Lue keskustelun säännöt.
Siis onko oikeasti ihmisille OLENNAINEN miinus, jos toinen on ollut naimisissa?
29.11.2017 |
Ei ole tullut mieleenkään, että siksi jättäisin suhteen väliin, kun olin vielä naimaton. Nyt eronnut ja uudessa suhteessa, ei häirinnyt uutta puolisoa tai sitä ennen deittailemiani, kyllä ne suhteet muuhun kaatuivat.
Minkä ikäisiä ja missä asuvia ovat häiriintyjät? Ja ennen kaikkea, MIKSI?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tapaisin jonkun mukavan ihmisen, niin totta helvetissä ihmettelisin, että miksi se on eronnut, jos itse en olisi koskaan eronnut (ja ollut siis avioliitossa). Että pystyykö se minunkaan kanssani sitouumaan? Sitä, miten itse pystyn ois vaikea arvioida, koska mähän en ois eronnut.
Eihän sitä voi etukäteen tietää minkälainen tilanne on vuosien päästää, ihminen voi muuttua, ei kannata koskaan sanoa ei koskaan. Useampi ero toki olisi eri asia.
Ihminen muuttuu AINA pitkässä suhteessa. Mutta onko ero aina sitten hyvä tapa selvitellä muutoksen tuomio ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ja ei.
Tähän vaikuttaa niin moni asia aina omasta elämäntilanteesta siihen missä vaiheessa toinen on eronnut.
Esimerkiksi nuorempana (alle 30) mulle oli täydellinen turn off eronnut perheellinen mies. Minä en todellakaan olisi halunnut siinä vaiheessa uusperhearkea pienten lasten kanssa tai hypätä äitipuoleksi. En ollut edes varma haluanko lapsia ollenkaan.
Kuitenkin myöhemmin elämässä olen päätynyt perustamaan perheen jo kerran eronneen kanssa. Tilanne oli kuitenkin toisenlainen. Ensinnäkin olin itse perheen perustamisen kannalla ja toisaalta miehen lapset olivat jo teini-ikäisiä eli uusperheen dynamiikka oli aivan toista kuin pikkulapsiperheessä. Kaiken lisäksi olin tutustunut mieheen jo ennen tapailua, eli muodostanut käsitykseni luonteesta jo aiemmin.
Monta kertaa eronnut tai sellainen joka on eronnut raskausaikana tai vauva-aikana voisi myös herättää epäilyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tapaisin jonkun mukavan ihmisen, niin totta helvetissä ihmettelisin, että miksi se on eronnut, jos itse en olisi koskaan eronnut (ja ollut siis avioliitossa). Että pystyykö se minunkaan kanssani sitouumaan? Sitä, miten itse pystyn ois vaikea arvioida, koska mähän en ois eronnut.
Eihän sitä voi etukäteen tietää minkälainen tilanne on vuosien päästää, ihminen voi muuttua, ei kannata koskaan sanoa ei koskaan. Useampi ero toki olisi eri asia.
Ihminen muuttuu AINA pitkässä suhteessa. Mutta onko ero aina sitten hyvä tapa selvitellä muutoksen tuomio ongelmia?
Aina ja aina. Kuka sanoi että siihen muutokseen aina pitäisi reagoida erolla? Ei kai kukaan. Toiset vaan huomaa että ero onkin parempi ratkaisu. Ei se ole aina eikä koske kaikkia. Eikä silti tee niistä eronneita automaattisesti huonommaksi, vaikka toiset pysyvätkin yhdessä.
-Ei se jota lainasit.
En tajua tuota ihme mustavalkoisuutta ja yliyksinkertaistamista. Aina ja pakko ja kaikki ja facepalm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos mies on ollut jo naimisissa, ja on sitä mieltä ettei koskaan enää kun on jo kokeiltu, eikä toiminut, ja ei "usko" enää avioliittoon, tai ei mene siksi enää naimisiin kun ei halua enää erota, niin sitten on este. Jos taas kykenee käsittelemään asian, oman eronsa, siihen johtaneet syyt yms. ja kykenee oppimaan virheistään, niin sitten on ihan sama onko ollut naimisissa vai ei. Minusta nyt tulee joka tapauksessa se loppuelämän suhde, niin ei ole mitään väliä naimisissa olemisella aiemmin. Jos taas takana on avioliittoja enemmän kuin yksi, eli erojakin siis enemmän kuin se yksi, niin sitten on este. En halua kumppania joka nai koko ajan, ja eroilee, eikä ilmeisesti opi mitään. En myös ottaisi miestä jolla on lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa.
T: Nainen joka on yhdessä eronneen miehen kanssa, jolla on liitostaan kaksi lasta.
Ja ennen kuin tapasit tuon ihanan eronneen miehen, jolla on kaksi lasta saman naisen kanssa, olit varmaankin sitä mieltä, ettet voisi koskaan seurustella miehen kanssa, joka on eronnut tai jolla on lapsia edes sen yhden naisen kanssa.
Sori, mutta paistaa selvästi läpi, että olet keksinyt itsellesi nuo ”hyvän parisuhteen ehdot” vasta sitten, kun olet tajunnut, ettet saa parempaakaan kuin kerran eronneen ja lapsia toisen kanssa tehneen miehen.
No Johan on taas katkeraa settiä. On oikeen huonompaan tyytymistä, kun eronneen kanssa voi olla onnellinen. Ilmeisesti itse olet joko katkera jätetty tai pelkäät hysteerisesti eroa?
Ohis
No ei se minulle tuon ikäisenä kai olisi. Ihan normaalia, että ihmisellä jo menneisyyttä takanaan.... En siis tuomitsisi. Ihmisillä on lisäksi erilaisia syitä eroihin: entä jos kumppani olikin vaikkapa narsisti? Katsotko silti pahalla?
Sitä paitsi onko sillä aviopaperilla niin suurta merkitystä: onko väliä, onko ihminen seurustellut pitkään, ollut kihloissa tai jopa naimisissa.... Ei se parisuhde siitä dramaattisesti muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän mistä roikkuu. Jos mies on ollut jo naimisissa, ja on sitä mieltä ettei koskaan enää kun on jo kokeiltu, eikä toiminut, ja ei "usko" enää avioliittoon, tai ei mene siksi enää naimisiin kun ei halua enää erota, niin sitten on este. Jos taas kykenee käsittelemään asian, oman eronsa, siihen johtaneet syyt yms. ja kykenee oppimaan virheistään, niin sitten on ihan sama onko ollut naimisissa vai ei. Minusta nyt tulee joka tapauksessa se loppuelämän suhde, niin ei ole mitään väliä naimisissa olemisella aiemmin. Jos taas takana on avioliittoja enemmän kuin yksi, eli erojakin siis enemmän kuin se yksi, niin sitten on este. En halua kumppania joka nai koko ajan, ja eroilee, eikä ilmeisesti opi mitään. En myös ottaisi miestä jolla on lapsia useamman kuin yhden naisen kanssa.
T: Nainen joka on yhdessä eronneen miehen kanssa, jolla on liitostaan kaksi lasta.
Ja ennen kuin tapasit tuon ihanan eronneen miehen, jolla on kaksi lasta saman naisen kanssa, olit varmaankin sitä mieltä, ettet voisi koskaan seurustella miehen kanssa, joka on eronnut tai jolla on lapsia edes sen yhden naisen kanssa.
Sori, mutta paistaa selvästi läpi, että olet keksinyt itsellesi nuo ”hyvän parisuhteen ehdot” vasta sitten, kun olet tajunnut, ettet saa parempaakaan kuin kerran eronneen ja lapsia toisen kanssa tehneen miehen.
No Johan on taas katkeraa settiä. On oikeen huonompaan tyytymistä, kun eronneen kanssa voi olla onnellinen. Ilmeisesti itse olet joko katkera jätetty tai pelkäät hysteerisesti eroa?
Ohis
Ei, vaan kyllä nuoret naiset vain tuppaavat ajattelemaan noin. Ensin ollaan, että hyi ei ikinä ja sitten ollaankin jo parin vuoden päästä uusperheen äitipuolia.
Ohis
En halua olla miehen perheelle se toinen tai kolmas vaimo. Enkä myöskään lapsille uusi äitipuoli/isän uusi nainen jos niitä miehellä on.
Ja ennen kuin tapasit tuon ihanan eronneen miehen, jolla on kaksi lasta saman naisen kanssa, olit varmaankin sitä mieltä, ettet voisi koskaan seurustella miehen kanssa, joka on eronnut tai jolla on lapsia edes sen yhden naisen kanssa.
Sori, mutta paistaa selvästi läpi, että olet keksinyt itsellesi nuo ”hyvän parisuhteen ehdot” vasta sitten, kun olet tajunnut, ettet saa parempaakaan kuin kerran eronneen ja lapsia toisen kanssa tehneen miehen.