Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meri Vennamon ja Jörn Donnerin tytär
Kommentit (224)
Meri Vennamokin eli tämän kuolleen puheena olevan naisen äiti on ollut nuorempana jokseenkin toisenlainen kuin kuvittelisi tulevasta persusta. Toki näistä tekemisistä on kulunut vielä toista kymmentä vuotta Donnerin tapaamiseen. Kovin on aika muuttunut ja ihmiset myös.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Those_Lovely_Hula_Hands
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/02/those-lovely-hula-hands-viihdy…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
108: Donnerilla on neljä lasta, joihin ei koskaan ole yhteydessä, eikä halua lasten pitävän yhteyttä. 3 eri äidistä. 2 avioliitosta 50-luvulta, 2 v 1981 syntynyttä, molemmat silloisen avioliiton ulkopuolisia. Toinen näistä on nyt kuollut tytär. V. 1985 petti samaa vaimoa nykyisen vaimon kanssa, joka oli myös raskaana jo ennen eroa. Jostain syystä pysynyt nykyisen vaimon kanssa ja ollut isä pojille, tääkin oli 23v ja Jörkka yli 50 suhteen alkaessa. On kyllä haastatteluissa antanut ymmärtää ettei ole mitenkään uskollinen sittemminkään. Ihan uskomaton kusipää siis, ja ihmettelen kyllä tota nykyistäkin, että ei ole välittänyt siitä että tyypillä on pienet lapset (ja ne aikuiset) jotka ei kiinnosta yhtään.
Ehkä ne naiset ovat vaan olleet niin typeriä ettei heidän seuraansa ole kestänyt naintihetkien jälkeen. Äpärätkin (ei haukkumanimi vaan rehellinen kuvaus aviottomista) voivat olla ties minkälaisia kuten Juicen narkomaanitytär.
Taiteilijoissa ja kovissa uraihmisissä on sellaista porukkaa, jotka saavat asioita aikaiseksi, heitä laajalta ihaillaan mutta perhe-elämä voi olla vaimon vinkkelistä täyttä helvettiä.
Kaikkia ihmisiä vaan ei ole luotu isiksi tai äideiksi. Silti he naivat. Esimerkiksi runsaasti viinaa kitattaessa tuppaa sitten syntymään noita suunnittelemattomia lapsiakin.
En erityisemmin puolustele Donneria isänä, koska en ole koskaan tuntenut ketään noista kuvioista. Silti Donner tullaan muistamaan jälkikäteen elokuviensa takia vaikka hän onkin aina ollut erittäin kova tekemään työtä. Siitä osoituksena pitkä ura poliitikkona ja kymmenet kirjat ajalta, jolloin tänne kirjoittaneet eivät välttämättä olleet vielä syntyneet. Elokuva-alan vaikuttajana hän on Suomessa keskeinen oltuaan perustamassa Elokuva-arkistoa taltioimaan suomalaista elokuvahistoriaa ja ylipäätään elokuvakulttuuria. Hän kävi pokkaamassa Ingmar Bergmanin puolesta oscarin parhaasta ulkomaisesta elokuvasta Fanny ja Alexander oscar-gaalassa 1983. Ilmeisesti hänen elämässään työ on ollut ensi sijalla, huvitukset ja ihmissuhteet sitten siinä miten kerkiää.
Joidenkin rokkareiden kohdalla ihaillaan kun he käyvät levittämässä laajalti siementään. Suomessa ei saisi olla muutamaa poikkeustapausta, jotka elävät suuren maailman tyyliin. Donner oli sitä melko varhaisessa vaiheessa. Jossain määrin boheemi elämäntyyliltään muttei työmoraaliltaan.
Juicen kuollut tytär ei ollut äpärä.
Vierailija kirjoitti:
Meri Vennamokin eli tämän kuolleen puheena olevan naisen äiti on ollut nuorempana jokseenkin toisenlainen kuin kuvittelisi tulevasta persusta. Toki näistä tekemisistä on kulunut vielä toista kymmentä vuotta Donnerin tapaamiseen. Kovin on aika muuttunut ja ihmiset myös.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Those_Lovely_Hula_Hands
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/03/02/those-lovely-hula-hands-viihdy…
Persut ovat kyllä suora jatkumo SMP:sta, Meri Vennamon isosiän perustamasta puolueesta, joten en näe mitään outoa siinä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.
Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.
No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!
Ihan kumpuaa yleisestä elämänkokemuksesta. ja yleisellä tasolla kommentoin, typerää olisikin kommentoida netissä jonkun tuntemattoman elämänkäänteiden syitä ja seurauksia ulkopuolisena.
Yleisellä tasolla kai tuokin viesti oli, johon alun perin kommentoin. Kaikilla meillä, tai useimmilla ainakin on elämässään kipukohtia ja harvalla varmaan ainoastaan yksi.
Mäkin puhun koko ajan ihan yleisellä tasolla. Silti on mun mielestä heikkouksilla ja "kipupisteillä" aika isoja kokoeroja. Olen itse tajunnut suuren osan tästä vasta omien lasten synnyttyä.
Minä jäin isäni valinnasta isättömäksi. Tajuatko ollenkaan miten päivittäistä ja jatkuvaa se on? Tajuatko, että siinä on puolet sinusta, joka kielletään. Puoliorvollakin on paremmin, kun isää voi muistella ja kuvitella isänä.
Kun minä näin miten omat lapseni syntyivät ja kasvoivat ehjässä perheessä, näin kaiken mikä minulta oli riistetty. Se oli todella surullista ja viimein sai minut ymmärtämään, etten ollut syyllinen vaan uhri. On todella ihanaa ja vapauttavaa syyttää sitä joka virheen teki. Minä en nyt voi välittää siitä, vaikka joku leimaisi katkeraksi tai ankaraksi, koska nyt minä viimein voin hyvin. Ja koska olen antanut isälleni anteeksi pystyn myös hymyilemään peilikuvalleni vihaamatta itseäni sen tähden, että minulla on isäni hymy. No nämä on pelkkiä esimerkkejä. Mutta iso juttu se on.Yleisellä tasolla puhut omista kokemuksistasi. Mitä se mahtaa tarkoittaa.
Mutta ei tätä kannata jatkaa, kun puhutaan toistemme ohi jotenkin, toinen aidasta ja toinen aidan seipäistä. Kaikkea hyvää ja toivottavasti ei tule muita vastoinkäymisiä elämässä.
Tarkoitin, etten puhu ketjun otsikon ihmisistä.
Yleinen taso tutkimusten mukaan vastaa minun kokemuksiani. Kos jollain on toisenlaisia kokemuksia, valitan, mutta minun on vaikea uskoa kovin erilaisiin mekanismeihin. Lyönnistä jää jälki fysiikan lakien mukaan. Ei se sielukaan ihan miten vaan toimi.Mitä valittamista siinä on, jos toisilla on erilaisia kokemuksia, Ihan kummalliseksi menee nyt. Ihmisen mieli toimii kyllä aika tavalla monimutkaisemmin, kuin perusmekaniikka. Jopa niin kummallisesti, että mielen avulla pystyy fyysisen lyönninkin ottamaan vastaan ilman jälkeä, kun riittävästi harjoittelee.
Jos kaikkien mieli toimisi samalla tavalla suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin, niin varmasti mielen häiriötkin osattaisiin korjata ihan suit sait.
On paljonkin tutkimuksia siitä, että ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin asioihin, mutta mitäs näistä täällä enempää jankkaamaan.
No minusta voitaisiin jankata ainakin suhteellisuudentajusta.
En missään vaiheessa sanonut, että ihmiset ei olisi erilaisia. Se erilaisuus ei ole kuitenkaan ihan rajatonta, muuten meillä ei olisi mitään lakeja eikä oikeusvaltiota.
Asioiden kokoerolla viittasin todella
-asioiden - kokoeroon, en kokijoiden erilaisuuteen.Eli esim. pahoinpitely on pienempi asia kuin tappo.
Tämä mielessäpitäen on minusta vähättelyä tai harhauttamista tai jotain, alkaa puhumaan siitä kuinka kaikilla meillä on jotain kipupisteitä ja sitä ja tätä kokemusta. Tottakai on, osa varmasti jopa suurempia asioita. Osa sitten pienempiä.
Pettäminen, hylkääminen, juopottelu, ei ne ole mitään sattumuksia, jotka vaan tulee väistämättä, kullekin omansa ja kaikille tasapuolisesti.
Kovin nopeasti pääsee sellaisella ajattelulla tilanteeseen, jossa kaikkea, pitää suvaita, ettei kukaan minuakaan tuomitsisi eli en ole pekkaa pahempi. (Vaikka olisin miten paha).
Valintoja. Ihminen tahtonee tehdä oikein. ? Silloin on hyvä tietää, mikä on oikein.
En todellakaan puhu mistään ihmisten pikkuvirheistä.
Kuinka kukaan voisi nostaa rinnakkain, vaikka seuraavat asiat:isä on liian lepsu vrt. isä hylkää lapsensa.
Tai vaikka jo astetta pahempi:
isä teki liikaa töitä (ymmärtämättömyyttään) vrt isä hylkäsi lapsensa.
Ihan eri kokoluokan asioita oli kokija minkäluonteinen tahansa.
Olen todella pahoillani, että loukkaannuit noin kovasti kommentistani, jonka sisältö oli se, ettei voida vetää suoraa johtopäätöstä, että isän hylkääminen johtaa aina lapsen elämän tuhoutumiseen tai että ylipäätään joku yksittäinen seikka elämässä johtaa johonkin tiettyyn seuraukseen ja lopputulokseen, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokaisen elämässä on mo0nia asioita, jotka osaltaan määrittävät, kuinka joku tietty asia vaikuttaa. Sehän se alkuperäinen sisältö oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.
Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.
No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!
Ihan kumpuaa yleisestä elämänkokemuksesta. ja yleisellä tasolla kommentoin, typerää olisikin kommentoida netissä jonkun tuntemattoman elämänkäänteiden syitä ja seurauksia ulkopuolisena.
Yleisellä tasolla kai tuokin viesti oli, johon alun perin kommentoin. Kaikilla meillä, tai useimmilla ainakin on elämässään kipukohtia ja harvalla varmaan ainoastaan yksi.
Mäkin puhun koko ajan ihan yleisellä tasolla. Silti on mun mielestä heikkouksilla ja "kipupisteillä" aika isoja kokoeroja. Olen itse tajunnut suuren osan tästä vasta omien lasten synnyttyä.
Minä jäin isäni valinnasta isättömäksi. Tajuatko ollenkaan miten päivittäistä ja jatkuvaa se on? Tajuatko, että siinä on puolet sinusta, joka kielletään. Puoliorvollakin on paremmin, kun isää voi muistella ja kuvitella isänä.
Kun minä näin miten omat lapseni syntyivät ja kasvoivat ehjässä perheessä, näin kaiken mikä minulta oli riistetty. Se oli todella surullista ja viimein sai minut ymmärtämään, etten ollut syyllinen vaan uhri. On todella ihanaa ja vapauttavaa syyttää sitä joka virheen teki. Minä en nyt voi välittää siitä, vaikka joku leimaisi katkeraksi tai ankaraksi, koska nyt minä viimein voin hyvin. Ja koska olen antanut isälleni anteeksi pystyn myös hymyilemään peilikuvalleni vihaamatta itseäni sen tähden, että minulla on isäni hymy. No nämä on pelkkiä esimerkkejä. Mutta iso juttu se on.Yleisellä tasolla puhut omista kokemuksistasi. Mitä se mahtaa tarkoittaa.
Mutta ei tätä kannata jatkaa, kun puhutaan toistemme ohi jotenkin, toinen aidasta ja toinen aidan seipäistä. Kaikkea hyvää ja toivottavasti ei tule muita vastoinkäymisiä elämässä.
Tarkoitin, etten puhu ketjun otsikon ihmisistä.
Yleinen taso tutkimusten mukaan vastaa minun kokemuksiani. Kos jollain on toisenlaisia kokemuksia, valitan, mutta minun on vaikea uskoa kovin erilaisiin mekanismeihin. Lyönnistä jää jälki fysiikan lakien mukaan. Ei se sielukaan ihan miten vaan toimi.Mitä valittamista siinä on, jos toisilla on erilaisia kokemuksia, Ihan kummalliseksi menee nyt. Ihmisen mieli toimii kyllä aika tavalla monimutkaisemmin, kuin perusmekaniikka. Jopa niin kummallisesti, että mielen avulla pystyy fyysisen lyönninkin ottamaan vastaan ilman jälkeä, kun riittävästi harjoittelee.
Jos kaikkien mieli toimisi samalla tavalla suhteessa ympäröiviin olosuhteisiin, niin varmasti mielen häiriötkin osattaisiin korjata ihan suit sait.
On paljonkin tutkimuksia siitä, että ihmiset reagoivat eri tavalla samoihin asioihin, mutta mitäs näistä täällä enempää jankkaamaan.
No minusta voitaisiin jankata ainakin suhteellisuudentajusta.
En missään vaiheessa sanonut, että ihmiset ei olisi erilaisia. Se erilaisuus ei ole kuitenkaan ihan rajatonta, muuten meillä ei olisi mitään lakeja eikä oikeusvaltiota.
Asioiden kokoerolla viittasin todella
-asioiden - kokoeroon, en kokijoiden erilaisuuteen.Eli esim. pahoinpitely on pienempi asia kuin tappo.
Tämä mielessäpitäen on minusta vähättelyä tai harhauttamista tai jotain, alkaa puhumaan siitä kuinka kaikilla meillä on jotain kipupisteitä ja sitä ja tätä kokemusta. Tottakai on, osa varmasti jopa suurempia asioita. Osa sitten pienempiä.
Pettäminen, hylkääminen, juopottelu, ei ne ole mitään sattumuksia, jotka vaan tulee väistämättä, kullekin omansa ja kaikille tasapuolisesti.
Kovin nopeasti pääsee sellaisella ajattelulla tilanteeseen, jossa kaikkea, pitää suvaita, ettei kukaan minuakaan tuomitsisi eli en ole pekkaa pahempi. (Vaikka olisin miten paha).
Valintoja. Ihminen tahtonee tehdä oikein. ? Silloin on hyvä tietää, mikä on oikein.
En todellakaan puhu mistään ihmisten pikkuvirheistä.
Kuinka kukaan voisi nostaa rinnakkain, vaikka seuraavat asiat:isä on liian lepsu vrt. isä hylkää lapsensa.
Tai vaikka jo astetta pahempi:
isä teki liikaa töitä (ymmärtämättömyyttään) vrt isä hylkäsi lapsensa.
Ihan eri kokoluokan asioita oli kokija minkäluonteinen tahansa.
Silti jonkun elämä voi mennä raiteiltaan suhteellisen pienestä vastoinkäymisestä, kun taas joku selviää melkein mistä vain kauheuksista. Ihmiset vaan on sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
108: Donnerilla on neljä lasta, joihin ei koskaan ole yhteydessä, eikä halua lasten pitävän yhteyttä. 3 eri äidistä. 2 avioliitosta 50-luvulta, 2 v 1981 syntynyttä, molemmat silloisen avioliiton ulkopuolisia. Toinen näistä on nyt kuollut tytär. V. 1985 petti samaa vaimoa nykyisen vaimon kanssa, joka oli myös raskaana jo ennen eroa. Jostain syystä pysynyt nykyisen vaimon kanssa ja ollut isä pojille, tääkin oli 23v ja Jörkka yli 50 suhteen alkaessa. On kyllä haastatteluissa antanut ymmärtää ettei ole mitenkään uskollinen sittemminkään. Ihan uskomaton kusipää siis, ja ihmettelen kyllä tota nykyistäkin, että ei ole välittänyt siitä että tyypillä on pienet lapset (ja ne aikuiset) jotka ei kiinnosta yhtään.
Ehkä ne naiset ovat vaan olleet niin typeriä ettei heidän seuraansa ole kestänyt naintihetkien jälkeen. Äpärätkin (ei haukkumanimi vaan rehellinen kuvaus aviottomista) voivat olla ties minkälaisia kuten Juicen narkomaanitytär.
Taiteilijoissa ja kovissa uraihmisissä on sellaista porukkaa, jotka saavat asioita aikaiseksi, heitä laajalta ihaillaan mutta perhe-elämä voi olla vaimon vinkkelistä täyttä helvettiä.
Kaikkia ihmisiä vaan ei ole luotu isiksi tai äideiksi. Silti he naivat. Esimerkiksi runsaasti viinaa kitattaessa tuppaa sitten syntymään noita suunnittelemattomia lapsiakin.
En erityisemmin puolustele Donneria isänä, koska en ole koskaan tuntenut ketään noista kuvioista. Silti Donner tullaan muistamaan jälkikäteen elokuviensa takia vaikka hän onkin aina ollut erittäin kova tekemään työtä. Siitä osoituksena pitkä ura poliitikkona ja kymmenet kirjat ajalta, jolloin tänne kirjoittaneet eivät välttämättä olleet vielä syntyneet. Elokuva-alan vaikuttajana hän on Suomessa keskeinen oltuaan perustamassa Elokuva-arkistoa taltioimaan suomalaista elokuvahistoriaa ja ylipäätään elokuvakulttuuria. Hän kävi pokkaamassa Ingmar Bergmanin puolesta oscarin parhaasta ulkomaisesta elokuvasta Fanny ja Alexander oscar-gaalassa 1983. Ilmeisesti hänen elämässään työ on ollut ensi sijalla, huvitukset ja ihmissuhteet sitten siinä miten kerkiää.
Joidenkin rokkareiden kohdalla ihaillaan kun he käyvät levittämässä laajalti siementään. Suomessa ei saisi olla muutamaa poikkeustapausta, jotka elävät suuren maailman tyyliin. Donner oli sitä melko varhaisessa vaiheessa. Jossain määrin boheemi elämäntyyliltään muttei työmoraaliltaan.
Mikään ei saa minua olemaan pitämättä J.D:stä. Niin fiksu ja älykäs tyyppi ja puoleensavetävä. Ja uskaltaa sanoa mielipiteensä vaikkei se kaikkia miellytä. (En puolustele toimiaan lastensa kanssa; niissä olisi ehkä voinut olla mies diplomaattisempi. Mutta mielestäni toimittajillakin on joku vastuu, mikseivät jättäneet pois J.D:n ilkeitä kommentteja lapsistaan jutuistaan, ajattelivatko ollenkaan miltä ne hänen lapsistaan tuntuvat?)
Katsokaa nyt täältäkin miten röyhkeän komea hän oli nuorempana:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/jorn-donner-ja-elokuvaseksi
Ja tänä vuonna Maloun haastattelussa: "Suomen lippu on helkkarin ruma"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi! Ja minä kun olen pitänyt Jörn Donneria aina sellaisena hieman reppanana papparaisena.... Muuttui kyllä mielikuva hänestä täysin.
Kyllä kuule Vesku Loirikin on ollut naisia pyörittelevä ja viinaa kittaava ensiluokkainen jätkämies aikoinaan. Vasta myöhemmin on sitten laulellut Leinoja ja lähtenyt lepuuttamaan maksaa ja hermoja Lappiin.
Loiri on kyllä tehnyt ekan Leino-levyn jo v.1978:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Leino_(albumi)
Loiri on kanssa samaa sarjaa Donnerin kanssa siinä että on loukannut lapsiaan möläytyksillään lehtijutuissa,. Sitä on lukijakin ajatellut usein, että mitä joittenkin julkkisäijien päässä oikein pyörii kun eivät tajua olla hiljaa lapsistaan julkisuudessa vaikka toimittajat mitä inttäisivät. Hector sentään ollut vähän fiksumpi siinä suhteessa vaikka ilmeisesti onkin dokannut samaan tahtiin Juicen et co kanssa:
http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201711022200504531_vd.shtml
https://www.mtv.fi/viihde/musiikki/artikkeli/hector-sammui-juicen-kanss…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliskoos tää linkki nyt oikein, jos ei niin googlatkaa "Loiri Eino Leino" niin löytyy:
Vierailija kirjoitti:
Tuliskoos tää linkki nyt oikein, jos ei niin googlatkaa "Loiri Eino Leino" niin löytyy:
Kyllä joo lauloi Leinoa jo nuorempana ja viriilissä vaiheessa. Samaan aikaan, kun teki vielä turhapuroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan ei vaivautunut edes hautajaisiin.
Ajatelkaa jos Tove Janssonilla (teoriaa) olisi ollut 6 miestä ja kaikkien kanssa lapsia, joista suurimman osan olisi hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan ei vaivautunut edes hautajaisiin.
Tekopyhää se olisi ehkä ollutkin ja tekopyhyydestä Donneria ei kyllä voi syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa jos Tove Janssonilla (teoriaa) olisi ollut 6 miestä ja kaikkien kanssa lapsia, joista suurimman osan olisi hylännyt.
Sehän olisi suljettu "rotuhygenian nimissä" laitokseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina pitänyt Jörn Donneria typeränä ja rumana. Jo pienenä tyttönä ajattelin että kyllä on ruma ja vastenmielisen näköinen mies. Sellainen limanuljaska. Ja sellaiseksi hän on osoittautunut, muka kultturelli hyypiö. Törkymöykky. Jos sukunimi olisi Nieminen, ei olisi ihailtu.
Muistaakseni tämä sama tytär oli jossain jutussa maininnut että on tavannut isänsä ja ovat keskustelleet. Ei ole linjassa sen kanssa mitä Donner jutskailee...
Isä-Donner kehuskelee eilisessä lehdessä, kuinka ei mennyt edes vahinkolapsensa hautajaisiin, joka lisäksi aiheutti itse oman kuolemansa.
Että sellainen "mies" tämä meidän Jörkka. Yäk!
Hesarin juttu ja Jörkan lausunnot ovat kyllä pysäyttävää luettavaa. Vaikuttaa todella erikoisen tunnekylmältä ihmiseltä. Toisaalta on helppo nähdä syy ja seuraus tarkastelemalla hänen omaa lapsuuttaan - hän on isätön ja negatiivisen pessimistiäidin kasvattama. Sekään ei tosin mielestäni oikeuta häntä sanomaan tuon luokan kamalia asioita ääneen Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Miksi hs viitsii julkaista tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
108: Donnerilla on neljä lasta, joihin ei koskaan ole yhteydessä, eikä halua lasten pitävän yhteyttä. 3 eri äidistä. 2 avioliitosta 50-luvulta, 2 v 1981 syntynyttä, molemmat silloisen avioliiton ulkopuolisia. Toinen näistä on nyt kuollut tytär. V. 1985 petti samaa vaimoa nykyisen vaimon kanssa, joka oli myös raskaana jo ennen eroa. Jostain syystä pysynyt nykyisen vaimon kanssa ja ollut isä pojille, tääkin oli 23v ja Jörkka yli 50 suhteen alkaessa. On kyllä haastatteluissa antanut ymmärtää ettei ole mitenkään uskollinen sittemminkään. Ihan uskomaton kusipää siis, ja ihmettelen kyllä tota nykyistäkin, että ei ole välittänyt siitä että tyypillä on pienet lapset (ja ne aikuiset) jotka ei kiinnosta yhtään.
Ehkä ne naiset ovat vaan olleet niin typeriä ettei heidän seuraansa ole kestänyt naintihetkien jälkeen. Äpärätkin (ei haukkumanimi vaan rehellinen kuvaus aviottomista) voivat olla ties minkälaisia kuten Juicen narkomaanitytär.
Taiteilijoissa ja kovissa uraihmisissä on sellaista porukkaa, jotka saavat asioita aikaiseksi, heitä laajalta ihaillaan mutta perhe-elämä voi olla vaimon vinkkelistä täyttä helvettiä.
Kaikkia ihmisiä vaan ei ole luotu isiksi tai äideiksi. Silti he naivat. Esimerkiksi runsaasti viinaa kitattaessa tuppaa sitten syntymään noita suunnittelemattomia lapsiakin.
En erityisemmin puolustele Donneria isänä, koska en ole koskaan tuntenut ketään noista kuvioista. Silti Donner tullaan muistamaan jälkikäteen elokuviensa takia vaikka hän onkin aina ollut erittäin kova tekemään työtä. Siitä osoituksena pitkä ura poliitikkona ja kymmenet kirjat ajalta, jolloin tänne kirjoittaneet eivät välttämättä olleet vielä syntyneet. Elokuva-alan vaikuttajana hän on Suomessa keskeinen oltuaan perustamassa Elokuva-arkistoa taltioimaan suomalaista elokuvahistoriaa ja ylipäätään elokuvakulttuuria. Hän kävi pokkaamassa Ingmar Bergmanin puolesta oscarin parhaasta ulkomaisesta elokuvasta Fanny ja Alexander oscar-gaalassa 1983. Ilmeisesti hänen elämässään työ on ollut ensi sijalla, huvitukset ja ihmissuhteet sitten siinä miten kerkiää.
Joidenkin rokkareiden kohdalla ihaillaan kun he käyvät levittämässä laajalti siementään. Suomessa ei saisi olla muutamaa poikkeustapausta, jotka elävät suuren maailman tyyliin. Donner oli sitä melko varhaisessa vaiheessa. Jossain määrin boheemi elämäntyyliltään muttei työmoraaliltaan.
Mikään ei saa minua olemaan pitämättä J.D:stä. Niin fiksu ja älykäs tyyppi ja puoleensavetävä. Ja uskaltaa sanoa mielipiteensä vaikkei se kaikkia miellytä. (En puolustele toimiaan lastensa kanssa; niissä olisi ehkä voinut olla mies diplomaattisempi. Mutta mielestäni toimittajillakin on joku vastuu, mikseivät jättäneet pois J.D:n ilkeitä kommentteja lapsistaan jutuistaan, ajattelivatko ollenkaan miltä ne hänen lapsistaan tuntuvat?)
Katsokaa nyt täältäkin miten röyhkeän komea hän oli nuorempana:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/jorn-donner-ja-elokuvaseksi
Ja tänä vuonna Maloun haastattelussa: "Suomen lippu on helkkarin ruma"
Onhan se ollut aika söpö. Ovatko siis naiset pilanneet Jörnin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono isäsuhde on tietysti ikävä ja paha juttu, mutta ei sillä voi kaikkia elämänsä vaikeuksia kukaan selittää. Monilla, minullakaan, ei ole ollut kunnon läsnäolevaa isää elämässäni, mutta jotenkin vain täällä vielä porskutetaan. Itse olen ollut taipuvainen selittelemään monia elämäni ongelmia koulukiusaamisen kautta, että kaikki johtuisi siitä, miten se satutti minua ja miten en ole osannut luottaa ihmisiin jne. mutta ei sekään ole mikään koko totuus, vain pieni osanen koko elämäni palapeliä.
Olen samaa mieltä, että aikuisen on otettava jo vastuu elämästään. En hyväksy päihteiden käyttöä. Sitä kai yleisestikin paheksutaan.
Omilla kommenteillani halusin vaan kuvata, ettei isättömyys ole pikku juttu. (Olet minusta väärässä kun sanot sitä pieneksi osaseksi).
Se on lapselle iso asia, nuorelle iso asia ja vielä aikuisellekin siinä voi olla paljon haastetta. Lapsen hylkäämistä ei paheksuta julkisesti, vaikka se on valinta, josta esimerkiksi sitä päihteiden käyttöä sitten syntyy. Päinvastoin isyyden merkitystä koko ajan vähätellään enemmän ja enemmän.
Meillä se meni niin päin, että se oli faija, joka aukaisi korkin. Voiko ihmetellä, että tuntuu pahalta, kun on menettänyt ne parhaat lahjat, mitä elämässä olisi voinut saada.?!Terv. Se aiemmin kirjoittanut isän hylkäämä
Sama juttu meilläkin (minä siis tuo sama tyyppi jolle vastasit). Äiti vihelsi pelin poikki onneksi kun olin 5-vuotias ettei tarvinnut kotona katsella isän rellestämistä sen enempää. Isä hylkäsi käytännössä meidät lapset samaan tapaan kuin J.D. ensimmäisen avioliittonsa lapset. Olisi voinut koska vaan tulla käymään mutta ei tullut kuin jouluna ja syntymäpäivinä, jos aina silloinkaan. Aikuisiällä on muotoutunut jonkinlainen suhde hänen kanssaan mutta, jos itken hänen hautajaisissaan, itken sitä miten surkea isä hän oli, en häntä ihmisenä.
Ja olen samaa mieltä, että on isän puutteella merkitystä sekä tyttärille että etenkin pojille, vaihtelee varmaan henkilöstä toiseen miten suuren merkityksen sille laittaa. Aiemmin olen kyllä ajatellut, että sillä olisi ollut iso merkitys omallakin kohdalla, että esim. kaikki miessuhteeni epäonnistuvat sen takia. Mutta en enää ajattele niin. Äitini toiminnalla on myös ollut vaikutuksensa siihen, millainen miesvihaaja olen 20-vuotiaana ollut. Ei ehkä ole aivan viisasta kertoa kaikkia isän pahoja tekoja ja pettämisiä lapsille kuitenkaan. Tosin, J.D:n tapauksessahan luimme, että äiti nimenomaan ei ollut puhunut pahaa isästä lapselleen, joten pitäisikö sittenkin olla sitä mieltä, että on parempi haukkua poissaoleva isä pataluhaksi, että hylätty lapsi saa realistisen kuvan isästään eikä turhaan toivo mitään isäsuhdetta?
Kuulostaa muuten siltä, että sinulla on mennyt aika hyvin kuitenkin, onnistunut avioliitto jne. Minä en ole koskaan ollut erityisen parisuhde- tai avioliittosuuntautunut, sen verran huonon kuvan sain miehistä isäni touhuja sekä suvun avioeroja seuratessa. Nekin avioparit, jotka eivät ole eronneet, eivät vakuuta minua avioliittoinstituution toimivuudesta, sen verran ilkeän kuuloisesti puhuvat toisilleen vieraittenkin läsnäollessa.
Olen nykyään sitä mieltä. Nimittäin itse kerroin lapselleni vain hyvää lapsen isästä, joka oli hylännyt tämän. Ihan sossuntätien ohjeiden mukaan. Vituiksihan se meni. 12-vuotiaana lapsi oli todella vihainen minulle, miksi en ollut kertonut totuutta (siis niitä huonoja puolia) hänelle hänen isästään. Eli parempi olla rehellinen.
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan keskustellaan ihan tosissaan siitä, että lääkäri lasuttaa kun perhe unohtaa peruuttaa ajan.
Pakkohan sitä on ahdistella hyviä ihmisiä, kun ei uskalleta sanoa aikuisille miehille (eikä naisille), että pitäkää se munanne aisoissa ja osoittakaa jotain rakkautta ja välittämistä niille, jotka teidän kanssa vielä asuu..
Toinen mitä sossut pelkäävät ovat nämä kunniamurha- ja insestiporukat.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ne naiset ovat vaan olleet niin typeriä ettei heidän seuraansa ole kestänyt naintihetkien jälkeen. Äpärätkin (ei haukkumanimi vaan rehellinen kuvaus aviottomista) voivat olla ties minkälaisia kuten Juicen narkomaanitytär.
Taiteilijoissa ja kovissa uraihmisissä on sellaista porukkaa, jotka saavat asioita aikaiseksi, heitä laajalta ihaillaan mutta perhe-elämä voi olla vaimon vinkkelistä täyttä helvettiä.
Kaikkia ihmisiä vaan ei ole luotu isiksi tai äideiksi. Silti he naivat. Esimerkiksi runsaasti viinaa kitattaessa tuppaa sitten syntymään noita suunnittelemattomia lapsiakin.
En erityisemmin puolustele Donneria isänä, koska en ole koskaan tuntenut ketään noista kuvioista. Silti Donner tullaan muistamaan jälkikäteen elokuviensa takia vaikka hän onkin aina ollut erittäin kova tekemään työtä. Siitä osoituksena pitkä ura poliitikkona ja kymmenet kirjat ajalta, jolloin tänne kirjoittaneet eivät välttämättä olleet vielä syntyneet. Elokuva-alan vaikuttajana hän on Suomessa keskeinen oltuaan perustamassa Elokuva-arkistoa taltioimaan suomalaista elokuvahistoriaa ja ylipäätään elokuvakulttuuria. Hän kävi pokkaamassa Ingmar Bergmanin puolesta oscarin parhaasta ulkomaisesta elokuvasta Fanny ja Alexander oscar-gaalassa 1983. Ilmeisesti hänen elämässään työ on ollut ensi sijalla, huvitukset ja ihmissuhteet sitten siinä miten kerkiää.
Joidenkin rokkareiden kohdalla ihaillaan kun he käyvät levittämässä laajalti siementään. Suomessa ei saisi olla muutamaa poikkeustapausta, jotka elävät suuren maailman tyyliin. Donner oli sitä melko varhaisessa vaiheessa. Jossain määrin boheemi elämäntyyliltään muttei työmoraaliltaan.