Minkälaista teidän perheen arki on?

Ihminen ei osaa kirjoittaa edes kotiäiti.

Olen kotona puolivuotiaan ja 3v:n kanssa. Tällä hetkellä on tosi rentoa. Lapset sopuisassa iässä ja nukkuvat kivasti. Ainoa säännöllinen meno on esikoisen kerho 2x viikossa. Muutoin käydään leikkipuistossa, johon matkaa 50 metriä ja perhekerhossa sen mukaan, miten mua huvitta. Esikoisen kerhon aikaan käyn vauvan kanssa ostoksilla, kahvilassa jne. missä vauva on oikein kelposeuraa. Ei yhtään vielä kiinnosta töihin paluu n. vuoden päästä ja se kaamea päiväkotirumba taas.

Lapset esiteinejä, itse töissä arkipäivisin niin että olen viiden jälkeen kotona. Kiireistähän se on että ehtii kaiken tehdä ja välillä myös vaan olla ja rentoutua lasten seurasta nauttien.

Jos 2- ja 4-vuotiaiden lasten kotiäidillä on kiire niin se on itse aiheutettua, pakollista juttua ei kiireeksi asti riitä. Tai mulla ainakaan aikanaan riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset esiteinejä, itse töissä arkipäivisin niin että olen viiden jälkeen kotona. Kiireistähän se on että ehtii kaiken tehdä ja välillä myös vaan olla ja rentoutua lasten seurasta nauttien.

Jos 2- ja 4-vuotiaiden lasten kotiäidillä on kiire niin se on itse aiheutettua, pakollista juttua ei kiireeksi asti riitä. Tai mulla ainakaan aikanaan riittänyt.

Mä koen juuri päinvastoin asian. Lapset ovat nyt teinejä ja esiteinejä, itse olen töissä ja kuskaamista ja tekemistä riittää. Silti pikkulapsiaika oli raskaampaa, vaikka olin kotona. Riippuu lapsista ja arjesta.

Minä opiskelen, mies töissä. Lapset on 9-, 6- ja 2-vuotiaat. Kukaan ei harrasta mitään, koska ei ehditä. Se taas tekee elämästä vähän leppoisampaa. Käydään yhdessä aktiviteeteissä kun jaksetaan, muutan sitä peruselämää: kavereita, kyläilyä puolin ja toisin, perusarkea mitä rytmittää juhlat ja vaikka elokuvissa tai teatterissa käynti (siis lasten kanssa). 

Kun oma kouluni on käyty ja toivottavasti pääsen taas työelämään, jää aikaa myös sille että lapsia ehtii kuskata sinne tänne. Nyt toisaalta verrattuna monen muun ruuhkavuosiin, meillä on helppoa. 

Molemmat päivätöissä, lapset 15, 12 ja 10. Omakotitalo. Lapsilla harrastuksia, johon on vietävä & haettava autolla päivittäin. Mies valmentaa osan lapsista harrastuksissa eli ei ole iltaisin käytännössä koskaan kotona, jos ei ole valkkuhommia, on töissä. Molemmat ollaan ylempiä toimihenkilöitä asiantuntijahommissa eli työpäivä harvoin on 8-16, ma-pe. Se tehdään mitä jaksetaan, jouluksi siivotaan koko kämppä komeroita ja ikkunoita myöden, (pieni) suku tulee joulupöytään, jossa 70% on itse tehtyä (kaloja en graavaa, kaupan on parempaa), lahjat ostetaan perheelle, sukulaisille ja 8:lle kummilapselle (ja heidän perheilleen). Ei tunnu suorittamiselta, on kivaa tekemistä, siksi kait sen jaksaa.

Meillä 14 vuotiaat kaksospojat ja 8 vuotias tytär. Mies käy töissä ja minä opiskelen pääsääntöisesti kotona. Huolehdin aikalailla kodin kunnossa pidosta ja lapset kouluun. Lapsien ollessa koulussa opiskelen, teen ruokaa, siivoilen ja jos jää aikaa, teen tatuointi hommia. Lapset kotona noin klo 12-15 ja mies 15 jälkeen. Toinen pojista harrastaa salibändyä, joten sinne yleensä mies kuskailee. Muut lapset eivät harrasta mitään. Illat aikalailla ollaan kotona porukalla, syödään yhdessä, katotaan elokuvia, autetaan läksyissä, toinen kaksosista tykkää pelailla isän kanssa pelikkaria ja toinen kaksonen tykkää piirrellä mun kanssa (on todella lahjakas). Tyttären kanssa tehdään mitä milloinkin, askarrellaan keppihevosia yms. Huomiota yritetään antaa kaikille lapsille tasapuolisesti. Ja tietysti miehen ja minun parisuhteelle. Lapsien kavereita myös käy meillä, että he niillä. Mukavaa arkea ja lapset mitä ihanimpia. 

Viikonloppuna ois tarkoitus mennä katsomaan toiselle kaksosista meikkijuttuja ja tytär haluaa ostaa joululahjan parhaalle kaverilleen. 

Itselleni pikkulapsiarjessa raskainta on se jatkuva läsnäolo ja että koko ajan joku tarvii jotain ja pitää olla saavutettavissa. Siksi olen yrittänyt karsia kaiken muun kuormittavuuden minimiin. Ei velvollisuuksia ja aikatauluja. Pienille riittää onneksi pienet virikkeet, 3v on fiiliksissä kun saa leikata mainoslehdistä kuvia ja vauvalle riittää ilmeileminen. Oman fiiliksen mukaan sitten reissataan kodin ulkopuolella. Mutta ei yhtäkään toimikuntaa, harrastusta tai vauvapiiriä tähän elämäntilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni pikkulapsiarjessa raskainta on se jatkuva läsnäolo ja että koko ajan joku tarvii jotain ja pitää olla saavutettavissa. Siksi olen yrittänyt karsia kaiken muun kuormittavuuden minimiin. Ei velvollisuuksia ja aikatauluja. Pienille riittää onneksi pienet virikkeet, 3v on fiiliksissä kun saa leikata mainoslehdistä kuvia ja vauvalle riittää ilmeileminen. Oman fiiliksen mukaan sitten reissataan kodin ulkopuolella. Mutta ei yhtäkään toimikuntaa, harrastusta tai vauvapiiriä tähän elämäntilanteeseen.

T. Kakkonen

Kaksi alakouluikäistä lasta. Miehen kanssa säännöllinen päivätyö asiantuntijatehtävissä. Molemmilla lapsella kolme kertaa viikossa harrastamista. Kokataan, siivotaan, pyykkiä pestään ja lapsien läksyt tarkistetaan siten, kumpi kotona ensin. Viikon ruuat suunnitellaan sunnuntaisin, jolloin jompikumpi käy kaupassa. Itse harrastan salilla käyntiä ja juoksua vähintään 3 krt/vko, yleensä lasten harrastusten aikaan tai vkl-aamuisin. Kerran viikkoon isompi siivous, johon koko perhe osallistuu. Iltaisin rauhoitutaan perheen kesken, jolloin esim. pelataan yhdessä, kysellään kokeisiin, katsotaan telkkaria, askarrellaan (no, mies ei askartele..) tai mitä nyt milloinkin. Jaksamisen kulmakivi on, että kaikki osallistuu. Pidän arjestani; sekä perhe-elämästäni että työstäni!