Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Loppuun asti?
15-vuotiaana minulla oli Herman Hesse-kausi ja muistelen Lasihelmipelin olleen vaikeimmiten ymmärrettävä minun elämänkokemuksellani. Pitäisi lukea se uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluajalta tulee mieleen Camus´n Rutto ja Kafkan Oikeusjuttu. En ollut vielä kypsä lukemaan niitä. Jotkut Ahon Rautatiet ja Canthin Papinperheet painivat ihan eri sarjassa.
Venäläisiä klassikoita en ole jaksanut lukea, sillä henkilöitä on valtavat määrät ja kaikki asiat kuvataan niin kauhean perusteellisesti. Osa saksalaisista klassikoista on samanlaisia. Sinänsä minulla ei ole mitään tiiliskiviromaaneja vastaan, jos vain kerronta etene sutjakkaasti ja imaisee lukijansa mukaan tapahtumiin.
Ai niin, kaikkein vaikein kirja on varmaan ollut keskikoulun viimeisellä luokalla luettu Fysiikan oppikirja!
Jännä, minusta Rutto on yksi viihdyttävimpiä kirjoja, mitä yhtäkkiä tulee mieleen. Venäläisistä klassikoista myös olen tykännyt kovasti. Ja fysiikasta, siitä tuli myös ammatti. Mutta nämä ovat yksilöllisiä, ihmiset ovat erilaisia. Joku ihan simppeli kirja on joskus tökkinyt itsellä niin paljon, että on ollut pelkkä työvoitto lukea loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.
Pitkä viikonloppu saa ihan uuden merkityksen. Saa olla aika turbolukija, että ehtii koko tuotannon kahlata läpi yhdessä viikonlopussa.
Vanha Väyrysvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Hmm, en osaa sanoa, olen jättänyt kaikki vaikeat varmaan kesken :). En varmaan ole kovin sinnikäs, mutta jos romaani on minusta tylsä/vaikea/sekava tai muuten vaan huono niin se jää lukematta.
Esimerkiksi täällä mainittu Sota ja Rauha oli minulle positiivinen yllätys, oikein mukaansa tempaava kirja. Sillä on jostain syystä raskas maine vaikka ei ole mitenkään raskalukuinen, ainoastaan pitkä. Suomalainen versio siitä on Täällä Pohjantähden alla (+tuntematon).
Sota ja Rauha oli minustakin yllättävän kepeä. Toki taustalla on vakava teema, mutta siinä on myös seurapiiriromantiikkaa sen verran runsaasti, että se kuljettaa tarinaa niinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Foucaultin heiluri
Kafkan metamorfoosi
Lukioajoilta historian, filosofian ja uskonnon kirjat, sen jälkeen ei ole tullut vastaan mitään pakkopullakirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikein? Pitääkö se myös ymmärtää lopuksi, jos ei niin kvanttielektrodynamiikka. Kyllä siitäkin jotain ymmärsi muttei se ihan täysin jakeluun mennyt kertaistumalla varsinkin kun ei silloin ollut fyysikon matemaattista pohjaa.
Sekaviin tajunnanvirtajaaritteluihin oma kärsivällisyys ei riitä alkuunkaan. Päätalo taas ei ole tajunnanvirtaa mutta jaarittelua sitäkin enemmän ja jää lukematta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku Ilkka Niiniluodon kirjoittama tenttikirja vuonna keppi ja kivi.
Nyt on varmaan kyse kaunokirjallisuudesta.
Hmm... En varmaan mitään kovin vaikeaa ole jaksanut alkua pidemmälle. Pitkät klassikot eivät ole mielestäni varsinaisesti vaikeita, kun vaan alun miljöön ja hahmojen rakentamisesta pääsee yli.
Sanon Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. En ymmärtänyt siinä olleita runoja ja mitä niillä haluttiin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johanna Sinisalo - Ennen Päivänlaskua Ei Voi. Piti lukiossa lukea. Ehdottoman helppolukuinen kyllä, mutta niin totaalisen paska, että jokainen lukuhetki oli silkkaa tuskaa. Lukemisen jälkeen naamaa särki, kun oli koko ajan lukiessa inhon irvistys kasvoilla. Ajoittain oli pakko lopettaa lukeminen ja haudata kasvot käsiin, koska en meinannut kestää sitä kirjan huonoutta. Menee vielä nykyäänkin inhon väristykset, kun näen tuota kirjaa jossakin myynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Joku Ilkka Niiniluodon kirjoittama tenttikirja vuonna keppi ja kivi.
Varmaan joku Johdatus tieteenfilosofiaan. Ei ollut hyvä kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gertrude Steinin Ida. Hankala lukea, kun kaikki on niin tulkinnallista. Sain kuitenkin jopa esseen siitä kirjoitettua. Toinen "vaikea" luettava oli Hamlet. Se oli aivan surkea.
Vierailija kirjoitti:
Dostojevskin tuotannon luin yhtenä viikonloppuna. Ei se kyllä vaikeaa ollut. Ihan yliarvostettu kirjailija.
Onko kannattajakortit kasassa?
Ei tule nyt mieleen yhtäkään. Pidän itseäni normaaliälyisenä ja jos joku kirja ei avaudu millään, luokittelen sen huonosti kirjoitetuksi ja jätän kesken. Mielestäni on kirjailijan vastuulla saada mut ymmärtämään tekstiään. Ammattikirjallisuus sitten erikseen.
Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Nancy. En ymmärrä miten sitä nakkua ei saatu kuriin. Järkyttävä ihminen!
Nancy oli sairasti skitsofreniaa. Sulta jäi varmaan muutama sivu lukematta.
Ei ainoastaan geeneistä. Peter J. Richerson, Robert Boyd
Nukahdin muutaman kerran. Asia on kiinnostava ja tärkeä mutta mielestäni huonosti esitetty.
Pitkä viikonloppu saa ihan uuden merkityksen. Saa olla aika turbolukija, että ehtii koko tuotannon kahlata läpi yhdessä viikonlopussa.