Siis onko oikeasti ihmisille OLENNAINEN miinus, jos toinen on ollut naimisissa?

No onhan se. Todella monella naisella se avioliitto on ollut tärkeä joko lapsensaamisen tai sen takia, että "saavuttaa" sen "aseman". Eräs ystäväni puhui pitkään, että sitten säkin "pääset naimisiin". Edellisissä se avioliitto on solmittu pinnallisista ja itsekkäistä syistä, ja se on omasta mielestäni ja monen miehenkin mielestä ihan varmasti pitkä miinus ja kertoo paljon naisesta itsestään.

Itselleni avioliitto on elämän jakaminen kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa. Minulla ei ole mitään väliä, vaikka kukaan ei tietäisi että olen naimisissa tai että olenko edes naimisissa. Kun rakastan, olen rinnalla ilman juhlia ja paperinpaloja.

Jos lapsi tulee, lapsi on meidän. Ei minun. Ja minä ja mieheni, parisuhteemme, on se arjen tärkein asia, joka myös kantaa sen lapsen elämää. Ei niin, että lapsi on ykkönen.

Ja jos tuollaisista suhteista ei tule eroja, tulee leskiä.

Joten kyllä, avioero kertoo erittäin paljon ihmisestä.

Vaikka avioliitto juridisesti onkin vain sopimus, jolla taataan leskelle leskeneläke sekä hallintaoikeus pariskunnan asuntoon (muusta omaisuudestahan huolehditaan avioehdolla), mulle avioliitto on paljon enemmän. Asia, joka tehdään vain kerran elämässä. Voisin alkaa suhteeseen eronneen miehen kanssa, mutta en menisi hänen kanssaan naimisiin. En halua olla kenenkään toinen, kolmas, neljäs tai ties miten mones vaimo. Joko olen ensimmäinen tai en ole vaimo lainkaan. 

Itselleni se olisi ollut ongelma, en minä muiden jämiä olisi huolinut.

Vierailija kirjoitti:

On olennainen miinus. Kertoo ihmisen sitoutumiskyvystä, pitkäjänteisyydestä ja elämäntyylistä. Esimerkiksi isäni on ollut kolme kertaa aviossa ja ymmärrän miksi erot ovat tulleet. Omasta mielestään on täysin viaton eroihin, mutta muut saattavat olla tästä hieman eri mieltä.. Suureellisena kuvitelmana vielä että vaihtamalla paranee vaikka vika löytyisi peiliin katsomalla.

No täytyy sanoa, että jos ero kertoo mielestäsi tuon kaiken ilman, että esim. tutustut toiseen ja selvität, mihin asioihin ero liittyy, miten ihminen suhtautuu ylipäänsä suhteisiin ja ERITTÄIN monta muuta asiaa, niin olet aikamoinen yksinkertaistaja ja toisten puolesta ajattelija. Ilmeisesti luulet, että kun asia x on tapahtunut, siihen on väistämättä syy Y, jonka sinä tiedät. Kuvittelin, että ala-asteen jälkeen ollaan päästy yli tämän tason päättelystä. :D

Vierailija kirjoitti:

Nykäsen Mattikaan ei ole koskaan tehnyt virheitä vaan muuttunut ja kehittynyt ihmisenä :D

Kyllä. Ei ole olemassa kuin Matti Nykäsiä, joilla on hirveitä elämänhallinnan ongelmia ja sitten on niitä, jotka eivät koskaan ota avioeroa. 

Keskustelun taso on tähän mennessä ollut aika mielenkiintoinen...

Vierailija kirjoitti:

ap on pikkutyttö, kasvatettu vapaasti, kuuin lintu liihoittaen kukasta kukkaan. Nyt törmännyt elämän realiteetteihn, ja siitäkös suuttui. Voi pientä. Onko huoli maineestasi?

En ole törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin asian suhteen. Siksi ihmetyttikin, että täällä av:lla asia tuntui olevan jonkun sortin ongelma. 

ap

no jos salaa naimisissa olonsa, olisi ISO miinus ja roskakoriin välittömästi. valehtelu on valehtlua. ja kertoo jo olennaisen luonteesta. eli ei pelaa avoimin kortein, vaan jättää olennaista kertomatta. sama toistuisi muissa asioissa.

Riippuu minkä ikäinen ja kauanko on ollut naimisissa. Tiedän nuoren naisen joka meni naimisiin 4kk seurustelun jälkeen ja avioliitto kesti 3kk. Tuollaisesta tapauksesta kyllä hälytyskellot soivat! Lyhyt avioliitto osoittaa ettei ole harkintakykyä.

On. Muuten ei ehkä välittäisi, mutta Raamatun mukaan uudelleen avioituminen on useimmissa tapauksissa väärin. Ei ole kyse siitä, etteikö uskoisi toisen olevan hyvä kumppani vaan siitä ettei saa mennä Jumalan solmiman avioliiton väliin. Puolisothan voivat löytää toisensa uudelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos tapaisin jonkun mukavan ihmisen, niin totta helvetissä ihmettelisin, että miksi se on eronnut, jos itse en olisi koskaan eronnut (ja ollut siis avioliitossa). Että pystyykö se minunkaan kanssani sitouumaan? Sitä, miten itse pystyn ois vaikea arvioida, koska mähän en ois eronnut.

Eihän sitä voi etukäteen tietää minkälainen tilanne on vuosien päästää, ihminen voi muuttua, ei kannata koskaan sanoa ei koskaan. Useampi ero toki olisi eri asia. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on hienoa, että täällä on näin paljon ihmisiä jotka ei ikinä tee huonoja päätöksiä ja virheellisiä valintoja. Ihmisiä jotka pystyvät katsomaan useiden kymmenien vuosien päähän tulevaisuuteen, ja näkemään miten he itse, ja heidän puolisonsa tulevat muuttumaan. Ihmisiä jotka eivät anna tunteiden häiritä kylmän loogista järkeilyä siitä, kannattaako jonkun kanssa mennä naimisiin vai ei.

Juuh, tässä onkin hyvä kiteytys. :D

Selvisi ainakin, millaista ajattelua avioliiton pahana pitäminen edellyttää. Hyvin informatiivista. :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut mieleenkään, että siksi jättäisin suhteen väliin, kun olin vielä naimaton. Nyt eronnut ja uudessa suhteessa, ei häirinnyt uutta puolisoa tai sitä ennen deittailemiani, kyllä ne suhteet muuhun kaatuivat.

Minkä ikäisiä ja missä asuvia ovat häiriintyjät? Ja ennen kaikkea, MIKSI?

Naimisissa oleminen ei välttämättä ole itsessään se olennainen miinus. Olennainen miinus muodostuu siitä syystä, miksi on eronnut! Jos on jäänyt leskeksi, ei edellinen avioliitto meinaa mitään. Jos taas on antanut hakata itseään, ja on kostanut vaikkapa pettämällä, alkaa kyseinen avioliitto olemaan jo melkoinen miinus.

Vierailija kirjoitti:

Miten se avioliitto nyt niin olennaisesti eroaa pitkästä parisuhteesta? Kuka seurustelee vuosikausia ajatellen, ettei ole yhdessä loppuelämää?

Kannattaa selvittää että mistä avioliitto tulee, ja miten se alkuperäisessä muodossaan alkaa, niin rupeaa horisontit muodostumaan. Ihan vihjeeksi avioliitto tulee raamatun Jumalalta! Raamatusta et löydä vihkimiskaavoja, kirkon, papin, valtion ja avioparin muodostamaa liittoa. Raamatullinen avioliitto alkaa sinä päivänä, kun "peitto heiluu" ensimmäisen kerran! Kahdesta tulee yksi! Raamatun uudentestamentin Kristuksen seurakunnasta et löydä edes niitä pappeja suorittamaan vihkimistä! Asioista kannattaa ottaa hieman selvää, sillä nykyinen avioliitto on perverssi versio alkuperäisestä! Siinä liitetään lähinnä "aviopari" liittoon kirkon ja valtion kanssa, vaikka itse aviopari ei valtiota saatika kirkkoa tarvitse yhtään mihinkään

Kyllä itselle ainakin olisi iso miinus, ellei kyse olisi onnettomuuden aiheuttama puolison poistuminen.

En vain ymmärrä ihmisiä ketkä menevät naimisiin "kunnes kuolema meidät erottaa", mutta halutaankin pompata seuraavaan suhteeseen alle 10v sisällä. Itse en ainakaan rakkautta toiselle sano ellen sitä todellakin tarkoita, ei riitä mikään syvä ihastus, se pitää tuntua että sen sanoisin, naisille se tuntuu olevan joku taikasana mitä sanotaan vain jos halutaan hyväksikäyttää toista. Niin on käynyt itselle jo useasti.

Viimeisin nainen kenet kotiini päästin varasti minulta yli 200e edestä tavaraa. Tuskin koskaan pystyn enää muihin kuin sukulais naisiin luottamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Osoittaa heikkoa harkintakykyä, jos alle 30-vuotiaana on ehtinyt naimisiin ja eroamaan. Eihän tuollainen liitto ole voinut kestää kuin muutaman hassun vuoden!

Olen 40-vuotias.

ap

Tuskin tarkoitti sinua.

Sekin on ihan tilastollinen fakta, että 1. avioliitot kestävät todennäköisimmin, 2. ja 3. hajoavat paljon useammin. Jos on ollut alle 28-vuotiaana naimisissa ja eronnut, niin pitäisin välinpitämättömänä ja impulsiivisena.

Miehenä olen aina antanut kenkää naisille, joilla takana:

- lukemattomia suhteita 

- lapsia

- avioliitto

- omituisia eksiä

- liian läheisinä ystävinä eksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos mies on ollut jo naimisissa, ja on sitä mieltä ettei koskaan enää kun on jo kokeiltu, eikä toiminut, ja ei "usko" enää avioliittoon, tai ei mene siksi enää naimisiin kun ei halua enää erota, niin sitten on este. Jos taas kykenee käsittelemään asian, oman eronsa, siihen johtaneet syyt yms. ja kykenee oppimaan virheistään, niin sitten on ihan sama onko ollut naimisissa vai ei. Minusta nyt tulee joka tapauksessa se loppuelämän suhde, niin ei ole mitään väliä naimisissa olemisella aiemmin. Jos taas takana on avioliittoja enemmän kuin yksi, eli erojakin siis enemmän kuin se yksi, niin sitten on este. En halua kumppania joka nai koko ajan, ja eroilee, eikä ilmeisesti opi mitään. En myös ottaisi miestä jolla on lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa. 

T: Nainen joka on yhdessä eronneen miehen kanssa, jolla on liitostaan kaksi lasta.

Ei eroaminen aina ole virhe tai se vanha suhdekaan. Ihmiset vain muuttuu. Siksi ei enää haluta olla sen valinnan kanssa, joka toimi joskus.

Ja tässä tulikin hyvin jo se syy, miksi asia olis mulle miinus. Ei tällaisella ihmisellä ole kovin pysyvää mikään... ”kun ihmiset vain muuttuu... ei haluta olla sen valinnan kanssa mikä toimi joskus..”

Nuo lauseet kertoo paljon. Ei tuolla ajattelutavalla kannattais mennä naimisiin lainkaan. Kuulostaa tyypiltä, joka lähtee, kun ei oo enää kivaa. Eli kun alkuhuuma on ohi ja arki alkaa, niin on aika vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, sillä siitä ex-puolisosta pääsee useimmissa tapauksissa erilleen. Sen sijaan entisen liiton lapset muistuttavat puolison menneisyydestä jatkuvasti jo pelkällä olemassaolollaan, eikä siitä ex-puolisostakaan pääse täysin eroon, olivatpa he olleet naimisissa tai ei. 

Juuri näin. Ja ne exän lapset ovat suhteen alusta asti mukana kuvioissa,. Esim.joka toinen viikko, lomilla jne. Ei ehdi elää sitä ihanaa kuhertelukautta mikä onnistuu ,kun molemmat ovat vailla riippuvuuksia. Eli sinä et ota vain sitä miestä /naista vaan koko hänen historiansa. Ex kumppanin, lasten sukulaiset jne. Kaikki vaikuttavat teidän suhteeseenne. Olisin mieluummin yksin kuin valitsisin kumppanin jolla perhetausta.

Mun mies on eronnut avioliitosta kaksi kertaa ennen mua, molemmat liitot kestäneet alle viisi vuotta. Me ollaan oltu nyt yhdessä 12 vuotta ja en näe syytä, miksi ei oltais loppuelämää. Eli kyllä se vaan joskus vaihtamalla paranee!