vuonna -57 syntynyt äitini kertoo kuinka sotavuosien jälkeen hänen lapsuudessaan oli pula kaikesta
Mikähän juttu tuo on kun tarkemmin ajattelee; hän syntyi yli 10 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja ollut teini ikäinen -70 luvulla, oliko silloin muka jokin pula-aika?
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisseiska kirjoitti:
Höpö höpö. Todellakin oli 60-luvulla jääkaapit. Monissa taloissa oli ns. kylmäkaapit, tavalliset kaapit joihin tuli ulkoilmaa. Muistan hyvin, synnyin -57.
No ei ollut meillä ainakaan, eikä lähinaapureissakaan. Ulkohuusit oli koko kylällä ja kantovesi keittiöön. Navetalle tuli vesi pumpulla nostettuna. Ja kyllä ruuasta oli pula vielä 50-luvulla, 60-luvulla oli jo paremmin asiat. Mutta maaseudulla asuttiin vielä alkeellisesti ja ahtaasti.
Voisin muuttaa jonnekin hevonkuuseen missä on ulkohuussi ja vedet pitää kantaa ite, jos vastineeksi saisi vähän paremmat tuet kuin kaupungissa. Siinä olisi päiväksi puuhaakin kun kantelisi vesiä ja pilkkoisi puita. Ainoa vaan että kauppareissut autottomalle ongelma, mut jos sais vaikka jonkun ennalta sovitun kyydin pari kertaa viikossa. Ja netti pitäs tietysti olla että pääsee palstailemaan.
Ei kai se juhlaa ollut sille äidille, joka hoiti lapsilaumaansa noissa alkeellisissa oloissa. Siitä on romantiikka kaukana ja ne yhteiskunnan tuet ja avustukset olivat hyvin pieniä vielä -60 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1951, ja silloin oli vielä pulaa melkein kaikesta. Sokeri,kahvi ja vehnäjauhot olivat niin sanotusti kortilla. Eli säännösteltyä. Jokaisella perheenjäsenillä oli elintarvikekortti johon oli merkitty minkä verran es.sokeria olit oikeutettu ostamaan kuukausdessa. Kun lapsi syntyi,hänelle annettiin nopeasti nimi, jotta hän sai oman elintarvikekortin.
Kuolet huoralutka kohta vanhuuteen! Ei pitkäkää aika nii olet yli 70😂😂😂
Se hyvä niissä entisissä ajoissa sentään oli, että osattiin keskustella sivistyneesti, eikä tuollaisille kommenteille silloin ollut mitään sijaa missään medioissa .
Korkeintaan ravintolan vessan seinässä, mutta pyyhkimään olisivat sinut laittaneet ,jos kiinni olisi saatu.
Tuskin kenellekään nuorelle myöskään olisi tullut sanoa jollekin itseään vanhemmalle henkilölle mitään noin törkeää, typerää ja ala-arvoista kuin sinä tuossa kommentissasi teit.
Ennen ei muuten myöskään tarvittu mitään hymiöitä missään , kun kaikki sanottava osattiin aina sanoa pelkästään jo siinä tekstissäkin. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -44 eli juuri sodanjälkeiseen pula-aikaan. Pulaa oli silloin ihan kaikesta. Äidin hyvä ystävä sattui olemaan läheisen osuuskaupan myymälänhoitaja, ja mieleen on jäänyt, että joskus oli suuri tapaus, kun saatiin "tiskin alta" pussillinen rusinoita. Ilmeisesti mitään tuoreita hedelmiä ei kaupasta siihen aikaan saanut.
Sinäkin lehmä kuolet kohta vanhuuteen!
Miksi roikut täällä vauva-palstalla, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -44 eli juuri sodanjälkeiseen pula-aikaan. Pulaa oli silloin ihan kaikesta. Äidin hyvä ystävä sattui olemaan läheisen osuuskaupan myymälänhoitaja, ja mieleen on jäänyt, että joskus oli suuri tapaus, kun saatiin "tiskin alta" pussillinen rusinoita. Ilmeisesti mitään tuoreita hedelmiä ei kaupasta siihen aikaan saanut.
Sinäkin lehmä kuolet kohta vanhuuteen!
No sinä sitä sensijaan sitten elät ikuisesti vai? No mikäs pahan tappaisi...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen syntynyt -71 ja sisävessa ja kylpyhuone rakennettiin meillä vasta kesällä 1979. Ihanin muutos oli että sisävessan tulon myötä meillä alettiin myös käyttää kaupan vessapaperia. Sähköt ja vuokseva vesi keittiöön oli tullut jo ennen syntymääni.
Ruoka oli aika yksipuolista, kotimaista ja sitä ei tosiaankaan mennyt hukkaan. Muistan että esim. makaroonia pääsin maistamaan ekan kerran koulussa ja yritin selittää äidilleni mitä makaroonilaatikko oli.
Hauskaa oli myös nopea kehitys. Ensimmäinen väritelkkari meille tuli Los Angelesin olympialaisten mukana kesällä 1984. Siinä oli jotain täysin uutta, johdollinen kauko-ohjain ja teksti-tv. Esimakua tietokoneajoista.
Savon maaseudulla kasvoin.
On kyllä aika iso ero Etelä-Suomen kaupungissa kasvaneeseen saman ikäiseen. En ole koskaan elänyt ilman sisävessaa ja kylppäriä, tai olen pari kuukautta vauvana, mutta en muista siitä mitään. Muutettiin pian uuteen kerrostaloon, ja muuton syy oli minun syntymäni. Väritelkkari tuli 1979, sitä ennen olin nähnyt väritelkkareita muualla ja se oli upean näköistä, upeampaa kuin mikään muu tekniikka mitä on sen jälkeen tullut. Vuonna 1984 taisi tulla jo commodore 64.
Äitisi muistaa väärin. 1950-luvun loppu ei ollut pula-aikaa.
Maalla oli monilla alkeelliset olot mutta pula-ajasta puhuminen on harhaanjohtavaa.
Kaupungissa oli monilla kyllä jo jääkaapit, 60-luvub alussa myös TV:t yleistyivät. Meillä oli jopa sähkökynttilät joulukuusessa vuonna -57, isä toi ne työmatkalta Saksasta.
Tarkoittaisikohan sitä aikaa, kun Suomi maksoi sotakorvauksia Neuvostoliitolle? Taloudellisesti valtio oli tiukilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -44 eli juuri sodanjälkeiseen pula-aikaan. Pulaa oli silloin ihan kaikesta. Äidin hyvä ystävä sattui olemaan läheisen osuuskaupan myymälänhoitaja, ja mieleen on jäänyt, että joskus oli suuri tapaus, kun saatiin "tiskin alta" pussillinen rusinoita. Ilmeisesti mitään tuoreita hedelmiä ei kaupasta siihen aikaan saanut.
Sinäkin lehmä kuolet kohta vanhuuteen!
Jos huonosti käy, ihan kumpi tahansa meistä voi kuolla vaikkapa heti tänään tai huomenna. Niukoistä lähtökohdista huolimatta olen kuitenkin elänyt jo varsin hyvän elämän, mutta kommentistasi päätellen sinulla on todella paha olla.
Pahoillaan puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän juttu tuo on kun tarkemmin ajattelee; hän syntyi yli 10 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja ollut teini ikäinen -70 luvulla, oliko silloin muka jokin pula-aika?
Mnä olen syntynyt -60 ja mieheni -58. Kyllä se sota vielä monin tavoin heijastui lapsuuteen. Monen isä ollut rintamalla, oma äitini menetti molemmat vanhempansa.
Oma isäni on syntynyt 1946 ja äiti 1950. Kumpikin muistelee, että 50-luku oli köyhää. Ei nyt mitään nälänhätää, mutta kaikki oli vielä alkeellista ja mm. herkut todella vähissä. Joku appelsiini oli harvinaisuus, sai ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Olivat tavallisista, köyhistä perheistä, mutteivat sillä tavoin köyhistä, ettei ruokaa olisi pöydässä ollut ja kengät jalassa.
Sen sijaan kuulemma 60-luku oli hurjaa nousua, elintaso alkoi kohota kohisten.
Joillakin on huono muisti ja projisoivat vaikka mitä (lähi)menneisyyteen, lähinnä kaikkea huonoa. Jotkut haluavat vain trollailla ja valehdella. 70-luvulla ja myöhemmin asiat olivat hyvin lähes kaikilla Suomessa. Ihan mitätön vähemmistö kärsi jonkinasteista puutetta. Onneksi ei sentään ihan kaikki mene tälläkään palstalla läpi. Joo, 80-luvun alussa Espoossa ei ollut joillain jääkaappeja. Hyvin uskottavaa. Lainataanpa.
http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2008/art_2008-06-09_003.html?s=0
Maaseudulla jääkaappi oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ainoastaan kolmella prosentilla kotitalouksista, mutta vuoteen 1966 mennessä jääkaappeja oli jo runsaalla 40 prosentilla. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä oli jo lähes kaikissa kodeissa.
Olen vm -71 ja äitini on syntynyt 1935. On kertonut että hänen lapsuudessaan kylällä oli paljon köyhiä perheitä.
Ukkini oli kauppias Uudellamaalla ja mummolla oli nuorena rouvana kotiapulainen. Kun tuli pula-aika, niin mummo joutui luopumaan kotiapulaisesta. Tämä kotiapulainen oli itkenyt, että eikö hän voisi jäädä, kun täällä on niin hyvä olla, eikä hänellä ole paikkaa minne mennä. Ukki oli lähdössä rintamalle, eikä mummo voinut muuta kuin laittaa tämän kotiapulaisen pois.
Toinen tapaus, josta äitini kertoi oli samalla kylällä nuori äiti (siis 40-luvulla) joka sai vauvan. Kun mummoni meni katsomaan äitini ja tämän siskon kanssa vauvaa, oli vauva kapaloitu sanomalehteen. Mummo, silloinen kolmekymppinen kauppiaan rouva, kääntyi kannoillaan ja haki kotoa lakanan, jonka hän leikkasi osiin, että vauva sai oikeat kapalot. Hän toi tälle vauvan äidille myös ruokaa.
Äitini on kertonut, että koulussa oli joitain varakkaiden perheiden, tyyliin apteekkarin tai hammaslääkärin, lapsia jotka kiusasivat toisia, jos näillä oli risaisia vaatteita. 40-luvusta yhä kyse. Ei siis sota-ajallakaan kaikki vetäneet yhtä köyttä, pahaa mieltä aiheutettiin silloinkin ja koulukiusaajia oli.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asuin Siltasaaressa, ei meillä vielä 1960-luvulla ollut jääkaappia(ostettiin vuonna 1971). Sen sijaan huoneen kulmissa oli oven takana nk. kylmäkaapit, joissa ruokatavarat säilytettiin. Mitään ei kyllä säilytetty pitkään, koska Saariniemenkadulla oli maito-, liha- ja leipäkauppa. Kävin koulun jälkeen ostamassa omaan kannelliseen maitokannuun litran maitoa, yhden polakan ja 100g lauantai- tai berliininmakkaraa - ohuet siivut luki äidin kirjoittamassa lapussa.
Mä olen syntynyt 1961 ja asuin lapsuuteni Munkkivuoressa. Meillä oli alusta alkaen (vanhempani muuttivat uuteen kerrostaloon 1958) jääkaappi ja siinä oli pieni pakastelokero, jossa saattoi säilyttää esim jäätelöä. Talon vieressä olivat sekä Elanto että HOK. Valikoima ruokakaupoissa oli tietenkin pienempi kuin myöhemmin, mutta kaupasta sai niin lihaa, kalaa, kasviksia, hedelmiä kuin maitotaloustuotteitakin. Kananmunat olivat irtomyynnissä ja kaupassa oli lamppu, jota vasten kananmunat valaistiin ennen paperipussiin laittamista. Kerrostalon kellarissa oli jokaisella asukkaalla kylmäkellari ja ullakolla ullakkovarasto. Kylmäkellarissa säilytettiin mehuja, hilloja ja etikkasäilykkeitä sekä juureksia. Syksyisin kerrostalon pihaan tuli hevoskärryillä mies, joka myi kärrystään perunaa, porkkanaa, sipulia ja lanttua. Niitä ostettiin isompi määrä kerralla ja säilytettiin kylmäkellarissa puulaatikossa, jossa oli multaa, turvatta tai hiekkaa... en osaa sanoa, mitä edellämainituista.
Isossa kerrostalossa oli vain noin 15 autotallia, koska autot eivät olleet vielä kovin tavallisia. Isäni oli ostanut ensimmäisen autonsa jo 1950-luvulla. Lankapuhelimet ja telkkarit oli kaikilla kavereillanikin. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että talossa ei tainnut asua kovin vähävaraisia. Kavereideni vanhemmissa oli lääkäriä, toimitusjohtajaa, yliopiston professoria, opettajaa, arkkitehtia jne.
Joskus -41 ja -45 syntyneet vanhempani muistelevat monesti lapsuuttaan ja sitä pula-aikaa.
En nyt ehkä 60-luvun loppupuolta enää heidän juttujensa perusteella ihan pula-ajaksi kutsuisi.
Tosin näissähän on selvästi ollut eroja maaseudullakin silloin 40-50 -luvuilla, kun toisilla on ollut oikeasti pulaa, niin toiset ovat kyllä mällänneet silloinkin.
Eron huomaa siitä, että todella köyhistä oloista kotoisin oleva äitini muistelee selkeästi enemmän puutetta elintarvikkeista ja vaatemateriaaleista, kun taas vauraan maatilan poikana varttunut isäni ei niinkään muista varsinaista puutetta, pihiyttä ehkä.
Siinä missä äiti on nuoruudessaan kulkenut moneen kertaan paikatuissa vaatteissa ja asunut ahtaasti ilman mukavuuksia ja jolle sokerikin on ollut harvinainen herkku, on isäni kuitenkin ruokailun päälle vielä sianlihan rasvat suupielissä tiristen pyöräillyt veljensä kanssa kylän kaupalle jotain munkkipossua + punaista limonaatia ja sarjakuvalehtiä ostamaan.
Tai että äitini perheessä oli vain yksi polkupyörä ja sekin isoisäni työmatkatarpeisiin kovalla vaivalla säästetty, niin isäni perheessä sitten taas oli kylän ensimmäiset autot ja mopot ja traktorit ja polkupyöriä useampi kappale.
Eli vaikka joillakin oli pula-aikaa sotien jälkeen aika pitkäänkin, niin ihan kaikilla ei välttämättä siellä maaseudullakaan ollut.
Ankeita asenteita ja turhan pihiä suhtautumista he ovat toki molemmat oppineet lapsuudessaan, joka näkyy tänä päivänä siten, että vaikka heillä olisikin johonkin varaa, niin jotenkin sitä vaan kituutellaan ilman kaikkia mukavuuksia edelleenkin. Asia jota 70-luvulla syntynyt pullamössö ei vaan voi käsittää :)
Toiset muistaa tai ovat kokeneet todella erilailla nuoruutensa. Isoäitini, jonka koti jäi Karjalaan, ei koskaan valittanut, että ei olisi jotain saanut lapsena. Toki sota-aikana joutuivat asumaan 5 muun perheen kanssa samassa huoneessa jonkin aikaa, mutta pysyvän kodin löydyttyä heillä oli vaattetta päälle, näppärä isä teki lapsille leluja ja luistimia, jopa kitaran. Hän on muistojensa mukaan elänyt hyvän lapsuuden sodan päätyttyä eikä kotonakaan ihmiset valittaneet puutetta. Lapsia kannustettiin opiskelemaan ja harrastamaan urheilua tai musiikkia.
Äitini taas, joka on syntynyt 30 vuotta myöhemmin, valitti aina, kuinka ei ollut mitään ja puuttui sitä ja tätä. Kun pyysin jotain nuorempana, niin vastauksena sain katkeraa tilitystä omasta lapsuudesta. Kuinka piti aina olla töissä ja rahat meni vanhemmille. Kouluja käytiin pakolliset ja sitten vakituisiin töihin.
Erona on selkeästi myös elämäntapa, katkeroidutaanko, vaiko katsotaan positiivisia asioita ja ollaan niistä kiitollisia. Erona on myös tavallaan koulutuksen taso ja perherakenne. Mummoni perheessä oli 2 lasta isolla ikäerolla ja äitini puolella taas 5 vai 6 lasta pienillä ikäeroilla. Toisessa perheessä tehtiin toimistotöitä tai opiskeltiin kauppakorkeassa, toisessa lähdettiin lapsena piikomaan ja oppikoulun suorittaminen riitti.
Valituksen määrästä päätellen luulisi pulaa olleen pahiten vuosina -70-80, puhukoon sitten sotavuosien jälkeisestä pulasta kuka haluaa, mutta todellisuudessa luulen, että elämä on ollut hieman karumpaa silloin -40-50.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin on huono muisti ja projisoivat vaikka mitä (lähi)menneisyyteen, lähinnä kaikkea huonoa. Jotkut haluavat vain trollailla ja valehdella. 70-luvulla ja myöhemmin asiat olivat hyvin lähes kaikilla Suomessa. Ihan mitätön vähemmistö kärsi jonkinasteista puutetta. Onneksi ei sentään ihan kaikki mene tälläkään palstalla läpi. Joo, 80-luvun alussa Espoossa ei ollut joillain jääkaappeja. Hyvin uskottavaa. Lainataanpa.
http://www.tilastokeskus.fi/artikkelit/2008/art_2008-06-09_003.html?s=0
Maaseudulla jääkaappi oli 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa ainoastaan kolmella prosentilla kotitalouksista, mutta vuoteen 1966 mennessä jääkaappeja oli jo runsaalla 40 prosentilla. Kymmenen vuotta myöhemmin niitä oli jo lähes kaikissa kodeissa.
Kerroin tuolla aikaisemmin, että jääkaappi ostettiin meille vuonna 1971. Ja asuttiin Helsingin Siltasaaressa. Monella oli toki jääkaappi kaupungissa aiemminkin, mutta en yhtään ihmettele, jos jossain keskellä Espoon metsiä ei vielä 1970-luvulla sitä ollut, oli näet totuttu säilyttämään ruuat kellarissa. Keittiön lattiassa oli luukku ja sen alla nk. pikkukellari, jossa pidettiin voit ja maidot. Kivijalassa olevassa kellarissa tai maakellarissa säilytettiin sitten juurekset, mehut, hillot jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ulkovessa, joskus -65 tuli jääkaappi, kouluissa jaettiin vaate- ja kenkäkuponkeja köyhäinapuna. Koulussa sa keittoruuan, leivät ja maito piti tuoda itse. Samoilla suksilla hiihdin 7-vuotiaana, millä 15 vuotias isoveljeni vuorotellen. Luistimet sain 11 v, ne oli 3-4 numeroa liian iot, käytetyt, joiden varret oli ihan pehmeät ja retkotti. Pyöräilemään opin miesten pyörällä, tangon välistä. Ekan appelsiinin söin 8 vuotiaana. Olen syntynyt vuonna 1961. Pulaa ei sinänsä ollut, mutta vähän tavaraa...
Ihan noin ankeaa meillä ei ollut, olen saman ikäinen.
Ulkovessa meilläkin oli eikä vesijohtoa, saatiin sisävessa ja vesijohdot vasta joskus vuonna 1966. Asuttiin siis Helsingissä, omakotialueella.
Muuten ei ollut pulaa mistään -- muistaakseni. Telkkari meillä on ollut aina, samoin jääkaappi. Äitini kävi töissä ja olin naapurissa päivähoidossa. Ehkä olin etuoikeutettu kakara, mutta sain aina uudet sukset ja luistimet, mulla oli barbeja ja oman polkupyörän sain 8-vuotiaana. Vanhemmat oli tavallisia työläisiä.
Suomi maksoi sotakorvauksia vielä 50-luvulla, joka oli merkittävä osa valtion budjetista ja kaikki mahdollinen meni vientiin, eikä juuri ulkomaan tuontia ollut.
Kaupassa oli vain kotimaisia tuotteita ja joulun aikoihin tuli muutamaksi viikoksi myyntiin omenia ja kevät talveksi appelsiineja. Muuten ruoka oli hyvin yksipuolista. Kuukautissuojana käytettiin Perfeksiä, eikä niitä ollut kaikissa kaupoissa ja vessapaperi oli sanomalehteä tai paremmissa paikoissa silkkipaperi-liuskoja. Vaatteet tehtiin itse ja kenkinä käytettiin huopa-ja kangastossuja
Elintaso nousi kohisten 60-luvun lopussa, kun tuonti vapautui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän juttu tuo on kun tarkemmin ajattelee; hän syntyi yli 10 vuotta sodan loppumisen jälkeen ja ollut teini ikäinen -70 luvulla, oliko silloin muka jokin pula-aika?
Mnä olen syntynyt -60 ja mieheni -58. Kyllä se sota vielä monin tavoin heijastui lapsuuteen. Monen isä ollut rintamalla, oma äitini menetti molemmat vanhempansa.
Mieheni kotona ei ollut 60-luvulla edes sähköä. Eikä siis tod esim jääkaappia. Oma kaivo taisi olla, kaikilla ei ollut sitäkään.
Me olimme oman eteläsuomalaisen pikkukylän ns parempaa väkeä ja meillä oli jääkaappi, pesukone ja telkkari tuli 1964 olympialaisiin. Se oli silti harvinainen vielä 70-luvun alussakin, koska meille tuli naapuruston naisia katsomaan Peyton Placea.
Olin perheen kolmas lapsi ja kuljin kokonaan isojen sisrusten kuluneissa vaatteissa.
Paras kaverini oli rintamamiehen ja lotan nuorimmainen. He asui huoneen ja tuvan asunnossa ja telkkari tuli 1975.
Ei meillä mene roskiin ruokaa nytkään. Eikä ole homeessa hillot ja mehut ja leivät kuten ei 60-luvullakaan.