Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Olisikohan se sitten Heideggerin Sein und Zeit. Luin sen saksaksi, koska kirja kääntyy harvinaisen huonosti muille kielille. Suomeksi kirjan nimi on Oleminen ja aika, mutta en suosittele sitä suomeksi kenellekään. Enkä kyllä välttämättä saksaksikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehtola & Eskelinen: Sianhoito-opas/jälkisanat.
Markku Salo: Remu. Sellaista tajunnanvirtaa, että lukukokemus ei ollut miellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Adolf Hitler, Mein Kamf
Et siis osannut lukea edes kirjan nimeä.
Rikos ja rangaistus ja taru sormusten herrasta ruotsinkielinen käännös ehkä 70-luvulta (ihan eri kirja kun tsh oikeasti on, umpisurkea käännös).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tietokirjoja ei lasketa, Marcel Proustin romaani Kadonnutta aikaa etsimässä, kirjoitettu yli sata vuotta sitten, yli 4000 sivua. Olen lukenut sen ennenkin ja olen lukemassa sitä uudelleen, yli puolet nyt luettuna tällä kierroksella. Suomennos on melko lattea, mutta en lue sitä suomeksi.
Samaa mieltä. Olen lukenut kirjaa vuodesta 2004 pääsemättä vieläkään loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pia Letto-Vanamon Johdatus oikeuteen ja oikeudelliseen ajatteluun oli kyllä sellainen sillisalaatti ja turhaa jaarittelua täynnä ja kun se piti vielä ulkoa opetella "hauki on kala" - tyyliin, niin vieläkin puistattaa monen vuoden jälkeen ja oksu nousee kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Itse koin sen melko helpoksi :p
Sama. Mitä vaikeaa oli Platonin Valtiossa? Siinähän on kuvaus ihanneyhteiskunnasta. Platonin mukaan siihen kuuluivat työläiset, alemmat vartijat ja johtavat vartijat. Työläisillä oli omistusoikeus, muttei poliittista valtaa. Kirjassa kerrotaan dialogeja jälkikäteen, kun asiat ovat jo tapahtuneet. Se on filosofista pohdiskelua valtiosta, jossa ei vallitse demokratia mutta kaikilla on hyvä olla. Minusta kirja ei ole vaikea, mutta onhan se valtavan pitkä. Itse olen lukenut sen vasta 2000-luvulla, joten suomennos saattaa olla tuoreempi ja kirja sikäli helpompilukuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Das kapital. Oli niin hirveää ristiriitaista pashaa, että oksat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havukka-ahon ajattelija, luin sen 2 kertaa, enkä tiedä tasan yhtään mitä siinä tapahtuu ( jos ees tapahtu mitään).
Kuolettava kirja, unohti sitä mukaa kaiken ku käänsi sivua.
Äikän ope pakotti lukeen ton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Infinite Jest. Itseasiassa petyin todella pahoin, kun David Foster Wallacea pidetään jonkin sortin puolijumalana. Melko itsestäänselvyyksiä modernista kulttuurista mahdollisimman sekavasti ilmaistuna. Ehkä addiktin silmin kirja avautuu toisella tavalla.
Kolme kandidaattia mutta eri syistä.
1. Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Niin masentava etten ole useista lukuyrityksistä huolimatta kyennyt lukemaan kannesta kanteen.
2. Hitler: Taisteluni
Niin huonosti kirjoitettu että puuduttaa jo ensimmäiseltä sivulta saakka. Tuntuu kuin lusikoisi kylmää puuroa suuhun.
3. Nietzsche: Näin puhui Zarathustra.
Tarkoituksella niin vaikeaselkoinen ja lukijaa harhauttavasti kirjoitettu että on vaikea lukea tätäkään kuin lyhyinä pätkinä. Nuorallakävelijäkohtauksen merkityksen ymmärrän mutta veikkaisin että se on useimmille ajatuksella tätä lukeville se kohta missä laskee kirjan kädestään.
En rehellisesti voi sanoa mikä noista on se kaikkein vaikein.
Vierailija kirjoitti:
Heart of darkness (englanniksi)
Elokuvaversio on loistava (Apocalypse now) mutta en ole valitettavasti itse kirjaa lukenut.
Miesten kirjoittamat kirjat ovat yleensä sontaa ja solkkausta alusta loppuun. Anna karenina taitaa olla ainoa minkä olen jaksanut juuri ja juuri hädin tuskin kärsien lukea loppuun miehiltä. Harmittaa vieläkin miten tuhlasinkaan aikaani moiseen.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kirjoittamat kirjat ovat yleensä sontaa ja solkkausta alusta loppuun. Anna karenina taitaa olla ainoa minkä olen jaksanut juuri ja juuri hädin tuskin kärsien lukea loppuun miehiltä. Harmittaa vieläkin miten tuhlasinkaan aikaani moiseen.
Punatukkaisten naisten kirjoittamat kirjat ne vasta hankalia luettavia ovatkin.
Raskaita luettavia olivat Joycen Odysseus ja Alastalon salissa. Kumpikin kuitenkin oudolla tavalla kiehtoi, ja varsinkin jälkimmäisestä voin oikeasti sanoa pitäväni. Lukeminen vaati kuitenkin melkoista keskittymistä.
Vaikka nuorempana luin kunnianhimoisesti, olen vanhemmiten tyytynyt tyhmyyteeni. Pidän suorasanaisesta vähemmän kokeellisesta kertomakirjallisuudesta. Yritin kahlata esimerkikisi "The Infinite Jestiä" englanniksi, ja keskenhän se jäi.