Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(

Milloinkohan miehet alkavat ymmärtämään, että se parisuhteen ylläpito vaatisi heiltäkin panostusta?

Parisuhde on muutakin, kun vällyjen välissä peuhaamista.

Vierailija kirjoitti:

Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa..... 

Muistakaa sanoa tämä sama miehille, joiden vaimo nalkuttaa tai on lihonut tai ei anna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa..... 

Muistakaa sanoa tämä sama miehille, joiden vaimo nalkuttaa tai on lihonut tai ei anna.

Nimenomaan :D

Olisiko pitännyt valita parempi mies

Olisiko pitänyt olla ilman lapsia

Olisiko pitänyt olla vaan sinkku

Olisiko pitänyt keskustella miehen kanssa eikä AV palstan kanssa

Kaikki omia vikoja....

Miehiä pitää ymmärtää. Ei helvatti. Että ihan ymmärtää pittää aikuisia miehiä, kun käyttäytyvät itsekkäästi ja kuin pikkulapset, joilta ollaan lauantaipussi viemässä, kun kerran sanot EI ryyppyreissulle lähdölle.

Miesten pitää ymmärtää ettei se pillun saanti itsestään selviö ole parisuhteessakaan

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Juomisen syy on ihan yksin sen joka juo. Ei kenenkään muun.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan

:(

Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.

Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.

Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.

Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.

Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.

Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.

Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.

Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.

Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.

Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.

Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.

Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.

Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.

Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.

Ap, sulla on nyt vaan hormonit pinnassa.

En ole laittanut mitään viestiä koko päivänä. Enkä laitakaan.

En tosin ole tiskannut, imuroinut, pyykännytkään. Vaikka pitäisi ennen kun kämppä räjähtää käsiin, mutta onhan mulla huominenkin päivä aikaa tehdä kotihommia mitä ei tänään huvittanut tehdä ollenkaan

Kun tässä ei muuta olekaan kun aikaa.

Ap

Nettikauppoja meni päivä selatessa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nuo ongelmathan eivät lopu synnytykseen. Aivan yhtä tylsää kotona on vauvankin kanssa. Varsinkin, jos vauva sattuu olemaan helppo lapsi ja nukkuu paljon.  Lapsi saa olla aika iso ennenkuin siitä on sillä tavalla seuraa, että se korvaisi edes osittain aikuiskontaktit. Tästä syystä onkin aika tavallista, että jo raskausaikana pyritään tutustumaan muihin raskaana oleviin tai pienten lasten kotona oleviin äiteihin, jotta ei tule päivisin mökkihöperöksi, kun vauva on syntynyt. Viimeistään lapsen synnyttyä pitäisi lähteä jonnekin äiti-lapsi-kerhoon, josta saa aikuista seuraa päiviinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nuo ongelmathan eivät lopu synnytykseen. Aivan yhtä tylsää kotona on vauvankin kanssa. Varsinkin, jos vauva sattuu olemaan helppo lapsi ja nukkuu paljon.  Lapsi saa olla aika iso ennenkuin siitä on sillä tavalla seuraa, että se korvaisi edes osittain aikuiskontaktit. Tästä syystä onkin aika tavallista, että jo raskausaikana pyritään tutustumaan muihin raskaana oleviin tai pienten lasten kotona oleviin äiteihin, jotta ei tule päivisin mökkihöperöksi, kun vauva on syntynyt. Viimeistään lapsen synnyttyä pitäisi lähteä jonnekin äiti-lapsi-kerhoon, josta saa aikuista seuraa päiviinsä. 

Niin.

Sekin tosin, että moni puhuisi sitten muustakin kun vain vauvoista eivätkä ole vauvakuplassa siellä kerhossakaan koko aikaa.

Huomasin itse melko pian ettei muusta puhuttukaan kun kestovaipoista, imetyksestä ja no, kaikesta mitkä vaan vauvoihin liittyvät, kakan väristä lähtien.

Samoista asioista mistä puhutaan neuvolassa.

Että se siitä aikuisten seurasta sitten. Tuntui kun olisi ollut jossain neuvolan joukkokokoontumisessa.

Vieläkö jaksat kitistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nuo ongelmathan eivät lopu synnytykseen. Aivan yhtä tylsää kotona on vauvankin kanssa. Varsinkin, jos vauva sattuu olemaan helppo lapsi ja nukkuu paljon.  Lapsi saa olla aika iso ennenkuin siitä on sillä tavalla seuraa, että se korvaisi edes osittain aikuiskontaktit. Tästä syystä onkin aika tavallista, että jo raskausaikana pyritään tutustumaan muihin raskaana oleviin tai pienten lasten kotona oleviin äiteihin, jotta ei tule päivisin mökkihöperöksi, kun vauva on syntynyt. Viimeistään lapsen synnyttyä pitäisi lähteä jonnekin äiti-lapsi-kerhoon, josta saa aikuista seuraa päiviinsä. 

Niin.

Sekin tosin, että moni puhuisi sitten muustakin kun vain vauvoista eivätkä ole vauvakuplassa siellä kerhossakaan koko aikaa.

Huomasin itse melko pian ettei muusta puhuttukaan kun kestovaipoista, imetyksestä ja no, kaikesta mitkä vaan vauvoihin liittyvät, kakan väristä lähtien.

Samoista asioista mistä puhutaan neuvolassa.

Että se siitä aikuisten seurasta sitten. Tuntui kun olisi ollut jossain neuvolan joukkokokoontumisessa.

Tuossa olet varmasti oikeassa :D Mä olisin tullut aikoinaan hulluksi, jos mulla ei olisi ollut päivisin aikuista seuraa ja voitu puhua muustakin kuin lapsista. Ei väsyneenä töistä tuleva mies voi korvata sitä sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta, mitä ainakin mulla lasten  kanssa kotona ollessani oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nuo ongelmathan eivät lopu synnytykseen. Aivan yhtä tylsää kotona on vauvankin kanssa. Varsinkin, jos vauva sattuu olemaan helppo lapsi ja nukkuu paljon.  Lapsi saa olla aika iso ennenkuin siitä on sillä tavalla seuraa, että se korvaisi edes osittain aikuiskontaktit. Tästä syystä onkin aika tavallista, että jo raskausaikana pyritään tutustumaan muihin raskaana oleviin tai pienten lasten kotona oleviin äiteihin, jotta ei tule päivisin mökkihöperöksi, kun vauva on syntynyt. Viimeistään lapsen synnyttyä pitäisi lähteä jonnekin äiti-lapsi-kerhoon, josta saa aikuista seuraa päiviinsä. 

Niin.

Sekin tosin, että moni puhuisi sitten muustakin kun vain vauvoista eivätkä ole vauvakuplassa siellä kerhossakaan koko aikaa.

Huomasin itse melko pian ettei muusta puhuttukaan kun kestovaipoista, imetyksestä ja no, kaikesta mitkä vaan vauvoihin liittyvät, kakan väristä lähtien.

Samoista asioista mistä puhutaan neuvolassa.

Että se siitä aikuisten seurasta sitten. Tuntui kun olisi ollut jossain neuvolan joukkokokoontumisessa.

Tuossa olet varmasti oikeassa :D Mä olisin tullut aikoinaan hulluksi, jos mulla ei olisi ollut päivisin aikuista seuraa ja voitu puhua muustakin kuin lapsista. Ei väsyneenä töistä tuleva mies voi korvata sitä sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta, mitä ainakin mulla lasten  kanssa kotona ollessani oli. 

Kuka jaksaa puhua kälättää lapsista silloin, kun kaipaa aikuisten seuraa?

En minä ainakaan. Aikuisten juttuja sitä kaipaa, eikä kakkavaippajuttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä leffamaailmassa moni oikein elää?

Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.

Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.

Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.

Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.

Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.

Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.

Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.

Ei sekään hyvä ole.

Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.

Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.

En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.

Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.

Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.

Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.

Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.

"Meneekö synnytys hyvin?"

"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"

"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"

Jne.

Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta nuo ongelmathan eivät lopu synnytykseen. Aivan yhtä tylsää kotona on vauvankin kanssa. Varsinkin, jos vauva sattuu olemaan helppo lapsi ja nukkuu paljon.  Lapsi saa olla aika iso ennenkuin siitä on sillä tavalla seuraa, että se korvaisi edes osittain aikuiskontaktit. Tästä syystä onkin aika tavallista, että jo raskausaikana pyritään tutustumaan muihin raskaana oleviin tai pienten lasten kotona oleviin äiteihin, jotta ei tule päivisin mökkihöperöksi, kun vauva on syntynyt. Viimeistään lapsen synnyttyä pitäisi lähteä jonnekin äiti-lapsi-kerhoon, josta saa aikuista seuraa päiviinsä. 

Niin.

Sekin tosin, että moni puhuisi sitten muustakin kun vain vauvoista eivätkä ole vauvakuplassa siellä kerhossakaan koko aikaa.

Huomasin itse melko pian ettei muusta puhuttukaan kun kestovaipoista, imetyksestä ja no, kaikesta mitkä vaan vauvoihin liittyvät, kakan väristä lähtien.

Samoista asioista mistä puhutaan neuvolassa.

Että se siitä aikuisten seurasta sitten. Tuntui kun olisi ollut jossain neuvolan joukkokokoontumisessa.

Tuossa olet varmasti oikeassa :D Mä olisin tullut aikoinaan hulluksi, jos mulla ei olisi ollut päivisin aikuista seuraa ja voitu puhua muustakin kuin lapsista. Ei väsyneenä töistä tuleva mies voi korvata sitä sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta, mitä ainakin mulla lasten  kanssa kotona ollessani oli. 

Kuka jaksaa puhua kälättää lapsista silloin, kun kaipaa aikuisten seuraa?

En minä ainakaan. Aikuisten juttuja sitä kaipaa, eikä kakkavaippajuttuja

Juuri näin! Jos omat ystävät ja kaverit ovat päivät töissä, pitää löytää joku kotona oleva tai edes vuorotyötä tekevä, jolla ei ole jatkuvaa tarvetta kalättää lapsista. 

Onko ne mammakerhot oikeasti vaan sellaisia missä puhutaan vaan lapsista ja vauvoista tunteja eikä mistään muusta?

Kysyn kun ei ole kokemusta ja epäilyttää osallistua jos se on vaan sitä että vauvakuplissaan elävät mammat puhuvat vaipoista ja gugguusta, josta kuulin ekan kerran somessa :'D

Huuhuh, aivan hirveä narisija tämä ap. Mikään ei ole hyvin, mitään ei voi yrittää tehdä. Onneksi en tunne livenä ketään tällaista.

Pessimisti ei pety

Saako mammakerhossa juoda lasillista viiniä jos tarjoo muillekin?