Jos haluat helpon elämän, älä hanki lapsia

Niin naivi vastakkainasettelu kuin vain voi olla. Hävettää olla suomalainen, mitä korkeampi elintaso, sen itsekkäämpi kulttuuri.

Helppoa elämää ei ole olemassa, oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Kyse oli vain varoituksesta. Elämä ilman lapsia on oikea vapautta. Lapsiperhe kahlitsee ja rajoittaa.

Onhan niitä, jotka ovat jostain syystä suurinpiirtein koko elämänsä haaveilleet saavansa lapsia. Minä tiesin kyllä jo yläasteella, että lapsia en missään nimessä halua. Ja ihmettelin kun eräs kaverini kovalla innolla halusi niitä "sitten aikuisena". Minä pidin pääni enkä ole hankkinut lapsia. Olen jo pitkälti yli nelikymppinen.

Kaveristani en tiedä hankkiko lapsia, en ole ollut yhteyksissä 20 vuoteen.

Mikä sitten on se ainoa oikea vapaus? Kyllä mä voin lähteä yksin kauppaan tai viihteelle, voidaan mennä miehen kanssa yhdessä, saan juoda kahvin ja lukea lehden rauhassa, noin esimerkiksi. Muutaman viikon päästä lähdetään risteilylle ja lapset menevät hoitoon. Onko tämä jotain tekovapautta, vai mitä se sun mielestäsi on?

Toki lastensaaminen on sellaiselle, joka menee tukka hulmuten ja koko ajan joka suuntaan, isompi muutos kuin sellaiselle, jolla ei menojalkaa niin vipata, mutta mistä hitosta lapsettomat aina repivät ne kahleet mukaan??

Ei mulla ole mitään kahletta nilkassa, mun elämä vain on hiukan muuttunut, eikä mitenkään huonompaan.

Mä myös ymmärrän, että kaikki ei lapsia halua, enkä mä ala mun "ideologiaa" kellekään tuputtamaan. Ei mun tarvitse pönkittää mun valintaa kehumalla sitä ja lyttäämällä lapsettomien elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Kyse oli vain varoituksesta. Elämä ilman lapsia on oikea vapautta. Lapsiperhe kahlitsee ja rajoittaa.

Onhan niitä, jotka ovat jostain syystä suurinpiirtein koko elämänsä haaveilleet saavansa lapsia. Minä tiesin kyllä jo yläasteella, että lapsia en missään nimessä halua. Ja ihmettelin kun eräs kaverini kovalla innolla halusi niitä "sitten aikuisena". Minä pidin pääni enkä ole hankkinut lapsia. Olen jo pitkälti yli nelikymppinen.

Kaveristani en tiedä hankkiko lapsia, en ole ollut yhteyksissä 20 vuoteen.

Miten pystyit tekemään noin upean päätöksen jo yläasteella? Eivät yläasteelaiset yleensä ajattele mitään lapsiasioita, eivätkä tiedä lapsiperhearjesta mitään.

Samaa mieltä. Se rakkaus on toki järisyttävää, mutta huolta tulee sitäkin enemmän.

Toisella lapsella on aina ollut huono tuuri, elämä potkii päähän. Kodin rakkaus ei teinille aina riitä. Kun lapsi haluaa kuolla, niin tulee mietittyä miksi hänet maailmaan saatoin. Oman itsekkyyteni takia. Sen takia lapseni nyt kärsii. Ei ole helppoa.

Mulla ei ole lapsia (oma tahto) enkä silti laskisi elämääni helpoksi. Keskivaikea masennus diagnosoitu ja töitä on silti tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Mutta täällähän ovat ottaneet kantaa nimen omaan sellaiset, jotka ovat kokeneet lapsiperhearjen. Suora lainaus: ei ole sen arvoista. Käytettiin myös sanaa helvetti.

Kommentoinkin tälle, joka lapsettomana ilmoitti, että vain lapsettomana voi elää kunnon elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia (oma tahto) enkä silti laskisi elämääni helpoksi. Keskivaikea masennus diagnosoitu ja töitä on silti tehtävä.

Onhan elämäsi helppoa verrattuna siihen, että sinulla olisi siinä vielä lapset. Tajuatko? Kuka tahansa masentunut perheenäiti vaihtaisi kanssasi paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana teimme toisillemme selväksi että emme halua minkään tulevan välillemme. Yhteistä taivalta on takana jo 27 vuotta. Elämä on tuonut eteen upeita kokemuksia ja elämyksiä, mielenkiintoisia työtehtäviä ja aineellista hyvinvointia. En koe jääneeni kaipaamaan mitään vaikken lähtenyt tuohon lapsentekorumbaan.

Hienoa kuulla. Meilläkin on vaimon kanssa takana jo yli 20 vuotta yhteiseloa, josta viimeiset 12,5 vuotta naimisissa. Sovittiin heti alkuun, että ei hankita lapsia. Elämä on mielenkiintoista, tullaan taloudellisesti mukavasti toimeen ja vapautta piisaa. Ei ole tullut hetkiä jolloin olisin kaivannut lapsia elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Niin naivi vastakkainasettelu kuin vain voi olla. Hävettää olla suomalainen, mitä korkeampi elintaso, sen itsekkäämpi kulttuuri.

Helppoa elämää ei ole olemassa, oli lapsia tai ei.

Voi miten vapaata elämä onkaan, kun ei tarvitse hävetä muiden ratkaisuja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minun elämäni ainakaan vielä ole ollut vaikeaa vaikka on 2 lasta.

Päinvastoin elämä on oikein mukavaa ja helppoakin. Enemmän lapsista on iloa kuin "haittaa". Ainakaan ei ole tylsää.

Ja koska nuorin lapsista on jo 16v. niin pianhan tässä saa taas miehen kanssa elellä kaksin.

Samoin. Lapset säilyttää elämän mittasuhteet. Elannon kanssa on ollut joskus tiukkaa, mutta aina on selvitty. Näkisin raskaampana loputtoman urakiitämisen ja palkkatyölle uhrautumisen.

Mikäli haluaa suorittaa äitiyttä rankemman kautta, se on oma asiansa. Käydäänhän itsekin lääkärissä, harrastuksissa ja vaikka missä. Ri kukaan oikeasti vaadi olemaan naistenlehtien superäiti.

Onko äitiyden ainoa vaihtoehto urakiitäminen ja palkkatyölle uhrautuminen. Itsr olen käynyt työssä rahan takia kun ei kukaan muu elätä. Jos olisin syntymärikas, en tekisi palkkatyötä. Pidän työn ulkopuolista elämää tärkeämpänä. T. Lapseton855

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Kyse oli vain varoituksesta. Elämä ilman lapsia on oikea vapautta. Lapsiperhe kahlitsee ja rajoittaa.

Onhan niitä, jotka ovat jostain syystä suurinpiirtein koko elämänsä haaveilleet saavansa lapsia. Minä tiesin kyllä jo yläasteella, että lapsia en missään nimessä halua. Ja ihmettelin kun eräs kaverini kovalla innolla halusi niitä "sitten aikuisena". Minä pidin pääni enkä ole hankkinut lapsia. Olen jo pitkälti yli nelikymppinen.

Kaveristani en tiedä hankkiko lapsia, en ole ollut yhteyksissä 20 vuoteen.

Miten pystyit tekemään noin upean päätöksen jo yläasteella? Eivät yläasteelaiset yleensä ajattele mitään lapsiasioita, eivätkä tiedä lapsiperhearjesta mitään.

Siksi kun minut pakotettiin Työelämään Tutustumisen Harjoitteluun viikoksi päiväkotiin. Se kuulemma tekisi hyvää kaltaiselleni levottomalle pojalle. Tuo ma-pe rupeama oli jotain niin hirveää, että tajusin, että lapset eivät ole minua varten. Pääni meinasi hajota siihen mekastukseen, huutoon ja kiljuntaan.

Kysymys sinulle, joka nyt elät sitä helvettiä siellä kahlehdittuna niihin lapsiisi. Etkö voi luopua lasten huoltajuudesta? Jos et kykene lapsia hoitamaan, heidän on parempi sijaiskodissa tai laitoksessa. Tee itsestäsi lasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. On tosiaan ihanaa voida elää ilman lapsia kun on tämä upea vapaus elämässä. Vain parisuhde ja keskinäinen kemia. Asunto, harrastukset, lomailu, matkustelu. Ei kannata tehdä lapsia, vaan elää itselleen ja puolisolleen. Ihan täysillä.

Mua aina vähän huvittaa nää tällaiset kommentit. Ei sillä, on oikeasti tosi hyvä, että nämä kirjoittajat pysyvät lapsettomina, ja suotakoon se heille.

Siitä mä en kuitenkaan tykkää yhtään, että lapsettomat yleistävät sanomalla, että kaikki lapset ovat idiootteja räkänokkia vailla mitään rajoja, ja että lapsiperhearki on helvettiä.

Mikä siinä on että yhtä ihmisryhmää saa vihata ja haukkua? Ihmisiä, jotka vasta opettelevat elämään, ja jollaisia me ihan jokaikinen olemme olleet?

Alapeukuttakaa vaan, mutta mä olen sitä mieltä, että se, joka yleistää ja julistaa asian kauheutta itse sitä kokematta, on ehkä vähän tyhmä.

Kyse oli vain varoituksesta. Elämä ilman lapsia on oikea vapautta. Lapsiperhe kahlitsee ja rajoittaa.

Onhan niitä, jotka ovat jostain syystä suurinpiirtein koko elämänsä haaveilleet saavansa lapsia. Minä tiesin kyllä jo yläasteella, että lapsia en missään nimessä halua. Ja ihmettelin kun eräs kaverini kovalla innolla halusi niitä "sitten aikuisena". Minä pidin pääni enkä ole hankkinut lapsia. Olen jo pitkälti yli nelikymppinen.

Kaveristani en tiedä hankkiko lapsia, en ole ollut yhteyksissä 20 vuoteen.

Miten pystyit tekemään noin upean päätöksen jo yläasteella? Eivät yläasteelaiset yleensä ajattele mitään lapsiasioita, eivätkä tiedä lapsiperhearjesta mitään.

Siksi kun minut pakotettiin Työelämään Tutustumisen Harjoitteluun viikoksi päiväkotiin. Se kuulemma tekisi hyvää kaltaiselleni levottomalle pojalle. Tuo ma-pe rupeama oli jotain niin hirveää, että tajusin, että lapset eivät ole minua varten. Pääni meinasi hajota siihen mekastukseen, huutoon ja kiljuntaan.

Tuo kaikille ysiluokkalaisille pakolliseksi! Miten monta elämänkohtaloa siinä pelastettaisiinkaan, kun lapset saisivat todellisen kuvan siitä, millaista lasten kanssa on olla! Mahtavaa, ratkaisu löytynyt. Eli lähde tekemään aloitetta tuollaisesta ysiluokkalaisten päiväkotiharjoittelusta pakolliseksi, olet sankari jos sellaisen teet.

Ei lapsettomuus ole automaattisesti helppoa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.

Kuinka lapsien hankkiminen ylikansoittuneelle ja saastuneelle pallolle on muiden auttamista? Eikö lapsia hankita juuri itsekkäistä syistä, kun "minä nyt vaan haluan lapsen"? Veikkaan, että lapsettomalla ihmisellä on enemmän aikaa tehdä vaikkapa vapaaehtoistyötä, jos oikeasti haluaa tehdä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi elämän pitäisi olla "helppoa"?Minäminäminä ei luo edes lyhyellä tähtäimellä tyydyttävää elämää vaan se kun tekee muidenkin hyväksi jotakin.

Voi kuule, kun muidenkin hyväksi voi tehdä asioita kuin omien biologisten jälkeläisten. Esim. sairaanhoitajissa ja opettajissa on paljon lapsettomia, jotka tekevät arvokasta työtä muiden ihmisten hyväksi. Moni lapseton on erilaisissa vapaaehtoisjärjestöissä mukana tuomassa mm. iloa yksinäisten vanhusten elämään tai hoivaamassa kodittomia eläimiä. Tokihan perheellisiäkin näkee vastaavissa toimissa, mutta taitaa se kuitenkin olla niin, että tätä todellista epäitsekästä auttamistyötä tekevät enemmän lapsettomat, koska perheellisillä ei perhekiireiltä niin jää tällaiseen aikaa. Minusta on hienompaa auttaa niitä, jotka jo täällä ovat kuin tehtailla huollettavia lisää. 

Ja haloo onhan lasten tekeminen läpikotaisin itsekäs teko verrattuna vapaaehtoistyöhön tai adoptioon. Tottahan sun pitää omista lapsista huolehtia ja tehdä asioita niiden hyväksi kun olet ne synnyttänyt tähän maailmaan.

Muistan lapsettomana ihmetelleeni perheellisten elämää, kun olivat ulkoleikkipaikalla lastensa kanssa, siis olivat vain, kun itse tein kaikenlaista hirveällä kiireellä. Vastaus kuulumiskyselyihin liittyi aina lapsiin. Siitä olisi pitänyt saada vähän vihjettä siitä, ettei perheellisen elämä ole kivaa. Mutta ei tullut mieleenkään. Lapseni syntyivät toivottuina.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsettomuus ole automaattisesti helppoa elämää.

Ei tietenkään. Mutta kun jättää lapset tekemättä, siinä on yksi iso rasite vähemmän ja mahdollisuudet todelliseen vapauteen.

Tuohon vanhaan kansaan palatakseni, vanha kansa osasi suhtautua lapsiperhe-elämään rauhallisemmin ja vähemmän hysteerisesti. Nykyään 90 % äideistä tekee tahallaan lapsiperhe-elämästä hysteriallaan raskaampaa kuin se oikeasti olisi. Sellainen asia kuin SUHTEELLISUUDENTAJU heitetään romukoppaan jo vauva-aikana.

Jos ennen vanhaan vaikkapa äidillä olisi maito loppu muutaman kuukauden iässä, tämä kohauttaisi hartioitaan, ajattelisi, että kiva kun ensimaidot pystyi tarjoamaan, ja jatkaisi elämäänsä. Nykyään taas tätä, niin kuin muitakin asioita, pitää jäädä vatvomaan. Maataan marttyyrinä viikkotolkulla sohvalla pesimässä, luetaan jonkun imetystukiryhmän viestejä ja itkeskellään, kun ei se maito lisäänny, vaikka tekisi mitä. Vauvan ei pidä joutua olla hetkeäkään yksin, vaan se otetaan paskallekin mukaan. Vauvan pitää antaa sormiruokailla perunamuusilla, äidin tehtävä on siivota. Jos ennen vanhaan äidin bestiksellä olisi sattunut olla polttarit vauvan ollessa 10 kk, olisi äiti lähtenyt iloisin, joskin haikein mielin juhliin mukaan. Nykyäiti taas vatvoo mielessään jotain "yksi vuosi, yksi yö" -mantraa ja skippaa koko jutun oman hysteerisen eroahdistuksensa takia. Taaperon pitää antaa tutkia maailmaa, eli lähmiä likaisilla käsillä kaikkea mihin ylettyy. Ei saa rajoittaa, ettei tule traumoja. Riehuvalle uhmaikäiselle ei saa korottaa ääntä. Jos uhmaikäinen hakkaa nyrkein äitiään, tätä ei saa estää jämäkällä kiinni pitämisellä, koska lapsi voi rimpuillessaan satuttaa itsensä. Äidin tehtävä aikuisena on sietää. Lapsille on tarjottava raivoraitis joulu, miehelle pitää nalkuttaa juhlapöydässä kahdesta viinilasista, kun se sika kuitenkin ottaa illalla saunakaljankin. Vähän isompien lasten pitää antaa harrastaa neljänä iltana viikossa, etteivät nämä vaan saa toiseuden kokemusta. Sama koskee myös materiaa, lapsuus on onnistunut, jos lapsilla säilyy illuusio ylempään keskiluokkaan kuulumisesta, vaikka vanhempien tulot olisivat alle keskiverron. Koira ja kissa pitää hommata, vaikka resursseja ei olisi, kun lapset niin nauttii eläimistä.

Lähes kaikkien tuntemieni lapsiperheiden ankeilusta ja kurjuudesta ainakin osa on omalla asenteella aiheutettua (ei tietenkään kaikki, myönnetään).

Totta joka sana.