Onko tytön kasvattaminen jotenkin vaikeampaa kuin pojan

En osaa sanoa yleisesti, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että tyttöjen kanssa on ollut helpompaa. Voi toki johtua siitäkin että osallistun mielummin tyttöjen leikkeihin kuin poikien.

Tyttöjen mielialanvaihtelut ja draama on raskasta välillä. Tytön voi kuitenkin aina tarvittaessa napata olkapäille jos puhumalla ei pärjää.

Tyttöjen kanssa pärjää paljon kuin naistenkin. Kuurouta itsesi.

On koska yhteiskunta on edelleen niin sovinistinen. Eli koko ajan saa käytännössä olla tappelemassa tasa-arvoisen kohtelun puolesta.

Ei muuten, mutta tuntuu, että tytöillä on kaikenlaista prinsessadraamaa syntymästä teini-ikään asti :)

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten, mutta tuntuu, että tytöillä on kaikenlaista prinsessadraamaa syntymästä teini-ikään asti :)

Esiteini-ikäisten tyttöjen kaverikahinat ovat jokapäiväistä sirkusta. Aina joku porukasta möksähtää ja joukko jakaantuu kahtia, seuraavana päivänä taas kaikki iloisesti yhdessä.

Minulla on vain poikia ja salaa olen siitä iloinen. Tunne ei tule mistään tiedosta tai muusta vaan minut on raiskattu teini-iässä ja jos minulla olisi tytär pelkäsin että joku tekee hänelle saman.

Pojat on ihania, suoria ja selkeitä ja kilttejä.

Helpompaa se on jos käytännön asioita ajattelee. Jos ajattelee pitkällä ajalla niin kyllä tässä maassa on edelleen vaikeampaa kasvattaa aikuiseksi tyttö jolla olisi hyvä itsetunto, osaisi pitää puolensa ja eikä olisi vain kiltti suorittaja.

Mies

Riippuu varmasti lapsen temperamentista ja persoonasta ketä on helppo ja ketä on vaikea kasvattaa. Rauhallinen muksu vai sellainen joka alkaa teininä käydä käsiksi? Eikä ole väliä onko tyttö vai poika. Molemmista löytyy rauhallisia ja päälle käyviä, joiden kanssa ei pärjää.

Poikien kasvattaminen on ollut helpompaa, mutta tyttöjenkin kanssa olen pärjännyt. Tytöt ovat vaatineet enemmän keskusteluja liittyen ulkonäköön ja kaverisuhteisiin. Räjähtäviä tilanteita olen oppinut välttämään antamalla aikaa runsaasti. Tytöillä tahtoo itsetunto heittää, johtuen ulkonäköpaineista, ehkä helpommin kuin pojilla, mutta kun tyttö on tyytyväinen itseensä, päästään muissakin kuin ulkonäköön liittyvissä asioissa eteenpäin.

Opetan tyttöjäni haastamaan poikia. Tytöt eivät ole huonompia ja silloin kun he ovat parempia kuin pojat, niin ei pidä olla siitä hiljaa ja vaatimaton! Törkeyksiä ei myöskään kuunnella!

Entä sitten pojat? On heilläkin omat ulkonäköpaineensa, mutta heidän ongelmansa ovat monesti suoraviivaisempia, loogisimpia. He eivät harkitse mieliksi olemista, vaan tavoittelevat luontevammin esim uraa ja kivaa yhdessä oloa harrastusten ja kavereiden  parissa. Menestyksensä kautta arvelevat joku päivä kelpaavansa tytöillekin eli tulevansa tavoitelluiksi poikamiehiksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vain poikia ja salaa olen siitä iloinen. Tunne ei tule mistään tiedosta tai muusta vaan minut on raiskattu teini-iässä ja jos minulla olisi tytär pelkäsin että joku tekee hänelle saman.

Etkö sitten pelkää että joku raiskaisi poikasi?