisi mun joulun ja tekisi siitä täydellisen.

Pystytkö puhumaan miehen siskoille, että vinkkaisivat veljelleen että hommaa sulle lahjan? Siskothan voi vaikka auttaa valinnassa. Monet miehet on niin sarvikuonoja etteivät vaan tajua.

Harmitus (lue vi...tus) on mielentila, jossa tunnistaa harmituksen syyn, mutta ei tee mitään sen poistamiseksi

Älä herranjestas tee! En tiedä helpompaa keinoa katkeroitua elämässä kun olla hyväksi käytetty kynnysmatto.

Eli:

Teillä on iso 200 neliön talo, joka jäi anopilta perintönä, ja siellä on aina toki miehen koko lapsuuden perhe tottunut aina käymään syömässä anopin hyviä jouluruokia ja ovat nauttineet siitä lapsuudesta tututusta ympäristöstä ja joulutunnelmasta. Kun anoppi ei enää kyennyt ruokaa laittamaan, sinä ryhdyit siihen, sen lisäksi että hoidit myös anopin 7-8 vuotta hänen kuolemaansa asti.

Perukirjassa lukee talon arvo jostain kumman syystä täysin yläkanttiin. Miksi? Ja ymmärsin niin että ette ole ottaneet pankista lainaa ja maksaneet siskoja ulos, vaan maksatte suoraan jokaiselle heidän osuuttaan perinnöstä kunnes se 150 tuhatta on maksettu? Eikö sitä rahamäärää voisi pienentää mitä maksatte kuukaudessa? Se on iso summa kun sinä jäit kotiin.

Siskot kiittelevät ruuasta kyynelsilmin. Ostavatko he toisilleen lahjoja, tai miehellesi? Vai olettavatko että sydämelliset kiitokset riittävät koska mielelläsi laitat jouluruuat koska se on suvun perinne?

Tajuavatko siskot kuinka tiukalla taloudellinen tilanteenne on? Vai luulevatko että miehen firma tuottaa helposti niin paljon että perinnön maksaminenkin käy helposti elämisen kustantamisen ohessa?

Mies tietysti ajattelee että hän raataa firmassa ja sun osuus on vaan tehdä vähän ruokaa, hän ei ehkä tiedä paljonko ne värkit maksaa? Teetkö kaikki laatikot itse, ja jos teet niin kai käytät valmista porkkana- ja lanttusosetta? Ostatko muuta valmiina? Eikö siskot todellakaan koskaan tuo mitään mukanaan? Edes leivonnaisia? Oletko koskaan pyytänyt että toisivat jotain?

Onko miehesi muutenkin sinua kohtaan välinpitämätön vai onko tuo lahja-asia vain ajattelemattomuutta kun ei tajua että odotat häneltä lahjaa?

Vierailija kirjoitti:

Tarjoa vaan riisipuuroa.

Tämä! Voit myös sanoa että näin tällä kertaa kun on rahat tiukilla ja olet haaveillut perheellesi vaikka Tukholman risteilystä ja säästätte siihen.

Ole kiltti äläkä alistu enää toisten höykytettäväksi. Tulee niin paha mieli kun voin vain arvata että miehesi sukulaiset ei hirveästi sinusta välitä muuta kuin ilmaisena ruokapöytänä ja koitat sitten ostaa sillä suostumisella alitajuisesti heidän välittämistään. Pettymys on valtaisa kun ymmärrät ettei se todennäköisesti mene niin ja kun lakkaat maksamasta ja laittamasta ruoat haukkuvat vain perästä päin.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa teidän on sanoa että tarjoo vaan puuroo tai lähde Aruballe! Eikä meillä oo edes rahaa matkustaa. Nämä yhteiset joulut on tärkeitä sekä lapselle, että miehelle. Tää on miehen ja hänen sisarusten lapsuuskoti. Jotenkin erityinen fiilis kun kaikki kokoontuu täällä aattoaterialle, mies tarjoilee samppanjaa ja pitää joulupuheen, jota on miettinyt viikkoja. Se on mullekin tärkeä hetki. Mutta kun se ateria on syöty (josta mua aina kiitetään lähes kyynelet silmissä) niin toivoisin, että joku, mielellään mun mies, antaisi mullekin lahjan. Se niinkuin kruunaisi mun joulun ja tekisi siitä täydellisen.

Ap hei, ei se ole mikään "helppo sanoa". Täällä on aika monta kirjoittajaa jotka on itse omassa elämässään tehnyt tavalla tai toisella sen joulupuuron tarjoilun tai Aruballe lähdön laittaakseen oman elämänsä hyväksikäyttäjät kuriin. Kukaan ei vii sitä sun puolesta tehdä eikä pidäkään vaan sun pitää itse kasvattaa se oma luonteesi jos sitä ei ole tuohon ikään mennessä muuten tapahtunut.

Mies tarjoilee siskoilleen shampanjaa mutta uskottelet itsellesi että sulle ei ole vara ostaa pientäkään lahjaa. Tiedät itsekin olevasi kastissa kyökkipiikaa alempana mutta pelkäät muutosta. Olisit sata kertaa onnellisempi rivarissa lapsiesi kanssa kun miehen ja hänen suvun joka ulosmittaa sut omaan käyttöönsä rahat syövällä liiketoiminnalla ja noilla velkakuvioilla.

Onko tilanne kenties, että asutte sukutilalla joka on näiden miehen sisarusten lapsuuskoti? Jos et halua loppuikääsi tehdä joulua toisille perinne pitää vain katkaista. Hyvä pehmeä konsti on lähteä omalla perheellä reissuun jouluksi. Siinä kun yhden oman joulun opettelevat laittamaan eivät seuraavana automaattisesti tulekaan.

Vierailija kirjoitti:

Nonniin.

Joko voitaisiin mennä itse ongelmaan eli miten ap saisi sen haluamansa JOULULAHJAN ??????

Eroamalla tuosta vätyksestä ja ottamalla miehen, joka osaa arvostaa puolisonsa vaivannäköä. Samalla pääsisi tuosta sukujoulun järjestämisestä.