Meri Vennamon ja Jörn Donnerin tytär

Pitääköhän Jussi Halla-aho yhteyttä eri vaimoille tekemiinsä lapsiin?

Eikö äitikin olisi voinut ehkäisyä käyttää? Naiivia tehdä lapsi omalla päätöksellä ja olettaa, että mies seuraa mukana. Kai tuon rentun olemus ollut tiedossa, koska tässä tapauksessa vaimoaan pettänyt. Että jos on mulkku miehekseen, eipä äitikään vastuullisesti ole toiminut. Lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Ymmärrän avioerot, mutta en sitä, että miestä käytetään vaan siitoshommissa.

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.

Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.

Muistui mieleen 80?-luvulta  kuinka Meri Vennamo jonkun lehden kannessa syytti Donneria. Ehkä sellainenkaan ei edistä isäsuhdetta, jos lehtien välityksellä julkisesti riidellään.

Vierailija kirjoitti:

Pitääköhän Jussi Halla-aho yhteyttä eri vaimoille tekemiinsä lapsiin?

Kuulema pitää. Olihan siitä mediassa että tapaa viimeisintä lastaan säännöllisesti ja on hänet tunnustanut lapsekseen. Kunnioitan. Lapsi on syytön kohtaloonsa, syntyy hän sitten aviossa tai sen ulkopuolella.

Kuolinilmoituksessa oli täti Raisa, mutta ei enoa (piti oikein tarkistaa Wikipediasta, että Pekka Vennamo on elossa) No, tämä nyt oli taas yksi turha kommentti, mutta vähän mietitytti kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääköhän Jussi Halla-aho yhteyttä eri vaimoille tekemiinsä lapsiin?

Kuulema pitää. Olihan siitä mediassa että tapaa viimeisintä lastaan säännöllisesti ja on hänet tunnustanut lapsekseen. Kunnioitan. Lapsi on syytön kohtaloonsa, syntyy hän sitten aviossa tai sen ulkopuolella.

Näinhän median mukaan oli asian laita Donnerin ja tyttärensäkin osalta.

Vierailija kirjoitti:

Huono isäsuhde on tietysti ikävä ja paha juttu, mutta ei sillä voi kaikkia elämänsä vaikeuksia kukaan selittää. Monilla, minullakaan, ei ole ollut kunnon läsnäolevaa isää elämässäni, mutta jotenkin vain täällä vielä porskutetaan. Itse olen ollut taipuvainen selittelemään monia elämäni ongelmia koulukiusaamisen kautta, että kaikki johtuisi siitä,  miten se satutti minua ja miten en ole osannut luottaa ihmisiin jne. mutta ei sekään ole mikään koko totuus, vain pieni osanen koko elämäni palapeliä.

Olen samaa mieltä, että aikuisen on otettava jo vastuu elämästään. En hyväksy päihteiden käyttöä. Sitä kai yleisestikin paheksutaan.

Omilla kommenteillani halusin vaan kuvata, ettei isättömyys ole pikku juttu. (Olet minusta väärässä kun sanot sitä pieneksi osaseksi).

Se on lapselle iso asia, nuorelle iso asia ja vielä aikuisellekin siinä voi olla paljon haastetta. Lapsen hylkäämistä ei paheksuta julkisesti, vaikka se on valinta, josta esimerkiksi sitä päihteiden käyttöä sitten syntyy. Päinvastoin isyyden merkitystä koko ajan vähätellään enemmän ja enemmän.

Meillä se meni niin päin, että se oli faija, joka aukaisi korkin. Voiko ihmetellä, että tuntuu pahalta, kun on menettänyt ne parhaat lahjat, mitä elämässä olisi voinut saada.?!

Terv. Se aiemmin kirjoittanut isän hylkäämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.

Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.

No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!

Samaan aikaan keskustellaan ihan tosissaan siitä, että lääkäri lasuttaa kun perhe unohtaa peruuttaa ajan.

Pakkohan sitä on ahdistella hyviä ihmisiä, kun ei uskalleta sanoa aikuisille miehille (eikä naisille), että pitäkää se munanne aisoissa ja osoittakaa jotain rakkautta ja välittämistä niille, jotka teidän kanssa vielä asuu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono isäsuhde on tietysti ikävä ja paha juttu, mutta ei sillä voi kaikkia elämänsä vaikeuksia kukaan selittää. Monilla, minullakaan, ei ole ollut kunnon läsnäolevaa isää elämässäni, mutta jotenkin vain täällä vielä porskutetaan. Itse olen ollut taipuvainen selittelemään monia elämäni ongelmia koulukiusaamisen kautta, että kaikki johtuisi siitä,  miten se satutti minua ja miten en ole osannut luottaa ihmisiin jne. mutta ei sekään ole mikään koko totuus, vain pieni osanen koko elämäni palapeliä.

Olen samaa mieltä, että aikuisen on otettava jo vastuu elämästään. En hyväksy päihteiden käyttöä. Sitä kai yleisestikin paheksutaan.

Omilla kommenteillani halusin vaan kuvata, ettei isättömyys ole pikku juttu. (Olet minusta väärässä kun sanot sitä pieneksi osaseksi).

Se on lapselle iso asia, nuorelle iso asia ja vielä aikuisellekin siinä voi olla paljon haastetta. Lapsen hylkäämistä ei paheksuta julkisesti, vaikka se on valinta, josta esimerkiksi sitä päihteiden käyttöä sitten syntyy. Päinvastoin isyyden merkitystä koko ajan vähätellään enemmän ja enemmän.

Meillä se meni niin päin, että se oli faija, joka aukaisi korkin. Voiko ihmetellä, että tuntuu pahalta, kun on menettänyt ne parhaat lahjat, mitä elämässä olisi voinut saada.?!

Terv. Se aiemmin kirjoittanut isän hylkäämä

Oliko se äiti, joka aukaisi korkin myös(kin)?

Vierailija kirjoitti:

Susannalla on lapset Thaimaalaisen miehen kanssa. Mies kuoli joitakin vuosia sitten. Lapset ovat sijoitettuna muualla Suomessa. Todella surullista!

Susannaa näki edelleen paljon Ullanlinnassa, jossa hän kasvoi ja varttui. Todella päihteissä viime vuodet eli varmaankin näillä osuutta kuolemaan. Lapsien takia etenkin erittäin surullista...

Off topic, mutta kummallista  että unohdetun kansan edustaja vartuu yläluokan seudulla. Niinhän se aina.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämän tyttären kuolema on nostettu julkisuuteen, jos hän ei ole millään tapaa julkkis?

Koska se oli Jörkan tytär (nimellisesti) ja Veikko Vennamon tyttärentytär.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.

Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.

No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!

Ihan kumpuaa yleisestä elämänkokemuksesta. ja yleisellä tasolla kommentoin, typerää olisikin kommentoida netissä jonkun tuntemattoman elämänkäänteiden syitä ja seurauksia ulkopuolisena.

Yleisellä tasolla kai tuokin viesti oli, johon alun perin kommentoin. Kaikilla meillä, tai useimmilla ainakin on elämässään kipukohtia ja harvalla varmaan ainoastaan yksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Susannalla on lapset Thaimaalaisen miehen kanssa. Mies kuoli joitakin vuosia sitten. Lapset ovat sijoitettuna muualla Suomessa. Todella surullista!

Susannaa näki edelleen paljon Ullanlinnassa, jossa hän kasvoi ja varttui. Todella päihteissä viime vuodet eli varmaankin näillä osuutta kuolemaan. Lapsien takia etenkin erittäin surullista...

Off topic, mutta kummallista  että unohdetun kansan edustaja vartuu yläluokan seudulla. Niinhän se aina.

On tehtaankadulla vuokra-asuntojakin. Mutta ei kai Susanna ollut smp:n jäsen missään vaiheessa. Äitinsä oli politiikassa kyllä. Ja on vieläkin. Persu.

Ei edes sukunimi Donner tuonut mitään hyvää elämään. Olisiko Vennamo ollut parempi, siihen sukuunhan hän kuului. Mutta joutavaa ja myöhäistä spekulointia, myönnän. Surullinen kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan keskustellaan ihan tosissaan siitä, että lääkäri lasuttaa kun perhe unohtaa peruuttaa ajan.

Pakkohan sitä on ahdistella hyviä ihmisiä, kun ei uskalleta sanoa aikuisille miehille (eikä naisille), että pitäkää se munanne aisoissa ja osoittakaa jotain rakkautta ja välittämistä niille, jotka teidän kanssa vielä asuu..

Rakkautta ei säädellä laeilla, joten siihen ei voi virkamiehet puuttua.

(Jos omatunto on puhdas, eikä syyllisyyttä edes alitajuisesti koe, miksi silloin ahdistuisi lasusta.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.

Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.

No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!

Ihan kumpuaa yleisestä elämänkokemuksesta. ja yleisellä tasolla kommentoin, typerää olisikin kommentoida netissä jonkun tuntemattoman elämänkäänteiden syitä ja seurauksia ulkopuolisena.

Yleisellä tasolla kai tuokin viesti oli, johon alun perin kommentoin. Kaikilla meillä, tai useimmilla ainakin on elämässään kipukohtia ja harvalla varmaan ainoastaan yksi.

Mäkin puhun koko ajan ihan yleisellä tasolla. Silti on mun mielestä heikkouksilla ja "kipupisteillä" aika isoja kokoeroja. Olen itse tajunnut suuren osan tästä vasta omien lasten synnyttyä.

Minä jäin isäni valinnasta isättömäksi. Tajuatko ollenkaan miten päivittäistä ja jatkuvaa se on? Tajuatko, että siinä on puolet sinusta, joka kielletään. Puoliorvollakin on paremmin, kun isää voi muistella ja kuvitella isänä.

Kun minä näin miten omat lapseni syntyivät ja kasvoivat ehjässä perheessä, näin kaiken mikä minulta oli riistetty. Se oli todella surullista ja viimein sai minut ymmärtämään, etten ollut syyllinen vaan uhri. On todella ihanaa ja vapauttavaa syyttää sitä joka virheen teki. Minä en nyt voi välittää siitä, vaikka joku leimaisi katkeraksi tai ankaraksi, koska nyt minä viimein voin hyvin. Ja koska olen antanut isälleni anteeksi pystyn myös hymyilemään peilikuvalleni vihaamatta itseäni sen tähden, että minulla on isäni hymy. No nämä on pelkkiä esimerkkejä. Mutta iso juttu se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono isäsuhde on tietysti ikävä ja paha juttu, mutta ei sillä voi kaikkia elämänsä vaikeuksia kukaan selittää. Monilla, minullakaan, ei ole ollut kunnon läsnäolevaa isää elämässäni, mutta jotenkin vain täällä vielä porskutetaan. Itse olen ollut taipuvainen selittelemään monia elämäni ongelmia koulukiusaamisen kautta, että kaikki johtuisi siitä,  miten se satutti minua ja miten en ole osannut luottaa ihmisiin jne. mutta ei sekään ole mikään koko totuus, vain pieni osanen koko elämäni palapeliä.

Olen samaa mieltä, että aikuisen on otettava jo vastuu elämästään. En hyväksy päihteiden käyttöä. Sitä kai yleisestikin paheksutaan.

Omilla kommenteillani halusin vaan kuvata, ettei isättömyys ole pikku juttu. (Olet minusta väärässä kun sanot sitä pieneksi osaseksi).

Se on lapselle iso asia, nuorelle iso asia ja vielä aikuisellekin siinä voi olla paljon haastetta. Lapsen hylkäämistä ei paheksuta julkisesti, vaikka se on valinta, josta esimerkiksi sitä päihteiden käyttöä sitten syntyy. Päinvastoin isyyden merkitystä koko ajan vähätellään enemmän ja enemmän.

Meillä se meni niin päin, että se oli faija, joka aukaisi korkin. Voiko ihmetellä, että tuntuu pahalta, kun on menettänyt ne parhaat lahjat, mitä elämässä olisi voinut saada.?!

Terv. Se aiemmin kirjoittanut isän hylkäämä

Oliko se äiti, joka aukaisi korkin myös(kin)?

Tarkoitin siis otsikon tapausta, en perhettäsi.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain olen lukenut, ammattilaisten sanomana, että tytölle isän merkitys tosi tärkeä. Millainen isä on ja miten suhtautuu tyttäreensä. Tytön normaalin kehityksen tae on, että on tekemisissä isänsä kanssa ja isä arvostaa tytärtään ja kannustaa. Jos edelliset puuttuvat on suuri riski siihen, ettei tytär pääse elämässä tasapainoon. Siitä sitten voi seurata mielenterveysongelmia päihteiden käyttöineen. Pohja pois elämältä.

Harvallapa loppujen lopuksi on sellainen elämä ja ympäristötekijät, ettei mitään riskitekijöitä epätasapainoon. Ja harvoin vain yksi yksittäinen tekijä johtaa epätasapainoon. Ketään sen kummemmin puolustelematta tai syyttelemättä.

No mistä tää vähättely kumpuaa, jos ei jonkun puolustelusta? Vaikea käsittää?!

Ihan kumpuaa yleisestä elämänkokemuksesta. ja yleisellä tasolla kommentoin, typerää olisikin kommentoida netissä jonkun tuntemattoman elämänkäänteiden syitä ja seurauksia ulkopuolisena.

Yleisellä tasolla kai tuokin viesti oli, johon alun perin kommentoin. Kaikilla meillä, tai useimmilla ainakin on elämässään kipukohtia ja harvalla varmaan ainoastaan yksi.

Mäkin puhun koko ajan ihan yleisellä tasolla. Silti on mun mielestä heikkouksilla ja "kipupisteillä" aika isoja kokoeroja. Olen itse tajunnut suuren osan tästä vasta omien lasten synnyttyä.

Minä jäin isäni valinnasta isättömäksi. Tajuatko ollenkaan miten päivittäistä ja jatkuvaa se on? Tajuatko, että siinä on puolet sinusta, joka kielletään. Puoliorvollakin on paremmin, kun isää voi muistella ja kuvitella isänä.

Kun minä näin miten omat lapseni syntyivät ja kasvoivat ehjässä perheessä, näin kaiken mikä minulta oli riistetty. Se oli todella surullista ja viimein sai minut ymmärtämään, etten ollut syyllinen vaan uhri. On todella ihanaa ja vapauttavaa syyttää sitä joka virheen teki. Minä en nyt voi välittää siitä, vaikka joku leimaisi katkeraksi tai ankaraksi, koska nyt minä viimein voin hyvin. Ja koska olen antanut isälleni anteeksi pystyn myös hymyilemään peilikuvalleni vihaamatta itseäni sen tähden, että minulla on isäni hymy. No nämä on pelkkiä esimerkkejä. Mutta iso juttu se on.

Yleisellä tasolla puhut omista kokemuksistasi. Mitä se mahtaa tarkoittaa.

Mutta ei tätä kannata jatkaa, kun puhutaan toistemme ohi jotenkin, toinen aidasta ja toinen aidan seipäistä. Kaikkea hyvää ja toivottavasti ei tule muita vastoinkäymisiä elämässä.