Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Valitsisin kypsän miehen, joka rakastaisi ja arvostaisi minua, ei olisi liian pinnallinen ja ymmärtäisi myös toisen näkökulman. Hän olisi ihmisenä vastuuntuntoinen sekä omia, että muiden tunteita kohtaan, joten voisin kunnioittaa häntä, tämä on parasta polttoainetta rakkaudelle. Tietäisin, että hän tekee itselleen oikeat ratkaisut, eikä siirrä vastuuta haluistaan tms. muille.

2. Ottaisin itselleni sopivan kumppanin. Jos tiedän itseni pinnalliseksi, otan salikissan tai olen yksin. Jos tykkään muodokkaista etsin sellaisen. Pohdin myös, mitkä luonteenpiirteet ovat itselle toisessa tärkeitä ja valitsen kumppanin preferenssieni mukaan, jotta voin arvostaa häntä, mikä heijastuu automaattisesti käytökseeni kumppania kohtaan.

Nämä vastaukset eivät ole ratkaisuja ap:n hypoteettiseen ongelmaan.

Olisipa, ap voi toteuttaa näitä neuvoja seuraavassa suhtessaan, kuten ap:n mieskin.

se, että mies on naisasioissa "yllättävän pinnallinen",ei oo mun mielestä kauhean epätavanomaista,ihmisiä ja mielipiteitä tässä maailmassa on kuitenkin todella moneen junaan. tai että nainen on pinnallinen,eihän tässä oo sukupuoleen katsomista.

tässä mun mielestä merkkaa se,että sä itse kysyit asiaa. mies ei itse aloittanut puhumaan,että sun täytyisi pudottaa painoa. sä itse kysyit,vastaus ei miellyttänyt. mun mielestä on parempi saada rehellinen vastaus ja pahoittaa mielensä,kuin että toinen valehtelee päin naamaa mutta pitää sut tyytyväisenä. toisen paino voi kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti suhteeseen,vaikkei sitä suoraan toiselle sanoiskaan.

ylipaino on rumaa,ylimääräinen läski on rumaa. sun painoindeksi on kuitenkin 21,eikä sulla kauheesti semmosia pitäisi olla. mietinkin,että miehelläsi voi olla hiukan sairas kroppamieltymys jos suosii sellasta mallin anorektikkokroppaa. olen jostain joskus lukenut,että yksilön terveydelle ihanteellisin indeksi olisi 20.

olen siis nainen ja omasta mielestäni normaalipainossa olevankin naisen kroppa voi olla ruma,jos on vaikka normaalin painon ylärajalla. eihän se kaunista ole,katsella makkaroita? kirjoitan nyt aika suoraan,mutta niinhän se on. mun mielestä läski ei ole kaunista katsella.

on hyvä,että hyväksyt itsesi itse sellaisena kuin olet. se onkin hyvä,koska olet normaalipainossa,aika lailla juurikin hyvän kokoinen nainen,ei mitään valittamista. nykyajan sanonta "pitää hyväksyä itse itsensä sellasena ku on" on hiukan harhaanjohtava. nimittäin ihra on epätervettä,kertoo liiasta ruuan saannista. sitä ei pitäisi missään nimessä mielestäni hyväksyä ja kuitata omaa huonoa elämäntapaansa sillä että hyväksyy itsensä täysin. sillee "mä voin olla läski eikä mun tarvitse pudottaa painoa,koska mä hyväksyn oman kehoni tämmösenä kuin se on". ylipaino on taakka ja riski koko keholle,jo sen takia ylipainosta pitäisi pyrkiä pääsemään eroon..vaikka hitaasti,mutta varmasti. ylensyönti on sairasta. JATKUU

JATKUU

en kuitenkaan tarkoita,että jos olet syönyt itsesi siihen pisteeseen että painoindeksisi on 30,sun täytyisi hypätä sillalta. ei..vaan sitä,että hyväksyy tilanteen että näin on nyt päässyt käymään ja yrittää tehdä asialle jotain,eli siis pyrkiä pudottamaan sitä painoa aktiivisesti.

raskaus on naiselle yleensä kova paikka,kun kroppa muuttuu ja se pitää opetella ottamaan vastaan sellaisena kuin se jää lasten jälkeen. tässä vaiheessa vähiten kaipaa niitä kommentteja "näytät sotanorsulta,hehhehheh".

sopeutuminen uuteen kroppaan ei ole vain naisen etuoikeus,vaikka nainen synnyttää. samalla lailla mies voi olla hämmentynyt uudesta tilanteesta ja oman naisensa muuttuneesta ulkomuodosta.

"hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet,koska pyöristyn,mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla"

eihän tuo mukavaa kuultavaa ole,kun kannat teidän yhteistä lasta ja sen takia haluttavuutesi laskee. se tuntuu erittäin pahalta. kuitenkin,ei miehesi tälle mitään voi. ja sitäpaitsi,hän tajuaa tilanteen johtuvan vauvasta ja ajattelee sen takia eritavalla,joten ei tuo paha juttu oo sillä tavalla,että erota pitäisi.

olemme kumppanini kanssa naisia molemmat. oma indeksini on 28,8 ja kumppanini about 20,9. olen alunperin lähtenyt painoindeksistä 31,5. olen siis pyrkinyt aktiivisesti painoa pudottamaan ja jatkan edelleen,siihen asti että se on se 20. vaikka olen reilusti ylipainoinen,ei kumppanini painosta laihtumaan tai ajattele,että olen läski. hän on kyllä painon suhteen tavallaan aika tarkka,on sanonut että enempää en saisi lihoa. ymmärrän tämän täysin,itsekkin samaa mieltä. kumppanini on sanonut,ettei koskaan voisi aloittaa seurustelua naisen kanssa,joka painaisi esim sen 120kg. mä olen täysin samoilla linjoilla hänen kanssaan. parisuhdehan perustuu myös fyysiseen vetovoimaan,eikä vetovoimaa voi tuntea,ellei viehäty kumppanin kropasta. ja yleensä se menee näin,ettää mitä enemmän painoa,sen vähemmän viehätytään. toki poikkeuksia on,ja jotkut seurustelevat esim vain ja ainoastaan rehevien ylipainoisten kanssa.

sanontaa "pitää olla jtn mistä ottaa kii" ei pidä käsittää niin,että ihra on se mihin kumppani haluaa kiinni tarrata. en usko,että tässä on ihan niitä selluliitteja ja vatsamakkaroita ajateltu :D

se nyt ei ole mistään kotoisin,että ollaan oltu vaikka 5v yhdessä. sitten toinen lihoo 30kg ja tulee heti jätetyksi. niin ei koskaan saisi olla...mutta suoraan pitäisi voida sanoa nousseesta painosta,ei kuitenkaan tyyliin että "oot inhottava läski nykyään,jätän sut jos et laihduta". asiallisesti kertoa,jos noussut paino vaikuttaa suhteeseen esim seksin saralla ja miettiä yhdessä ratkaisua. että voisko esim yhdessä käydä lenkeillä ja kokkailla terveellisempää ruokaa jne.

Jos kumppanini paino tuosta nyt ponnahtaisi vaikka 10kg ylöspäin,se näkyisi takuuvarmasti ja vaikuttaisi siihen,kuinka hänen kroppaansa katselen. tietenkin se vaikuttaa,se pitäs jokaisen hyväksyä. en jätä lihomisen takia yhtään ketään,koska se syntynyt läski on vain väliaikaista. eihän se ihmisen persoonaa muuta. jos kumppani ei ole halukas laihduttamaan,sekään ei mielestäni oo syy eroon,mutta se vaikuttaa sitten omalla tavallaan siihen suhteeseen epäedullisesti. toki tilanne voi pitkään jatkuessaan ajaa pareja eroon sekä pettämispuuhiin,jos oma vaimo on muuttunut niin norsuksi(tai mies)että seksi tuntuu ällöttävältä tai pelkkä kosketuskin jo.

JATKUU

jos mies on kerran hyvä muuten,en mä lähtis eroamaan tuon takia. eihän hän ole sanonut,että olet ruma ja että sun on pakko laihduttaa. sun kroppa ei välttämättä oo sun miehelle se "ihanne",mutta mitä väliä jos se ei ole teidän seksielämään aijemmin vaikuttanut. miks mies ois alkanu sun kanssa suhteeseen sillä ajatuksella että "kyllä tuosta hyvä tulee,kun saan sen vähän painoa pudottamaan"?

Mun akka pitää punaisia hiuksia seksikkäänä. vaikka mulla ei tällähetkellä sitä väriä ookkaan päässä,en usko että se vaikuttaa merkitsevästi mun seksikkyyteen.

JATKUU

JATKUU

hän ihailee vanhempia naisia ja heidän itsevarmuuttaan. olen potenut tästä alemmuuskompleksia pariin otteeseen,mutta nyt tajuan että turhaa mä oikeasti tommosesta kiukuttelen. se haluaa tällä hetkellä vain mut. vaikka ei kuulukkaa just siihen ihanne kategoriaan niin ei se tarkota sitä,että olet jotenkin epäsopiva tai huono kumppanillesi :) esim jos pidät enemmän ruskeista hiuksista,ei se tarkota sitä ettet voisi seurustella blondin kanssa. nää on tämmösiä asioita,jotka helposti kamppaa meidät,joilla ei oo kauheen vahva itsetunto.

sun miehes ei oo kusipää,hänellä vain on omanlaisensa naiskropan ihanne. sama,jos sä ite kuuntelet poppii ja väität heviä kuuntelevia ihmisiä paskapäiksi :D tuohan on täysin lapsellista. sun kannata sun miehestä erota vain hänen mielipiteensä takia. en mäkää eroa naisestani sen takia,että kuolen siihen etten ole vanha ja kokenut nainen. kumppanisi ei oo kuitenkaan missää vaiheessa pakottanut sua laihduttamaan? miksi olisi alkanut seurustelemaan alun alkaenkaan sun kanssa,jos olisi sun kroppaa epäviehättävänä pitänyt?

sä otat tän asian vakavempana kuin se on. ymmärrän sen kyllä täysin,alemmuuden tunnetta itsekin ajoittain kokevana. se on paska tunne ja on todella ikävää jos/kun joutuu tämmöisisä tunteita kokemaan. tuo teidän tilanne on väliaikainen,koska raskaus ei kestä lopun ikää. vaikka susta tuntuu pahalta miehen suhtautuminen ja eihän tuo ihannetilanne ole,niin odota synnytykseen asti ja sitä,että paino ja turvotus tasaantuu. jos sun ukko ei ihan älykääpiö ole,se tajuaa että raskauskiloista pääseminen saattaa viedä hieman aikaa,eikä mikään tapahdu sormia napsauttamalla. jos sulta ei lähde tulleet kilot,on edessä todennäköisesti ero,koska miestäs ei kiihota kroppasi sitten enään. JATKUU

JATKUU

en usko kuitenkaan,että ilman läheisyyttäkukaan haluaa elää suhdettaan. elä syytä miestäsi,minkä hän mielelleen voi? jos ei kiihota,niin ei kiihota. se tuntuu pahalta ja on ikävää jos tommosen asian takia tulee ero... :( mutta eipä sille asialle mitään sitten voi.

toivottavasti tästä oli jotain apua. mun mielestä nykyään erotaan aivan liian helposti. toki paskaa käytöstä eei tule sietää,mutta tässä tapauksessa kyse ei ole siitä,vain ehkä tökeröstä ilmaisusta sekä hänen omasta ehdottomasta mieltymyksestään. kuten olen aijemmin todennut,ei hän ole pakottanut sinua laihduttamaan. nyt kuitenkin raskauden myötä näkyy selvemmin,miten oikeasti nouseva painosi vaikuttaa ja voi vaikuttaa parisuhteeseesi ja mieheesi. raskauden jälkeen jonkun ajan kuluttua kun olet taas samoissa mitoissa osapuinkin kuin ennen raskautta,en usko että mitään ongelmaa enään sitten on. ei se ollut miehelle ongelma ennen raskautta myöskään? nyt odotusaikana olet ilmeisesti kasvanut kokoa miehen sietokyvyn yli,mutta mieshän sanoi että osaa nyt suhtautua siihen oikein,koska tajuaa että kannat vauvaa :)

on oikein,että iloitset muuttuvasta kropastasi. niin pitääkin! :) olla ylpeä omasta kehostaan ja siitä,kuinka rankkaa duunia se tekee. on hienoa,että miehesi on myös innoissaan tulevasta vauvasta. kertoo siitä,että hän oikeasti lapsen haluaa ja sun kanssa perustaa perheen :) elä huoli,sä olet hyvä omana itsenäsi. yritä kelvata edes sulle itsellesi tän raskausajan,vaikka miehesi koskettaa vain mahaasi. se tuntuu ikävältä,ymmärrän sen. miehesti nyt kun vain sattuu olemaan persoona,jolle paino on ton verta tärkeä asia. samalla tavalla kuin jotkut eivät pysty elämään suhteessa,jossa ei ole seksiä...niin jotkut eivät pysty elämään suhteessa,jossa toisella on silmämääräisesti tai muuten niin niitä kiloja liikaa. ihmisiä ja suhteita on erilaisia. nauti raskaudestasi ja uudesta tulevasta vauvastasi,hän tulee olemaan teidän molempien ihana pikkuinen silmäterä! :)

Tuo ensimmäinen keskustelu oli ihan normaali. Kiva kuulla rehellinen vastaus, se vaatii jo luottamusta suhun. Olen sinua pari senttiä pidempi ja 60kg on minun rakenteelleni ihan maksimi paino, joka edellyttää hyvää lihasmassaa ja vähäisempää rasvanmäärää.

Tuo suhtautuminen ja reaktio raskausvatsan kasvuun on huolestuttava, mutta onhan se vaikeaa monelle naisellekin, joten miksipä ei myös miehelle. Pakko sanoa että itse en raskaana ollessa syö herkkuja miten mieli tekee vaan normaalia vähemmän, jotta vauva saa hyvää ravintoa. Lisäksi minulla paino hyvin herkästi raskaanaollessa nousee joten tarkka saa olla terveellisestä ruolavaliosta että elimistö säästyy ylimääräisiltä vaikeuksilta ja pystyy laskemaan terveen painonnousun suhteutettuna raskauden loppuaikaan.

Kun mies muuten on ollut ihana/ei mitään ongelmaa niin ei kannata tehdä tuosta ongelmaa, mutta jutella siitä kannattaa. Yleisesti ottaen miehen kanssa kun juttelee asioista niin kannattaa olla hyvää keskusteluseuraa jos haluaa jatkossakin kuulla mitä miehellä on mielessä. Jos vain omat tunteet ja näkemykset kiinnostaa (kuten monia naisia) niin parempi olla sinkkuna.

Olen miehen kanssa samaa mieltä.

Sellaiset 170/55 mitat on ihanteellisen näköistä ja tuntuista.

Akoilta äänestysoikeudet pois.

Painoindeksi ei paljon kerro, kehonkoostumus kertoo.