Painoni (BMI 21) on miehelle ongelma

Mun mies lihoi aikanaan n. 30 kiloa lääkityksen vuoksi, painoi siis reilusti yli 100 kiloa. En koskaan huomauttanut asiasta hänelle, joskus kyllä mietin että vaikuttaakohan tuo vatsan kellikka kovasti seksiin mutta ei se vaikuttanut. Sama mies se oli lihavanakin. Yhtenä päivänä mies ähersi eteisessä laittaen kenkiä jalkaan ja huudahti: ''mä olen niin läski etten saa kenkiä jalkaani''. Räjähdettiin molemmat nauruun, tilanne oli niin hupsu. Siitä sitten alkoi syömiset miekkosella vähentyä, nykyään on taas hoikka.

Ei hyvässä parisuhteessa terve ihminen ala huomauttelemaan mitään toisen ulkonäöstä. Mitä helvetin väliä painolla on jos toista rakastaa? Olisin heittänyt tuollaisen ukkelin ulos jo ajat sitten.

Onko miehesi kaikkien ihanteidesi mukainen? Ei. Miehesi kuitenkin on sinun kanssasi vaikka ulkonäöltään unelmien nainen olisi pitempi tai hoikempi. Jos mies pitää sinua kauniina ja kehuu sinua, älä tee tästä asiasta ongelmaa.

Olen raskaana ja tuntuu että olen hirveä pallo vaikka kiloja on tullut yksi lisää. Turvottaa ja maha pömpöttää ja on todella epäviehättävä olo. En oleta että mieheni ajattelisi että olen nyt kauneimmillani.

Älä anna tuollaisen typerän, pinnallisen jutun pilata omaa oloa tai parisuhdetta. Kuulostaa että teillä on asiat oikein hyvin.

Kuulostaa ahdistavalta. Ethän sinä varmaan koskaan riitä hänelle?

SurullinenTulevaÄiti kirjoitti:

Teille jotka kysytte miksi hankin lapsen tuollaisen miehen kanssa; nämä "paino-ongelmat" ei ole kokoajan ollu puheenaiheena. Yleisesti ottaen arki on hyvää ja kumpikin halusi lapsen. Aika vasta on alkanu kunnolla mietityttää......

Ap

Ei sun itsetunto voi olla niin heiveröinen että se romahtaa siihen jos et ole miehesi halujen mukaisesti hoikka ja pitkä. Mitä ihmettä? Sun oma käsitys itsestäkö on nyt täysin miehen määriteltävissä? Entä jos kaksi muuta miestä sanoo että olet upea muotoinesi?

Miehesi saattaisi lähteä muiden mukaan vaikka olisit 100% täydellinen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kai muuta tehtävää kuin nauttia raskaudesta ja sitten vauvasta. BMI 21 on hoikka, ja jostain syystä miehesi viehättyy ilmeisesti alipainoisista naisista. Laihduttaminen vaan ei palvele terveyttäsi. No jos mies on muuten hyvä sulle, niin kai on vain hyväksyttävä tämä pieni epäsuhta liitossanne. Tarpeen tullen voit tietysti muistutella miestäsikin, ettei ole mikään kukkakeppi itsekään.

Jos mies vielä puhuu painostani negatiiviseen sävyyn niin aion ehdottomasti kysyä että tietääkö hän oman napansa pyöristyneen myös.

Minä olin 169 cm ja 49 kiloa kun aikanaan aloin odottamaan esikoistani. Silloinen mieheni oli joskus seurustelumme aikana kommentoinut painoani monilla kiertoilmaisuilla että sitä oli liikaa. Aloimme seurustelemaan 15 vuotiaina ja raskaana olin siis 23 vuotiaana. Noiden vuosien välillä painoin siis maksimissaan jossain vaiheessa 52 kiloa. 

Luulin aina että olin tosi isokokoinen ja häpesin itseäni, varsinkin kun suurin osa kavereista oli sellaisia 160 cm ja lyhyempiä niin tunsin itseni jättiläiseksi. Tuon ekan raskauden lopussa painoin 57 kiloa...

Miehelläsi on autistisia piirteitä, lievä asperger esimerkiksi. Autistinen henkilö ei ymmärrä loukkaavansa toista puheillaan. Tämä on todella yleistä suomalaisissa miehissä ja siksi suomalaisia onkin sanottu autistiseksi kansaksi.

Puhuisin miehen kanssa, että hän ymmärtää, että hänen sanansa loukkaavat. Peruskäytöstapoihin kuuluu, että kenenkään ulkonäköä ei koskaan kommentoida rumasti ja tietyissä tilanteissa esim. ammattiasioissa ulkonäköä ei kommentoida hyvässä eikä pahassa. Pakkohan isäksi tulevan on oppia tällaiset sosiaalisen vuorovaikuttamiseen liittyviä asioita. Hänhän voi sanoa lastakin rumaksi ja se on lapselle todella rankkaa. Loppujen lopuksi, jos itse olet empaattinen ja tunteva ihminen, ja toinen ei ole, niin parisuhteenne päättyy lopulta eroon, kun mies loukkaa sinua tarpeeksi monta kertaa. Tämä on niin varma kierre, josta ensin loppuu seksi, sitten toisen arvostus, lopulta ei enää pystytä puhumaan mistään ilman riitelyä.

SurullinenTulevaÄiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kai muuta tehtävää kuin nauttia raskaudesta ja sitten vauvasta. BMI 21 on hoikka, ja jostain syystä miehesi viehättyy ilmeisesti alipainoisista naisista. Laihduttaminen vaan ei palvele terveyttäsi. No jos mies on muuten hyvä sulle, niin kai on vain hyväksyttävä tämä pieni epäsuhta liitossanne. Tarpeen tullen voit tietysti muistutella miestäsikin, ettei ole mikään kukkakeppi itsekään.

Jos mies vielä puhuu painostani negatiiviseen sävyyn niin aion ehdottomasti kysyä että tietääkö hän oman napansa pyöristyneen myös.

Ja näin ne asiat alkavat riistäytymään käsistä.

Vierailija kirjoitti:

SurullinenTulevaÄiti kirjoitti:

Teille jotka kysytte miksi hankin lapsen tuollaisen miehen kanssa; nämä "paino-ongelmat" ei ole kokoajan ollu puheenaiheena. Yleisesti ottaen arki on hyvää ja kumpikin halusi lapsen. Aika vasta on alkanu kunnolla mietityttää......

Ap

Ei sun itsetunto voi olla niin heiveröinen että se romahtaa siihen jos et ole miehesi halujen mukaisesti hoikka ja pitkä. Mitä ihmettä? Sun oma käsitys itsestäkö on nyt täysin miehen määriteltävissä? Entä jos kaksi muuta miestä sanoo että olet upea muotoinesi?

Miehesi saattaisi lähteä muiden mukaan vaikka olisit 100% täydellinen.

Ei tietenkään itsetuntoni ole miehen määriteltävissä, mutta ei se selkeästi niin rautainenkaan ole että pääsisin näistä fiiliksistä hetkessä. En halua että hyvä asenne omaa kroppaa kohtaan alkaa muuttua. Rakastan miestäni joten ikävältä tuntuu.

T. Ap

Suosittelen ottamaan painoon liittyvät kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, lisäksi kuittia miehelle. Älä siedä asioita, joita et siedä. Se alkaa kartuttaa katkeruuspankkia. Tiedät itsekin olevasi hyvin hoikka. Muista myös, että vauvan (mahdollisesti pysyvät) vaikutukset vartaloosi kuuluvat asiaan, hyväksy ne sellaisina kuin ne tulevat. Oma hyvinvointisi on nyt tärkeintä.

Ymmärrän kyllä, että tuollainen tuntuu pahalta. Olen itsekin ollut edellisessä suhteessa miehen kanssa, joka toivoi, että minulle tulisi enemmän painoa ja ihopoimuja. Minulle hoikkuus on identiteettikysymys ja terveyskysymys. En koskaan haluaisi lihoa. Sen takia voin ymmärtää, miksi kukaan ei halua laihtuakaan toisen takia.

Aina sitten kuitenkin miettii, miksi ihmiset ajautuvat yhteen, jos toinen nähdään puutteellisena. Pohjimmiltaanhan puuttellisuuden kestämättömyydessä voi olla kyse myös siitä, ettei kestetä omaa vanhenevaa kehoa. Monet itsetunnoltaan heikot ihmiset hakeutuvat myös yhteen toisinaan sellaisten kanssa, joihin he kokevat heillä olevan mahdollisuus, vaikka eivät näe heitä muuten ihanteidensa mukaisina.

Myönnän kyllä, että olen itsekin pinnallinen. Odotan myös mieheltä, että hän pitää huolta itsestään. Exässä ärsytti se, että hän tahallaan korosti lihomistaan, esim. pullisti mahaansa kävellessä, vaikka tiesi, etten itse arvosta sellaista kovinkaan korkealle.

Eihän painoasi oikeastaan kritisoitu, vaan itse kysyit mielipidettä, ja mies vastasi rehellisesti. Sinäkään et oikeasti pidä miehesi vartaloa täydellisenä, kuten hänen vatsastaan mainitsemisesi kertoo, mutta toisin kuin miehesi, sinä et ole asian suhteen rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 169 cm ja 49 kiloa kun aikanaan aloin odottamaan esikoistani. Silloinen mieheni oli joskus seurustelumme aikana kommentoinut painoani monilla kiertoilmaisuilla että sitä oli liikaa. Aloimme seurustelemaan 15 vuotiaina ja raskaana olin siis 23 vuotiaana. Noiden vuosien välillä painoin siis maksimissaan jossain vaiheessa 52 kiloa. 

Luulin aina että olin tosi isokokoinen ja häpesin itseäni, varsinkin kun suurin osa kavereista oli sellaisia 160 cm ja lyhyempiä niin tunsin itseni jättiläiseksi. Tuon ekan raskauden lopussa painoin 57 kiloa...

Miksi tätä on alapeukutettu? Siksi että kirjoittaja on ollut tosi laiha? Vai siksi että hän jakoi oman kokemuksensa miehen arvostelun kohteena olemisesta?  Näin sitä lytätään alas jo valmiiksi lytätty nainen muiden naisten puolesta sen jälkeen kun mies on sen ensin tehnyt. Hieno homma.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläsi on autistisia piirteitä, lievä asperger esimerkiksi. Autistinen henkilö ei ymmärrä loukkaavansa toista puheillaan. Tämä on todella yleistä suomalaisissa miehissä ja siksi suomalaisia onkin sanottu autistiseksi kansaksi.

Puhuisin miehen kanssa, että hän ymmärtää, että hänen sanansa loukkaavat. Peruskäytöstapoihin kuuluu, että kenenkään ulkonäköä ei koskaan kommentoida rumasti ja tietyissä tilanteissa esim. ammattiasioissa ulkonäköä ei kommentoida hyvässä eikä pahassa. Pakkohan isäksi tulevan on oppia tällaiset sosiaalisen vuorovaikuttamiseen liittyviä asioita. Hänhän voi sanoa lastakin rumaksi ja se on lapselle todella rankkaa. Loppujen lopuksi, jos itse olet empaattinen ja tunteva ihminen, ja toinen ei ole, niin parisuhteenne päättyy lopulta eroon, kun mies loukkaa sinua tarpeeksi monta kertaa. Tämä on niin varma kierre, josta ensin loppuu seksi, sitten toisen arvostus, lopulta ei enää pystytä puhumaan mistään ilman riitelyä.

Ei rehellisyydellä ole mitään tekemistä autismin kanssa. Ihmiset yleensä tietävät, että heidän suora puheensa voi loukata, mutta kokevat silti tärkeäksi puhua totta siitä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin 169 cm ja 49 kiloa kun aikanaan aloin odottamaan esikoistani. Silloinen mieheni oli joskus seurustelumme aikana kommentoinut painoani monilla kiertoilmaisuilla että sitä oli liikaa. Aloimme seurustelemaan 15 vuotiaina ja raskaana olin siis 23 vuotiaana. Noiden vuosien välillä painoin siis maksimissaan jossain vaiheessa 52 kiloa. 

Luulin aina että olin tosi isokokoinen ja häpesin itseäni, varsinkin kun suurin osa kavereista oli sellaisia 160 cm ja lyhyempiä niin tunsin itseni jättiläiseksi. Tuon ekan raskauden lopussa painoin 57 kiloa...

Miksi tätä on alapeukutettu? Siksi että kirjoittaja on ollut tosi laiha? Vai siksi että hän jakoi oman kokemuksensa miehen arvostelun kohteena olemisesta?  Näin sitä lytätään alas jo valmiiksi lytätty nainen muiden naisten puolesta sen jälkeen kun mies on sen ensin tehnyt. Hieno homma.

Ei tämä ole mikään terapiaryhmä. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän painoasi oikeastaan kritisoitu, vaan itse kysyit mielipidettä, ja mies vastasi rehellisesti. Sinäkään et oikeasti pidä miehesi vartaloa täydellisenä, kuten hänen vatsastaan mainitsemisesi kertoo, mutta toisin kuin miehesi, sinä et ole asian suhteen rehellinen.

Nimenomaan kuulostaa siltä että ap:lla on yksinkertaisesti rehellinen mies. Moni haluaisi ehkä, että kumppani on rehellinen vain tietyissä tilanteissa. Tietenkään kaikkia ajatuksia ei pidä tuoda esiin, mutta kuka muka haluaa kumppanin, joka kysyttäessä valehtelee? Ja kuka ei haluaisi kumppania, joka avoimesti ja positiivisessa sävyssä pohtii OMIA tuntemuksiaan parisuhteessa? Se on hieno piirre.

Minusta taas kuulosta että mies tuolla "olen yllättävän pinnallinen" shaiballa yritti vinkata että ap:n pitäisi laihtua. Useimmat ihmiset ei sano asioita suoraan vaan manipuloi. Joten ok, miehen mielestä ap:n pitäisi painaa alle 60 kg vaikka ap on valmiiksi hoikka. Ei kannata ainakaan uskoa miestä, tuskin kukaan leikkaisi toista kättään pois vaikka mies kertoisi olevansa "yllättävän amputointimyönteinen". Ehkä miehelle voisi alkaa huomautella tämän omista olemattomista tau olemassaolevista puutteista, jotkut ei tajua ennen kuin tulee omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Eihän painoasi oikeastaan kritisoitu, vaan itse kysyit mielipidettä, ja mies vastasi rehellisesti. Sinäkään et oikeasti pidä miehesi vartaloa täydellisenä, kuten hänen vatsastaan mainitsemisesi kertoo, mutta toisin kuin miehesi, sinä et ole asian suhteen rehellinen.

Ero on siinä, että ap hyväksyy miehensä täysin, vaikka mies ei kaikilla yleisillä standardeilla olekaan "täydellinen". Ap:n mies sen sijaan suoraan ilmoittaa olevansa tyytymätön ap:n vartaloon, mikä on musta etenkin noin hoikan naisen kohdalla törkeää ja epäkypsää puhetta, ja ylipäänsä kummallinen näkemys.

Minusta tuo on ihan vakava asia, ja kannattaa nyt ainakin keskustella asia miehen kanssa läpi. Oletko kertonut miehellesi, että hänen puheensa ihannenaisesta loukkaavat sinua?

Minun ex-mieheni oli tuollainen. Suhteen alusta asti sain kuulla, miten hiukset voisivat olla lyhyemmät, rinnat pienemmät, peppu pienempi, mitä milloinkin. Näitä vihjailuja hän heitteli aina silloin tällöin, ei koko ajan. Olin tuolloin liian nuori ymmärtääkseni, että tuollaista ei tarvitse sietää. Mies pala palalta tuhosi itsetuntoani näillä kommenteillaan. Vasta nyt, kun olen tuosta miehestä eronnut ja ikää on jo melkein 40, ymmärrän, että vika ei suinkaan ollut minussa vaan hänessä itsessään. Enää en suostu edes harkitsemaan mitään juttua sellaisen miehen kanssa, jolle en "kelpaa" tällaisena. Olen jopa huomannut, että monelle miehelle olen ihannenaismateriaalia. :) Pikkuhiljaa itsetuntoni on parantunut.

Älä siis ap please lähde siihen suohon, että joutuisit ajattelemaan olevasi miehellesi riittämätön. Ero tuossa tilanteessa on tietysti hankala, kun vauvakin on tulossa, mutta tosiaan ainakin olisi vakavan keskustelun paikka. Arvostan rehellisyyttä, mutta tietyissä asioissa ns. tyhmä rehellisyys ei kannata. Miehesi pitää oppia pitämään tietyt mielipiteensä omana tietonaan.

"Tuumasi, että hänellä on ollut vaikeuksia suhtautua muuttuvaan vartalooni ja halut ovat kärsineet, koska pyöristyn, mutta nyt näkee että se johtuu vauvasta ja hän suhtautuu nyt eri tavalla."

Kyllä vetää sanattomaksi. Haluatko jatkaa tuota, tuo ei tuosta muutu. Menetät itsetuntosi lopullisesti. Et nyt varmaan ajatellut heti raskauden jälkeen tulla entisiäkään mittojasi laihemmaksi, jos mies jo silloin arvosteli ulkonäköäsi. Miksi tuhlata elämäänsä kusipään kanssa? Anna kusip... "miehen" tunnistaa isyytensä niin saat elarit, sitten pidä lapsi. Varsinkin, jos se on tyttö, mies tuhoaisi vielä viattoman yksilön.