Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(

Minusta miehet ovat marttyyreitä kun heille on suotava kaikki vapaus tehdä mitä lystäävät raskausaikana. Ja vielä sen jälkeenkin joidenkin kohdalla.

Ja valittavat kun vauva valvottaa, mutta kun bileet on tiedossa niin ei valvominen enää mitään haittaa vaikka menisi koko vuorokausikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi päätitte tehdä lapsen? Mies varmaan ollut aina kova bilettämään.

Kumpikin tätä halusi. Nyt on alkanut mieheltä karkaamaan biletys täysin käsistä :(

Ap

Ymmärrän miestäsi. Ei kukaan tuollaista ulisijaa ja marttyyria jaksa katsella kotona.

Ihmettelin saamiesi alanuolten määrää. Ilmeisesti suurin osa jaksaa katsella kotona ulisevaa marttyyriä.

Ilkeydestä saa myös alanuolia (joskus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskauden viimeinen kuukausi eli aika äitiysloman alkamisesta lapsen syntymään on tylsää aikaa. Se on kuitenkin aika lyhyt aika. On ikävää, että omalla työpaikallasi ei äitiyslomalaisia kutsuta pikkujouluihin, mutta mä en kuitenkaan kokisi maailmaa kaatavana, jos yhdet tai kahdetkin pikkujoulut jäisi viettämättä. Vauvakutsuista et voi syyttää miestäsi, koska vauvakutsut järjestää naisen ystävät eikä suinkaan puoliso. Kerroit, että miehelläsi bileitä riittää. Mitä bileitä nämä ovat olleet ja miksei sinua ole kutsuttu mukaan? 

Nämä miehen työpaikan pikkujoulut ovat siitä oudot, kun ikinä ei puolisoita mukaan kutsuta. Ja firman sihteeri on kuormasta syöjä kuulemma, ehkä siinä on syy.

Ja viime vuonna en mennyt työpaikkani pikkujouluihin, koska mies ei suostunut kuskiksi lähtemään ja muutakaan kyytiä en mistään saanut :(

Kutsutaan mukaan kyllä:

Mun pitää olla juoppokuskina, koska en juo.

Tämä on se velvoite, jolla mukaan pääsee.

Sepä se kun ei "ystävistä" ole kuulunut mitään plussatestin tehtyäni mitään.

Aikani yritin yksipuolisesti pitää yhteyttä, mutta kyllästyin.

Se mitä itse olisin enemmän toivonut, että oltaisiin tosiaan parisuhdeaikaa enemmän vietetty mutta ei väkisin.

Tämä on alkanut tuntua yksipuoliselta parisuhteelta viime aikoina :(

Ja asian olen ottanut puheeksi monta kertaa. Tuloksetta.

Ap

Nyt teet mun mielestä ongelmia asioista, jotka eivät ole oikeasti ongelmia. Eikö teille pääse taksilla? Kai miehesikin tulee pikkujouluista taksilla kotiin, jos sinä et hae häntä sieltä? Yhtä lailla sinä olisit voinut viime vuonna tulla taksilla, jos et halunnut mennä omalla autolla. Ja mun mielestä miehen firman pikkujoulut eivät ole mitenkään oudot, jos puolisoita ei kutsuta mukaan. Ei meilläkään kutsuta. Ilmeisesti omalla työpaikallasi kutsutaan, joten miksi ette menneet viime vuonna miehesi kanssa yhdessä? Enkä ymmärrä ongelmaa tuossa kuskina olemisessakaan. Mä menen juhliin aina autolla, jos en aio juoda siellä alkoholia. Ja kyllä, heitän kotiin myös muita eli olen juoppokuskinakin. En ole kokenut sitä ongelmaksi. Myös mieheni menee omalla autolla, jos ei aio juoda alkoholia juhlissa. 

Ymmärrän, että olisit halunnut viettää miehesi kanssa enemmän aikaa kotona, mutta mahdollisuudet viettää aikaa yhdessä muualla on ollut koko ajan olemassa. Jos et halua raskaana ollessasi ajaa, taksit on keksitty. Jollainhan miehesikin juhlista tulee kotiin ja taksimatka maksaa täsmälleen yhtä paljon olipa taksissa yksi tai kaksi matkustajaa. 

Mun pikkujoulut olisivat olleet Espoossa ja itse asun Tampereella sekä työkohteeni sellainen ettei minulla ollut työparia jonka kanssa sopia vaikka kimppakyydistä. Ja minä sentään kuskasin miestä viime vuonna sen pikkujouluihin.

Tämä kuskihomma kun on aina yksipuolista ollut. Kun ei kaksin koskaan missään. Aina kymmenen muuta paikalla. Kukaan ei mulle puhu muuta kun jos haluaa paikasta a paikkaan b.

Aina vaan palveluksia saamatta itse koskaan mitään takaisin.

En tiedä eikä kiinnosta millä meinaa tulla kotio.

En aio vastata luuriin ollenkaan.

Ap

Olisittehan te voineet viime vuonna lähteä miehesi kanssa yhdessä sun pikkujouluihin ja olla vaikka hotellissa yötä. 

Musta tuntuu, että ongelma ei nyt ole se, että miehesi menee ja sinä et pääse, vaan se, että sua ei juhliminen edes pahemmin kiinnosta, mutta et myöskään halua, että mies menee. Tuossa ei ole mitään väärää, mutta teidän täytyy päästä jonkinlaiseen kompromissiin etkä voi vaatia, että mieskään ei koskaan mene. Hän voi kyllä vähentää bileisiin osallistumistaan, mutta hänen ei tarvitse luopua niistä kokonaan. 

Vaan ei suostunut tuohonkaan vaikka ehdotinkin. *huoh*

Tässä ei enää ole kun päivistä kysymys milloin synnytys voi käynnistyä ja senkus bilettää silloinkin, kun minä synnytän. Ehkä huomenna tai ens viikolla. Jospa koittas käynniskellä koko päivän ja odottaa lähtöä synnärille.

Voisi olla ihmeissään kun ei ole muita kotona kun koira ainoastaan eikä viestin viestiä missä olen.

Ajan vaikka sinne synnärille itse ja kerään jättipotin parkkisakkoja miehen piikkiin kun auto sen nimissä.

Ap

Ymmärsinkö jostain aiemmasta oikein, että teillä ei ole ennenkään ollut tapana käydä missään yhdessä? Ja nyt, kun sinä et käy enää missään, et haluaisi, että mieskään kävisi? Aiotko käydä vauvan syntymän jälkeen juhlimassa vai ajattelitko, että teidän molempien juhlimiset on juhlittu? Eli mitä tarkalleen ottaen haluat (lähinnä lapsen syntymän jälkeen): mies ei mene etkä sinäkään mene, mies menee omien ystäviensä kanssa ja sinä omiesi aivan kuten ennen raskauttakin vai että menette jatkossa yhdessä?

Yhdessä ollaan menty. Mutta ei enää mitään yhteistä tekemistä ole ollut koko raskausaikana. Ei varsinkaan mitään mihin ei liittyisi alko, kaverit ja kuskaaminen kaikkialle.

Miten vauvan syntymän jälkeen mihinkään menet kun imetät ja pumppaat?

Mies ei moiseen pysty.

Kerran olisin halunnut ennen raskautta yksiin bileisiin mutta enpäs saanut jäädä. Vaati tulemaan kotiin kanssaan samaan aikaan mutta itse sen pitäisi saada tehdä mitä itseään huvittaa.

Ja mies on sitä mieltä että juhlimiset on juhlittu kun vauva syntyy, molemmilta. Kunnes on isompi jotta voi hoitajan hommata.

Ap

No tää nyt on täysin käsittämätöntä. Miksi suostuit?

Välttääkseen riitaa kenties, kun tuolla yhdessä kommentissa oli esimerkkejä miten suhtautuu, kun ap on pyytänyt yhdet bileet jättämään välistä;

"Enkö saa pitää hauskaa kun vielä voin?"

Kun ap ei itsekään ole saanut jäädä bileisiin ilman miestään aiemmin.

Tuli käsitys ettei ap:lla ole oikeutta ollut ennen raskautta jäädä pitämään hauskaa ilman miehen paikalla oloa, mutta miehellä pitää tämä oikeus kumminkin olla "kun vielä voin itse mennä".

Mä en ymmärrä, miksi kukaan on halunnut tehdä lapsen tuollaisen miehen kanssa. Kun tuo oli tiedossa jo ennen raskautta. 

Mitenkähän olisi kommenttien laita jos mies tekisi vastaavanlaisen aloituksen?

"Kun vaimo vaan ryyppää ja minä hoidan kotona kaiken"

Minkälaisten miesten kanssa oikein päätätte tehdä lapsia? Jos toi touhu on nyt tollasta, se tuskin paranee sen vauvavuoden aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan

:(

Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.

Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.

Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.

Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.

Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.

Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.

Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.

Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.

Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.

Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.

Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.

Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.

Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.

Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.

Mutta sinä sait pitää hauskaa nuorena ku..ikarusellissa useiden eri alfa-miesten kanssa. Nyt on miehesi vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Minkä hiton takia sinä uhriudut noista asioista ennen kuin lapsi on edes syntynyt? Koita jo käsittää, että olet aikuinen ihminen etkä lapsen tasolle typistetty viaton uhri joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa jossain rajoittavassa vankilassa jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Sinä olet olet toimivana subjektina tehnyt lapsen miehen kanssa, joka on jo ennen raskautta osoittanut että ei kunnioita sinua ja teidän suhdetta yhtään. 

Teistä kumpikaan ei ole vielä päiväkään ollut vanhempi, etkä voi tietää edes itse millainen äiti tulet olemaan, joten et voi tulevaa isäkään vielä tuomita. Voit masentua, etkä osaa vastata lapsen tunteisiin, jne ja mies on se joka joutuu sen vastuun kantamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.

Ap

Voisitko vielä vastata sinulle esitettyyn kysymykseen. Vai yritätkö vältää vastaamatta, kun joutuisit olemaan itsellesi rehellinen? 

Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.

Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.

Ap

Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Oma aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa. Parisuhde aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.

Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.

Ap

Aplodeja.

Vierailija kirjoitti:

Tosin en lähde autoa hakemaan. Ei ole mun ongelma jos ei taxilla mene töihin. Tai työkaverin kyydillä aamulla.

Jos on niin kova hinku mennä, niin on sotkematta mua koko hommaan millään tavalla. Ei ole mun pikkujoulut, joten ei ole myöskään mun ongelma miten asiat hoitaa tai jääkö auto työpaikalle vai ei.

Ap

Mies menee pikkujouluihinsa ja sinä kiukuttelet yksinäsi kotona ja näin he elivät elämänsä onnellisena loppuun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.

Ap

Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?

Lapsihan muuttaa kaiken paremmaksi  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Oma aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa. Parisuhde aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa.

Ei, kyllä oma aika on sitä, että saa olla yksin. Jokaisella on oltava mahdollisuus tehdä väillä myös itsekseen just mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Oma aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa. Parisuhde aika on sitä aikaa jota vietetään sen perheen kanssa, jonka on päättänyt perustaa itselleen sopivan kumppanin kanssa.

Ei, kyllä oma aika on sitä, että saa olla yksin. Jokaisella on oltava mahdollisuus tehdä väillä myös itsekseen just mitä haluaa.

Kaikki ei kaipaa sitä omaa aikaa vaan se onnellisuus tulee siitä perheestä. Sehän se lähtökohta on sille perheelle, että se onnelisuus haetaan sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

"Enkö saa tavata enää kavereita?"

"Enkö saa pitää enää hauskaa"?

"Enkö saa tehdä mitään enää?"

"Enkö saa.....?"

"Ollaan sitten kotona *kiukku*"

Perhana, kun mitään muuta olekaan saanut tehdä niin paljon kun lystää, mutta täytys jo himmata tahtia.

Mutta jos jaksaa aamuun bilettääkin, niin jaksaa vauvan hoitaa öisin ja antaa mun nukkua.

Olen ärähtänyt vain siitä, että mitä se kotona olemisesta kiukkuaa, kun mä olen kotona koko ajan ja jatkossakin olen kotona.

Eikös "oma aika" ole aikaa ilman vauvaa ja miestä?

Ja ei sitä ole päivisin kun mies on töissä että pääsisi viettämään "omaa aikaa" esim kampaajalle ilman vauvaa tai kauppaan ilman vauvaa päiväsaikaan kun odotettava koko työpäivän verran miehen töistä tuloa. Ja se onkin jo ilta ja pitää iltarutiinit tehdä.

Minnehän väliin sen "oman ajan" tunkee viikolla?

Ja viikonloppunakaan sitä "omaa aikaa" tuskin on, kun mieskin on kotona.

Ja sitten se "parisuhdeaika"?

Mistähän sitäkin sitten jatkossa saisi?

Eikös "parisuhdeaika" ole aikaa ilman vauvaa?

Kun tähän asti "parisuhdeaika" on sitä ollut, että minä kuskina ja mies kavereineen kännissä. Tosin mulla on ollut hieman toisenlainen käsitys "parisuhdeajasta".

Ap

Mikä tuossa miehessä on hyvää, kun olet ylipäätään hänen kanssaan halunnut lapsen? Kuulostaa siltä, että olet ollut tyytymätön parisuhteeseenne jo ennenkuin päätitte hankkia lapsen. 

Alkuun oli ihan toisenlainen ja yhteinen päätös tämä muksu on.

Ap

Kerroit kuitenkin miehen muuttuneen jo ennenkuin tulit raskaaksi. Siksi ihmettelen, miksi edelleenkin halusit lapsen hänen kanssaan, vaikka parisuhteenne ei ollutkaan enää sellainen kuin olisit toivonut. Eli miksi lapsi tilanteeseen, jossa parisuhteessa meni aiempaa huonommin?

Lapsihan muuttaa kaiken paremmaksi  :D

Ja sitä edeltävä raskaus, jossa hormonit muuttavat naisen suorastaan auringonpaisteeksi :D