Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei järjestetty edes vauvakutsuja, mutta mies senkus vaan juhlii kaiken aikaa ja hehkuttaa kuinka hauskaa hänellä onkaan :(
30.11.2017 |
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(
Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.
Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.
Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.
Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.
Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Kommentit (365)
Raskas ja perässävedettää paketti koko AP. Raskaana tai ei, niin raskas on.
Miksi Ap olettaa että miehen ja ystävien pitäisi ottaa vastuu siitä, miten tylsää tai epätylsää ap:lla on? MIksi ap ei itse, ihan itse ja yksin, ota mitään vastuuta siitä miten tylsää omassa kodissaan ja elämässään on? Eihän se kenenkään muun vastuulla voi olla.
Jos kertakaikkiaan ei löydä mitään iloa tai piristävää mistään omassa kodissaan, niin ei sitä silloin synny simsalabim silloinkaan, kun mies (mieslapsi) olisi kotonasi paikalla. Yhtä tylsä sekin on. Makaa vaan ja kattoo telkkaa kuitenkin.
Mitä te yleensä harrastitte yhdessä ennen loppuraskautta? Joku ulkoiluharrastus, liikuntaa, kalastelu, matkailu, historia, ruuanlaitto?? Mitä te teitte yhdessä?
Meillä touhutaa yhdessä ensinnäkin pihalla, iso piha ja puita ja puulämmitys takaa sen, että ulkoilua yhdessä tulee pari tuntia joka päivä. Iltaisin harrastetaan eri historia-luonto-politiikka dokkareiden katsomista yle areenalta. Niitä on kiva katsella ja sitten vaikka tarkistaan historiaa lisää netistä.
Pidemmillä vapailla käydään matkoilla esim. Kööpenhamina, Tallinna, Tukholma, Krakova, Rooma ja joka kerta kiinnostaa yhdessä historialliset kohteet ja kaupungilla kävely ja katselu. Se on meidän yhteistä tekemistä ja harrastusta. Lisäksi molemmilla omatkin tekemiset työt ja elämät.
Missä mies käy töissä, viekö työ häneltä paljon energiaa ja jaksamista muuten?
Ainahan sitä sanotaan että toista ei voi muuttaa vaan itseään. Ap on tästä hyvä esimerkki. Ei hän voi miestä oikeestaaan muuttaa paljoakaan. Toki jos on alkoholisoitunut, niin sitten on jo miehelläkin isoja ja kasvavia ongelmia.
Muuten pitää vaan ap:n jotenkin saada itse itselleen semmoinen olo että viihtyy omassa elämässään. Nyt ei ole mitään syytä edes, että miksi hän täällä edes olla möllöttää. Se on vaan ikävä kyllä niin, että mikään ei yhdessä yössä ja itsekseen mitenkään muutu. Vaatii kovasti töitä itesnsä kanssa ja en oiken usko että ap on semmoiseen varautunut saatika olisi edes taitoja siihen. Hae ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nauti omasta ajasta" on täyttä paskaa, kun ei mitään tekemistä keksi enää:
- Ulkona paska keli. Koko ajan sataa ja on harmaata.
Yksin kahville? - Tylsää. Selaan puhelinta ja luen samat otsikot sadatta kertaa.
Yksin kaupoille? - Tylsää sekin on.
Kylpy? - Kattelenpa näitä seiniä vuorostaan täältä ammeesta, onpa mielenkiintoista.
Katson telkkaria? - Remontti, laihdutus, kokkaus, ostos-tv, häät, jonnin joutava muka-selviytyjät, uusinta, uusinta, uusinta, tämän osaan jo ulkoa.......
Katson leffan dvdltä? - Kaikki katsottu jo monta kertaa että muistaa jo vuorosanatkin ulkoa.
Vien koiran ulos? - Tee jo se paska, ei täällä sateessa kukaan viihdy.
Ap
Herrajumala, miten negatiivinen ihminen! Mä käyn paljon yksin kaupoilla, musta se on mukavaa, kun saan itse päättää missä käyn ja kuinka paljon aikaa kulutan. Käyn myös yksin kirjastossa ja vesijuoksemassa, välillä käyn kahvillakin ihan yksin, katselen ikkunasta mitä kadulla tapahtuu ja millaisia ihmisiä liikkuu. Telkkarissa on mun mielestä paljon hyviä ohjelmia, harmi etten kerkeä katsoa kaikkia mitä haluaisin. Käyn myös lenkillä yksin, jos mies ei innostu lähtemään mukaan, en mäkään innostu kaikista miehen jutuista, joten ei ongelmaa.
Mut sulla on nyt sellainen ongelma, että haluat kiukutella ja marista, eikä mikään mitä me sanotaan kelpaa. Kuulostais jo ihan keksityltä, mutta tiedän kyllä tälläisiäkin ihmisiä olevan, esim. mun sisko. Aina kaikki on pielessä, koko ajan johonkin särkee ja rahat on loppu ja väsyttää. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi, niin ei se jostain syystä käy.
Ja ap, jos sun vanhemmat asuu muualla, niin mee vaikka viikoks sinne, mikä pakko sun on siellä kotona nyhjöttää. Sano ukolle, että hoitaa sen koiran tai sä viet sen piikille! Tai mee yökylään kavereille, jos nekin asuu muualla. Mut anna kun mä arvaan: ethän sä voi, koska ne on siellä perheenä, niin miltä sekin näyttäis jos sä sinne maha pystyssä menisit!Itsekin osaan viihdyttää itseäni yksin, tuntuu että erilaista tekemistä olisi niin paljon etten millään ehdi kaikkea tekemään, kotitöitä (tykkään järjestellä paikkoja yms) urheiluharrastuksia, tv:n katselu (jos tv-tarjonta kyllästyttää, suosittelen lämpimästi Netflixiä, aika rientää..) tykkään myös yksin käydä kaupungilla shoppaamassa ja kahvilla, terassilla. Jotkut on vaan semmosia ettei viihdy yksikseen millään, koko ajan täytyy olla seuraa, onneks en ole kenestäkään riippuvainen eikä ole koskaan tylsää. Ja tosiaan perheen tai kavereiden luokse voi aina itse lähteä kun heidän kanssa vaan sopii ja kyllä ne ilomielin ottaa vastaan! Se että ystävät asuu muualla selittää varmaan sen miksi vauvakutsuja ei järjestetty. Itselläni vaan pari ystävää joista toinen asuu muualla päin Suomea, joten mitään vauvakutsuja en edes odottaisi ja se on mulle ihan ok, muutaman täällä asuvan sukulaisen ja miehen sukulaisten kesken voisi vaikka sitten pitää jotain juhlia jos haluaa. Tuo asenne on kyllä myös tärkeä, kannattaa opetella näkemään ne hyvät asiat, silloin ei enää reagoi negatiivisiin asioihin samalla tavalla ja alkaa koko ajan huomaamaan ne hyvät asiat ja nauttimaan pikku asioista, tulee sellainen perustyytyväinen asenne elämään.
Oletteko useinkin yksin vaiko vain silloin tällöin?
Siinä on eronsa onko yksin jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin.
Jatkuvasti yksinään olevaa alkaa jossain kohtaa kylläsyttää niin paljon ettei enää mikään jaksa kiinnostaa.
Se että te tykkäätte tehdä asioita yksin, ei tarkoita että kaikki siitä tykkäisi ja mitenkään nauttisi kun se alkaa tuntua jo pakkopullalta.
Opettele tykkäämään. Taidat olla niitä yliekstroverttejä, jotka eivät osaa edes olla ilman seuraa.
Tiedätkö millaista on olla totaalisen yksin? Ei siitä opi tykkäämään koskaan.
Eikä se yksinäisyys ole aina se oma valinta.
T. Yksinäinen nuori
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nauti omasta ajasta" on täyttä paskaa, kun ei mitään tekemistä keksi enää:
- Ulkona paska keli. Koko ajan sataa ja on harmaata.
Yksin kahville? - Tylsää. Selaan puhelinta ja luen samat otsikot sadatta kertaa.
Yksin kaupoille? - Tylsää sekin on.
Kylpy? - Kattelenpa näitä seiniä vuorostaan täältä ammeesta, onpa mielenkiintoista.
Katson telkkaria? - Remontti, laihdutus, kokkaus, ostos-tv, häät, jonnin joutava muka-selviytyjät, uusinta, uusinta, uusinta, tämän osaan jo ulkoa.......
Katson leffan dvdltä? - Kaikki katsottu jo monta kertaa että muistaa jo vuorosanatkin ulkoa.
Vien koiran ulos? - Tee jo se paska, ei täällä sateessa kukaan viihdy.
Ap
Herrajumala, miten negatiivinen ihminen! Mä käyn paljon yksin kaupoilla, musta se on mukavaa, kun saan itse päättää missä käyn ja kuinka paljon aikaa kulutan. Käyn myös yksin kirjastossa ja vesijuoksemassa, välillä käyn kahvillakin ihan yksin, katselen ikkunasta mitä kadulla tapahtuu ja millaisia ihmisiä liikkuu. Telkkarissa on mun mielestä paljon hyviä ohjelmia, harmi etten kerkeä katsoa kaikkia mitä haluaisin. Käyn myös lenkillä yksin, jos mies ei innostu lähtemään mukaan, en mäkään innostu kaikista miehen jutuista, joten ei ongelmaa.
Mut sulla on nyt sellainen ongelma, että haluat kiukutella ja marista, eikä mikään mitä me sanotaan kelpaa. Kuulostais jo ihan keksityltä, mutta tiedän kyllä tälläisiäkin ihmisiä olevan, esim. mun sisko. Aina kaikki on pielessä, koko ajan johonkin särkee ja rahat on loppu ja väsyttää. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi, niin ei se jostain syystä käy.
Ja ap, jos sun vanhemmat asuu muualla, niin mee vaikka viikoks sinne, mikä pakko sun on siellä kotona nyhjöttää. Sano ukolle, että hoitaa sen koiran tai sä viet sen piikille! Tai mee yökylään kavereille, jos nekin asuu muualla. Mut anna kun mä arvaan: ethän sä voi, koska ne on siellä perheenä, niin miltä sekin näyttäis jos sä sinne maha pystyssä menisit!Itsekin osaan viihdyttää itseäni yksin, tuntuu että erilaista tekemistä olisi niin paljon etten millään ehdi kaikkea tekemään, kotitöitä (tykkään järjestellä paikkoja yms) urheiluharrastuksia, tv:n katselu (jos tv-tarjonta kyllästyttää, suosittelen lämpimästi Netflixiä, aika rientää..) tykkään myös yksin käydä kaupungilla shoppaamassa ja kahvilla, terassilla. Jotkut on vaan semmosia ettei viihdy yksikseen millään, koko ajan täytyy olla seuraa, onneks en ole kenestäkään riippuvainen eikä ole koskaan tylsää. Ja tosiaan perheen tai kavereiden luokse voi aina itse lähteä kun heidän kanssa vaan sopii ja kyllä ne ilomielin ottaa vastaan! Se että ystävät asuu muualla selittää varmaan sen miksi vauvakutsuja ei järjestetty. Itselläni vaan pari ystävää joista toinen asuu muualla päin Suomea, joten mitään vauvakutsuja en edes odottaisi ja se on mulle ihan ok, muutaman täällä asuvan sukulaisen ja miehen sukulaisten kesken voisi vaikka sitten pitää jotain juhlia jos haluaa. Tuo asenne on kyllä myös tärkeä, kannattaa opetella näkemään ne hyvät asiat, silloin ei enää reagoi negatiivisiin asioihin samalla tavalla ja alkaa koko ajan huomaamaan ne hyvät asiat ja nauttimaan pikku asioista, tulee sellainen perustyytyväinen asenne elämään.
Oletteko useinkin yksin vaiko vain silloin tällöin?
Siinä on eronsa onko yksin jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin.
Jatkuvasti yksinään olevaa alkaa jossain kohtaa kylläsyttää niin paljon ettei enää mikään jaksa kiinnostaa.
Se että te tykkäätte tehdä asioita yksin, ei tarkoita että kaikki siitä tykkäisi ja mitenkään nauttisi kun se alkaa tuntua jo pakkopullalta.
Opettele tykkäämään. Taidat olla niitä yliekstroverttejä, jotka eivät osaa edes olla ilman seuraa.
Tiedätkö millaista on olla totaalisen yksin? Ei siitä opi tykkäämään koskaan.
Eikä se yksinäisyys ole aina se oma valinta.T. Yksinäinen nuori
En ole totaalisen yksin, mutta osaan nauttia yksin olostakin, mitä vapaa-ajallani enimmäkseen olenkin. Painu sinä uhritumasta siitä jonnekin mine aurinko ei paista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nauti omasta ajasta" on täyttä paskaa, kun ei mitään tekemistä keksi enää:
- Ulkona paska keli. Koko ajan sataa ja on harmaata.
Yksin kahville? - Tylsää. Selaan puhelinta ja luen samat otsikot sadatta kertaa.
Yksin kaupoille? - Tylsää sekin on.
Kylpy? - Kattelenpa näitä seiniä vuorostaan täältä ammeesta, onpa mielenkiintoista.
Katson telkkaria? - Remontti, laihdutus, kokkaus, ostos-tv, häät, jonnin joutava muka-selviytyjät, uusinta, uusinta, uusinta, tämän osaan jo ulkoa.......
Katson leffan dvdltä? - Kaikki katsottu jo monta kertaa että muistaa jo vuorosanatkin ulkoa.
Vien koiran ulos? - Tee jo se paska, ei täällä sateessa kukaan viihdy.
Ap
Herrajumala, miten negatiivinen ihminen! Mä käyn paljon yksin kaupoilla, musta se on mukavaa, kun saan itse päättää missä käyn ja kuinka paljon aikaa kulutan. Käyn myös yksin kirjastossa ja vesijuoksemassa, välillä käyn kahvillakin ihan yksin, katselen ikkunasta mitä kadulla tapahtuu ja millaisia ihmisiä liikkuu. Telkkarissa on mun mielestä paljon hyviä ohjelmia, harmi etten kerkeä katsoa kaikkia mitä haluaisin. Käyn myös lenkillä yksin, jos mies ei innostu lähtemään mukaan, en mäkään innostu kaikista miehen jutuista, joten ei ongelmaa.
Mut sulla on nyt sellainen ongelma, että haluat kiukutella ja marista, eikä mikään mitä me sanotaan kelpaa. Kuulostais jo ihan keksityltä, mutta tiedän kyllä tälläisiäkin ihmisiä olevan, esim. mun sisko. Aina kaikki on pielessä, koko ajan johonkin särkee ja rahat on loppu ja väsyttää. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi, niin ei se jostain syystä käy.
Ja ap, jos sun vanhemmat asuu muualla, niin mee vaikka viikoks sinne, mikä pakko sun on siellä kotona nyhjöttää. Sano ukolle, että hoitaa sen koiran tai sä viet sen piikille! Tai mee yökylään kavereille, jos nekin asuu muualla. Mut anna kun mä arvaan: ethän sä voi, koska ne on siellä perheenä, niin miltä sekin näyttäis jos sä sinne maha pystyssä menisit!Itsekin osaan viihdyttää itseäni yksin, tuntuu että erilaista tekemistä olisi niin paljon etten millään ehdi kaikkea tekemään, kotitöitä (tykkään järjestellä paikkoja yms) urheiluharrastuksia, tv:n katselu (jos tv-tarjonta kyllästyttää, suosittelen lämpimästi Netflixiä, aika rientää..) tykkään myös yksin käydä kaupungilla shoppaamassa ja kahvilla, terassilla. Jotkut on vaan semmosia ettei viihdy yksikseen millään, koko ajan täytyy olla seuraa, onneks en ole kenestäkään riippuvainen eikä ole koskaan tylsää. Ja tosiaan perheen tai kavereiden luokse voi aina itse lähteä kun heidän kanssa vaan sopii ja kyllä ne ilomielin ottaa vastaan! Se että ystävät asuu muualla selittää varmaan sen miksi vauvakutsuja ei järjestetty. Itselläni vaan pari ystävää joista toinen asuu muualla päin Suomea, joten mitään vauvakutsuja en edes odottaisi ja se on mulle ihan ok, muutaman täällä asuvan sukulaisen ja miehen sukulaisten kesken voisi vaikka sitten pitää jotain juhlia jos haluaa. Tuo asenne on kyllä myös tärkeä, kannattaa opetella näkemään ne hyvät asiat, silloin ei enää reagoi negatiivisiin asioihin samalla tavalla ja alkaa koko ajan huomaamaan ne hyvät asiat ja nauttimaan pikku asioista, tulee sellainen perustyytyväinen asenne elämään.
Oletteko useinkin yksin vaiko vain silloin tällöin?
Siinä on eronsa onko yksin jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin.
Jatkuvasti yksinään olevaa alkaa jossain kohtaa kylläsyttää niin paljon ettei enää mikään jaksa kiinnostaa.
Se että te tykkäätte tehdä asioita yksin, ei tarkoita että kaikki siitä tykkäisi ja mitenkään nauttisi kun se alkaa tuntua jo pakkopullalta.
Opettele tykkäämään. Taidat olla niitä yliekstroverttejä, jotka eivät osaa edes olla ilman seuraa.
Tiedätkö millaista on olla totaalisen yksin? Ei siitä opi tykkäämään koskaan.
Eikä se yksinäisyys ole aina se oma valinta.T. Yksinäinen nuori
En ole totaalisen yksin, mutta osaan nauttia yksin olostakin, mitä vapaa-ajallani enimmäkseen olenkin. Painu sinä uhritumasta siitä jonnekin mine aurinko ei paista.
Mitä sitten horiset olevasi yksin kun et sitä ole kumminkaan?
Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita
Vierailija kirjoitti:
Raskas ja perässävedettää paketti koko AP. Raskaana tai ei, niin raskas on.
Miksi Ap olettaa että miehen ja ystävien pitäisi ottaa vastuu siitä, miten tylsää tai epätylsää ap:lla on? MIksi ap ei itse, ihan itse ja yksin, ota mitään vastuuta siitä miten tylsää omassa kodissaan ja elämässään on? Eihän se kenenkään muun vastuulla voi olla.
Jos kertakaikkiaan ei löydä mitään iloa tai piristävää mistään omassa kodissaan, niin ei sitä silloin synny simsalabim silloinkaan, kun mies (mieslapsi) olisi kotonasi paikalla. Yhtä tylsä sekin on. Makaa vaan ja kattoo telkkaa kuitenkin.
Mitä te yleensä harrastitte yhdessä ennen loppuraskautta? Joku ulkoiluharrastus, liikuntaa, kalastelu, matkailu, historia, ruuanlaitto?? Mitä te teitte yhdessä?
Meillä touhutaa yhdessä ensinnäkin pihalla, iso piha ja puita ja puulämmitys takaa sen, että ulkoilua yhdessä tulee pari tuntia joka päivä. Iltaisin harrastetaan eri historia-luonto-politiikka dokkareiden katsomista yle areenalta. Niitä on kiva katsella ja sitten vaikka tarkistaan historiaa lisää netistä.
Pidemmillä vapailla käydään matkoilla esim. Kööpenhamina, Tallinna, Tukholma, Krakova, Rooma ja joka kerta kiinnostaa yhdessä historialliset kohteet ja kaupungilla kävely ja katselu. Se on meidän yhteistä tekemistä ja harrastusta. Lisäksi molemmilla omatkin tekemiset työt ja elämät.
Missä mies käy töissä, viekö työ häneltä paljon energiaa ja jaksamista muuten?
Ainahan sitä sanotaan että toista ei voi muuttaa vaan itseään. Ap on tästä hyvä esimerkki. Ei hän voi miestä oikeestaaan muuttaa paljoakaan. Toki jos on alkoholisoitunut, niin sitten on jo miehelläkin isoja ja kasvavia ongelmia.
Muuten pitää vaan ap:n jotenkin saada itse itselleen semmoinen olo että viihtyy omassa elämässään. Nyt ei ole mitään syytä edes, että miksi hän täällä edes olla möllöttää. Se on vaan ikävä kyllä niin, että mikään ei yhdessä yössä ja itsekseen mitenkään muutu. Vaatii kovasti töitä itesnsä kanssa ja en oiken usko että ap on semmoiseen varautunut saatika olisi edes taitoja siihen. Hae ulkopuolista apua.
Kuullostaa ihan mun entiseltä kaverilta, aina ulisi miten yksinäistä sillä oli, iso suku ympärillä, tätejä, setiä ja serkkuja, kaikki hoiti koko ajan sen lasta että neiti pääsi viihteelle, on yksinhuoltaja. Itsellä suurin osa sukulaisista asuu ulkomailla ja muualla päin Suomea, olen muuttanut paljon joten kavereita on jäänyt ja nykyään niitä enää pari, asuin yksin, hän lapsen kanssa ja silti niin yksinäistä ja tylsää, lapsi 5v. Huhhuh, olisi itselläni enemmän valittamisen aihetta, mutta enpä tunne itseäni yksinäiseksi. Myöhemmin löydettiin molemmat miehet eikä kaverista enää paljon kuulunut, ilmeisesti nykyään se mies hoitaa hänen viihdyttämisen. Tyyppi vielä syyllisti mua kun ensin miehen löydettyäni musta ei kerran kuulunut muutamaan päivään, olin kuulemma jättänyt sen. Aina syyllisti sinkkuaikoina kun piti lähteä sen kaa baariin, vaikkea mua enää kiinnostanut ryyppääminen enkä jaksanut sieltä sille miehiä etsiä, kun en jaksanut itsellenikään sieltä seuraa koskaan hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nauti omasta ajasta" on täyttä paskaa, kun ei mitään tekemistä keksi enää:
- Ulkona paska keli. Koko ajan sataa ja on harmaata.
Yksin kahville? - Tylsää. Selaan puhelinta ja luen samat otsikot sadatta kertaa.
Yksin kaupoille? - Tylsää sekin on.
Kylpy? - Kattelenpa näitä seiniä vuorostaan täältä ammeesta, onpa mielenkiintoista.
Katson telkkaria? - Remontti, laihdutus, kokkaus, ostos-tv, häät, jonnin joutava muka-selviytyjät, uusinta, uusinta, uusinta, tämän osaan jo ulkoa.......
Katson leffan dvdltä? - Kaikki katsottu jo monta kertaa että muistaa jo vuorosanatkin ulkoa.
Vien koiran ulos? - Tee jo se paska, ei täällä sateessa kukaan viihdy.
Ap
Herrajumala, miten negatiivinen ihminen! Mä käyn paljon yksin kaupoilla, musta se on mukavaa, kun saan itse päättää missä käyn ja kuinka paljon aikaa kulutan. Käyn myös yksin kirjastossa ja vesijuoksemassa, välillä käyn kahvillakin ihan yksin, katselen ikkunasta mitä kadulla tapahtuu ja millaisia ihmisiä liikkuu. Telkkarissa on mun mielestä paljon hyviä ohjelmia, harmi etten kerkeä katsoa kaikkia mitä haluaisin. Käyn myös lenkillä yksin, jos mies ei innostu lähtemään mukaan, en mäkään innostu kaikista miehen jutuista, joten ei ongelmaa.
Mut sulla on nyt sellainen ongelma, että haluat kiukutella ja marista, eikä mikään mitä me sanotaan kelpaa. Kuulostais jo ihan keksityltä, mutta tiedän kyllä tälläisiäkin ihmisiä olevan, esim. mun sisko. Aina kaikki on pielessä, koko ajan johonkin särkee ja rahat on loppu ja väsyttää. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi, niin ei se jostain syystä käy.
Ja ap, jos sun vanhemmat asuu muualla, niin mee vaikka viikoks sinne, mikä pakko sun on siellä kotona nyhjöttää. Sano ukolle, että hoitaa sen koiran tai sä viet sen piikille! Tai mee yökylään kavereille, jos nekin asuu muualla. Mut anna kun mä arvaan: ethän sä voi, koska ne on siellä perheenä, niin miltä sekin näyttäis jos sä sinne maha pystyssä menisit!Itsekin osaan viihdyttää itseäni yksin, tuntuu että erilaista tekemistä olisi niin paljon etten millään ehdi kaikkea tekemään, kotitöitä (tykkään järjestellä paikkoja yms) urheiluharrastuksia, tv:n katselu (jos tv-tarjonta kyllästyttää, suosittelen lämpimästi Netflixiä, aika rientää..) tykkään myös yksin käydä kaupungilla shoppaamassa ja kahvilla, terassilla. Jotkut on vaan semmosia ettei viihdy yksikseen millään, koko ajan täytyy olla seuraa, onneks en ole kenestäkään riippuvainen eikä ole koskaan tylsää. Ja tosiaan perheen tai kavereiden luokse voi aina itse lähteä kun heidän kanssa vaan sopii ja kyllä ne ilomielin ottaa vastaan! Se että ystävät asuu muualla selittää varmaan sen miksi vauvakutsuja ei järjestetty. Itselläni vaan pari ystävää joista toinen asuu muualla päin Suomea, joten mitään vauvakutsuja en edes odottaisi ja se on mulle ihan ok, muutaman täällä asuvan sukulaisen ja miehen sukulaisten kesken voisi vaikka sitten pitää jotain juhlia jos haluaa. Tuo asenne on kyllä myös tärkeä, kannattaa opetella näkemään ne hyvät asiat, silloin ei enää reagoi negatiivisiin asioihin samalla tavalla ja alkaa koko ajan huomaamaan ne hyvät asiat ja nauttimaan pikku asioista, tulee sellainen perustyytyväinen asenne elämään.
Oletteko useinkin yksin vaiko vain silloin tällöin?
Siinä on eronsa onko yksin jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin.
Jatkuvasti yksinään olevaa alkaa jossain kohtaa kylläsyttää niin paljon ettei enää mikään jaksa kiinnostaa.
Se että te tykkäätte tehdä asioita yksin, ei tarkoita että kaikki siitä tykkäisi ja mitenkään nauttisi kun se alkaa tuntua jo pakkopullalta.
Opettele tykkäämään. Taidat olla niitä yliekstroverttejä, jotka eivät osaa edes olla ilman seuraa.
Tiedätkö millaista on olla totaalisen yksin? Ei siitä opi tykkäämään koskaan.
Eikä se yksinäisyys ole aina se oma valinta.T. Yksinäinen nuori
En ole totaalisen yksin, mutta osaan nauttia yksin olostakin, mitä vapaa-ajallani enimmäkseen olenkin. Painu sinä uhritumasta siitä jonnekin mine aurinko ei paista.
Yksinäisyys
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yksinäisyys
Vierailija kirjoitti:
Miehellä bileitä riittää, mutta mulle ei järkätty edes pienimuotoisiakaan vauvakutsuja. Tuntuu, että minut ja olemassa oloni on unohdettu kokonaan
:(Nytkin mies hehkuttaa pikkujouluista, jo viikon saanut kuunnella kuinka on hauskaa luvassa.
Ei mieti yhtään miltä musta tuntuu jäädä yksin himaan -taas.
Ja seuraavana päivänä tehdä aivan kaiken yksin, kun toinen vaan makaa perse homeessa koko päivän.Ehdotti, että aamulla lähtisin työpaikalle mukaan ja ajaisin auton pois aamulla ettei jäisi sinne, juu ei tule kauppoja.
Keksikööt keskenänsä miten sen sieltä viikonloppuna hakee, ei ole mun ongelma, koska tiedän ettei salettiin ole kykenevä mua vastavuoroisesti viemään taaskaan Ideaparkkiin ja ravintolaan syömään lukuisista lupauksista huolimatta, joten en odota poikkeusta tälläkään kertaa.Monet viikonloput kuskina ollut ilman mitään vastapalvelusta, joten ei enää onnistu.
Kaiken huipennus on se, että on jotenkin siinä uskossa mun poistuvan kotoa vauvan synnyttyä varpajaisten tieltä jos esim käy niin että viikolla syntyy ja viikonlopuksi päästään kotiin.
Ja vitut tarvii mitää varpajaisia enää vietellä, kun tähänkin asti joka saamarin viikonloppu juhlinut jo aivan tarpeeksi. Tai menkööt muualle jos on pakko.Jos sattus synnytys pikkujoulujen aikaan käynnistymään, en ilmoita siitä miehelle millään tapaa.
Siinäpähän ihmettelee minne olen hävinnyt aamulla, kun joskus sattuu kotiin tulemaan. Eipähän herralta hauskanpito keskeydy vaikka haluaisi tulla synnytykseen mukaan mitä tässä ollaan siitä puhuttu.
Mies on muksua toivonut ja halunnut itsekin.Teki hyvin selväksi, ettei tarvi viestitellä, kun herra tahtoo pitää hauskaa. En itsekään aio vastata vaikka olisi itse pää halki jossain ja yrittäisi tavoitella.
Olen jo lukenut miten käynnistää synnytys kotikonstein ja päätin, että kokeillaan perhana, olisipahan itsellä jotain muuta tekemistä, kun kotona kökkiä ja nähdä miehen reaktio, kun jääkin tällä kertaa paljosta paitsi itse ja joutuisi koiran hoitamaan vuorostaan, sekin, kun on jäänyt kokonaan mun kontolleni kokonaan.
Turha sanoa, että anna miehelle aikaa, silläkin on ollut aikaa jo 9 kuukautta sopeutua muutokseen ja sen pitää riittää sillekin, kun se on riittänyt mullekin, koska pakkohan se on ollut riittää.
Lopeta toi uikutus ja hanki ystäviä niin ei tarvitse uikuttaa miehen tekemisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Kukaan ei osaa ennakoida miten suuri elämänmuutos vaikuttaa puolisoon! Kommenttisi on julma.
Joka asiaan pitää lähteä siltä kantilta että pahin tapahtuu
Mikähän mahtaisi olla miehen reaktio jos ap synnyttääkin tänään?
Jättääkö pikkujoulut väliin ja menee vaimonsa tueksi vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Kukaan ei osaa ennakoida miten suuri elämänmuutos vaikuttaa puolisoon! Kommenttisi on julma.
Joka asiaan pitää lähteä siltä kantilta että pahin tapahtuu
Jos tuolta kantilta kaiken ajattelee, niin silloin parane tehdä yhtään mitään.
Ei kannata kotoaan poistua, kun voi jäädä auton alle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Kukaan ei osaa ennakoida miten suuri elämänmuutos vaikuttaa puolisoon! Kommenttisi on julma.
Joka asiaan pitää lähteä siltä kantilta että pahin tapahtuu
Jos tuolta kantilta kaiken ajattelee, niin silloin parane tehdä yhtään mitään.
Ei kannata kotoaan poistua, kun voi jäädä auton alle
Ei vaan pitää miettiä, mitä sitten tekee, jos pahin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestä aikaa itsellesi.
varaa hieroja, kampaaja tai käy vaikka kasvohoidossa.
kutsu kavereita kylään, vinkkaa vaikka että olisi kiva saada vauvakutsut, nämä eivät ole kuitenkaan mitkään perinne juhlat ja kaikki eivät ehkä edes asiaa ajattele.
älä ole mustasukkainen vaan yritä ymmärtää, että voit pitää hauskaa myös raskaana ja ilman miehesi apua.
ja älä suostu juoppokuskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nauti omasta ajasta" on täyttä paskaa, kun ei mitään tekemistä keksi enää:
- Ulkona paska keli. Koko ajan sataa ja on harmaata.
Yksin kahville? - Tylsää. Selaan puhelinta ja luen samat otsikot sadatta kertaa.
Yksin kaupoille? - Tylsää sekin on.
Kylpy? - Kattelenpa näitä seiniä vuorostaan täältä ammeesta, onpa mielenkiintoista.
Katson telkkaria? - Remontti, laihdutus, kokkaus, ostos-tv, häät, jonnin joutava muka-selviytyjät, uusinta, uusinta, uusinta, tämän osaan jo ulkoa.......
Katson leffan dvdltä? - Kaikki katsottu jo monta kertaa että muistaa jo vuorosanatkin ulkoa.
Vien koiran ulos? - Tee jo se paska, ei täällä sateessa kukaan viihdy.
Ap
Herrajumala, miten negatiivinen ihminen! Mä käyn paljon yksin kaupoilla, musta se on mukavaa, kun saan itse päättää missä käyn ja kuinka paljon aikaa kulutan. Käyn myös yksin kirjastossa ja vesijuoksemassa, välillä käyn kahvillakin ihan yksin, katselen ikkunasta mitä kadulla tapahtuu ja millaisia ihmisiä liikkuu. Telkkarissa on mun mielestä paljon hyviä ohjelmia, harmi etten kerkeä katsoa kaikkia mitä haluaisin. Käyn myös lenkillä yksin, jos mies ei innostu lähtemään mukaan, en mäkään innostu kaikista miehen jutuista, joten ei ongelmaa.
Mut sulla on nyt sellainen ongelma, että haluat kiukutella ja marista, eikä mikään mitä me sanotaan kelpaa. Kuulostais jo ihan keksityltä, mutta tiedän kyllä tälläisiäkin ihmisiä olevan, esim. mun sisko. Aina kaikki on pielessä, koko ajan johonkin särkee ja rahat on loppu ja väsyttää. Jos jotain ehdottaa tilanteen korjaamiseksi, niin ei se jostain syystä käy.
Ja ap, jos sun vanhemmat asuu muualla, niin mee vaikka viikoks sinne, mikä pakko sun on siellä kotona nyhjöttää. Sano ukolle, että hoitaa sen koiran tai sä viet sen piikille! Tai mee yökylään kavereille, jos nekin asuu muualla. Mut anna kun mä arvaan: ethän sä voi, koska ne on siellä perheenä, niin miltä sekin näyttäis jos sä sinne maha pystyssä menisit!Itsekin osaan viihdyttää itseäni yksin, tuntuu että erilaista tekemistä olisi niin paljon etten millään ehdi kaikkea tekemään, kotitöitä (tykkään järjestellä paikkoja yms) urheiluharrastuksia, tv:n katselu (jos tv-tarjonta kyllästyttää, suosittelen lämpimästi Netflixiä, aika rientää..) tykkään myös yksin käydä kaupungilla shoppaamassa ja kahvilla, terassilla. Jotkut on vaan semmosia ettei viihdy yksikseen millään, koko ajan täytyy olla seuraa, onneks en ole kenestäkään riippuvainen eikä ole koskaan tylsää. Ja tosiaan perheen tai kavereiden luokse voi aina itse lähteä kun heidän kanssa vaan sopii ja kyllä ne ilomielin ottaa vastaan! Se että ystävät asuu muualla selittää varmaan sen miksi vauvakutsuja ei järjestetty. Itselläni vaan pari ystävää joista toinen asuu muualla päin Suomea, joten mitään vauvakutsuja en edes odottaisi ja se on mulle ihan ok, muutaman täällä asuvan sukulaisen ja miehen sukulaisten kesken voisi vaikka sitten pitää jotain juhlia jos haluaa. Tuo asenne on kyllä myös tärkeä, kannattaa opetella näkemään ne hyvät asiat, silloin ei enää reagoi negatiivisiin asioihin samalla tavalla ja alkaa koko ajan huomaamaan ne hyvät asiat ja nauttimaan pikku asioista, tulee sellainen perustyytyväinen asenne elämään.
Oletteko useinkin yksin vaiko vain silloin tällöin?
Siinä on eronsa onko yksin jatkuvasti vaiko vain silloin tällöin.
Jatkuvasti yksinään olevaa alkaa jossain kohtaa kylläsyttää niin paljon ettei enää mikään jaksa kiinnostaa.
Se että te tykkäätte tehdä asioita yksin, ei tarkoita että kaikki siitä tykkäisi ja mitenkään nauttisi kun se alkaa tuntua jo pakkopullalta.
Opettele tykkäämään. Taidat olla niitä yliekstroverttejä, jotka eivät osaa edes olla ilman seuraa.
Tiedätkö millaista on olla totaalisen yksin? Ei siitä opi tykkäämään koskaan.
Eikä se yksinäisyys ole aina se oma valinta.T. Yksinäinen nuori
Eikä myöskään pidä olla passiivisena tilanteen vietävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Kukaan ei osaa ennakoida miten suuri elämänmuutos vaikuttaa puolisoon! Kommenttisi on julma.
Joka asiaan pitää lähteä siltä kantilta että pahin tapahtuu
Jos tuolta kantilta kaiken ajattelee, niin silloin parane tehdä yhtään mitään.
Ei kannata kotoaan poistua, kun voi jäädä auton alle
Ja eniten tapaturmia tapahtuu kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, esim. kumppanin valinta ja lasten teko täysin ikioma ja vapaaehtoinen valinta!! Sitä saa mitä tilaa.....
Kukaan ei osaa ennakoida miten suuri elämänmuutos vaikuttaa puolisoon! Kommenttisi on julma.
Siksi pitääkin turvata se oma selusta ja miettiä miten pärjää lapsen kanssa yksin. Pitää tehdä niitä itsenäisiä ratkaisuja, eikä kiutella yksinään jäämällä huonoon suhteeseen.
Tunsin sympatiaa ap:ta kohtaan vielä muutama sivu sitten. Nyt en enää ihmettele miksi mies viettää mahdollisimman paljon aikaa poissa kotona ja kotonakin ryyppää. Eihän tuollaista ihmihirviötä ja ankeuttajaa selvinpäin jaksa, kun kaikki on ihan oletusarvoisesti paskaa ja mitään ei edes vahingossa voi kokeilla. Toivottavasti mies tajuaa lähteä, sillä eiköhän hän isänäkin ole kelvoton eikä tule saamaan osallistua lapsensa elämään ilman, että tukena on oikeuden päätös oikeudesta olla isä
Missä leffamaailmassa moni oikein elää?
Ei kampaajalla ja kasvohoidossa joka päivä kukaan käy. Ja kenen varat siihen riittävät. Eikä ison vatsan kanssa pysty mahalleen menemään ja olemaan hierottavana.
Kenen kaverit tulevat kesken työpäivän kenenkään tykö saati töiden jälkeen enää jaksavat? Monilla on muita menoja viikonloppuisin, kuten ap kirjoitti, että moni juhlii edelleen, koska elämäntilanteet ovat erilaiset.
Järjestä aikaa itsellesi; kun sitä aikaa on ja ihan liikaakin ettei enää meinaa mitään tekemistä keksiä. Kyllä ne ideat jossain vaiheessa täysin loppuu.
Eikä loputtomiin huvita yksikseen kauppoja kierrellä tai kahviloissa käydä. Varsinkin kun on nuori, sitä kaipaa seuraa ihan eri tavalla kun keski-ikäinen.
Loppuvaiheessa raskautta sitä onkin hauskanpito muutenkin päällimmäisenä mielessä.
Moni on unohtanut, että parisuhde on kahden kauppa ja sen ylläpitoon vaaditaan myös toisen osapuolen panostusta. Siitä ajasta ennen vauvan syntymää olisi hyvä huolehtia parisuhteesta ja antaa sille enemmän aikaa, kun millekään hurvittelulle ja kavereille. Nauttia ajasta kahden kesken.
Sitten mies alkaa valittaa, kun ap ei tee suhteen eteen mitään, vauva vie kaiken ajan ja huomion. Eikä huomioi häntä eikä anna aikaa hänelle.
Ei sekään hyvä ole.
Varmasti on ap ottanut asiat puheeksi monta kertaa, mutta toista on kiinnostanut vain oma meneminen hokemalla tuota "vielä kun voin", toi jos mikä on marttyyriasenne.
Ei sitä miestä estä menemästä lapsen syntymäkään, jos on mennäkseen. Näitäkin on nähty, että sama meno jatkuu vaan.
En käsitä tuota, että tuleva isä valmistautuu isäksi tulemiseen kaljoittelemalla ja ramppaamalla ties missä kissanristiäisissä yhtenään eikä ota toista huomioon ollenkaan.
Tai edes olisi ollut mies ja järjestänyt myös parisuhteelle aikaa omalla panostuksellaan.
Kohta ei ole sitäkään, kun ap:n on pakko keskittää energiansa vauvaan ja omaan jaksamiseen eri tavalla, eikä päällimmäisenä ole parisuhde ja miten sille järjestää aikaa. Se tulee käymään miehen hermoille takuuvarmasti jossain kohtaa.
Ja loppuraskaudesta ei enää energia riitä jatkuviin keskusteluihin miehen kanssa aiheesta parisuhdeaika, mitkä eivät ole tulosta ilmeisesti tuottaneet aiemminkaan, eikä enää jaksa välttämättä miettiä mitään kasvohoitoja ja kampaajakäyntejä.
Kyllä ne ajatukset ovat jo aivan toisaalla, tulevassa synnytyksessä ja vauvassa.
"Meneekö synnytys hyvin?"
"Onko vauvalla kaikki kunnossa?"
"Sujuukohan imetys niin kun on ajatellut?"
Jne.
Eikä ap:n syyllistäminen auta ap:ta ollenkaan eikä miehen juominen ap:n syy ole. Vika on ihan miehen korvien välissä.
Niinhän se on... Mutta miksei se mies nyt pidä seuraa sille raskaana olevalle kumppanille?? Itse teen toimistotyötä jossa käydään työkavereiden kanssa yhdessä kerran päivässä syömässä ja muuten jutellaan silloin tällöin pääosin työasioista, muuten työ on itsenäistä enkä kaipaa muuten ihmisten seuraa. Vapaa-aikana mies viihdyttää välillä, välillä puuhastelen itsekseni aika paljonkin ja kavereita näen nykyään ehkä kerran 2-3 kuukaudessa ja välillä täällä päin asuvia sukulaisia.