Lue keskustelun säännöt.
Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma
SurullinenTulevaÄiti
29.11.2017 |
Moi. Ajattelin purkaa ahdistustani tänne, koska en tiedä miten muutenkaan saisin nyt kevennettyä oloa. Seuraava koskee miehen suhtautumista ulkonäkööni. Olisin enemmän kuin iloinen jos joku vastaavaa kokenut jakais kokemuksiaan...
Tapasin ihanan maanläheisen ja kiltin miehen pari vuotta sitten. Rakastuttiin nopeasti. Hän sai mun olon kaikin puolin ihanaksi ja aloin tuntea olevani suorastaan jumalatar. Vuosi sitten oli kuitenkin eräs ilta, mikä laittoi asiat vinksalleen. Oltiin juotu muutama olut ja odoteltiin sängyssä unta jutellen. En muista miten aiheeseen päädyttiin, mutta mies paljasti olevansa naisasioissa "yllättävän pinnallinen". Naurahdin että ohoh, SINÄKÖ, millä tavalla muka. Hän vastasi että pitää hoikista ja hentoisista naisista. Oli sitten pakko esittää jatkokysymys että olenko minä (169cm/60kg) sellainen. Odotin vastaukseksi, että olen just hyvä, mutta mies täräyttikin, että rehellisiä jos ollaan, niin voisin painoa pudottaa! En saanut sanaa suustani. Olin siihen hetkeen asti uskonut että olen hänelle täydellinen sellaisena kuin olen. Hän on minulle täydellinen, vaikka mahaa on (mitä sitten?). Olen myös aina ollut itselleni täydellinen sellaisena kuin olen. Olen terve, urheilullinen mutta kurvikas, hyvää ruokaa rakastava, tavallisen nätti nuorehko nainen. Aiemmissa parisuhteissa ulkonäköäni ei ole kritisoitu koskaan. En ottanut aihetta enää esille vaikka se pitkään pyöri päässä ja ajattelin sitä miljoonilta eri kanteilta. Jotenkin pääsin yli, kunnes...
Aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Vatsa alkoi pyöristyä hitaasti. Sitten tuli raskauden puoliväli (=nyt) ja "kunnon vauvamaha". Olin kärsinyt pahoinvoinnista ja seksielämää ei ollut ollut pitkään aikaan. Nyt vasta mies lähestyi pitkästä aikaa ja kehui kauniiksi. Ilahduin suuresti ja sanoin että minusta tuntuu kivalta kehut, kun alkaa olla ihanan iso mahakin. Eiköhän avautunut tämä mies taas! Tuumasi, että hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet, koska pyöristyn, mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla. Aloin ajatella pahoinvointi-ajanjaksoa... Pidin kun mies antoi mun potea rauhassa... Vaan tuskin olisi "pullukkaan" halunnut koskeakaan.
Raskauden alusta mulle on nyt tullut painoa 8kg. Jos haluan jotain herkkua, syön sitä surutta. Mulla on pyöreä maha, jonka suojissa on rakas lapsi. Mulla on isot rinnat. Iloitsen muuttuvasta kropasta - se tekee tärkeää työtä. Mies odottaa vauvaa innolla ja kun hän koskee minua, kädet hivelee vain mahaa. Tuntuu, etten enää ole hyvä. Pelkään että alan itsekin tuntea niin.
Mitä minä teen?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Tässä on ehkä ongelman ydin, juurisyy seksualisuuden kohtaamattomuuteen parisuhteissa. Miehet ovat visuaalisia ja tämä vaikuttaa kumppanin haluttavuuteen. Naisilla miehen haluttavuus ei ehkä synny kumppanin vatsalihaksista (poislukien yhden yön suhteet) vaan enemmän korvien välissä, esim. tunteet ja emotionaalinen turvallisuus. Jos nainen tuntee, että mies ei rakasta ehdoitta, on tämä hirvittävä riski seksisuhteessa, jossa mahdollisesti tuloksena on lapsi. Jos mies arvostelee -> nainen ei tunne itseään halutuksi ja arvostetuksi tunnepuolella -> nainen ei halua seksiä, ei sittenkään kun mies taas mahdollisesti haluaisi ts. puitteet on taas kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Totta. Meillä mies alkoi seurustelun kuluessa kuittailla minulle rintojeni koosta, eivät olleet oikeankokoiset eivätkä -muotoisetkaan kuulemma. Johti siihen, etten enää kyennyt pitämään miestä haluttavana, sillä minulle haluttava ja himot herättävä mies ei todellakaan ole sellainen, joka pystyy surutta panemaan naista, joka ei häntä miellytä. En keksinyt enää yhtään syytä jatkaa hänen kanssaan, joten erohan siitä tuli. Mies ei tänä päivänäkään ymmärrä, mikä meni vikaan, kun hänen mielestään kaikki oli niin hyvin, minun rintojani lukuun ottamatta... Huoh.
Surullista,kertoo kyllä paljon jo tuo miehen asenne mihin suuntaan liitto tulee menemään lapsen synnyttyä.
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Seurustelin joskus lukioikäisenä nuoren miehen kanssa jolle naisen hoikkuus oli erittäin tärkeä ulkonäkötekijä. En tiennyt tämän kriteerin ehdottomuutta ennen kun aloimme seurustella. Ja hoikkahan minä olin, aivan alipainon rajalla ja kaikki kylkiluuni näkyivät aivan selkeästi. Silti pelkäsin koko ajan olevani liian lihava ja sitä kautta epähaluttava, kun minulle selvisi tuon miehen ehdoton naisihanne (mutta kuitenkin olisi pitänyt olla isot rinnat, siitä hoikkuudesta huolimatta, minulla oli pienet). Lopulta haluni lopahti aika lailla kokonaan, kun oli koko ajan sellainen olo että mille näytän, olenko tarpeeksi laiha. Ei seksistä voi nauttia jos joutuu koko ajan pelkäämään kelpaako ja onko kroppani nyt tarpeeksi timmi ja voi ei, pitääkö vetää vatsaa sisään jos olen miehen päällä. Siitä on kuule nautinto ja orgasmit kaukana. Erosimme kun ei minua enää seksi kiinnostanut hänen kanssaan.
Tämä mies on muuten jälkikäteen valittanut, että miten hän aina onnistuukin kohtaamaan syömishäiriöisiä naisia. No minkäköhän takia, jos vain alipainoinen kelpaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde nyt, ennen kuin on liian myöhäistä. Sanoit, että olet itse aina ollut tyytyväinen itseesi ja kroppaasi ja pelkäät, että miehen asenne vaikuttaa itsetuntoosi. Lähde nyt, älä anna hänen paskan asenteensa pilata positiivista suhdetta omaan kehoosi. Löydät vielä sellaisen, jolle kelpaat juuri tuollaisena, ihanana itsenäsi.
Valitettavasti mieheni on samanlainen, ja meillä on sama tilanne, tosiaan olen lihavampi, bmi on jopa 22.
Onneksi meillä ei ole lapsia.
Olen sanonut miehelleni että harkitsen vielä pari kuukautta, haluanko jatkaa avioliitossa vai en.
Mieheni ehdotus oli että laihduttaisin vähintään 6 kg, että hänen seksihalujaan nousisivat. Olen kuulemma ällöttävän lihava nykyään.
Hän on itse hyvässä kunnossa, mutta melko tylsä. Tämän painokeskustelun jälkeen, en valitettavasti näe kovin paljon positiivista miehessä.
Mieheni on kuitenkin alkanut käydä terapiassa, tajusi ilmeisesti itse että tarvitsee vähän apua.
Mutta raskasta on, kun tietää että se oma kroppa ei kelpaa rakastetulle ihmiselle. Eikä ilmeisesti persoona tai 10 vuoden liitto ole tärkeämpiä asioita kun aikuisen naisen normaali paino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Olipa taas vihainen viesti. Ikävää, kun tunteita ei osata pitää kurissa.
Ei tarvitse, mutta hyvä kumppani laihduttaisi itseään jos sille ei ole mitään estettä ja kumppani tykkäisi enemmän hoikasta vartalosta. Noilla mitoilla on todellakin varaa pudottaa painoa jos kroppa on siro luonnostaan. Toki jos nainen on jykevä ruumiinrakenteeltaan, niin tuo BMI voi olla hänelle ihan sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Olipa taas vihainen viesti. Ikävää, kun tunteita ei osata pitää kurissa.
Ei tarvitse, mutta hyvä kumppani laihduttaisi itseään jos sille ei ole mitään estettä ja kumppani tykkäisi enemmän hoikasta vartalosta. Noilla mitoilla on todellakin varaa pudottaa painoa jos kroppa on siro luonnostaan. Toki jos nainen on jykevä ruumiinrakenteeltaan, niin tuo BMI voi olla hänelle ihan sopiva.
Hyvä kumppani riskeeraa terveytensä, jotta matalatestoisella häiskällä jaksaisi ottaa eteen? Voi hyvä luoja näitä järjen jättiläisiä taas.
Kyllä minäkin voisin alkaa vaatia kumppanilta, että hänen pitää laihduttaa itsensä hentoiseksi emohemmoksi, koska sellaiset nyt vaan saavat mun halut hyrräämään ja normaali miesvartalo on ihan turn off. Että ruuat minimiin ja kaikki herkut veks tai ei pimppaa tipu.
Mutta kuule, en halua vaatia toiselta tuollaista. Jos haluan emohemmon, en tietenkään ala seukkailla vatsakkaan chubby boyn tai rotevan salikarjun kanssa ja sitten vaadi häntä muuttumaan mieleisekseni. Etsin tyypin, joka on hoikka ja eteerinen jo ihan luontaisesti.
Mutta minähän olenkin nainen. Mieheltä ei kai voi näin rationaalista toimintaa edellyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano: "Mä olen muuten aika vaativa miesten tunneälyn suhteen. Oon aina tykännyt semmoisista hienotunteisista ja ymmärtäväisistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Todella huono vertaus. Katsopas lapsukaiseni, kun naisen koko muuttuu hyvin usein seurustelun edetessä sinne tuhdimman suuntaan. Miehen kikkeli ei muutu pienemmäksi seurustelun edetessä. Ymmärrätkö mikä ero tapausten välillä on?
Lisäksi olet ristiriitainen siinä mielessä, että naisen kohdalla lihavuus on hyväksyttävää, mutta miehen kohdalla siitä voisi aivan hyvin naljailla.
Minun mielestä jos nainen on niin dorka, että pullukkana kuvittelee miehen pitävän häntä hoikkana, niin saakin loukkaantua.
Yleisesti näille laihduttamaan kehoittelijoille: Ymmärrän, miten herkullinen aihe tämä on provoilla ja ilkeillä, mutta oikeasti. Googlettakaa vaikka "syömishäiriöt". Liikutte vaarallisella alueella vain oman perseilyntarpeenne tähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanjteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Todella huono vertaus. Katsopas lapsukaiseni, kun naisen koko muuttuu hyvin usein seurustelun edetessä sinne tuhdimman suuntaan. Miehen kikkeli ei muutu pienemmäksi seurustelun edetessä. Ymmärrätkö mikä ero tapausten välillä on?
Lisäksi olet ristiriitainen siinä mielessä, että naisen kohdalla lihavuus on hyväksyttävää, mutta miehen kohdalla siitä voisi aivan hyvin naljailla.
Minun mielestä jos nainen on niin dorka, että pullukkana kuvittelee miehen pitävän häntä hoikkana, niin saakin loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanjteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Katsopas lapsukaiseni kun siellä heti kikkelin jälkeen oli tämäkin pullukka-pulkannaru-juttu. Miehen mahanpumpula voi pienentyä ja hentoinen ylävartalo vankistua, jos hän vain on riittävän ”hyvä kumppani”. Ymmärrätkö, miksi tämä lainaus on tässä uudestaan? Minäpä autan: Siksi että sinä et kyennyt lukemaan sitä kikkeliä pidemmälle, hihnat löi kiinni siinä kohtaa, kuten arvasinkin. Tarkoitusella oli peniksen koko mukana: aivan sama juttu toivoa pidennyttämään peniksensä leikkauksella kuin toivoa normaalikokoista tervettä naista kuihduttamaan itsensä. Yhtä älyttömiä toiveita molemmat.
Lisäksi olet ristiriitainen siinä mielessä, että väität naisen kohdalla lihavuuden olevan hyväsyttävää, vaikka kuitenkin sinusta on ok vaatia normaalikokoista, jopa hoikkaa naista laihduttamaan, koska mies nyt sattuu tykkäämään anorektikoista.
Minun mielestäni jos mies on niin dorka, että pitää hoikkaa naista pullukkana, niin saakin vetää esinahan päähänsä ja paeta vuorille. Ja sinä voisit ihan hyvin tehdä hänelle seuraa.
Minulle entinen, onneksi lyhytaikainen poikaystävä, kommentoi myös painoani ikävään sävyyn. BMI:ni oli myös 21. Minun olisi kuulemma pitänyt olla laihempi, sekä omata silikonirinnat sekä fitnessmallin vartalo. Itsehän kyseinen mies oli noin 170 cm pitkä ja todella laiha, ei siis mielestäni miehekkään näköinen. En silti sanonut hänelle mitään ilkeää hänen ulkonäöstään, koska en ole pinnallinen.
Nyt BMI:ni on enemmän kuin 21, ja odotan lasta ihanalle miehelleni :). Hän ei ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni negatiivisesti, päinvastoin. Mies on lisäksi pitkä, eikä mikään kukkakeppi. En hänessä rakastunut ulkonäköön, vaan uskomattomaan luonteeseen.
Välillä tuntuu, että juurikin nämä ei perinteisesti niin hyvännäköisenä pidetyt miehet mollaavat naisten ulkonäköä. Johtuisikohan huonosta itsetunnosta? Ainakin tämä exä oli huonoitsetuntoinen. Toki on niitä lyhyitä yms. ja ihaniakin miehiä :), mutta heillä itsetunto kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulle entinen, onneksi lyhytaikainen poikaystävä, kommentoi myös painoani ikävään sävyyn. BMI:ni oli myös 21. Minun olisi kuulemma pitänyt olla laihempi, sekä omata silikonirinnat sekä fitnessmallin vartalo. Itsehän kyseinen mies oli noin 170 cm pitkä ja todella laiha, ei siis mielestäni miehekkään näköinen. En silti sanonut hänelle mitään ilkeää hänen ulkonäöstään, koska en ole pinnallinen.
Nyt BMI:ni on enemmän kuin 21, ja odotan lasta ihanalle miehelleni :). Hän ei ole ikinä kommentoinut ulkonäköäni negatiivisesti, päinvastoin. Mies on lisäksi pitkä, eikä mikään kukkakeppi. En hänessä rakastunut ulkonäköön, vaan uskomattomaan luonteeseen.
Välillä tuntuu, että juurikin nämä ei perinteisesti niin hyvännäköisenä pidetyt miehet mollaavat naisten ulkonäköä. Johtuisikohan huonosta itsetunnosta? Ainakin tämä exä oli huonoitsetuntoinen. Toki on niitä lyhyitä yms. ja ihaniakin miehiä :), mutta heillä itsetunto kunnossa.
Exäs oli kilttimies.
t. kilttimies
No, naiset eivät ole niin yksinkertaisia ja voisin kuvitella, että hoikempanakin jäisi kalvamaan se, ettei kelvannut painosta huolimatta vaikka myöhemmin seksi miehelle taas maistuisikin ja elämä ois ihanaa. Tällaisia ratkaisuehdotuksia ja sitten mietitään, miksi naiset ottavat eroja miehistään.