Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Ajan lyhyt historia.
Liian kova pähkinä pienille humanistin aivoilleni. Silti olen lukenut sen kannesta kanteen kolmesti, sillä haluni sen ymmärtämiseen on suuri.
Tämä. Mutta mulla on kaikenlisäksi vielä englanninkielinen versio :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä kirjoista joita ei kannata lukea. Moni kirja täällä on ollut mun lukulistalla, mutta nyt saan karsittua pois ainakin nuo eniten mollatut. Lukeminen on kivaa silloin kun kirja on hyvä, kamalaa silloin kun se on huono.
Yritän lukea mahdollisimman laajasti kirjallisuutta laidasta laitaan, ja tiiliskivet on varsinkin suosiossa, mutta esimerkiksi nuo venäläiset klassikot (joiden hyvyyttä olen aina hieman epäillyt) taitaa nyt jäädä suosiolla hyllyyn.
Vierailija kirjoitti:
Alastalon salissa.
Kun jaarittelevaan tajunnanvirtatyyliin tottui, niin oli yllättävän hauska.
Jep, tästä tulee pitkä kuin nälkävuosi, olen piippuhyllyllä =). Mutta tykkään. Luen aina välillä muita romaaneita.
Silmarillion. En voinut lukea loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin kerran muun puutteessa jotain Päätaloa...
Huh! En ole jäänyt kaipaamaan sen sadan sivun jälkeen.
Alastalon salissa kyllä meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.
Erittäin hienosti sanottu! Aivan kaamea kirja. Jossain kirjablogissa kehuttiin ja niinhän sitten luin sen sinnillä läpi. Henkinen oksennus ja inho. Ja tosiaan jäi tuollainen inhon muisto. Yök.
Kertokaa miten ja miksi se on niin huono, kiinnostaa!
Eikös se voittanut Finlandian? Luin sen joskus teininä. Ei se nyt niin huono ollut, muttei mikään erityisen hyväkään. Parhaiten jäänyt mieleen kohtaus jossa päähenkilö antaa pienen peikon tyydyttää itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittaa joidenkin pullistelut täällä. "Ei tunnu missään."
James Joyce "Ulysses", jonka itse asiassa jätin kesken... Esim. Platonin valtio oli kiinnostavaa ja soljuvaa luettavaa siihen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Felipe Fernandes Armeston "Millenium", kertoo tarinan kuinka muilla kulttuureilla oli mahdollisuutensa levittää kulttuurinsa maailmaa hallitsevaksi ideologiaksi.
Aion lukea Ayn Randin "Atlas Shrugged", 1512 sivua paasausta vapaitten markkinoiden onnesta.
Opiskeluaikana yliopistossa varmaan jokin teoreettinen tenttikirja, jota ei enää onneksi muista, kun siitä jo aikaa. Fiktiivisten puolella Dostojevskin Idiootti tai Karamazovin veljekset. Kumpaankaan en saanut kunnon otetta mutta loppuun luin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä kirjoista joita ei kannata lukea. Moni kirja täällä on ollut mun lukulistalla, mutta nyt saan karsittua pois ainakin nuo eniten mollatut. Lukeminen on kivaa silloin kun kirja on hyvä, kamalaa silloin kun se on huono.
Yritän lukea mahdollisimman laajasti kirjallisuutta laidasta laitaan, ja tiiliskivet on varsinkin suosiossa, mutta esimerkiksi nuo venäläiset klassikot (joiden hyvyyttä olen aina hieman epäillyt) taitaa nyt jäädä suosiolla hyllyyn.
Älä jätä! Kyllä niissä on uskomattoman hyvää ihmisen sielunelämän kuvausta, vaikka välillä puuduttaakin. Ei sellaista tekstiä ole kukaan Suomessa ikinä tehnyt lähellekään!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä kirjoista joita ei kannata lukea. Moni kirja täällä on ollut mun lukulistalla, mutta nyt saan karsittua pois ainakin nuo eniten mollatut. Lukeminen on kivaa silloin kun kirja on hyvä, kamalaa silloin kun se on huono.
Yritän lukea mahdollisimman laajasti kirjallisuutta laidasta laitaan, ja tiiliskivet on varsinkin suosiossa, mutta esimerkiksi nuo venäläiset klassikot (joiden hyvyyttä olen aina hieman epäillyt) taitaa nyt jäädä suosiolla hyllyyn.
Älä hyvänen aika ajattele noin. Ihmiset ovat erilaisia. Klassikot ovat klassikoita, koska ne ovat puhutelleet monia. Oikeasti tylsät ja pitkät kirjat eivät ole klassikoita, vaan jäävät unohduksiin. Ja monessa klassikossa on kuitenkin ihan mielenkiintoinen tarina kuljettamassa juonta. (Poikkeuksena nuo Joycen kaltaiset tarkoituksellisen kokeelliset kirjat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.
Hihii! Niin totta! MInun piti lukea tämä tenttiin yliopistossa. Kiemurtelin myötähäpeästä kirjailijan vaivaannutttavan kömpelölle kielelle. En voi ymmärtää, mikä tässä ajoi tuomarin antamaan kirjalle finlandian. Joo joo, toki ymmärrän. Harrastelijamainen raati meni halpaan, kun kirjalija oli äkännyt käyttää montaa tekstilajia kirjassaan, nythän tuota näkee ihan halvimmissa dekkaraissakin, kun on niin helppo kikka. Jälkikäteen näkee niin hyvin, etteivät kikkailut tee Kirjaa isolla K:lla. Kun teoksen kieli on tavaraa suoraan hanurista, mikään ei pelasta. Hyiks, että voi "hyvä kirjallisuus" olla huonoa.
Runoilijat juhlivat öisin ( tjsp )
Sadan vuoden yksinäisyys
Paul Coelhon kirjat
Ennen yritin lukea ns. klassikoita, yritin varmaan olla fiksu :D. Nykyään lopetan lukemisen alkumetreille jos tuntuu, että ei kertakaikkiaan kiinnosta yhtään. Dekkarit lähinnä nykyään lukemistossa. Tosi vaikea enää löytää hyvää kaunokirjallisuutta. Tuntuu, että kaikki nykykirjailijatkin yrittää olla liian fiksuja. Eli tekotaiteellista paskaa.
Luin lukion ekalla Karamazovin veljekset kolmessa päivässä ja tein kirjasta vielä esitelmän.
Karamazovmaraton kirjoitti:
Luin lukion ekalla Karamazovin veljekset kolmessa päivässä ja tein kirjasta vielä esitelmän.
Se oli siis vaikein kirja minkä oon lukenut
Vaikeat jääneet kesken. Mm.idiootti, saatanalliset säkeet ja odysseus. Huhhuh...
Samaa mieltä tuosta "Ennen päivänlaskua ei voi ". Ihan kamalaa soopaa. Mutta kriitikot ylistivät ja voitti Finlandian.
Yleensä välttelen näitä kriitikoiden ylistämiä. Kyllä kirjan lukeminen pitää olla viihdyttävä ja rentouttava kokemus, ei sellainen, että joutuu hampaat irvessä lukemaan.
Sieppari ruispellossa oli mulle yksi niistä "vaikeista ". Kesken jäi.
Täällä jo mainittukin Hiljaa virtaa Don. Luin sen käännöksenä Hiljainen Don.
Muistan, että joudui vartoomaan vuoroani, kun äiti halusi lukea sen ensin.
Luin sen ahmimalla. Olin kai jotain kuudentoista.
Nyt en tiedä miten kävisi.
Tuttuja opuksia täällä. Platonin Valtio, Ajan lyhyt historia, Ennen päivän laskua ei voi (ihan kiva, mutta en ymmärrä kohkausta sen ympärillä), Sieppari Saarikosken käännöksenä, Odysseus... ym.
Tällä hetkellä menossa Gertrude Steinin Alice B. Toklasin elämä, joka ensimmäisellä kerralla jäi kesken.
Seuraavaksi otan käsittelyyn Woolfit. Ainoa häneltä loppuun luettu on Oma huone.
Oletteko tutustuneet herrasmieheen nimeltä Tristam Shandy (Laurence Sterne)?
Hauska, mutta vähän hankala.
Ps. Olen myös viettänyt ikimuistoisen kesän mummolan vintillä lukien vanhoja Apuja. Ne olivat ihan ok, mutta 70-luvun Reginat... Liian hapokasta, sano!