Lue keskustelun säännöt.
Jos haluat helpon elämän, älä hanki lapsia
29.11.2017 |
Tämä on elämän tärkein oppi. Puhuttaisiinpa siitä enemmän.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.
Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.
Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...
Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.
Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!
Juuri näin. Itselläni elämä ja tulevaisuus näytti neutraalilta nuorena ja niin sitä tuli lähdettyä virran mukana perheenperustamishommiin. Esikoisesta tulikin erityislapsi ja vakavuus selvisi vasta kun kuopus oli syntynyt. Avioliitto hajosi arjen raskauteen ja erilaisiin odotuksiin perhe-elämästä. Sen jälkeen on riittänyt kaikenlaista paskaa, konkurssia, korkealta putoamista, terveys reistailee. Työtä ei jaksaisi, mutta pakko käydä, jotta rahaa tulisi edes jostain. Nyt viimeisenä kodin myynti, jossa ei ole enää varaa asua ja myyntikin menee päin v***ua.
Silläaikaa kaverit porskuttaa eteenpäin velattomissa kodeissaan terveiden lasten kanssa, isovanhemmat auttaa ja kaikki pitävät huolta toisistaan. Oma äitini on kiinnostunut vain siskoni perheestä. Tiedän, että kaikilla on omat murheensa, mutta yhdellä täydellisellä kaverilla oli tragedia kun luxusmökkiviikonloppu peruuntui hänen kuuden viikon lomansa aikana, johon on jo mahtunut useita reissuja perheen kanssa.
Yritän olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa se on. Ja voi veljet jos olisi ollut aikoinaan se kristallipallo, tekisinkö lapsia? No en todellakaan tekisi.
Lapsetko osti sulle sen talon jostain hornan tuutista, mitä et nyt saa myytyä? Lapsettomat eivät koskaan tee huonoja talokauppoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.
Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.
Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...
Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.
Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!
Juuri näin. Itselläni elämä ja tulevaisuus näytti neutraalilta nuorena ja niin sitä tuli lähdettyä virran mukana perheenperustamishommiin. Esikoisesta tulikin erityislapsi ja vakavuus selvisi vasta kun kuopus oli syntynyt. Avioliitto hajosi arjen raskauteen ja erilaisiin odotuksiin perhe-elämästä. Sen jälkeen on riittänyt kaikenlaista paskaa, konkurssia, korkealta putoamista, terveys reistailee. Työtä ei jaksaisi, mutta pakko käydä, jotta rahaa tulisi edes jostain. Nyt viimeisenä kodin myynti, jossa ei ole enää varaa asua ja myyntikin menee päin v***ua.
Silläaikaa kaverit porskuttaa eteenpäin velattomissa kodeissaan terveiden lasten kanssa, isovanhemmat auttaa ja kaikki pitävät huolta toisistaan. Oma äitini on kiinnostunut vain siskoni perheestä. Tiedän, että kaikilla on omat murheensa, mutta yhdellä täydellisellä kaverilla oli tragedia kun luxusmökkiviikonloppu peruuntui hänen kuuden viikon lomansa aikana, johon on jo mahtunut useita reissuja perheen kanssa.
Yritän olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa se on. Ja voi veljet jos olisi ollut aikoinaan se kristallipallo, tekisinkö lapsia? No en todellakaan tekisi.
Lapsetko osti sulle sen talon jostain hornan tuutista, mitä et nyt saa myytyä? Lapsettomat eivät koskaan tee huonoja talokauppoja?
Ei, mutta kaiken loputtoman stressin ja vastoinkäymisten ohellakin pitää olla jaksava äiti niille lapsille. Kun itse tekisi mieli vain nostaa kytkintä ja erakoitua johonkin korpimökkiin epämääräiseksi ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.
Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.
Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...
Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.
Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!
Juuri näin. Itselläni elämä ja tulevaisuus näytti neutraalilta nuorena ja niin sitä tuli lähdettyä virran mukana perheenperustamishommiin. Esikoisesta tulikin erityislapsi ja vakavuus selvisi vasta kun kuopus oli syntynyt. Avioliitto hajosi arjen raskauteen ja erilaisiin odotuksiin perhe-elämästä. Sen jälkeen on riittänyt kaikenlaista paskaa, konkurssia, korkealta putoamista, terveys reistailee. Työtä ei jaksaisi, mutta pakko käydä, jotta rahaa tulisi edes jostain. Nyt viimeisenä kodin myynti, jossa ei ole enää varaa asua ja myyntikin menee päin v***ua.
Silläaikaa kaverit porskuttaa eteenpäin velattomissa kodeissaan terveiden lasten kanssa, isovanhemmat auttaa ja kaikki pitävät huolta toisistaan. Oma äitini on kiinnostunut vain siskoni perheestä. Tiedän, että kaikilla on omat murheensa, mutta yhdellä täydellisellä kaverilla oli tragedia kun luxusmökkiviikonloppu peruuntui hänen kuuden viikon lomansa aikana, johon on jo mahtunut useita reissuja perheen kanssa.
Yritän olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa se on. Ja voi veljet jos olisi ollut aikoinaan se kristallipallo, tekisinkö lapsia? No en todellakaan tekisi.
Lapsetko osti sulle sen talon jostain hornan tuutista, mitä et nyt saa myytyä? Lapsettomat eivät koskaan tee huonoja talokauppoja?
Ei, mutta kaiken loputtoman stressin ja vastoinkäymisten ohellakin pitää olla jaksava äiti niille lapsille. Kun itse tekisi mieli vain nostaa kytkintä ja erakoitua johonkin korpimökkiin epämääräiseksi ajaksi.
Ala hyvä ihminen järjestää jotain tukiperhettä sitten itsellesi ja lapsillesi äläkä vain marttyyrina ruikuta kuinka kaikki kiskottiin sinun selkänahastasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä ääliö! Ensinnäkin lapset kasvaa. Luulitko että ne on pieniä ikuisesti?
Toisekseen lapset tuottavat iloa.
Elämäni oli paljon kamalampaa ennen lasta.
Voi miten ääliömäinen kommentti! Mikä sopii sinulle, ei sovi kaikille.
Mitäpä tuohon voisi enää lisätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.
Kuinka lapsien hankkiminen ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle on muiden auttamista? Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, kun "minä nyt vaan haluan lapsen"? Veikkaan, että lapsettomalla ihmisellä on enemmän aikaa tehdä vaikkapa vapaaehtoistyötä, jos oikeasti haluaa tehdä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.
Voi tehdä muiden hyväksi kuin lapsien. Ei ole ollut helppo elämä vaikkei ole lapsia.
Silkkaa viisautta nämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo elämä on tylsä elämä!
Mulla on ollut mielenkiintoinen elämä, johon kuuluu myös lapsia! Sopivan haastava duuni ja harrastuksetkaan eivät ole mitään helppoja... Toson huolellisuudella välttää hengenvaaran!
Ja seikkailu jatkuu...
Onko tää jonkun vatipään aloittama, joku joka ei tajunnut asiaa kuin vasta pennut tehtyään?
Kyllähän älykkäimmät ymmärtää mitä on luvassa ja tietää jo etukäteen, kiinnostaako tuollainen elämä. Jos ei kiinnosta eikä jaksa, niin jättää lapset tekemättä.
Palikat tekee muksuja hetken mielijohteesta ja sitten kertovat pätevänä lapsettomille millaista se on. Siksi teitä pidetään tyhminä, kun eiköhän tuo jokaisen pitäisi etukäteen jo ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole halunnut helppoa elämää mutta en ole halunnut lapsia. Ei mua haittaa jos haluamani asiat on vaikeita. Sama kuin sanoisi että jos haluat helpon elämän niin älä lue tohtoriksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi kumpa omat vanhempasi olisivat tajunneet tuon myös.
Äitis tajusi, kun sinut teki🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on ihan jees, kunhan eivät ole omia. Palkkaa vasten menee ja iisiä duunia.
-lastenkodin ohjaajana 25v, ei omia lapsia
Totta. Eikä syy ole lapsissa vaan tässä kaikessa muussa paskassa.
Juuri näin. Itselläni elämä ja tulevaisuus näytti neutraalilta nuorena ja niin sitä tuli lähdettyä virran mukana perheenperustamishommiin. Esikoisesta tulikin erityislapsi ja vakavuus selvisi vasta kun kuopus oli syntynyt. Avioliitto hajosi arjen raskauteen ja erilaisiin odotuksiin perhe-elämästä. Sen jälkeen on riittänyt kaikenlaista paskaa, konkurssia, korkealta putoamista, terveys reistailee. Työtä ei jaksaisi, mutta pakko käydä, jotta rahaa tulisi edes jostain. Nyt viimeisenä kodin myynti, jossa ei ole enää varaa asua ja myyntikin menee päin v***ua.
Silläaikaa kaverit porskuttaa eteenpäin velattomissa kodeissaan terveiden lasten kanssa, isovanhemmat auttaa ja kaikki pitävät huolta toisistaan. Oma äitini on kiinnostunut vain siskoni perheestä. Tiedän, että kaikilla on omat murheensa, mutta yhdellä täydellisellä kaverilla oli tragedia kun luxusmökkiviikonloppu peruuntui hänen kuuden viikon lomansa aikana, johon on jo mahtunut useita reissuja perheen kanssa.
Yritän olla katkeroitumatta, mutta vaikeaa se on. Ja voi veljet jos olisi ollut aikoinaan se kristallipallo, tekisinkö lapsia? No en todellakaan tekisi.