Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma
SurullinenTulevaÄiti
29.11.2017 |
Moi. Ajattelin purkaa ahdistustani tänne, koska en tiedä miten muutenkaan saisin nyt kevennettyä oloa. Seuraava koskee miehen suhtautumista ulkonäkööni. Olisin enemmän kuin iloinen jos joku vastaavaa kokenut jakais kokemuksiaan...
Tapasin ihanan maanläheisen ja kiltin miehen pari vuotta sitten. Rakastuttiin nopeasti. Hän sai mun olon kaikin puolin ihanaksi ja aloin tuntea olevani suorastaan jumalatar. Vuosi sitten oli kuitenkin eräs ilta, mikä laittoi asiat vinksalleen. Oltiin juotu muutama olut ja odoteltiin sängyssä unta jutellen. En muista miten aiheeseen päädyttiin, mutta mies paljasti olevansa naisasioissa "yllättävän pinnallinen". Naurahdin että ohoh, SINÄKÖ, millä tavalla muka. Hän vastasi että pitää hoikista ja hentoisista naisista. Oli sitten pakko esittää jatkokysymys että olenko minä (169cm/60kg) sellainen. Odotin vastaukseksi, että olen just hyvä, mutta mies täräyttikin, että rehellisiä jos ollaan, niin voisin painoa pudottaa! En saanut sanaa suustani. Olin siihen hetkeen asti uskonut että olen hänelle täydellinen sellaisena kuin olen. Hän on minulle täydellinen, vaikka mahaa on (mitä sitten?). Olen myös aina ollut itselleni täydellinen sellaisena kuin olen. Olen terve, urheilullinen mutta kurvikas, hyvää ruokaa rakastava, tavallisen nätti nuorehko nainen. Aiemmissa parisuhteissa ulkonäköäni ei ole kritisoitu koskaan. En ottanut aihetta enää esille vaikka se pitkään pyöri päässä ja ajattelin sitä miljoonilta eri kanteilta. Jotenkin pääsin yli, kunnes...
Aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Vatsa alkoi pyöristyä hitaasti. Sitten tuli raskauden puoliväli (=nyt) ja "kunnon vauvamaha". Olin kärsinyt pahoinvoinnista ja seksielämää ei ollut ollut pitkään aikaan. Nyt vasta mies lähestyi pitkästä aikaa ja kehui kauniiksi. Ilahduin suuresti ja sanoin että minusta tuntuu kivalta kehut, kun alkaa olla ihanan iso mahakin. Eiköhän avautunut tämä mies taas! Tuumasi, että hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet, koska pyöristyn, mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla. Aloin ajatella pahoinvointi-ajanjaksoa... Pidin kun mies antoi mun potea rauhassa... Vaan tuskin olisi "pullukkaan" halunnut koskeakaan.
Raskauden alusta mulle on nyt tullut painoa 8kg. Jos haluan jotain herkkua, syön sitä surutta. Mulla on pyöreä maha, jonka suojissa on rakas lapsi. Mulla on isot rinnat. Iloitsen muuttuvasta kropasta - se tekee tärkeää työtä. Mies odottaa vauvaa innolla ja kun hän koskee minua, kädet hivelee vain mahaa. Tuntuu, etten enää ole hyvä. Pelkään että alan itsekin tuntea niin.
Mitä minä teen?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Suurin osa ihmisistä nyt vaan joutuu tyytymään siihen mitä saa. Jos jää odottamaan ihannekumppaniaan niin yksin jää. Siinä vastaus kysymykseesi miksi joku aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vastaa omaa ihannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Suurin osa ihmisistä nyt vaan joutuu tyytymään siihen mitä saa. Jos jää odottamaan ihannekumppaniaan niin yksin jää. Siinä vastaus kysymykseesi miksi joku aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vastaa omaa ihannetta.
Jos on niin tyhmä että tyytyy, niin pitää sitten ymmärtää tyytyä eikä alkaa muokata toista joksikin muuksi kuin mitä hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Ihan kuule sillä samalla lailla kuin että normaalirakenteisesta naisesta ei laihduttamallakaan saa hentoista keijukaista vaan korkeintaan kolhon luuviulun. Luusto se on naisellakin, mikä taisi tulla sinulle yllätyksenä.
Ja tuo, ettei yläkroppa treenamalla levene: otapa nyt google käteen ja katsele muitakin kuin niiden muvoitissien kuvia, saatat hämmästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Ihan kuule sillä samalla lailla kuin että normaalirakenteisesta naisesta ei laihduttamallakaan saa hentoista keijukaista vaan korkeintaan kolhon luuviulun. Luusto se on naisellakin, mikä taisi tulla sinulle yllätyksenä.
Ja tuo, ettei yläkroppa treenamalla levene: otapa nyt google käteen ja katsele muitakin kuin niiden muvoitissien kuvia, saatat hämmästyä.
Otapa nyt ihan rauhallisesti ja mieti hetki. Ap kysyi mieheltään onko hän meihen ihanteen mukainen, ja mies vastasi, että ap voisi laihduttaa vähän. Mies ei sanonut, että ap olisi ruumiinrakenteeltaan sellainen, etteikö hän voisi ihannetta vastata. Kysynkin siis taas kerran, kun sinä et jostain syystä vieläkään osannut selittää, että miten tämä on verrattavissa siihen, että sanoo miehen peniksen olevan liian pieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Olipa taas vihainen viesti. Ikävää, kun tunteita ei osata pitää kurissa.
Ei tarvitse, mutta hyvä kumppani laihduttaisi itseään jos sille ei ole mitään estettä ja kumppani tykkäisi enemmän hoikasta vartalosta. Noilla mitoilla on todellakin varaa pudottaa painoa jos kroppa on siro luonnostaan. Toki jos nainen on jykevä ruumiinrakenteeltaan, niin tuo BMI voi olla hänelle ihan sopiva.
En ole ap mut oon suht samoissa mitoissa 168cm ja 59kg. Treenaan säännöllisesti ja oon hoikka/timmi. Ilmeisesti ap:n mies tykkää anorektisen laihoista naisista ja se ei oo mielestäni enää tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Tieteinkin tuo olis aluks ikävä kuulla, ettei täysin riitä sellaisena kuin on, mutta keskustelemalla niitä ratkaisuja löytyy. En näkisi mitenkään mahdottomana ideana ostaa jotain lelua petipuuhiin, jos tuo todella toisi lisää nautintoa suhteeseen. Samoiten tuon ihannevartalon kanssa. Jos nainen toivoisi, että kehitän vähän läskiä lihakseksi, niin olisin valmis käymään tämän vuoksi kuntosalilla. Luonnollisesti tässä taas pitää keskustella puolison kanssa, että mistä ottaa aikaa siihen kuntosalilla käyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Ihan kuule sillä samalla lailla kuin että normaalirakenteisesta naisesta ei laihduttamallakaan saa hentoista keijukaista vaan korkeintaan kolhon luuviulun. Luusto se on naisellakin, mikä taisi tulla sinulle yllätyksenä.
Ja tuo, ettei yläkroppa treenamalla levene: otapa nyt google käteen ja katsele muitakin kuin niiden muvoitissien kuvia, saatat hämmästyä.
Otapa nyt ihan rauhallisesti ja mieti hetki. Ap kysyi mieheltään onko hän meihen ihanteen mukainen, ja mies vastasi, että ap voisi laihduttaa vähän. Mies ei sanonut, että ap olisi ruumiinrakenteeltaan sellainen, etteikö hän voisi ihannetta vastata. Kysynkin siis taas kerran, kun sinä et jostain syystä vieläkään osannut selittää, että miten tämä on verrattavissa siihen, että sanoo miehen peniksen olevan liian pieni?
Onko sinulla erityisen paha peniskompleksi, vai miten et nyt millään kykene etenemään tuohon hintelään mutta vatsakkaaseen kroppaan, jolle todellakin voi tehdä vaikka mitä?
Ja lukutaitoa jos olisi, niin näkisit että tuolla jo joku kertoi tämän: hoikan kropan kuihduttaminen on ihan yhtä älykästä toimintaa kuin peniksen pidennyttäminen leikkauksella. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Suurin osa ihmisistä nyt vaan joutuu tyytymään siihen mitä saa. Jos jää odottamaan ihannekumppaniaan niin yksin jää. Siinä vastaus kysymykseesi miksi joku aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vastaa omaa ihannetta.
Jos on niin tyhmä että tyytyy, niin pitää sitten ymmärtää tyytyä eikä alkaa muokata toista joksikin muuksi kuin mitä hän on.
Tämä oli hauska, jos olet nainen, koska juuri naisten perisynti on ryhtyä miehen kanssa suhteeseen ja alkaa aktiivisesti muuttaa miestä toivoen, että mies muuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Ihan kuule sillä samalla lailla kuin että normaalirakenteisesta naisesta ei laihduttamallakaan saa hentoista keijukaista vaan korkeintaan kolhon luuviulun. Luusto se on naisellakin, mikä taisi tulla sinulle yllätyksenä.
Ja tuo, ettei yläkroppa treenamalla levene: otapa nyt google käteen ja katsele muitakin kuin niiden muvoitissien kuvia, saatat hämmästyä.
Otapa nyt ihan rauhallisesti ja mieti hetki. Ap kysyi mieheltään onko hän meihen ihanteen mukainen, ja mies vastasi, että ap voisi laihduttaa vähän. Mies ei sanonut, että ap olisi ruumiinrakenteeltaan sellainen, etteikö hän voisi ihannetta vastata. Kysynkin siis taas kerran, kun sinä et jostain syystä vieläkään osannut selittää, että miten tämä on verrattavissa siihen, että sanoo miehen peniksen olevan liian pieni?
Onko sinulla erityisen paha peniskompleksi, vai miten et nyt millään kykene etenemään tuohon hintelään mutta vatsakkaaseen kroppaan, jolle todellakin voi tehdä vaikka mitä?
Ja lukutaitoa jos olisi, niin näkisit että tuolla jo joku kertoi tämän: hoikan kropan kuihduttaminen on ihan yhtä älykästä toimintaa kuin peniksen pidennyttäminen leikkauksella. Ymmärrätkö?
Okei, sä et selvästikään osaa myöntää kun olet väärässä. :D Antaa olla sitten, turha tuollaisen kanssa on jankata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Ihan kuule sillä samalla lailla kuin että normaalirakenteisesta naisesta ei laihduttamallakaan saa hentoista keijukaista vaan korkeintaan kolhon luuviulun. Luusto se on naisellakin, mikä taisi tulla sinulle yllätyksenä.
Ja tuo, ettei yläkroppa treenamalla levene: otapa nyt google käteen ja katsele muitakin kuin niiden muvoitissien kuvia, saatat hämmästyä.
Otapa nyt ihan rauhallisesti ja mieti hetki. Ap kysyi mieheltään onko hän meihen ihanteen mukainen, ja mies vastasi, että ap voisi laihduttaa vähän. Mies ei sanonut, että ap olisi ruumiinrakenteeltaan sellainen, etteikö hän voisi ihannetta vastata. Kysynkin siis taas kerran, kun sinä et jostain syystä vieläkään osannut selittää, että miten tämä on verrattavissa siihen, että sanoo miehen peniksen olevan liian pieni?
Onko sinulla erityisen paha peniskompleksi, vai miten et nyt millään kykene etenemään tuohon hintelään mutta vatsakkaaseen kroppaan, jolle todellakin voi tehdä vaikka mitä?
Ja lukutaitoa jos olisi, niin näkisit että tuolla jo joku kertoi tämän: hoikan kropan kuihduttaminen on ihan yhtä älykästä toimintaa kuin peniksen pidennyttäminen leikkauksella. Ymmärrätkö?
Okei, sä et selvästikään osaa myöntää kun olet väärässä. :D Antaa olla sitten, turha tuollaisen kanssa on jankata.
Wut?
Joo tosi hienosti väitelty. Mä taidankin omia tämän loppuargumentin: ”Et selvästikään osaa myöntää olevasi väärässä! No nih, siitäs sait, mä voitin!”
:DDD
Alue: Aihe vapaa
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.