Jos haluat helpon elämän, älä hanki lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.

Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.

Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...

Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.

Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!

Taitaa olla aika paljon kiinni ihmisen luonteesta sopiiko lapsiperhe-elämä vai ei. Toiset ei voi edes kokea elämäänsä täydeksi jos ei saa lapsia, toisille taas sellainen pitkäaikainen hoiva- ja arkirutiinien hoito- ja kasvatusvastuu olisi kamala riippakivi. Nykyään on onni, että jokaisella on mahdollisuus itse valita ryhtyykö siihen vai ei.

Itse olen valinnut lapsettomuuden, koska olen hyvin erakkoluonne enkä halua edes puolisoa, saati vielä enemmän minulta vaativia lapsia. Toisaalta taas äitini on niin perheihminen, että voin kuvitella että hän olisi ollut aika onneton jos ei olisi lapsia saanut ollenkaan. Hän ei kaipaa omaa aikaa oikein yhtään ja kun olimme pieniä, äidin suurin onni oli kun perhe oli yhdessä koolla, kaikki yhdessä. Äidin käytännön elämää helpotti myös se että koska isä oli hyvätuloinen, hänen ei tarvinnut käydä ansiotöissä lasten ollessa pieniä (alle kouluiän).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.

Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.

Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...

Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.

Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!

Minä meinasin neljänkympin hormonihurahduksessa hankkia lapsen yksin, kun kerran miestä ei ollut löytynyt. Mutta onneksi tulin ajatelleeksi juuri noita asioita ja peruin päätökseni: entä mitä jos syntyy vammainen tai muu erityislapsi joka on tosi vaativa hoitaa ja kasvattaa? Entä jos tulee muita elämänvaikeuksia, miten jaksan sen lapsenkin kun ei ole isää siinä eikä  muitakaan tukiverkkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.

Ei pidä, mutta kun täällä niin kovasti valitellaan lasten kuormittavuudesta, vaikka se on todellakin täysin vapaaehtoista ja täysin oma arvovalinta,  tekeekö niitä. Sitä vasten erikoista ettei aikuinen ihminen tajua, lasta tehdessään, sen aiheuttavan kaikennäköistä hommaa, mitä lapsettomalta jää automaattisesti pois. Ilmeisesti ihmiset ovat vain niin tyhmiä. 

Kyllä se on yhteiskunnanrakenne joka kuormittaa lapsiperheitä. Äidillä on täysi työ hoitaa koti, lasten virikkeet, koulu, liikunta, harrastukset, kuljetukset, neuvolat, lääkärit ym. Ja sen lisäksi pitäisi tehdä työtä kodin ulkopuolella jotta olisi oikeutettu saamaan rahaa.

Lapsiperheet ajetaan syvään epätoivoon ja ahdinkoon. Lisäksi vielä syyllistetään joka asiasta, vanhemmat eivät opeta lapsia uimaan, eivät lue tarpeeksi, eivät laita lapsia liikkumaan hikiliikuntaa tarpeeksi, eivät katso silmiin tarpeeksi, eivät lue tarpeeksi, katsovat kännykkää liikaa, eivät tee läksyjä yhdessä, unohtavat koulun vanhempainyhdistyksen kouluaskartelut, myöhästyvät paikoista.....

Se että lasten teko on vapaaehtoista ei tee siitä sen hyväksyttävämpää että lapsiperheiden arki ajaa heitä jopa epätoivoisiin tekoihin.

Miksi tästä kaikesta ei kerrota rehellisesti myöhäisteineille oppilaitoksissa? Vältyttäisiin monelta tragedialta, joka lapsen saaminen aina on.

Ei, sota tms on tragedia. Syntymä ei ole. Vai oliko omasi?

Olisihan se helpompaa, jos ei olisi syntynytkään. Oli elämä mennyt miten tahansa. Mutta ilman lapsia ei sellaista miettisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.

Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.

Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...

Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.

Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!

No siinä tuli todellista puhetta. Moni on hankkinut toivotun lapsen, jota ei ikimaailmassa hankkisi uudestaan.

Voi mikä ääliö! Ensinnäkin lapset kasvaa. Luulitko että ne on pieniä ikuisesti?

Toisekseen lapset tuottavat iloa.

Elämäni oli paljon kamalampaa ennen lasta.

Tavallaan totta, mutta itse ennen lapsia olin koko ajan jotenkin levoton. Etsin jotain.. Tarkoitusta ehkä? Ja vaeltelin paikoista ja ihmisistä toisiin, kun koko ajan tuntui että jotain puuttui. Kun esikoinen syntyi ymmärsin mitä olin koko elämäni ollut vailla. Mutta toki elämä oli helpompaa kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään, onnellisempi olen nyt lapsellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut lapsistani ja voin kertoa ettei ole yhtään helpompaa. Se on vaan lapsellisten harhakuvaa, että muilla olisi helpompaa.

Tähän voi sanoa että nimenomaan, elämä voi olla muistakin syistä vaikeaa vaikka lapsia ei olisikaan.

Sairautta, työttömyyttä, rahattomuutta, jatkuvia vastoinkäymisiä ja menetyksiä jne...

Kun on lapsia, on vierellä enemmän ihmisiä, joista pitää murehtia.

Entäs sitten kun nämä kaikki kasautuu samalle henkilölle.. On kaksi lasta joista toinen erityislapsi, olen työtön yh, menettänyt työpaikan terveyden vuoksi jonka menetin kyseisessä työpaikassa, mitään korvauksia en saanut. Itse en saa rakkautta keltään. Saako olla vihainen ja surullinen ja katkera? Mutta eihän täydelliset hulppeissa omakotitaloissa asuvat keskiluokkaiset ydinperheelliset voi kuvitellakaan millaista helvettiä joudun yksin elämään ja kestämään. Joskus tulee päivä kun en tätä enää yksin kestäkään.. Ja niille jotka sanoo että ei pidä hankkia lapsia jos niitä ei jaksa hoitaa. Sitä ei voi tietää ennen kuin niitä on, ei voi tietää millaisia riippakiviä niistä tulee ja miten kuluttaa voimavaroja, jos sitä elämää ei joudu itse elämään. Molemmat lapseni ovat olleet toivottuja. Mutta nyt jos saisin valita toisin, en ikinä hankkisi lapsia. En koskaan! Se ei ole sen arvoista!

Minä meinasin neljänkympin hormonihurahduksessa hankkia lapsen yksin, kun kerran miestä ei ollut löytynyt. Mutta onneksi tulin ajatelleeksi juuri noita asioita ja peruin päätökseni: entä mitä jos syntyy vammainen tai muu erityislapsi joka on tosi vaativa hoitaa ja kasvattaa? Entä jos tulee muita elämänvaikeuksia, miten jaksan sen lapsenkin kun ei ole isää siinä eikä  muitakaan tukiverkkoja.

Todella fiksusti tehty. Nyt voit nauttia jokaisesta päivästäsi, kun muut kärsivät jokaisesta päivästään lasten kanssa. Todella raskas kohtalo lapsiperheille. Pois ei pääse, lapsia ei saa tekemättömiksi.

Periaatteessa on todella noloa ja sosiaalisesti alhaista olla vanhapiika. Mutta olisin mieluusti vanhapiika, jos saisi vaihdettua itsensä perheettömäksi. Vanhatpiiat ovat paljon onnellisempia kuin perheelliset. Aivan sama, vaikka joku sanoisi vanhaksipiiaksi. Ja voisihan sitä itselleen kuitenkin miehen hankkia ja olla vain lapseton. Ah, auvoa. Se olisi unelmaelämää.

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta itse ennen lapsia olin koko ajan jotenkin levoton. Etsin jotain.. Tarkoitusta ehkä? Ja vaeltelin paikoista ja ihmisistä toisiin, kun koko ajan tuntui että jotain puuttui. Kun esikoinen syntyi ymmärsin mitä olin koko elämäni ollut vailla. Mutta toki elämä oli helpompaa kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään, onnellisempi olen nyt lapsellisena.

Lapsettomana teki ehkä liikaa, kun saattoi tehdä työtä myös yöllä ja ottaa almanakan täysin täyteen kaikkea. Ei koskaan levännyt eikä koskaan ollut rauhassa ja miettinyt asioita. Mutta jos olisi miettinyt ja ollut rauhassa, olisi varmaan tullut siihen tulokseen, ettei halua lapsia. Niin uskon. Kuka järjissään oleva voi haluta hankkia lapsia? Siihen on aina joku kiire ja hoppu syynä, että alkaa lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.

Ei pidä, mutta kun täällä niin kovasti valitellaan lasten kuormittavuudesta, vaikka se on todellakin täysin vapaaehtoista ja täysin oma arvovalinta,  tekeekö niitä. Sitä vasten erikoista ettei aikuinen ihminen tajua, lasta tehdessään, sen aiheuttavan kaikennäköistä hommaa, mitä lapsettomalta jää automaattisesti pois. Ilmeisesti ihmiset ovat vain niin tyhmiä. 

Kyllä se on yhteiskunnanrakenne joka kuormittaa lapsiperheitä. Äidillä on täysi työ hoitaa koti, lasten virikkeet, koulu, liikunta, harrastukset, kuljetukset, neuvolat, lääkärit ym. Ja sen lisäksi pitäisi tehdä työtä kodin ulkopuolella jotta olisi oikeutettu saamaan rahaa.

Lapsiperheet ajetaan syvään epätoivoon ja ahdinkoon. Lisäksi vielä syyllistetään joka asiasta, vanhemmat eivät opeta lapsia uimaan, eivät lue tarpeeksi, eivät laita lapsia liikkumaan hikiliikuntaa tarpeeksi, eivät katso silmiin tarpeeksi, eivät lue tarpeeksi, katsovat kännykkää liikaa, eivät tee läksyjä yhdessä, unohtavat koulun vanhempainyhdistyksen kouluaskartelut, myöhästyvät paikoista.....

Se että lasten teko on vapaaehtoista ei tee siitä sen hyväksyttävämpää että lapsiperheiden arki ajaa heitä jopa epätoivoisiin tekoihin.

Miksi tästä kaikesta ei kerrota rehellisesti myöhäisteineille oppilaitoksissa? Vältyttäisiin monelta tragedialta, joka lapsen saaminen aina on.

Oot täysin pihalla.

Mikä helvetin tragedia? Itsehän niitä tragedioita rakennat mielessäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.

Ei pidä, mutta kun täällä niin kovasti valitellaan lasten kuormittavuudesta, vaikka se on todellakin täysin vapaaehtoista ja täysin oma arvovalinta,  tekeekö niitä. Sitä vasten erikoista ettei aikuinen ihminen tajua, lasta tehdessään, sen aiheuttavan kaikennäköistä hommaa, mitä lapsettomalta jää automaattisesti pois. Ilmeisesti ihmiset ovat vain niin tyhmiä. 

Kyllä se on yhteiskunnanrakenne joka kuormittaa lapsiperheitä. Äidillä on täysi työ hoitaa koti, lasten virikkeet, koulu, liikunta, harrastukset, kuljetukset, neuvolat, lääkärit ym. Ja sen lisäksi pitäisi tehdä työtä kodin ulkopuolella jotta olisi oikeutettu saamaan rahaa.

Lapsiperheet ajetaan syvään epätoivoon ja ahdinkoon. Lisäksi vielä syyllistetään joka asiasta, vanhemmat eivät opeta lapsia uimaan, eivät lue tarpeeksi, eivät laita lapsia liikkumaan hikiliikuntaa tarpeeksi, eivät katso silmiin tarpeeksi, eivät lue tarpeeksi, katsovat kännykkää liikaa, eivät tee läksyjä yhdessä, unohtavat koulun vanhempainyhdistyksen kouluaskartelut, myöhästyvät paikoista.....

Se että lasten teko on vapaaehtoista ei tee siitä sen hyväksyttävämpää että lapsiperheiden arki ajaa heitä jopa epätoivoisiin tekoihin.

Miksi tästä kaikesta ei kerrota rehellisesti myöhäisteineille oppilaitoksissa? Vältyttäisiin monelta tragedialta, joka lapsen saaminen aina on.

Oot täysin pihalla.

Mikä helvetin tragedia? Itsehän niitä tragedioita rakennat mielessäsi?

Ihminen menettää koko elämänsä, kun tulee raskaaksi. Eikä sitä elämää saa koskaan enää takaisin. Elämä on siitä eteenpäin vain lapsen tarpeiden täyttämistä ja tyhjän panttina olemista. Koko elämän loppuun asti. Lääkärikäyntejä, terapioita, kouluasioita ja niin edelleen. Ulkoleikkipaikoilla oloa. Ei lapsiperhearki ole ihmisarvoista elämää. Siksi jokainen lapsen syntyminen on tragedia. Siinä menetetään kaksi aikuista.

Lapsettomat voivat elää onnellista, rikasta, täysipainoista ja mielekästä elämää koko elämänsä jokainen päivä. Perheelliset kärsivät koko loppuikänsä. Ei ole sen arvoista, kuten joku täällä jo sanoikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan totta, mutta itse ennen lapsia olin koko ajan jotenkin levoton. Etsin jotain.. Tarkoitusta ehkä? Ja vaeltelin paikoista ja ihmisistä toisiin, kun koko ajan tuntui että jotain puuttui. Kun esikoinen syntyi ymmärsin mitä olin koko elämäni ollut vailla. Mutta toki elämä oli helpompaa kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään, onnellisempi olen nyt lapsellisena.

Lapsettomana teki ehkä liikaa, kun saattoi tehdä työtä myös yöllä ja ottaa almanakan täysin täyteen kaikkea. Ei koskaan levännyt eikä koskaan ollut rauhassa ja miettinyt asioita. Mutta jos olisi miettinyt ja ollut rauhassa, olisi varmaan tullut siihen tulokseen, ettei halua lapsia. Niin uskon. Kuka järjissään oleva voi haluta hankkia lapsia? Siihen on aina joku kiire ja hoppu syynä, että alkaa lisääntymään.

Ei minun elämäni olut tuollaista, en tehnyt liikaa töitä vaan olin levoton koska en tiennyt mitä haluan, mikään mitä tein ei tehnyt minua onnelliseksi. Yritin etsiä jotain syytä ja tarkoitusta elää, mutta kyllästyin kaikkeen aina hetken kuluttua ja aloitin taas etsinnän. Lapsen kanssa en tuollaista ahdistusta enää koe, hän on minun syyni elää ja tarkoitukseni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

"Silloin se on elämä parasta ollut, kun se on työtä ja vaivaa ollut," sanoi vanha kansa.

Sanoivat myös "kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat". Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Kyse oli vain varoituksesta. Elämä ilman lapsia on oikea vapautta. Lapsiperhe kahlitsee ja rajoittaa.

Onhan niitä, jotka ovat jostain syystä suurinpiirtein koko elämänsä haaveilleet saavansa lapsia. Minä tiesin kyllä jo yläasteella, että lapsia en missään nimessä halua. Ja ihmettelin kun eräs kaverini kovalla innolla halusi niitä "sitten aikuisena". Minä pidin pääni enkä ole hankkinut lapsia. Olen jo pitkälti yli nelikymppinen.

Kaveristani en tiedä hankkiko lapsia, en ole ollut yhteyksissä 20 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Voi mikä ääliö! Ensinnäkin lapset kasvaa. Luulitko että ne on pieniä ikuisesti?

Toisekseen lapset tuottavat iloa.

Elämäni oli paljon kamalampaa ennen lasta.

Voi miten ääliömäinen kommentti! Mikä sopii sinulle, ei sovi kaikille.

Nuorempana teimme toisillemme selväksi että emme halua minkään tulevan välillemme. Yhteistä taivalta on takana jo 27 vuotta. Elämä on tuonut eteen upeita kokemuksia ja elämyksiä, mielenkiintoisia työtehtäviä ja aineellista hyvinvointia. En koe jääneeni kaipaamaan mitään vaikken lähtenyt tuohon lapsentekorumbaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Mutta täällähän ovat ottaneet kantaa nimen omaan sellaiset, jotka ovat kokeneet lapsiperhearjen. Suora lainaus: ei ole sen arvoista. Käytettiin myös sanaa helvetti.