Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma
SurullinenTulevaÄiti
29.11.2017 |
Moi. Ajattelin purkaa ahdistustani tänne, koska en tiedä miten muutenkaan saisin nyt kevennettyä oloa. Seuraava koskee miehen suhtautumista ulkonäkööni. Olisin enemmän kuin iloinen jos joku vastaavaa kokenut jakais kokemuksiaan...
Tapasin ihanan maanläheisen ja kiltin miehen pari vuotta sitten. Rakastuttiin nopeasti. Hän sai mun olon kaikin puolin ihanaksi ja aloin tuntea olevani suorastaan jumalatar. Vuosi sitten oli kuitenkin eräs ilta, mikä laittoi asiat vinksalleen. Oltiin juotu muutama olut ja odoteltiin sängyssä unta jutellen. En muista miten aiheeseen päädyttiin, mutta mies paljasti olevansa naisasioissa "yllättävän pinnallinen". Naurahdin että ohoh, SINÄKÖ, millä tavalla muka. Hän vastasi että pitää hoikista ja hentoisista naisista. Oli sitten pakko esittää jatkokysymys että olenko minä (169cm/60kg) sellainen. Odotin vastaukseksi, että olen just hyvä, mutta mies täräyttikin, että rehellisiä jos ollaan, niin voisin painoa pudottaa! En saanut sanaa suustani. Olin siihen hetkeen asti uskonut että olen hänelle täydellinen sellaisena kuin olen. Hän on minulle täydellinen, vaikka mahaa on (mitä sitten?). Olen myös aina ollut itselleni täydellinen sellaisena kuin olen. Olen terve, urheilullinen mutta kurvikas, hyvää ruokaa rakastava, tavallisen nätti nuorehko nainen. Aiemmissa parisuhteissa ulkonäköäni ei ole kritisoitu koskaan. En ottanut aihetta enää esille vaikka se pitkään pyöri päässä ja ajattelin sitä miljoonilta eri kanteilta. Jotenkin pääsin yli, kunnes...
Aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Vatsa alkoi pyöristyä hitaasti. Sitten tuli raskauden puoliväli (=nyt) ja "kunnon vauvamaha". Olin kärsinyt pahoinvoinnista ja seksielämää ei ollut ollut pitkään aikaan. Nyt vasta mies lähestyi pitkästä aikaa ja kehui kauniiksi. Ilahduin suuresti ja sanoin että minusta tuntuu kivalta kehut, kun alkaa olla ihanan iso mahakin. Eiköhän avautunut tämä mies taas! Tuumasi, että hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet, koska pyöristyn, mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla. Aloin ajatella pahoinvointi-ajanjaksoa... Pidin kun mies antoi mun potea rauhassa... Vaan tuskin olisi "pullukkaan" halunnut koskeakaan.
Raskauden alusta mulle on nyt tullut painoa 8kg. Jos haluan jotain herkkua, syön sitä surutta. Mulla on pyöreä maha, jonka suojissa on rakas lapsi. Mulla on isot rinnat. Iloitsen muuttuvasta kropasta - se tekee tärkeää työtä. Mies odottaa vauvaa innolla ja kun hän koskee minua, kädet hivelee vain mahaa. Tuntuu, etten enää ole hyvä. Pelkään että alan itsekin tuntea niin.
Mitä minä teen?
Kommentit (150)
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ihan kommentoida. Olen 172, 76 kg ja miehet juoksee perässä. Minusta tuo sinun painosi on liian alhainen, joten älä nyt ainakaan alle 60 kg mene!!!!
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Onko miehellä aikaisempia suhteita, ja oletteko minkä ikäisiä? Kuulostaa melkoisen kokemattomalle miehen alulle, mutta jos ikää on jo yli 30 niin sanoisin että kusipää mies.
No, sillä miehellä on selvästi jokin trauma...miksi muuten tuollaisia.
Hänen olisi hyvä käydä setvimässä auki tuo asia.
Ole sinä onnellinen omassa kehossasi. Nauti siitä ja osoita se ukollesikin. Olet juuri hyvä sellaisenaan mitä olet.
Elämässä läskiä tulee ja läskiä menee. Ja vauva travitsee energiaa ja sinä tarvitset energiaa vauvan hoitoon.
Hoida itseäsi hyvin.
Kaikkea hyvää. Ukko on sekaisin nyt. Ja vielä enemmän sekaisin, kun vauva tulee. Nyt olisi hyvä vaikka neuvolassa jutella ja pyytää apuja ja harjoitella asioita. ...Vähän ennakoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nyt itsekin kommentoida tähän, kun vähän samantapainen kokemus on itsellänikin. Nuoruusvuosina ensimmäisen kunnon poikaystävän kanssa oli kuiva kausi menossa ja hän sitten mainitsi yhdeksi syyksi mun "muuttuneen" tyylin (leikkasin hiukset lyhyemmiksi ja käytin vähemmän hameita ja enemmän löysiä farkkuja kuin ennen). Tykkäsin uudesta hiustyylistäni ihan hirveästi ja olin tyytyväinen ulkoiseen habitukseeni. Tuo kommentti kuitenkin sai minut siinä tilanteessa itkemään ja jäi kalvamaan lopulta niin paljon että se varmasti oli osasyy eroomme.
Keskustelimme asiasta ja vaikka eksäni pyysikin asiaa anteeksi eikä kuulemma tarkoittanut loukana, aloin miettiä ulkonäköäni tosdella kriittisesti ja etenkin aina kuin vietimme aikaa yhdessä. Joten kehotan teitä juttelemaan ja jos siitä huolimatta asia jää vaivaamaan ni poista sika elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Vielä tuosta "rehellisyydestä": kuka sanoo, että henkilön subjektiivinen näkemys asioiden tilasta olisi jokin ylimaallinen totuus, joka on ehdottomasti tuotava maailman tietoisuuteen? Usein kyse on vain itsekkyydestä, jossa ei pystytä edes rehellisesti tarkastelemaan omia motiiveja käyttämisensä takana. Ehkä te kadehdittavan rehelliset totuudentorvet olette joskus miettineet, miksi ette tule ihmisten kanssa toimeen? Ei, se ei johdu siitä, että muut haluavat elävät valheellista elämää eivätkä kestä nähdä totuutta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosi hirveältä. Tavallaan vaikuttaa ihan siltä kuin miehellä olisi jonkinlainen käsitys sinusta parisuhdepalvelun tarjoajana, jota voi noin vain arvostella ja kilpailuttaa. Jotenkin kauhean keskenkasvuinen, itsekeskeinen ja aika pinnallinen suhtautuminen sekä toiseen ihmiseen että myös seksuaaliseen viehätykseen. Jos oma eroottinen spektri tosiaan on niin kapea, että vain "keijukaismaiset" ihmiset kelpaavat (mitä jo lähtökohtaisesti kyllä terveen ihmisen tapauksessa ihmettelen), ei pitäisi valita sellaista, joka ei täytä noita kriteerejä - ja sitten tuhota hänen itsetuntoaan huomauttelemalla asiasta.
Valitettavasti minusta kuulostaa siltä, että mies olisi kannattanut vaihtaa jo aiemmin. Vakavalla keskustelulla ja oman henkisen kasvutarpeensa ymmärtämällä mies voi toki ehkä kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyyllähän sä vaikutat vähän pullukalta.Paino ei kuulosta pahalta pituuteen nähden jos on hieman lihasta,mutta tiedän sun olevan sellainen sohvalla röhnöttävä suklaaimuri.
Pidätkö miestäsi itsestäänselvyytenä kun et jaksa tehdä mitään ulkonäön eteen?
Eihän mieskään tee, ap:han kertoi että hänellä on vatsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi taas ikis.
= kihis, kilttimies ja moderoija
Minun eräs poikaystävä piti vain hyvin hoikista naisista. Siis tosi hoikista. Olin (ja olen) itse hyvin hoikka - laiha, ja hänelle se oli todella tärkeää!
Onhan niitäkin jotka pitävät vain ylipainoisista! Mitä toisen ulkonäön arvosteluun tulee, täytyy kyllä parisuhteessa tajuta että toista loukkaavaa ja haavoittavaa ei sanota!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Miehenä voin sanoa että minäkin olen pinnallinen ja en haluaisi seurustella ylipainoisen naisen kanssa, mutta sinulla ei kyllä ole mitään ongelmaa ja suurimman osan mielestä olet varmasti hoikka ja kaunis.
Jos se BMI on alle 25 niin ei ole mitään hätää ja se että joku pitää ylipainoisena on lähinnä kyseisen mielipiteen omaavan omaa henkilökohtaista häiriintyneisyyttä.
Missäköhän kunnossa suhde olisi, jos ap joutuisi useammin kuin kerran vuodessa keskustelemaan ulkonäköasioista elämänkumppaninsa kanssa... Täällä käsketään yh:ksi jo kerrasta vuodessa.
Älä Ap ota paineita, ihanteet ovat ihanteita, toiset vain puhuvat liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ihmeellisiin äärimmäisyyksiin kärjistät jatkuvasti ku ihminen olis joku on/off kytkin. Eiköhän se mies ole oikeasti onnellinen ja rakasta Ap:ta. Tuskin on mitään kytkintäkään on nostamassa. Onka Ap sit vaan niin itsekäs, ettei voi kumppaninsa pyynnöstä vähän muuttaa elintapojaan ja pudottaa painoa? Ei luulis olevan aikuiselle ihmiselle mikään mahdoton urakka, jos oikeasti välittää ja rakastaa sitä puolisoaan.
Ei kukaan tässä ole kiinnostunut ap:n miehen suunnitelmista. Ennemmin ap pohti, onko hänen järkeä olla suhteessa, joka mahdollisesti ajan kanssa vaikuttaa hänen itsetuntoonsa. Tämä asia tuskin ratkeaa sillä, että ap laiduttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ihmeellisiin äärimmäisyyksiin kärjistät jatkuvasti ku ihminen olis joku on/off kytkin. Eiköhän se mies ole oikeasti onnellinen ja rakasta Ap:ta. Tuskin on mitään kytkintäkään on nostamassa. Onka Ap sit vaan niin itsekäs, ettei voi kumppaninsa pyynnöstä vähän muuttaa elintapojaan ja pudottaa painoa? Ei luulis olevan aikuiselle ihmiselle mikään mahdoton urakka, jos oikeasti välittää ja rakastaa sitä puolisoaan.
Ei kukaan tässä ole kiinnostunut ap:n miehen suunnitelmista. Ennemmin ap pohti, onko hänen järkeä olla suhteessa, joka mahdollisesti ajan kanssa vaikuttaa hänen itsetuntoonsa. Tämä asia tuskin ratkeaa sillä, että ap laiduttaa?
Miksi ei muka ratkeais? Miehet on loppujen lopuks aika yksinkertasia ja suoraviivasia olentoja. Paras ratkasu tässä mielestäni olis, että Ap ja ukko tiputtavat yhdessä sitä painoa.
Alue: Aihe vapaa
Sori, kun menee asian vierestä, mutta luin koko keskustelun läpi enkä saanut koko hommasta otetta. Aloin miettiä asiaa ja syyksi totesin, että minulla ei ole mitään tuollaista unelmien ulkonäköä. En siis oikein ymmärrä, miksi sellaisesta edes puhuttaisiin. Koen kuitenkin pohtivan omaa ulkonäköäni ehkä liikaakin, mutta mieheni on hyvä sellaisen kuin on, en vaihtaisi hiustenväriä, painoa, pituutta tai muutakaan.
Väittäisin, että kenenkään kumppani ei ole täydellinen. Olisi myös aika mahtavaa, jos ongelmat olisivat ulkonäössä tärkeämmän sijaan (maailmankatsomus, henkinen yhteys, arki, toiveet tulevaisuudesta ym.). Tämän myötä ihmettelen kyllä todella paljon, miksi kukaan menisi sanomaan kumppanilleen, että et ole unelmieni kumppanin näköinen. Niin kuin muutama muukin jo kommentoi, mitä tämä tarkoittaa tulevan kannalta? Jos et heti laihdu synnytyksen jälkeen, mitä mies tähän sanoo? Tai jos muusta syystä lihot, etkö enää kelpaa miehellesi?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tästä kannattaisi keskustella kunnolla ja rauhassa. Tietenkin välillä tulee sanottua typeriä asioita, mutta kyllä vaikuttaa siltä, että tässä on taustalla jotain outoa. Miksi miehesi pitää prosessoida niin paljon sinun ulkonäköäsi?