Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko lemmikeillenne "äiti" ja "isä" puhuessanne niille?
29.11.2017 |
Te joilla on lemmikkejä, kun puhutte niille (oletan että puhutte) niin kuinka viittaatte itseenne? Oletteko "äiti" ja "isä" tai muotoja niistä? Vai etunimillä?' Vai minä-muodossa?
Kun kissamme tulivat meille, olin etukäteen miettinyt että käytän etunimiä itsestäni ja miehestäni. Muutaman päivän jälkeen tajusin että ei se vaan toimi. Väkisin lipsahti siihen että "äiti antaa ruokaa", "äidin kulta" yms. Viittaan mieheeni sanalla "isi" kun puhun hänestä kissoille.
Mietin vaan että onkohan tämä kuinkakin outoa? Minulle varmaan tarttunut lapsuudenkodista, jossa meillä oli koiria, ja äitini oli nillle puhuessaan aina "äiti".
Vaikuttaakohan tähän myös se, onko lapsia vai ei? Meillä ei ole.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
En ole koiralleni äiti. Kun mies puhuu koiralle, niin se sanoo mua äidiksi ja se ärsyttää. Lapsia ei vielä ole, mutta oon äiti vasta sitten kun mulla on oma vauva, vaikka koirakin niin rakas on. Oikeastaan nyt kun miettii niin lähes kaikki lähipiirissä kutsuu itseään koiran/kissan äidiksi/isäksi. Siinäpähän kutsuu, mutta minä en koiran äiti ole.
Ehkä yksi ero on tosiaan siinä, onko vielä lapsia/haluaako lapsia.
Jos lapsia ei ole mutta niitä haluaa, niin itsensä kutsuminen eläimen äidiksi tuntuu monelle oudolta.
Jos taas on kuten meillä että lapsia ei ole, mutta niitä ei ole haluttukaan, niin se äitinä olo lemmikeille tulee helpommin. En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen äiti tai mom, riippuen kumpaa äidinkieltäni puhun ja mieheni on iskä tai daddy :D ja koirat ovat ''pojat'' tai ''boys''
Mamma ja iskä ollaan kissallemme.
Olen minä. En näe itseäni lemmikin vanhempana, omahan sillä on.
Yleensä olen henkilökuntaa,joskus lipsahtaa äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen henkilökunta. Ei varmaan tarvi arvata onko mulla kissoja vai koiria...
No voi olla periaatteessa kumpia vaan, mut veikkaan koiria.
Ainakin mun koira kun haluaa vaikka ruokaa, niin se kolistaa kuppia ja jos en heti mene niin tosi närkästyneen näköisenä kolisuttaa kuppia entistä enemmän. Ulosmeno myös, odottaa ovella mua vilkuillen ja jos en heti mee, se tulee mun luo ja menee takaisin ovelle ja mulkoilee mua äkäisen näköisenä jne jne jne.
Niin, olen "minä", en ole koiran äiti tai muu sukulainen vaikka ns samaa perhettä ollaan.
Sanoo "äitin hyvä poika" lempeällä äänellä, tietyllä nuorilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koiralleni äiti. Kun mies puhuu koiralle, niin se sanoo mua äidiksi ja se ärsyttää. Lapsia ei vielä ole, mutta oon äiti vasta sitten kun mulla on oma vauva, vaikka koirakin niin rakas on. Oikeastaan nyt kun miettii niin lähes kaikki lähipiirissä kutsuu itseään koiran/kissan äidiksi/isäksi. Siinäpähän kutsuu, mutta minä en koiran äiti ole.
Ehkä yksi ero on tosiaan siinä, onko vielä lapsia/haluaako lapsia.
Jos lapsia ei ole mutta niitä haluaa, niin itsensä kutsuminen eläimen äidiksi tuntuu monelle oudolta.
Jos taas on kuten meillä että lapsia ei ole, mutta niitä ei ole haluttukaan, niin se äitinä olo lemmikeille tulee helpommin. En tiedä.
Meillä ei ole eikä tule lapsia omasta tahdosta ja äidiksi ja isäksi kutsuminen lemmikille tuntuisi oudolta ja typerältä.
En puhu itsestäni äitinä, koska minulla ei ole lapsia. Luultavasti puhuisin itsestäni kissojen äitinä, jos olisi lapsiakin. Nyt puhun (lässytän) käyttäen omaa nimeäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän kaikki leikillään sitä äiti sanaa käytä. Ei tarvitse aina kaikkea niin tosissaan ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkilökunta. Ei varmaan tarvi arvata onko mulla kissoja vai koiria...
No voi olla periaatteessa kumpia vaan, mut veikkaan koiria.
Ainakin mun koira kun haluaa vaikka ruokaa, niin se kolistaa kuppia ja jos en heti mene niin tosi närkästyneen näköisenä kolisuttaa kuppia entistä enemmän. Ulosmeno myös, odottaa ovella mua vilkuillen ja jos en heti mee, se tulee mun luo ja menee takaisin ovelle ja mulkoilee mua äkäisen näköisenä jne jne jne.
Niin, olen "minä", en ole koiran äiti tai muu sukulainen vaikka ns samaa perhettä ollaan.
Minä taas veikkaan kissoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei lapsia, kaksi koiraa kyllä joille olen mamma ja puoliso iskä.
Vierailija kirjoitti:
Äiti olin sekä koirille että lapselle. Naapurini on koiralleen mamma.
Samoin.
Ja oikein olen tehnyt, kertoi Tiede-lehtikin jokin aika sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytetään etunimiä. Kissa ei piittaa nimistä paitsi omastaan, koira ymmärtää toistaiseksi noin 100 sanaa enkä halua sekoittaa sen päätä äiti-isi-jutuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seitsemän kissan palvelija ja ei en ole niiden äiti. Olen lasteni äiti.
Miten puhut niille itsestäsi? Käytätkö etunimeäsi vai "minä/mä/mie/jne."
Itsestäni puhun minä-muodossa. Jos joku toinen antaa esim ruokaa niin puhuttelen häntä hänen etunimeltään tyyliin " menkääpäs nyt ,Matti antaa teille ruokaa!"
Mulla on ollut paljon eläimiä vuosien varrella. Mamma ja mies sanoo "iskä". Koirat tuntevat meidät nimeltä. Jos sanop koiralle ettm mene herätä iskä niin siellä tönii miestä kuonolla poskeen..
Omille koirilleni olen äiti ja mies on iskä. Lapsuudenkodissani olin lemmikeille tyttö 😁
Äitini on koiralleen myös äiti. Ei itse niin puhu, mutta minä oon opettanut äiti-nimen koiralle. T. Tyttö 45-v.
Olen koirani kaveri ja kämppis, en mikään äiti. :D Puhun siis itsestäni ihan minämuodossa. Särähtää korvaan jos joku sanoo mua koirani "mammaksi" tai "äidiksi", hyi kamala. :D Itsestään saa jokainen tietysti käyttää omassa elämässään mitä sanaa haluaa.
Alue: Aihe vapaa
Meidän karvakorvien hyvinvoinnista huolehtivat mamma ja jumala. Mamma olen minä ja jumala on poikani, jota perheen karvakorvat jumaloivat.