Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Introduction to Algorithms

Vierailija kirjoitti:

Gertrude Steinin Ida. Hankala lukea, kun kaikki on niin tulkinnallista. Sain kuitenkin jopa esseen siitä kirjoitettua. Toinen "vaikea" luettava oli Hamlet. Se oli aivan surkea.

Olin jo unohtanut tuon kamaluuden, Steinin Idan! Voi lukuinnon kyllä moneksi kuukaudeksi! :(

Katja Ketun Kätilö.

Ahdistava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, en osaa sanoa, olen jättänyt kaikki vaikeat varmaan kesken :). En varmaan ole kovin sinnikäs, mutta jos romaani on minusta tylsä/vaikea/sekava tai muuten vaan huono niin se jää lukematta.

Esimerkiksi täällä mainittu Sota ja Rauha oli minulle positiivinen yllätys, oikein mukaansa tempaava kirja. Sillä on jostain syystä raskas maine vaikka ei ole mitenkään raskalukuinen, ainoastaan pitkä. Suomalainen versio siitä on Täällä Pohjantähden alla (+tuntematon).

Sota ja Rauha oli minustakin yllättävän kepeä. Toki taustalla on vakava teema, mutta siinä on myös seurapiiriromantiikkaa sen verran runsaasti, että se kuljettaa tarinaa niinkin.

Samaa mieltä, ihan viihderomaani. Muutama pitkähkö sotafilosofinen jaaritus joukossa, ja nekin tänä päivänä tuntuvat vähän vanhahtavan keposilta. Oikeastaan koko romaani vähän turhankin kevyt.

Vierailija kirjoitti:

Heike B. Görtemaker: Eva Braun - Elämä Hitlerin kanssa. En nyt sanoisi tätä muuten vaikeimmaksi, mutta ehdottomasti tylsin IKINÄ lukemani kirja. Oli pakko väkisin kahlata läpi, kun ajattelin josko parantuisi loppua kohti. Ei parantunut. Aiheesta kun voi kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, niin miten on mahdollista, että tällaista kuraa pääsee seulasta läpi? Toimii ainakin unilääkkeenä jos ei muuten.

Ihan sama kokemus. Muistan vielä, kuinka innokkaana aloin sitä lukea. Mut siis vaikeudella ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan puhtaan tylsyyden.

Vaikeimpia lukemiani kirjoja: James Joycen Odysseus (jos olet 'lukenut' tämän ja samaan aikaan ihmetellyt, että mitä ihmeellistä tässä teoksessa on, kun sitä niin hehkutetaan, et tod.näk. ole ymmärtänyt höykäsenpöläystäkään, mutta onko se enemmän enigma kuin kirjallisuutta, on oma juttunsa), Hessen Lasihelmipeli kannattaa lukea vähän vanhempana, ja kaikki Kafkan teokset ovat hankalia, mutta vaivan väärtejä.

Aapinen.

"Kaikki on alussa vaikeaa."

-Miamoto Musashi

Vierailija kirjoitti:

Sieppari ruispellossa. En tajunnut mistään mitään.

Tästä olen todellakin samaa mieltä. En ole koskaan mitään kirjaa inhonnut niin kuin tätä. Päähenkilö oli ärsyttävä ja muka kauhea kovis. Juonessa ei ollut mitään kiinnostavaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kirjan suurin ongelma oli huono ja aikaansa sidottu suomennus. Pitäisi varmaan antaa uusi mahdollisuus ja lukea alkuperäiskielellä tai uudella suomennuksella.

Kellari Loukko.

Yksi kesäloma on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Minut raahattiin väkisin vanhempieni vuokraamaan mökkiin keskelle ei-mitään 15-vuotiaana. 

Oli pari omaa kirjaa mukana, mutta ne oli luettu jo parissa päivässä. 

Vintti oli pullollaan Apu-lehtiä 70-luvulta sekä Harlekin-sarjan pokkareita 223 kpl. 

Kyllä... laskin ne kaikki ja luinkin. Mitään muuta tekemistä ei yksinkertaisesti ollut. Tuntui, että sekoan tähän: jykeväleukainen Dan painoi lämpimän, jäntevän vartalonsa vasten sykkivää poveani... jne. Ja joka kirja tasan samanlainen. Erona vain oliko sankaritar vaalea vain tumma. 

Tämä siis ennen älypuhelimia :)

Vierailija kirjoitti:

Platon - Valtio

Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.

Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.

En lukenut loppuun, mutta kommentoinpa silti.

Itse sanoma ei mielestäni ollut vaikea ymmärtää, mutta tyyli, millä kirja on kirjoitettu, on vaikea ymmärtää. Pelkkää dialogia on ajoittain raskas lukea.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kesäloma on jäänyt lähtemättömästi mieleen. Minut raahattiin väkisin vanhempieni vuokraamaan mökkiin keskelle ei-mitään 15-vuotiaana. 

Oli pari omaa kirjaa mukana, mutta ne oli luettu jo parissa päivässä. 

Vintti oli pullollaan Apu-lehtiä 70-luvulta sekä Harlekin-sarjan pokkareita 223 kpl. 

Kyllä... laskin ne kaikki ja luinkin. Mitään muuta tekemistä ei yksinkertaisesti ollut. Tuntui, että sekoan tähän: jykeväleukainen Dan painoi lämpimän, jäntevän vartalonsa vasten sykkivää poveani... jne. Ja joka kirja tasan samanlainen. Erona vain oliko sankaritar vaalea vain tumma. 

Tämä siis ennen älypuhelimia :)

Sopisi tietysti paremmin otsikkoon: kammottavimmat lukukokemukset. Vaikeaahan tämä Harlekin-roska ei varsinaisesti ollut. 

Kuitenkin koin tilanteen äärimmäisen vaikeana. Joko syljeskelet kattoon tai luet näitä. Kuole tylsyyteen tai lue...

Onneksi seuraavana kesänä sain jäädä kaupunkiin. 

Jaksaa loppuun asti oli Kalevala. Välillä piti lukea sama sivu varmaan 10 kertaa, kun aina tajusi että ei oo mitään mielikuvaa mitä siinä sanotaan. Meni niin autopilotilla, mutta kun kieli on kuitenkin sen verran erilaista nykyiseen verrattuna että sisältö ei siirtynyt aivoihin asti :D

Sinuhe egyptiläinen. Odotin koko ajan että kirja ”alkaisi” mutta sehän olikin vaan enemmänkin ajan kuvausta koko teos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieppari ruispellossa. En tajunnut mistään mitään.

Tästä olen todellakin samaa mieltä. En ole koskaan mitään kirjaa inhonnut niin kuin tätä. Päähenkilö oli ärsyttävä ja muka kauhea kovis. Juonessa ei ollut mitään kiinnostavaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kirjan suurin ongelma oli huono ja aikaansa sidottu suomennus. Pitäisi varmaan antaa uusi mahdollisuus ja lukea alkuperäiskielellä tai uudella suomennuksella.

Saarikoski oli jo ihan deekiksellä tuossa vaiheessa, ja on itse myöntänyt, ettei osaa englantia. Käännös on käsittämättömän paska, niinkuin monet muutkin samaisen juopon käännökset. Niitä sitten ovat editorit salaa korjailleet, saamatta kiitosta.

Itse en ole saanut Karamazovin veljeksiä loppuun. Pitkäveteinen, ja henkilöillä on niin paljon venäläisiä lempinimiä, että on vaikea pitää lukua siitä, kuka on kuka.

Norman Mailer  Alaston Lounas

Tommy Taberman  joku runokirja en muista nimeä. hyviä runoja rakkaudesta, en ymmätänyt mitään, vaikka rakkaudesta ymmärränkin, no ei kai se mikään vaikee ollut.

Vielä sellainen kirja kun nälkä, en muista kirjailijaa, mutta tarina on jäänyt mieleeni.

voi olla että oli Norjalainen, siis se kirjalija.

Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" ei ole "vaikea", mutta jostain syystä luin sitä todella pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.

Erittäin hienosti sanottu! Aivan kaamea kirja. Jossain kirjablogissa kehuttiin ja niinhän sitten luin sen sinnillä läpi. Henkinen oksennus ja inho. Ja tosiaan jäi tuollainen inhon muisto. Yök.

Joku jo mainitsikin Stephen Hawkingin Ajan lyhyen historian. Kieltämättä mielenkiintoinen kirja, mutta kyllä se lojui yöpöydällä kuukausikaupalla, ennen kuin sain sen väkisin kahlattua läpi. Tuskin edes niin ajatuksella, kuin olisi pitänyt. 

Toinen hampaiden kiristystä aiheuttanut kirja on Peter Singerin Rethinking Life and Death. Olin pitkällä (ei puhtaasti loma-)matkalla ja oma lukeminen loppui kesken. Paikassa oli hyvin rajoitusti kirjoja niillä kielillä, joita luen, enkä varmasti olisi jaksanut lukea tätä loppuun, mikäli olisi ollut valinnanvaraa. Kirjassa pohditaan ihmisen arvoa etiikan, lääketieteen ja juridiikan kannalta. Kiinnostava aihe, mutta aika raskasta luettavaa hetkinä, jolloin olisin halunnut vain heittää aivot narikkaan ja rentoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.

Erittäin hienosti sanottu! Aivan kaamea kirja. Jossain kirjablogissa kehuttiin ja niinhän sitten luin sen sinnillä läpi. Henkinen oksennus ja inho. Ja tosiaan jäi tuollainen inhon muisto. Yök.

Kertokaa miten ja miksi se on niin huono, kiinnostaa!