Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Sartren L'Être et le Néant. Jumalauta, oikeesti. Nyt kun sen näin anonyymisti voi kiteyttää. Onhan se aivot ja tajunnan muljautteleva, mutta silti. Ihan teoreettiseen filosofiaan piti lukea, kiehtovakin, mutta eipä ihme jos jätkällä oli ahdistusta, vaimokkeesta puhumattakaan.
Hear hear! T. kirjoittaja nro.60
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sadan vuoden yksinäisyys. Niin monta samannimistä hahmoa, että sekaisin menee.
Jep. Sinällään ihan kiehtova kirja mutta jos ei tahdo pysyä kärryillä siitä, kuka kukin on, niin ainakin meikäläisellä se vaikuttaa suoraan lukuintoon.
Emotionaalisesti vaikein on ollut Maria Peuran On rakkautes ääretön. Jo aihe - lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö - on rankka mutta vielä rankemman siitä tekee Peuran tapa kertoa. Ne lapsen näkökulmasta kerrotut raiskauskuvaukset ovat kamalia. Hankala olo tulee myös siitä, että Peura ei ole tehnyt kirjan hyväksikäyttäjä-isoisästä yksiulotteista hirviötä (jota olisi niin mukava vihata) vaan inhimillisen ja rikkinäisen hahmon.
Vierailija kirjoitti:
Siis Econ Foucault'n heiluri
Mulla sama, mutta silti mielestäni erittäin hyvä kirja
Stephen Kingin Kuvun alla.
King on lempikirjailijani , mutta kys. Kirja on pitkävetinen tiiliskivi!
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingin Kuvun alla.
King on lempikirjailijani , mutta kys. Kirja on pitkävetinen tiiliskivi!
Vaikka olen myös King-fani, niin olen huomannut sen, että hänen tuotannostaan löytyy yllättävän pitkäveteisiä kirjoja. Tuota Kuvun alla en ole lukenut mutta Uneton yö on yksi tylsimpiä lukemiani kirjoja. Samaten Christine tappaja-autosta kaksi kolmasosaa on unettavaa jaarittelua ja vasta viimeisessä kolmasosassa päästään kunnolla vauhtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan lyhyt historia.
Liian kova pähkinä pienille humanistin aivoilleni. Silti olen lukenut sen kannesta kanteen kolmesti, sillä haluni sen ymmärtämiseen on suuri.
Paolo Coelhon kirjoissa on niin paljon viisautta per sivu, että lukeminen on tavallansa vaikeaa. Kuin pään läpi humahtaisi suuri aalto, jossa on ihmiskunnan keräämää viisautta miljoonien vuosien ajalta. Muistan että lepäilin aina 10 sivua luettuani. Ainut kirja, joka on antanut vastaavia kokemuksia Coelhon mestariteosten lisäksi on Timo Soinin Maisterisjätkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoritus josta olen ylpeä on Trainspotting englanniksi eli skotlannin murteella. Oli aika vinkeää kielenkäyttöä! Monia tämän ketjun kirjoja olen lukenut, mutta ne eivät ole "vaikeudellaan" jääneet mieleen vaan monet ovat olleet hyvinkin mukaansatempaava..
Koraani
se on kyllä niin sekavaa tekstiä eikä mitään historian juonta muutenkin tuli paha olo, vaikka luin historian avulla ja tein tutkimuksen siitä hstorian laitokselle
en suosittele
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Jännä, jos tuo kirja on jotenkin vaikea. Siinähän esitetään asiat sillä tavalla, että melkeinpä eskari-ikäinenkin ne ymmärtäisi. Koko kirjan filosofinen anti on kyllä ohut loppujenlopuksi. "Kaikki olis hyvin, jos valtiota hallitsisivat viisaat miehet" yms. itsestäänselvyyksiä.
Kukaan ei ole vuosituhansien kuluttua edelleen tunnettu yhtenä koko historian vaikutusvaltaisimmista filosofeista ihan sentään noin helpolla.
Mutta joo, niinhän siinä sanotaan. Tavallaan olet ihan oikeassa.
Häpeäkseni tunnustan, että nimen olen unohtanut, mutta teos käsitteli muistitiedon kautta Tampereen taisteluja 1918 sekä punaisten että valkoisten näkökulmasta. Lyhyitä juttuja, kertojina molemmilla puolilla taistelleita ja siviilejä. Se, mikä kirjasta teki vaikean, oli se vihan määrä, joka teksteistä huokui. Vastapuolta ei pidetty edes ihmisenä. Mieleen jäi myös kertomus lapsista, jotka hyppelivät Hämeensiltaa ruumiita pitkin, jalkojen koskematta maahan.
Heike B. Görtemaker: Eva Braun - Elämä Hitlerin kanssa. En nyt sanoisi tätä muuten vaikeimmaksi, mutta ehdottomasti tylsin IKINÄ lukemani kirja. Oli pakko väkisin kahlata läpi, kun ajattelin josko parantuisi loppua kohti. Ei parantunut. Aiheesta kun voi kirjoittaa niin mukaansatempaavasti, niin miten on mahdollista, että tällaista kuraa pääsee seulasta läpi? Toimii ainakin unilääkkeenä jos ei muuten.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäkseni tunnustan, että nimen olen unohtanut, mutta teos käsitteli muistitiedon kautta Tampereen taisteluja 1918 sekä punaisten että valkoisten näkökulmasta. Lyhyitä juttuja, kertojina molemmilla puolilla taistelleita ja siviilejä. Se, mikä kirjasta teki vaikean, oli se vihan määrä, joka teksteistä huokui. Vastapuolta ei pidetty edes ihmisenä. Mieleen jäi myös kertomus lapsista, jotka hyppelivät Hämeensiltaa ruumiita pitkin, jalkojen koskematta maahan.
Nimi muistui mieleen vähän viiveellä. Tampere tulessa 1918.
Heh automaattinen viestin poisto jos kirjoittaa R.a.a.m.a.t.t.u... silmitöntä väkivaltaa insestiä jne sisältävä kirja. Samoin muut uskonnolliset kirjat, etenkin tuo itäinen uskonto missä on kielletty uskosta lähteminen lynkkauksen uhalla, ja jossa kaikki koirat pitää tuhota, samoin homoseksuaalit.
Koraani
se oli hirveä, tuli sairas olo, pimeys
Johan Huizinga: Keskiajan syksy (1919). Kirja ei ole ns.perinteinen romaani, vaan kertoo erilaisista keskiajan aihealueista. Kerrontatapaan tottumattomana se tuntui aikanaan vaikealta.
Löytyy näköjään äänikirjana Yle Areenasta!
https://areena.yle.fi/1-3461175