Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Mäkin sanon nyt sitten Raamattu, vaikka oon lukenut tota kaunokirjallisuutta laidasta laitaan ja opiskellutkin. Mutta Raamattu on edelleen vaikein ja rakkain. Siinä on monenlaista vaikeutta. Loukkaavia kohtia, kohtuuttomalta tuntuvia vaatimuksia, vaikeita vertauksia, yliluonnollisia ihmeitä, ärsyttäviä ihmisiä, näkyjä ja profetioita, jotka ei ole tästä maailmasta, hirveää pahuutta, joka on niin tästä maailmasta, päätä pyörryttäviä ajatuksia. Toisaalta se on ihan helppoa tekstiä, mutta niin mielettömän vaikea hyväksyä.
Niin niistä muista kirjoista . Oon jättänyt kesken kaikki syystä tai toisesta vaikeat. Siksikään ei nyt tullut mieleen mitään tiettyä. Miksi kysyttiin just vaikeita? Pitkäveteisiä ja luokattoman huonoja ois löytynyt hyllykaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
William Gibsonin Neurovelho.
Komppaan. Luin englanniksi. Oli hankalaa kieltä.
John Ajvide Lindqvistin Kultatukka,tähtönen. Väkivaltainen ja kummallinen, jäi hämmentynyt olo jäljelle luettuani kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Ei tule nyt mieleen yhtäkään. Pidän itseäni normaaliälyisenä ja jos joku kirja ei avaudu millään, luokittelen sen huonosti kirjoitetuksi ja jätän kesken. Mielestäni on kirjailijan vastuulla saada mut ymmärtämään tekstiään. Ammattikirjallisuus sitten erikseen.
Voi argh näitä viisastelijoita taas. Eiköhän jokainen ymmärrä lukemansa, vaikealla tässä varmaan tarkoitetaan juuri, että on todella raskas lukea erinäisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naipaulin Saapumisen arvoitus. Pitkäveteinen, kuin mikä. Ei siis oikeastaan vaikea, vaan tylsä. Mutta kai se on sitten vaikea, kun on Nobel-kirjailija kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.
En ole kirjaa lukenut, mutta analyysisi oli kyllä viihdyttävä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus James Joycen Odysseuksen. En tykännyt enkä oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin hienoa, mutta sisulla luin loppuun.
Tämä meinasi jäädä minultakin kesken.
Salman Rusdien Saatanalliset säkeet, vaikealukuinen ja niin järkyttävää moskaa että oli todella tuskaa lukea loppuun. Oli koulutehtävä niin pakko oli lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato. Vaikka kyseessä oli 400 sivun lyhennelmä alunperin noin 1500-sivuisesta saksalaisesta tiiliskivestä, niin monta kertaa jouduin aloittamaan alusta, ennenkuin sai viimein luettua loppuun. Sisältää vaan niin paljon kaikenlaisia leikittelyä runokielellä, pitkälle vietyjä metaforia ja kulttuurista nippelitietoa, että oli ainakin itselleni aika raskaslukuinen kirja, ja jopa osittain vaikeaselkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.
Sun kirjaharrastushan kärsi kovan kolauksen, kun varkaat veivät kaikki kirjasi ja osa oli vielä värittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sartren L'Être et le Néant. Jumalauta, oikeesti. Nyt kun sen näin anonyymisti voi kiteyttää. Onhan se aivot ja tajunnan muljautteleva, mutta silti. Ihan teoreettiseen filosofiaan piti lukea, kiehtovakin, mutta eipä ihme jos jätkällä oli ahdistusta, vaimokkeesta puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Naipaulin Saapumisen arvoitus. Pitkäveteinen, kuin mikä. Ei siis oikeastaan vaikea, vaan tylsä. Mutta kai se on sitten vaikea, kun on Nobel-kirjailija kuitenkin.
Ai kauheeta, alkoi vähän epäilyttää, että oliko se tuo. Ja eipä ollut, tarkoitin Naipaulin Elämän kuvaa. (Saapumisen arvoitus on vielä hyllyssä lukematta. Ehkä tartun siihen jonain päivänä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alastalon salissa. Jos siitä ei olisi kysytty tentissä olis ihan varmasti jäänyt kesken.
Tolkienin Silmarillon, yllättävän vaikea seurata, hyppi liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu. Melko yliarvostettua paskaa. Johan siinä alussa tulee kaksi eri luomiskertomusta.
Lisäksi muutama kohta (etenkin Ilmestyskirja) on selkeästi kirjoitettu taikasienien syönnin aikana...
Danten Jumalainen näytelmä on ollut vaiheessa jo muutaman vuoden. Mutta kyllä mä vielä jonain päivänä jatkan loppuun. Ei se huono siis ole, mutta ei helppolukuinenkaan.
Hegel: Logiikan tiede
William Gaddis: JR
Vierailija kirjoitti:
Platon - Valtio
Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.
Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.
Jännä, jos tuo kirja on jotenkin vaikea. Siinähän esitetään asiat sillä tavalla, että melkeinpä eskari-ikäinenkin ne ymmärtäisi. Koko kirjan filosofinen anti on kyllä ohut loppujenlopuksi. "Kaikki olis hyvin, jos valtiota hallitsisivat viisaat miehet" yms. itsestäänselvyyksiä.
Mäkin sanon nyt sitten Raamattu, vaikka oon lukenut tota kaunokirjallisuutta laidasta laitaan ja opiskellutkin. Mutta Raamattu on edelleen vaikein ja rakkain. Siinä on monenlaista vaikeutta. Loukkaavia kohtia, kohtuuttomalta tuntuvia vaatimuksia, vaikeita vertauksia, yliluonnollisia ihmeitä, ärsyttäviä ihmisiä, näkyjä ja profetioita, jotka ei ole tästä maailmasta, hirveää pahuutta, joka on niin tästä maailmasta, päätä pyörryttäviä ajatuksia. Toisaalta se on ihan helppoa tekstiä, mutta niin mielettömän vaikea hyväksyä.