Mua hävettää olla aikuisena töissä kauppakeskuksen pikaruokaravintolassa/kahvilassa. Saako työkkäri tietää jos kieltäydyn työsopimuksen jatkamisesta vakinaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Mistäpäin sä olet? Jos isommassa kaupungissa niin saattaisit helpostikin saada töitä lounasravintolasta tms. tuolla tietotaidolla.

Rupeat vähän huonommaksi työntekijäksi, käyt hakemassa saikkua muutaman kerran, eiköhän ala into hellittää työnantajallasi pitää sinua.

Jos työsopimus loppuu niin se loppuu. Ei todistukseesi saa kirjoittaa mitään "olisimme vakinaistaneet, mutta..." Sopimus loppuu, that's it. Olen itse kieltäytynyt vakinaistamisesta ja jäänyt ansiosidonnaiselle. Kaikki hyvin. Mainitsemisen arvoista lienee toki se, että tällä alalla on kaikkien osapuolten etu erota sovussa. Pienet piirit.

Sitä, mikä ajaa ihmisen tällaiseen tekoon, voitte pohtia, mutta näin nyt vaan voi käydä joskus, että on parempi kieltäytyä "lottovoitosta".

Minä saan 1600e käteen kuussa, olen hammashoitaja. Työ toki on päivätyötä, mutta se onkin melkein ainoa plussa. Ei ole mukavaa painaa raskasta työtä, joka on todella aliarvostettua (hml saa tietty kaiken kunnian, toimenpidepalkkion ja muhkean tilin) eikä tässä työssä etenemismahdollisuuksia ole. 

Miten pääsin itse eroon paskaduunista (telebuukkaus) : otin määräaikaisen, kahden kuukauden kokopäivätyön josta sai oikeaa palkkaa (eikä vain surkeaa provikkaa), ja kun se työ päättyi, marssin työkkäriin ilmoittautumaan työttömäksi ja kertomaan että soppari loppui. 

En kertonut siitä omasta paskaduunista mitään, koska muuten olisivat varmasti tunkeneet minua johonkin puhelinmyyntiin "kun sinulla on sitä aiempaa kokemusta" ja kierre olisi ollut valmis.

Pari vuotta työttömänä muuten, paitsi pari samankaltaista määräaikaisuutta ja sitten tärppäsi oman alan hommien suhteen. Ei tarvinnut edes hankkia kolmatta tutkintoa.

Mutta paskahommiin ei kannata jäädä, jos vain pääsee niistä irti ilman, että joutuu velkavankeuteen (porsaanreikänä voi käyttää juuri määräaikaista työtä). Kun kerran työelämässä on oltava vuosikymmeniä, ei millään mäkkäri- tai puhelinmyyntipuuhasteluilla oikeasti pärjää pitkään.

Ja huolimatta siitä moraalisesta närkästyksestä, jota moni täällä kokee, ei kaikki työ ole "yhtä arvokasta", ja oikeasti joskus on huomattavasti parempaa olla työttömänä kuin tyytyä ihan mihin vain. Voi keskittyä vaikka siihen (oikean) työn hakemiseen. 

Huono itsetunto? Se puljuhan voisi olla sun oma ja nettoaisi isot rahat sulle itselle. Höpeäisitkö silloinkin itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin aloitusta.

En itse menisi ikinä moisiin paikkoihin aikuisena töihin. Nuo paikat on tarkoitettu nuorille ja opiskelijoille ensimmäisiksi hommiksi. Normaali aikuinen ei edes harkitsisi ja työttömyyskin on huomattavasti kunnioitettavampi valinta.

Kyllä nuo paikat jenkeissä kelpaa yli 5-kymppisille. Aivan normaalia nähdä vanhempia ihmisiä kebuloissa ja hampurilaispaikoissa.

Joo, ja 80-vuotiaita Wal-Martin ovensuissa tervehtijöinä. Ehkä ei kannattaisi ottaa jenkkilää surkeine eläkemaksuineen ja olemattomine tai ylikalliine terveydenhoitoineen malliksi tässä...

Mulla oli sama tilanne kuin ap:lla ja se oli ihan hirveää. Suurin virheeni oli ottaa se vakipaikka vastaan, sillä siitä ei sitten pääse eroon ikinä ilman karenssia!

Ravintola-alalla tuollaisiin paikkoihin harva haluaa töihin kokoaikaiseksi vakituiseksi, sillä työ on mitä on, palkka huono ja päivät raskaita ja kiireisiä. Vakituiset ovat sitten niitä, jotka venyvät tarpeen vaatiessa ja ottavat lisää vastuuta ilman mainittavaa lisäkorvausta. Osa-aikaiset ja määräaikaiset niitä opiskelijoita, joiden ei tarvitse sitoutua siihen paskaan samalla tavalla. Vakkarit myös halutaan pitää talossa vaikka väkisin, kun vaikeaa saada ketään tilalle. Osa-aikaisuuksiin voi olla jopa tunkua.

Eli ap, älä missään nimessä ota sitä vakipaikkaa vastaan, et sitten pääse siitä eroon ilman sanktiota! Kun et selvästikään työssäsi viihdy. Ja vakinaistamisen myötä työmääräsi todennäköisesti lisääntyy ja vaaditaan enemmän joustoja, sinulta odotetaan enemmän. Ja jos työ tökkii niin se lisävastuu tulee tökkimään vielä enemmän.

Jää ansiosidonnaiselle, selvitä opiskelumahdollisuudet ja ala aktiivisesti suunnitella uutta suuntaa, johon ei kuulu työskentely pikaruokalassa.

Karenssi tiedossa satavarmasti.

Jos tä tarjoaa vakipaikkaa ja kieltäydyt siitä siksi että tarjottu palkka ei tyydytä sua, niin sekään ei riitä syyksi kieltäytyä.

Jos tarjottu palkka on alan tes:n mukainen niin et voi kieltäytyä, vaikka haluaisit.

90päivää ilman rahaa. Sittenkin odotaamaan 20päivää että voi ean lapun täyttää. Odottaa maksatusta vielä viikonpäivät. Kannattaa olla 6kk rahat jemmassa että selviää hengissä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Karenssi tiedossa satavarmasti.

Jos tä tarjoaa vakipaikkaa ja kieltäydyt siitä siksi että tarjottu palkka ei tyydytä sua, niin sekään ei riitä syyksi kieltäytyä.

Jos tarjottu palkka on alan tes:n mukainen niin et voi kieltäytyä, vaikka haluaisit.

90päivää ilman rahaa. Sittenkin odotaamaan 20päivää että voi ean lapun täyttää. Odottaa maksatusta vielä viikonpäivät. Kannattaa olla 6kk rahat jemmassa että selviää hengissä siitä.

Ihan mielenkiinnosta, löytyykö omaa kokemusta, vai oliko mutupohjalta?

Työkkärille pitää toimittaa joko työsopimus tai työtodistus, josta ilmenee työn määräaikaisuus. Kummassakaan näistä dokumenteista ei lue, että "Yritimme kyllä tarjota lisää sopimusta, mutta henkilö kieltäytyi". Eli ne hyväksytään. Onko siis oikeasti olemassa työnantajia, jotka kokevat aiheelliseksi omatoimisesti ottaa yhteyttä työkkäriin / pystyvät todistamaan tarjonneensa työtä? Siis "kusipäisiä käräyttäjiä" suomeksi sanottuna?

Kun itselleni tosiaan ei tullut mitään seuraamuksia vastaavassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että työkkäri saa tietää, jos ap on siellä asiakkaana. Muutenhan työkkäri ei ihmisten asioita kysele.

Tuohon koulutus-työpaikansaanti-aiheeseen, monella on tarve selitellä että on väärä tutkinto, liikaa hakijoita, ei alalla töitä. Voi olla, mutta sen verran on sanottava että jos pääsee haastatteluvaiheeseen ja aina sen jälkeen lakkaa työnantajaa kiinnostamasta, voi olla että syytä löytyy myös persoonasta. On se sitten tapa esiintyä, puhua, suhtautua muihin, tervehtiä, vastata, äänensävy, asenne, yleinen olemus, puhuuko toisen päälle, eikö katso silmiin, vastaako töksähtäen, kertooko huonoja mukavitsejä, kätteleekö jne.

Haastatteluvaiheessa ollaan jo ns. potentiaalinen työhonotettu kun suurin osa hakijoista on ulkona ja paperit on hyväksytty, joten silloin on hyvin pitkälti itsestä kiinni saako työn vai ei.

Tämä ei päde kaikkiin paikkoihin. Ei ainakaan niihin julkisiin, jotka ovat vain muodon vuoksi julkisessa haussa. On esimerkiksi paikka, johon on jo valittu tietty henkilö, mutta valitusten vuoksi on pitänyt laittaa uudestaan hakuun. Ja on paikka, johon pitää viimein vakinaistaa ammattiliiton vaatimuksesta se, jolla on 10 vuoden aikana ollut 69 määräaikaista eikä enää ole perustetta määräaikaisuudelle.

Pitäisi olla todella satumaisen pätevä hakija, jotta tulisi tuollaisessa tapauksessa valituksi ohi alkuperäisen päätöksen - tai sitten kunnanhallituksen puheenjohtajan tytär/vävy/poika/miniä.

Miksi joku vastaaja yrittää väittää, että karenssi tulee? Etkö sinä todellakaan tiedä, että ei työnantajilta mitään kysellä, ja vain äärimmäisen v'ttuuntunut työnantaja viitsii oma-aloitteisesti ilmoittaa, että ei työ jollekin kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Karenssi tiedossa satavarmasti.

Jos tä tarjoaa vakipaikkaa ja kieltäydyt siitä siksi että tarjottu palkka ei tyydytä sua, niin sekään ei riitä syyksi kieltäytyä.

Jos tarjottu palkka on alan tes:n mukainen niin et voi kieltäytyä, vaikka haluaisit.

90päivää ilman rahaa. Sittenkin odotaamaan 20päivää että voi ean lapun täyttää. Odottaa maksatusta vielä viikonpäivät. Kannattaa olla 6kk rahat jemmassa että selviää hengissä siitä.

Miksi valehtelet? Kun työtodistuksessa lukee työsuhteen päättymisen syyn määräaikaisuus, ei työkkäri voi tietää, että ap:lle olisi tarjottu vakipaikkaa. Ei nykyään enää syynätä kaikkia papereita ja etsitä työttömälle paikkakunnan avoimista paikoista työtä niin kuin 1980-luvulla.

Vain siinä tapauksessa ehkä käry käy, että työnantaja laittaa paikan hakuun työkkärin kautta samaan aikaan , kun ap ilmoittautuu työttömäksi. Ei siis kannata missään tapauksessa kovin selväsanaisesti kertoa olleensa pikaruokalassa töissä vaan hakea nimenomaan koulutustaan vastaavaa työtä ja korostaa sitä osaamista ja kokemusta, jota siinä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mikä hämmästyttää, on ihmisten kuvitelma siitä että tutkinto ja tutkintopaperi riittää. Työhakemuksissa ja -haastatteluissa on paljon ihmisiä, joilla on olemattomat sosiaaliset taidot, työmotivaatio ei vakuuta (tai se tuodaan todella huonosti esille) ja sitä x vuotta sitten suoritettua tutkintoa korostetaan. Työkokemus voi olla vähäinen tai sitä ei ole, koska ei tehdä kuin oman alan töitä. No, tällainen ihminen voi olla vaikka kuinka hyvä työntekijä tai työyhteisön jäsen, mutta sitä ei tiedä. Mieluummin sitä ottaa sellaisen, joka on ollut edes sämpylätiskillä, koska hänen voidaan olettaa ymmärtävän työyhteisön jäsenenä olemisen, työelämässä toimimisen ja sosiaalisen kanssakäymisen periaatteet.

Että ei se pelkkä tutkinto todellakaan ratkaise kaikkea. Tutkintopaperin kanssa ei työskennellä, vaan ihmisen. Työnhakijaa arvioidaan paitsi osaamisen kannalta, myös sen haluaako hänen kanssaan tehdä työtä ja haluaako työyhteisökin sitä.

Olen eri mieltä. Suomessa tutkinnolla todellakin on väliä. Viis siitä, onko kokemusta alalta, tai pärjääkö juuri kyseisessä työyhteisössä; jos tutkintoa ei ole, tulkitaan epäpäteväksi, ja silloin todennäköisimmin ei palkata, koska ne lukuisat muodollisesti pätevät menevät ohi ja lujaa.

Tätä "hyvätyyppi" jargonia saa aika usein kuulla, enkä väitä, etteikö sillä olisi lainkaan väliä, kuinka mahdollisesti pärjää sosiaalisesti työyhteisössä. Ikävä totuus kuitenkin tulee yleensä eteen siinä vaiheessa, kun kaikesta hyvätyyppiydestä ja ansiokkuudesta huolimatta jäi palkkauksen ulkopuolelle: hyvin tyypillinen esimerkki on, että tällainen työntekijä sopii hienosti työkokeilijaksi, mutta yllättäen työkokeilujakson loppuessa kyseessä ei olekaan ihan niin hyvä tyyppi, että ihan palkkaa viitsisi maksaa. 

Jos valittavana on 2 tasaväkistä hakijaa, joista toinen on mukava, ulospäinsuuntaunut "hyvätyyppi" ja toinen pälyilevä epäsosiaalisen oloinen mutisija, valinta lienee selvä.

... Mutta jos toisella näistä on muodollinen tutkinto - etenkin julkisella puolella, enkä epäile, etteikö tämä vaikuttaisi myös yksityiseen sektoriin - tutkinto hyvin todennäköisesti voittaa. 

Ja sanon tämän muuten ihan kokemuksella: olen se "hyvä tyyppi", kokenut ja pidetty, mutta työssäni en pääse lyhyitä sijaistuksia pidemmälle juuri siksi, että minulla ei ole muodollista pätevyyttä. Onhan se tosi ihanaa ajatella, että kun on vain reipas ja rohkea ja tosi kiva kaveri ja osaa vaikka ja mitä, saisi töitä - todellisuus kuitenkin todella usein on se, että tämän lisäksi tulisi olla tutkinto. 

On olemassa paikkoja, joihin on tietyt kelpoisuusvaatimukset. Otetaan nyt esimerkiksi hoito- ja opetusala. Jos vain yksi hakija on pätevä, hänet on pakko valita, vaikka olisi kuinka epätoivoinen tapaus, tai sitten laitetaan paikka uudestaan hakuun. Tosin opetusalalla voidaan pitää määräaikaisissa "hyvää tyyppiä" vaikka kuinka pitkään tekemällä sellainen aineyhdistelmä, johon ei mistään löydy kaikissa aineissa pätevää hakijaa.