Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma
SurullinenTulevaÄiti
29.11.2017 |
Moi. Ajattelin purkaa ahdistustani tänne, koska en tiedä miten muutenkaan saisin nyt kevennettyä oloa. Seuraava koskee miehen suhtautumista ulkonäkööni. Olisin enemmän kuin iloinen jos joku vastaavaa kokenut jakais kokemuksiaan...
Tapasin ihanan maanläheisen ja kiltin miehen pari vuotta sitten. Rakastuttiin nopeasti. Hän sai mun olon kaikin puolin ihanaksi ja aloin tuntea olevani suorastaan jumalatar. Vuosi sitten oli kuitenkin eräs ilta, mikä laittoi asiat vinksalleen. Oltiin juotu muutama olut ja odoteltiin sängyssä unta jutellen. En muista miten aiheeseen päädyttiin, mutta mies paljasti olevansa naisasioissa "yllättävän pinnallinen". Naurahdin että ohoh, SINÄKÖ, millä tavalla muka. Hän vastasi että pitää hoikista ja hentoisista naisista. Oli sitten pakko esittää jatkokysymys että olenko minä (169cm/60kg) sellainen. Odotin vastaukseksi, että olen just hyvä, mutta mies täräyttikin, että rehellisiä jos ollaan, niin voisin painoa pudottaa! En saanut sanaa suustani. Olin siihen hetkeen asti uskonut että olen hänelle täydellinen sellaisena kuin olen. Hän on minulle täydellinen, vaikka mahaa on (mitä sitten?). Olen myös aina ollut itselleni täydellinen sellaisena kuin olen. Olen terve, urheilullinen mutta kurvikas, hyvää ruokaa rakastava, tavallisen nätti nuorehko nainen. Aiemmissa parisuhteissa ulkonäköäni ei ole kritisoitu koskaan. En ottanut aihetta enää esille vaikka se pitkään pyöri päässä ja ajattelin sitä miljoonilta eri kanteilta. Jotenkin pääsin yli, kunnes...
Aloin odottaa ensimmäistä lastamme. Vatsa alkoi pyöristyä hitaasti. Sitten tuli raskauden puoliväli (=nyt) ja "kunnon vauvamaha". Olin kärsinyt pahoinvoinnista ja seksielämää ei ollut ollut pitkään aikaan. Nyt vasta mies lähestyi pitkästä aikaa ja kehui kauniiksi. Ilahduin suuresti ja sanoin että minusta tuntuu kivalta kehut, kun alkaa olla ihanan iso mahakin. Eiköhän avautunut tämä mies taas! Tuumasi, että hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet, koska pyöristyn, mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla. Aloin ajatella pahoinvointi-ajanjaksoa... Pidin kun mies antoi mun potea rauhassa... Vaan tuskin olisi "pullukkaan" halunnut koskeakaan.
Raskauden alusta mulle on nyt tullut painoa 8kg. Jos haluan jotain herkkua, syön sitä surutta. Mulla on pyöreä maha, jonka suojissa on rakas lapsi. Mulla on isot rinnat. Iloitsen muuttuvasta kropasta - se tekee tärkeää työtä. Mies odottaa vauvaa innolla ja kun hän koskee minua, kädet hivelee vain mahaa. Tuntuu, etten enää ole hyvä. Pelkään että alan itsekin tuntea niin.
Mitä minä teen?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Suurin osa ihmisistä nyt vaan joutuu tyytymään siihen mitä saa. Jos jää odottamaan ihannekumppaniaan niin yksin jää. Siinä vastaus kysymykseesi miksi joku aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vastaa omaa ihannetta.
Jos on niin tyhmä että tyytyy, niin pitää sitten ymmärtää tyytyä eikä alkaa muokata toista joksikin muuksi kuin mitä hän on.
Tämä oli hauska, jos olet nainen, koska juuri naisten perisynti on ryhtyä miehen kanssa suhteeseen ja alkaa aktiivisesti muuttaa miestä toivoen, että mies muuttuisi.
Tämäkin on hauska, jos olet mies, koska juuri miesten perisynti on heitellä omia luulottelujaan yleisinä totuuksina. Tyypit joilla ei ole edes teoriatason tietämystä naisista tai parisuhteesta, käytännön kokemuksesta puhumattakaan, jakelevat lausuntoja asiantuntijan elkein. Cool.
Tämä oli jo aika väsynyt. Pidä taukoa, taso laskee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut vähän liian rehellinen sinulle. Olisi pitänyt valehdella enemmän että "olet täydellinen juuri noin" ja muuta paskaa. Vahinko on jo sattunut, joten yritä päästä asian yli.
Suunnilleen noin suurin osa miehistä ajattelee naisestaan, mutgcc&ta valtaosa ei vain ole yhtä rehellisiä kuin miehesi. Ei se siis vaihtamalla parane. Tuskin miehesikään on unelmiesi prinssi, vaan vikoja hänessäkin on. Järkevät ihmiset tiedostavat ja hyväksyvät tämän. Tsemppiä jatkoon!
Tuolla joku mies valitti, että naisilla on tarve pomppia ääripäästä toiseen. Oletko sinä nainen? Ainakin ääripäihin tunnet vetoa sinäkin, jos ikävien totuuksien laukomisen ja valheellisten täydellisyysluritusten väillä ei mielestäsi ole mitään muita vaihtoehtoja.
Se, että valtaosa miehistä ei suoraan päin näköä dissaa kumppaninsa ominaisuuksia ja kerro, mikä voisi olla paremmin jotta halut hyrräisivät, ei kerro mitään noiden miesten epärehellisyydestä. Se kertoo vain siitä, että heillä on normaalit käytöstavat. Toisen arvosteleminen ja normaalin, terveen kehon kuihduttamisen toivominen ei ole rehellisyyttä vaan moukkamaista typeryyttä.
No onhan se valehtelua ja epärehellisyyttä, jos toivoisi kumppanin hieman laihtuvan, mutta silti mielistelee ja vastaa "olet hyvä juuri noin" ynnä muuta paskaa. Oma vaimo kyselee vastaavia kysymyksiä silloin tällöin ja annan aina noita epärehellisiä vastauksia. En silti pidä tuollaisesta kyselystä ja inhoan itseäni, kun joudun valehtelemaan ja mielistelemään. Toivoisin ettei vaimo kyselisi, niin olisi helpompi molemmille.
Kuten sanoin, tässä tapauksessa mies nyt oli vahingossa liian rehellinen ja kertoi toiveistaan liian avoimesti. Miehen olisi minunkin mielestäni pitänyt pitää toiveensa omana tietonaan. Pointtini on että se pitää nyt vaan hyväksyä. Miehen ajatukset eivät sinänsä ole mitenkään erikoisia, varmasti suurin osa miehistä toivoisi naisensa olevan hoikempi ja paremmassa kunnossa. Tämä mies nyt vaan oli vähän liian rehellinen eli ainoastaan hänen toimintatapansa hieman eroaa muista miehistä. Ehkä ap:n ja miehen suhde on niin hyvä, että mies kuvittelee heidän voivan puhua kaikesta avoimesti ja ettei tyypillisiä naisen ulkonäköön liittyviä tabuja ole.
Lueskelin ketjua hämmentyneenä, lähinnä miesten kommentit ihmetyttävät.
Voisin ymmärtää puolison tai naisystävän painon häiritsevän jotain pinnallisempaa miestä, jos se on seurustelun kuluessa noussut. Mutta mitä liikkuu sellaisen miehen päässä, joka aloittaa seurustelun mielestään vääränlaisen = liian lihavan kanssa? Etenkin, jos kumppani täysin normaalipainoisena, jopa hoikkana on hänen mielestään liian lihava? Ei todellakaan ole tervettä, jos antaa normaalipainoisen ymmärtää että tämä on liian läski.
Mitenkähän monen syömishäiriöisen tytön taustalla onkaan läskeistä jankuttanut poikaystävä... Sairas maailma, kun terve ja normaali ei enää kelpaa, vaan pitää olla jokin porno- tai muotiteollisuuden tuputtama sairas, luinen muovitissi kelvatakseen miehelle, joka vielä itse on kaikkea muuta kuin ihannevartaloinen adonis. :(
Suurin osa ihmisistä nyt vaan joutuu tyytymään siihen mitä saa. Jos jää odottamaan ihannekumppaniaan niin yksin jää. Siinä vastaus kysymykseesi miksi joku aloittaa suhteen sellaisen ihmisen kanssa, joka ei vastaa omaa ihannetta.
Jos on niin tyhmä että tyytyy, niin pitää sitten ymmärtää tyytyä eikä alkaa muokata toista joksikin muuksi kuin mitä hän on.
Tämä oli hauska, jos olet nainen, koska juuri naisten perisynti on ryhtyä miehen kanssa suhteeseen ja alkaa aktiivisesti muuttaa miestä toivoen, että mies muuttuisi.
Tämäkin on hauska, jos olet mies, koska juuri miesten perisynti on heitellä omia luulottelujaan yleisinä totuuksina. Tyypit joilla ei ole edes teoriatason tietämystä naisista tai parisuhteesta, käytännön kokemuksesta puhumattakaan, jakelevat lausuntoja asiantuntijan elkein. Cool.
Tämä oli jo aika väsynyt. Pidä taukoa, taso laskee.
Mitä, eikö kelpaa? Yritän kovasti laskeutua tasollesi, mutta vaikeaa se on kun mennään jo niin pohjamudissa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?
Ap:n antamien tietojen varassa seuraavaa:
1) Miettisin tarkasti, miten vakava uhka itsetunnolleni ja kehonkuvalleni olisi mies, joka ei pidä minua sellaisena kuin olen ja jollaisena tunnen olevani terve ja kaunis. Puhuisin miehen kanssa vakavasti kertoen, millaisia tunteita hänen kommenttinsa herättävät ja esittäisin toiveen, ettei hän enää koskaan lausuisi ajatuksiaan ääneen. Jos mies siitä huolimatta arvostelisi vartaloani, vaikka olisin normaaleissa mitoissa, ottaisin eron harkintaan.
2) Pitäisin suuni visusti kiinni, ellei vaimo aivan totaalisesti räjähtisi käsiin niin, että terveys alkaisi olla vaakalaudalla. Jos normaalimittainen, muodokas naisvartalo aiheuttaisi minulle haluttomuutta ja impotenttia, ero olisi varmaankin ainoa vaihtoehto. Ehkö voisin harkita jonkinlaista terapiaa ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SurullinenTulevaÄiti kirjoitti:
Teille jotka kysytte miksi hankin lapsen tuollaisen miehen kanssa; nämä "paino-ongelmat" ei ole kokoajan ollu puheenaiheena. Yleisesti ottaen arki on hyvää ja kumpikin halusi lapsen. Aika vasta on alkanu kunnolla mietityttää......
Ap
No nyt on vähän myöhästä miettiä.
Sen siitä saa, kun ei kommunikoi puolison kanssa, vaan tekee omia oletuksiaan. Itseppä olet soppas keittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?Ap:n antamien tietojen varassa seuraavaa:
1) Miettisin tarkasti, miten vakava uhka itsetunnolleni ja kehonkuvalleni olisi mies, joka ei pidä minua sellaisena kuin olen ja jollaisena tunnen olevani terve ja kaunis. Puhuisin miehen kanssa vakavasti kertoen, millaisia tunteita hänen kommenttinsa herättävät ja esittäisin toiveen, ettei hän enää koskaan lausuisi ajatuksiaan ääneen. Jos mies siitä huolimatta arvostelisi vartaloani, vaikka olisin normaaleissa mitoissa, ottaisin eron harkintaan.
2) Pitäisin suuni visusti kiinni, ellei vaimo aivan totaalisesti räjähtisi käsiin niin, että terveys alkaisi olla vaakalaudalla. Jos normaalimittainen, muodokas naisvartalo aiheuttaisi minulle haluttomuutta ja impotenttia, ero olisi varmaankin ainoa vaihtoehto. Ehkö voisin harkita jonkinlaista terapiaa ennen sitä.
1) Keskustelu miehen kanssa on järkevä idea. Samoin se että pyytää miestä olemaan kommentoimatta asiaa. Jos itsetunto järkkyy siitä ettei kaikilta osin vastaa miehen ihannetta, niin kannattaa työstää itsetuntoasiaa tarvittaessa ammattilaisen avustuksella. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
2) On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa. Joku kiihottuu toisesta, toinen toisesta. En näe miksi pitäisi hakea apua. Pidättäytyminen kommentoimasta vaimon ulkonäköä on fiksu ajatus. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?Ap:n antamien tietojen varassa seuraavaa:
1) Miettisin tarkasti, miten vakava uhka itsetunnolleni ja kehonkuvalleni olisi mies, joka ei pidä minua sellaisena kuin olen ja jollaisena tunnen olevani terve ja kaunis. Puhuisin miehen kanssa vakavasti kertoen, millaisia tunteita hänen kommenttinsa herättävät ja esittäisin toiveen, ettei hän enää koskaan lausuisi ajatuksiaan ääneen. Jos mies siitä huolimatta arvostelisi vartaloani, vaikka olisin normaaleissa mitoissa, ottaisin eron harkintaan.
2) Pitäisin suuni visusti kiinni, ellei vaimo aivan totaalisesti räjähtisi käsiin niin, että terveys alkaisi olla vaakalaudalla. Jos normaalimittainen, muodokas naisvartalo aiheuttaisi minulle haluttomuutta ja impotenttia, ero olisi varmaankin ainoa vaihtoehto. Ehkö voisin harkita jonkinlaista terapiaa ennen sitä.1) Keskustelu miehen kanssa on järkevä idea. Samoin se että pyytää miestä olemaan kommentoimatta asiaa. Jos itsetunto järkkyy siitä ettei kaikilta osin vastaa miehen ihannetta, niin kannattaa työstää itsetuntoasiaa tarvittaessa ammattilaisen avustuksella. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
2) On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa. Joku kiihottuu toisesta, toinen toisesta. En näe miksi pitäisi hakea apua. Pidättäytyminen kommentoimasta vaimon ulkonäköä on fiksu ajatus. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa, mutta onko normaalia sinnitellä avioliitossa tuollaisella turn off -vartalolla varustetun naisen kanssa ja pilata molempien (seksi)elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin miehelle, että anna olla laitimmainen kerta, kun kommentoit negatiiviseen sävyyn mun kokoa tai painoa, piste. Että olet itse tyytyväinen kokoosi, ja mikäli se on miehelle ongelma, niin etsikööt jonkun alipainoisen, et aio alipainoiseksi laihduttaa hänen mielikseen. Ja että muutenkin kannattaisi vähän miettiä asenteitaan, ne voi jatkossa olla myös teidän lapseen liittyviä asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
Nuo ovat huonoja esimerkkejä, koska sinä puhut ominaisuuksista, joita ei voi muuttaa. Ap:n mies sanoi (muutaman kaljan jälkeen), että hieman laihduttamalla ap olisi hänen ihanteensa. Ja tämän hän sanoi sen jälkeen, kun ap oli asiasta kysynyt. Millä logiikalla se on sama asia kuin jos kumppani sanoisi päin naamaa, että penis on liian pieni?
Miten niin löillöistä vatsaa ja lantionseutua ei voi hoikentaa ruokavaliolla ja treenillä? Miten niin yläkroppaa ei voi kasvattaa treenillä? On se nyt stana että joka ikinen mieskommentoija kompastuu tuohon penikseen, vaikka se on niin pienikin.
Lue se koko viesti äläkä vain poimi kohtia sivulauseista.
"Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas."
En tiedä mitä sä höliset yläkropasta, mutta hartiat eivät treenaamallakaan levene. Kyse on luustosta, ei lihaksista. Vaikka kuinka pumppaisi sivuolkapäitä, niin kapeaharteisesta miehestä ei leveäharteista tule. Joten miten ihmeessä tämä on verrattavissa laihduttamiseen, jota ap:n mies ap:lle ehdotti?
Valitettavasti suuri osa ihmisistä on tuollaisia jankkaajia, jotka takertuvat lillukanvarsiin. Kyse on siitä, hyväksyykö kumppanin puutteineen vai takertuuko niihin ja haluaa tämän muuttuvan omien ihanteiden mukaiseksi. Ihan sama, onko kyseessä penis, maha vai puhetapa. Jos haluaa toisenlaisen kumppanin, voi joko hankkia toisenlaisen kumppanin, tai muuttaa omaa suhtautumistaan.
Usein ei tajuta, että tyytymättömyys johonkin ominaisuuteen toisessa kielii yleisemmästä tyytymättömättömyydestä kumppaniin tai itseensä. Jos toinen tekee sinut oikeasti onnelliseksi, siinä ei paljon vatsamakkarat tai pienet penikset haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi esimerkki miksi suurinosa miehistä osaa olla kertomatta naiselle omaa mielipidettään.
Jos minut vietäisiin poliisiasemalle kuulusteluun, kuka ampui tai murhasi, tahi ryösti, olen kasvoistani niin kömpelö tunnistamaan henkilöitä, ellei siihen liity kasvomaalauksia/tatuointeja/amputaatioita/levistyksiä/arpeja jne. Vaarallinen kriminaali jäisi minulta todistajalausunnolla saamatta kiinni.
Sama pätee myös, jos kuulusteluissa kysytään, mikä oli epäillyn painoindeksi, eli BMI. Minun tarvitsisi tietää jo alussa paino ja pituus, jotta voisin laskea BMI:n ja paljastaa tämän poliisille.
Sama on ilmeisesti miehelläsi. Eihän voi tietää, oletko lihava jos et kerro painoa ja pituutta. Siksi hän ei voi myöskään tietää, onko huolenaihe aiheeton, vai ei. Lihavuuteen liittyy paljon vaaroja, kuten 2.tyypin diabetes ja maksakirroosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Valitsisin kypsän miehen, joka rakastaisi ja arvostaisi minua, ei olisi liian pinnallinen ja ymmärtäisi myös toisen näkökulman. Hän olisi ihmisenä vastuuntuntoinen sekä omia, että muiden tunteita kohtaan, joten voisin kunnioittaa häntä, tämä on parasta polttoainetta rakkaudelle. Tietäisin, että hän tekee itselleen oikeat ratkaisut, eikä siirrä vastuuta haluistaan tms. muille.
2. Ottaisin itselleni sopivan kumppanin. Jos tiedän itseni pinnalliseksi, otan salikissan tai olen yksin. Jos tykkään muodokkaista etsin sellaisen. Pohdin myös, mitkä luonteenpiirteet ovat itselle toisessa tärkeitä ja valitsen kumppanin preferenssieni mukaan, jotta voin arvostaa häntä, mikä heijastuu automaattisesti käytökseeni kumppania kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?Ap:n antamien tietojen varassa seuraavaa:
1) Miettisin tarkasti, miten vakava uhka itsetunnolleni ja kehonkuvalleni olisi mies, joka ei pidä minua sellaisena kuin olen ja jollaisena tunnen olevani terve ja kaunis. Puhuisin miehen kanssa vakavasti kertoen, millaisia tunteita hänen kommenttinsa herättävät ja esittäisin toiveen, ettei hän enää koskaan lausuisi ajatuksiaan ääneen. Jos mies siitä huolimatta arvostelisi vartaloani, vaikka olisin normaaleissa mitoissa, ottaisin eron harkintaan.
2) Pitäisin suuni visusti kiinni, ellei vaimo aivan totaalisesti räjähtisi käsiin niin, että terveys alkaisi olla vaakalaudalla. Jos normaalimittainen, muodokas naisvartalo aiheuttaisi minulle haluttomuutta ja impotenttia, ero olisi varmaankin ainoa vaihtoehto. Ehkö voisin harkita jonkinlaista terapiaa ennen sitä.1) Keskustelu miehen kanssa on järkevä idea. Samoin se että pyytää miestä olemaan kommentoimatta asiaa. Jos itsetunto järkkyy siitä ettei kaikilta osin vastaa miehen ihannetta, niin kannattaa työstää itsetuntoasiaa tarvittaessa ammattilaisen avustuksella. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
2) On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa. Joku kiihottuu toisesta, toinen toisesta. En näe miksi pitäisi hakea apua. Pidättäytyminen kommentoimasta vaimon ulkonäköä on fiksu ajatus. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa, mutta onko normaalia sinnitellä avioliitossa tuollaisella turn off -vartalolla varustetun naisen kanssa ja pilata molempien (seksi)elämä?
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi ja varsinkin jos on lapsi tulossa niin ymmärrän ratkaisun. Kaikkea ei voi saada ja hyvien asioiden vuoksi täytyy välillä uhrautua. Ja kuten ap on sanonut, muuten heillä menee hyvin niin olisi hölmöä pistää poikki moisen asian takia.
Vierailija kirjoitti:
1. Valitsisin kypsän miehen, joka rakastaisi ja arvostaisi minua, ei olisi liian pinnallinen ja ymmärtäisi myös toisen näkökulman. Hän olisi ihmisenä vastuuntuntoinen sekä omia, että muiden tunteita kohtaan, joten voisin kunnioittaa häntä, tämä on parasta polttoainetta rakkaudelle. Tietäisin, että hän tekee itselleen oikeat ratkaisut, eikä siirrä vastuuta haluistaan tms. muille.
2. Ottaisin itselleni sopivan kumppanin. Jos tiedän itseni pinnalliseksi, otan salikissan tai olen yksin. Jos tykkään muodokkaista etsin sellaisen. Pohdin myös, mitkä luonteenpiirteet ovat itselle toisessa tärkeitä ja valitsen kumppanin preferenssieni mukaan, jotta voin arvostaa häntä, mikä heijastuu automaattisesti käytökseeni kumppania kohtaan.
Nämä vastaukset eivät ole ratkaisuja ap:n hypoteettiseen ongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille rehellisyyslässyttäjille, eikö aikuinen ihminen sen verran voi kuvitella toisen tunteita, että ymmärtää mikä ei ole soveliasta? Parisuhteessa pitää pystyä luottamaan siihen, ettei kumppani halua loukata ja toivoo toiselle parasta, eikä itsekkäästi mene omat mieltymykset edellä. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä vaalituksi ja tärkeäksi omana itsenään, ei kulutushyödykkeeksi joka tarvittaessa vaihdetaan uudempaan malliin.
Usein nämä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kypsiä aikuiseen suhteeseen. Jos tuntee, ettei elämä ole hallinnassa, tätä voidaan yrittää hallita kriittisyydellä, tuoda sitä hallinnantunnetta. Jos ei kelpaa itselleen, näkee muissakin virheitä kompensoidakseen omaa arvoaan. Ainoa missä tulisi olla rehellinen, on sen tarkastelu, millainen on itse ihmisenä ja kuinka kohtelee muita.
Sinä et ole kykenevä aikuisen ihmisen elämään jos et kestä totuutta, vaan haluat elää jossain mielikuvitusmaailmassa. Täysin järjetön ajatus, että olisi kumppanilleen kaikin puolin täydellinen kumppani ja pitäisi koittaa kaikin keinoin vaalia tätä illuusiota.
Kaikki tietävät, ettei kukaan ole täydellinen. Miksi sitä pitää silti toiselle korostaa, tämä on vain ja ainoastaan ilkeyttä. Eikö voi keskittyä hyviin puoliin ja toisen arvostamiseen? Mitä sillä totuuden sanomisella yritetään saada aikaan? Joko muutos toisessa, tai yleensä vain oman ylemmyydenarvon korottaminen. Kumpikaan ei hyvä parisuhteen kannalta.
Minusta vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, parempi pysyä hiljaa. Totuudenkin voi ilmaista monella tavalla jos kerta pakottava tarve on, miksi valita se tökerö tapa?
Jos toinen kysyy millaisista naisista mies pitää, niin miksi hän ei saisi sanoa millaisista naisista hän pitää? Jos nainen tietää, että mies tykkää hoikemmista naisista kuin hän itse on, niin nainen voi laihduttaa ja parantaa parisuhdettaan. Toki voi pitää suunsa kiinni ja olla tyytymätön ja lähteä lopulta hoikan naisen matkaan ilman, että nainen tiesi lainkaan mistä kiikastaa. Eikä tämä koske pelkästään painoa, vaan ylipäänsä parisuhteeseen liittyviä ongelmia. Niistä todellakin pitää puhua, eikä syyllistää heitä, jotka haluavat niistä puhua. Toki toisen tarpeeton haukkuminen on turhaa, mutta jos kyseessä on joku asia, jolle voi tehdä jotain, niin sen voi ottaa puheeksi, jolloin toinen voi halutessaan kehittää itseään.
Toisaalta, eikö tyytymätön voi miettiä, miksi on niin tyytymätön? Toisiko hoikempi tyttöystävä oikeasti onnen? Ja jos toisesta voi välittää vain jos tämä muuttuu, ehkä itse on väärässä suhteessa ja on aika nostaa kytkintä. Ottaa itse vastuu onnellisuudestaan. Tietenkin on jalomielistä antaa kumppanille mahdollisuus parantaa ja vaihtaa vasta sitten jos asiat ei muutu. Vai tulisiko sitten jokin muu korjattava asia tilalle, kukapa tietää...
Ei pelkkä hoikkuus tietenkään tuo onnea, mutta jos pitää hoikista naisista, niin onhan se kumppanin hoikkuus aika iso asia. Se vaikuttaa seksuaaliseen haluttavuuteen ja luonnollisesti suhteella menee paremmin jos seksielämä on kunnossa. Se on kuitenkin oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä muiden ihmisten kanssa ollessaan parisuhteessa.
Nyt valoja tauluun. Hoikan naisen ei todellakaan tarvitse laihduttaa itseään alipainoiseksi jonkun anorektikkofriikin mielihalujen mukaan.
Jos miehen halut ovat kiinni naisen kiloista, miksi ihmeessä alunperinkään alkaa suhteeseen normaalipainoisen naisen kanssa?
Miehen haluttavuus on monesti kiinni siitä, miten hän osaa käyttäytyä ja kohdella kumppaniaan. Tuossa ap:n tapauksessa kyllä mies on romahduttanut haluttavuutensa pakkasen puolelle.
Sit ei varmaan kannata kyselläkään siitä unelmavartalosta, jos ei kestä kuulla totuutta. Kumpi sit on pahempi synti, epämiellyttävän totuuden kertominen vai päin naamaa valehtelu? Vaikka joku vois olla ulkonäön suhteen paremmin, niin ei se tarkoita etteikö ihminen vois silti olla erittäin haluttava. Minkä takia naisilla on aina tarve pomppia ääripäästä toiseen, eikä pysty ikinä keskustelemaan rationaalisesti asiasta?
Tuota voit punnita vaikka pohtimalla, haluaisitko kuulla päin naamaa, että kumppanisi mielestä sinun peniksesi on aika pieni ja että hän tykkäisi isommasta (oletan, että olet mies, koska puhut naisten tarpeesta pomppia ääripäästä toiseen). Tai että olet kumppanisi mielestä turhan kevytrakenteinen ja hintelä vaikkakin vatsasta ja lanteilta pullea, ja että hänestä miehen ihannevartalo olisi solakka ja kapealanteinen mutta harteikas. Toivoisitko, että kumppani toisi noita asioita esille aina silloin tällöin, vai olisiko sinusta parempi, jos hän pitäisi nuo aatoksensa omana tietonaan?
En toivoisi ja siksipä en kyselekään peniksestäni. Tiedän kysymättäkin että se on pienemmänpuoleinen ja tuskin tuntuu miltään. Hyväksyn tämän ja yritän kompensoida puutetta antamalla aina suuseksiä.
Kaikkein ärsyttävin asia, minkä voisin nykytilanteessa tehdä, on kysellä penikseni pituudesta ja odottaa naiseni valehtelevan että se on juuri sopiva ja hyvänpituinen.
Ap ei nähdäkseni kärttänyt mieheltä kommentteja panostaan ja muodostaan. Ensimmäiseen keskusteluun ajauduttiin miehen avauduttua naisihanteestaan ja toisen kerran mies ihan oma-aloitteisesti otti naisen painon puheeksi. Moukka mikä moukka.
Jos lukisit aloituksen, saattaisit huomata että mies vahingossa kertoi naisihanteestaan yleisellä tasolla (virhe), minkä jälkeen ap kysyi vastaako hän miehen ihannetta (virhe), johon mies vastasi rehellisesti (virhe).
Kumpikin teki siis virheitä. Naisen virhe oli kysyä kysymys, johon ei halunnut kuulla rehellistä vastausta. Miehen virheet olivat tabun ottaminen puheeksi ja liika rehellisyys.
Nyt on vaan päästävä yli näistä virheistä ja jatkettava elämää. Jos jonkun suhde kaatuu noihin virheisiin, niin ei se koskaan vahvalla pohjalla ollutkaan.
Ja jos sinä lukisit muutakin kuin aloituksen, huomaisit, että mies otti ihan oma-aloitteisesti puheeksi sen, miten raskaana olevan vaimon keho aiheuttaa hänessä haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. En ole ollenkaan varma, haluaisinko minä jatkaa elämää noin pinnallisen miehen kanssa. Mutta ap toki tuntee miehensä paremmin ja tietää, onko jotain, mikä kompensoi tuota tilannetajuttomuutta.
Ja tuosta virheestä mies on rangaistava koko loppuikänsä, niinkö?
Itse sanoisin, että molemmat teki virheitä, kuten ihmisillä on tapana. Niistä nyt vaan on päästävä yli, hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava elämää.
Kyllä. Mies teki virheen pariutuessaan normaalin, terveen naisen kanssa. Nainen teki virheen pariutuessaan mieslapsen kanssa, joka ei ymmärrä mitään biologiasta ja siitä, miten raskaus vaikuttaa naisen kehoon. Hui, vatsa saattaa alkaa kasvaa!
Yritäpä esittää ratkaisuehdotus pelkän provoamisen sijaan. Oletetaan, että ap:n hypoteettinen tilanne olisi tosi. Miten ratkaisisit tilanteen jos
1) olisit tilanteen nainen
2) olisit tilanteen mies?Ap:n antamien tietojen varassa seuraavaa:
1) Miettisin tarkasti, miten vakava uhka itsetunnolleni ja kehonkuvalleni olisi mies, joka ei pidä minua sellaisena kuin olen ja jollaisena tunnen olevani terve ja kaunis. Puhuisin miehen kanssa vakavasti kertoen, millaisia tunteita hänen kommenttinsa herättävät ja esittäisin toiveen, ettei hän enää koskaan lausuisi ajatuksiaan ääneen. Jos mies siitä huolimatta arvostelisi vartaloani, vaikka olisin normaaleissa mitoissa, ottaisin eron harkintaan.
2) Pitäisin suuni visusti kiinni, ellei vaimo aivan totaalisesti räjähtisi käsiin niin, että terveys alkaisi olla vaakalaudalla. Jos normaalimittainen, muodokas naisvartalo aiheuttaisi minulle haluttomuutta ja impotenttia, ero olisi varmaankin ainoa vaihtoehto. Ehkö voisin harkita jonkinlaista terapiaa ennen sitä.1) Keskustelu miehen kanssa on järkevä idea. Samoin se että pyytää miestä olemaan kommentoimatta asiaa. Jos itsetunto järkkyy siitä ettei kaikilta osin vastaa miehen ihannetta, niin kannattaa työstää itsetuntoasiaa tarvittaessa ammattilaisen avustuksella. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
2) On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa. Joku kiihottuu toisesta, toinen toisesta. En näe miksi pitäisi hakea apua. Pidättäytyminen kommentoimasta vaimon ulkonäköä on fiksu ajatus. Ero on ylimitoitettu ratkaisu.
On ihan normaalia olla haluamatta normaalia, muodokasta naisvartaloa, mutta onko normaalia sinnitellä avioliitossa tuollaisella turn off -vartalolla varustetun naisen kanssa ja pilata molempien (seksi)elämä?
Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi ja varsinkin jos on lapsi tulossa niin ymmärrän ratkaisun. Kaikkea ei voi saada ja hyvien asioiden vuoksi täytyy välillä uhrautua. Ja kuten ap on sanonut, muuten heillä menee hyvin niin olisi hölmöä pistää poikki moisen asian takia.
Lasta ei olisi tulossa tälle pariskunnalle, jos mies ei olisi epätoivoisesti takertunut ensimmäiseen kohtaamaansa kiinnostuneeseen naiseen, vaikka tämä on ihan vääränlainen. Kenenkään ei tarvitsisi yrittää muuttaa itseään joksikin mitä ei ole, kukaan ei uhrautuisi, eikä miehen tarvitsisi erota liitostaan vääränlaisen naisen kanssa.
Elämässä ei ole mitään sen tärkeämpää kuin jättää tekemättä huonot ratkaisut, joilla pilaa omansa lisäksi myös puolisonsa elämän.
En edes lukenut aloitusta tai muutakaan, mutta vastaan otsikkoon. Tuollainen mies olisi minulle ongelma.
Aika pienestä täällä erotaan. Kaks väärää lausetta. Ymmärrän ap:n mielipahan, mutta kukapa joskus ei olisi lipsautellut tällaisia suustansa. Paitsi tällä palstalla ei tietenkään kukaan, mutta voi olla että tuttavanne/puolisonne on asiasta eri mieltä. Vaikeuksia kohti ap, eli kerro tuntemuksistasi miehellesi! Voi olla että olette vain väärinymmärtäneet toisenne.
Alue: Aihe vapaa
Tämäkin on hauska, jos olet mies, koska juuri miesten perisynti on heitellä omia luulottelujaan yleisinä totuuksina. Tyypit joilla ei ole edes teoriatason tietämystä naisista tai parisuhteesta, käytännön kokemuksesta puhumattakaan, jakelevat lausuntoja asiantuntijan elkein. Cool.