Oletteko lemmikeillenne "äiti" ja "isä" puhuessanne niille?

Äiti olin sekä koirille että lapselle. Naapurini on koiralleen mamma.

En ole koiralleni äiti vaan minä. Jos puhun miehestäni koiralle puhun siitä etunimellä. Ei ole lapsia.

Me ollaan kissallemme mamma ja pappa ja lässytämme sille muutenkin älyttömästi. Lapsiakin on mutta ei enää kotona asuvia.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla on lemmikkejä, kun puhutte niille (oletan että puhutte) niin kuinka viittaatte itseenne? Oletteko "äiti" ja "isä" tai muotoja niistä? Vai etunimillä?' Vai minä-muodossa?

Kun kissamme tulivat meille, olin etukäteen miettinyt että käytän etunimiä itsestäni ja miehestäni. Muutaman päivän jälkeen tajusin että ei se vaan toimi. Väkisin lipsahti siihen että "äiti antaa ruokaa", "äidin kulta" yms. Viittaan mieheeni sanalla "isi" kun puhun hänestä kissoille.

Mietin vaan että onkohan tämä kuinkakin outoa? Minulle varmaan tarttunut lapsuudenkodista, jossa meillä oli koiria, ja äitini oli nillle puhuessaan aina "äiti".

Vaikuttaakohan tähän myös se, onko lapsia vai ei? Meillä ei ole.

Meillä ei ole lapsia, enkä käytä itsestäni nimitystä äiti, tai miehestä isä, kun puhun lemmikeille. Ei vaan sovi suuhun.

Minäkin olen kissalleni mamma. Lapset eivät asu enää kotona.

Olen seitsemän kissan palvelija ja ei en ole niiden äiti. Olen lasteni äiti.

Me ollaan mun koiralle "mama" ja "papa" - eikä edes tullut mun aloitteesta, vaan mun miesystävän :D Koira painaa 65kg ja mies kutsuu sitä myös "puppyksi". ("Come on puppy papa will take you out.") 

Olen kahden kollikissani äiti. :)

Mä olen mun koirien mamma ja mun mies on niiden iskä. :D

Meillä on myös lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen seitsemän kissan palvelija ja ei en ole niiden äiti. Olen lasteni äiti.

Miten puhut niille itsestäsi? Käytätkö etunimeäsi vai "minä/mä/mie/jne."

Oon Mami :)

Mamma olen kissoilleni, ei ole lapsia (miten se edes tähän liittyy?)

Sana tarttui mulle eksältäni, sitä ennen olin...

kai minä vaan? En muista enää.

Olen henkilökunta. Ei varmaan tarvi arvata onko mulla kissoja vai koiria...

Lapsille äiti, koiralle mamma 🙂

Ollaan avomiehen kanssa "äiti ja iskä/isi" kun puhutaan koirallemme, lapsia ei ole eikä tule :).

Ällöttää tuo lemmikin äidiksi/isäksi itseään kutsuminen. Samoin se, että elukoista käytetään pronominia hän. Eläin on SE.

Vierailija kirjoitti:

Ällöttää tuo lemmikin äidiksi/isäksi itseään kutsuminen. Samoin se, että elukoista käytetään pronominia hän. Eläin on SE.

Ihanko ällöttää. En ole synnyttänyt koiraani , mutta olen hoivannut äidillisesti sitä pennusta asti.

Meille on muodostunut hoitosuhde suhde ja minun mielestä se on erittäin ymmärrrettävää että äidinvaistot heräävät. Lemmikki usein pitää omistajaansa emonaan.

Lemmikki on osa perhettä.

Olen kissoilleni ja koirilleni ihan vain minä tai vaihtoehtoisesti etunimi. Äidiksi itseäni kutsuminen ei vain sovi suuhun. Miestäni kutsun eläimille joskus taatoksi tai papparaiseksi ("menkääpä siitä pyörimästä taaton luo").

Hauskaa sinänsä, että äitini meillä käydessään käyttää eläimille itsestään äiti -sanaa, miehen äiti on puolestaan mamma :D

Olen yhden ihanan koirapojan ja kolmen vallattoman kissapoitsun mamma. Ja neljän ihmispojan äiti.

En ole koiralleni äiti. Kun mies puhuu koiralle, niin se sanoo mua äidiksi ja se ärsyttää. Lapsia ei vielä ole, mutta oon äiti vasta sitten kun mulla on oma vauva, vaikka koirakin niin rakas on. Oikeastaan nyt kun miettii niin lähes kaikki lähipiirissä kutsuu itseään koiran/kissan äidiksi/isäksi. Siinäpähän kutsuu, mutta minä en koiran äiti ole.