Eronneet! Oletteko jo häissä aavistaneet, että tämä päättyy eroon?

Itsehän en aavistanut mitään. Järkytys oli suuri kun mies petti ja jätti :(

En ole eronnut, mutta uskon, että jokainen voi niin halutessaan löytää eron merkkejä. Sitähän se jälkiviisaus on.

Joistakin toisten häistä on kyl jäänyt fiilis, että onkohan kaikki ihan ok. Erohan sieltä tullut sitten.

Kaikki tuntemani parit joilla vihkipappi sanonut, että pari kertoi keskustelussa hänen kanssaan että tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä - ovat eronneet.

Tottakai tiesin, menin naimisiin saadakseni hienon sukunimen...joo , tiedän pinnallista,,

Mä en tajua miksi on menty naimisiin, jos kerran on epäilyttänyt. Minusta omassa hääpäivässä (kahden maistraatissa) oli parasta juuri se, että ei epäillyt, että näki sen toisen katseessa onnea ja että tämä on oikein, ja varmaan oma ilme oli samanlainen.

nimim yhä onnellisesti yhdessä, ja anopille/suvulle häistä kerrottiin vasta jälkikäteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin kyllä ettei pitäisi eikä tule onnistumaan. Itse asiassa kävi sittenkin aika hyvin sillä ex kannusti minua opiskelemaan, etenemään uralla, kuntoilemaan niin että juoksin jopa maratonin. Ja saimme kolme ihanaa lasta. Lopulta erosimme ja nyt olen naimisissa sen oikean kanssa. Happy end.

Ei kuulosta erityisen happylta, vaan nuoruuden suhteelta, jonka olisi ollut hyvä loppua jo paljon aiemmin. Ehkä sun mies oli ns. sylkykuppi, käyttökelpoinen mutta kaveri.
Eikö olisi kivempaa, että olisi ehjä perhe?
En usko, että lasten mielestä tilanne on yhtä happy.

Mitä sitä nyt lasten hyvinvointia miettimään. Vaikka täällä porukka esittääkin niin vastuullista aikuista, niin on hyvin selvää, että feminismin vuonna 2017 on lapset ja miehet roskaa verrattuna naisiin. Hyvin näkyy näistä kirjoitteluista se, että naiselle mies on vain siemenpankki ja myöhemmin pankkikortti. Ja lapsista on tullut lemmikkejä. Ja lemmikeistä on tullut sisustuksellisia huonekaluja. Näin ajattelee itsenäinen nainen vuonna 2017.

Kilttimiehen ulinaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai tiesin, menin naimisiin saadakseni hienon sukunimen...joo , tiedän pinnallista,,

Gullichsen?

> Kaikki tuntemani parit ....  tämä oli rakkautta ensi

> silmäyksellä - ovat eronneet.

Minä tiedän kaksi 'rakkautta ensisilmäyksellä' -paria, jotka ovat edelleen yhdessä. Olleet yli vuosikymmenen.

Itse en häissä epäillyt mitään. Mutta melko pian häiden jälkeen. Yhdessä olemme toistaiseksi edelleen; enemmän ja vähemmän myrskyisää liittoa takana nyt 15 vuotta.

Jep. Tiesin, ettei tule kestämään, mutta kuten jo joku tuossa aikaisemmin sanoi: nuorena ei välttämättä tunne itseään eikä tunteitaan vielä niin hyvin. En rakastanut sitä ihmistä eikä koko avioliitto tuntunut oikealta. Jotenkin sitä ei enää voinut perua ja silloin nuorena tyttönä ajattelin, että "kyllä tämä tästä". Ja kun näki sitä miestarjontaa, niin jotenkin sitä tyhmästi ajatteli, että ei tässä parempaakaan ole tarjolla. Näin jälkikäteen ajateltuna en voi edes uskoa, että olen ajatellut niin tyhmästi ja jos voisin nyt antaa ohjeen silloiselle minälleni, niin sanoisin "Älä tyydy mihinkään tai kehenkään, ansaitset vain parasta, älä ikinä mieti, mitä muut sinusta ajattelevat". 

Mies oli kuin olikin todella hankala tapaus, joka omasi paljon narsistisia piirteitä. Riitoja oli lähestulkoon päivittäin. Erottiin viiden vuoden jälkeen ja meinasi mielenterveys mennä. Nyt olen seurustellut 1,5 vuotta maailman ihanimman miehen kanssa, joka on ex-mieheni täydellinen vastakohta ja kaikki tuntuu tämän ihmisen kanssa täydelliseltä. Enkä voi edelleenkään uskoa, että olen tyytynyt joskus exääni ja siihen paskaan, mitä hän pisti minut käymään läpi. Mutta. En voi täysin sanoa katuvani entistä avioliittoani. Ilman sitä kaikkea en olisi tavannut nykyistä miestä, enkä osaisi arvostaa nykyistä suhdettamme.

Elämässä tulee pakostakin tehtyä virhearviointeja ja tyhmiä ratkaisuja, mutta niistä voi oppia ja ennen kaikkea kannattaa olla itselle armollinen.

Vierailija kirjoitti:

Oli jo häissä, koska minä en olisi halunnut kuin maistraattivihkimisen ilman bileitä mutta sulhanen halusi kirkkohäät,  kymmeniä vieraita, bändin ja safkaa. Never again.

Oli jo häissä, koska morsian halusi kirkkohäät, kymmeniä vieraita ja safkaa, mutta minä halusin vain pillua.

terveisin; Sulhanen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli jo häissä, koska minä en olisi halunnut kuin maistraattivihkimisen ilman bileitä mutta sulhanen halusi kirkkohäät,  kymmeniä vieraita, bändin ja safkaa. Never again.

Oli jo häissä, koska morsian halusi kirkkohäät, kymmeniä vieraita ja safkaa, mutta minä halusin vain pillua.

terveisin; Sulhanen

Palstan mgtow-miesten logiikkaa mukaellen "miksi ostaa koko lehmä, kun haluaa vain lasillisen maitoa".

Eli olet idiootti, kun menit naimisiin pelkän seksin takia.

Oli jo häissä. Nuorena ja huonoitsetuntoisena avioiduin väärän miehen kanssa. Liitto kesti 5 v, saatiin lapsi, ja myöhemmin löytyi se oikea mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin kyllä ettei pitäisi eikä tule onnistumaan. Itse asiassa kävi sittenkin aika hyvin sillä ex kannusti minua opiskelemaan, etenemään uralla, kuntoilemaan niin että juoksin jopa maratonin. Ja saimme kolme ihanaa lasta. Lopulta erosimme ja nyt olen naimisissa sen oikean kanssa. Happy end.

Ei kuulosta erityisen happylta, vaan nuoruuden suhteelta, jonka olisi ollut hyvä loppua jo paljon aiemmin. Ehkä sun mies oli ns. sylkykuppi, käyttökelpoinen mutta kaveri.

Eikö olisi kivempaa, että olisi ehjä perhe?

En usko, että lasten mielestä tilanne on yhtä happy.

Mitä sitä nyt lasten hyvinvointia miettimään. Vaikka täällä porukka esittääkin niin vastuullista aikuista, niin on hyvin selvää, että feminismin vuonna 2017 on lapset ja miehet roskaa verrattuna naisiin. Hyvin näkyy näistä kirjoitteluista se, että naiselle mies on vain siemenpankki ja myöhemmin pankkikortti. Ja lapsista on tullut lemmikkejä. Ja lemmikeistä on tullut sisustuksellisia huonekaluja. Näin ajattelee itsenäinen nainen vuonna 2017.

Enemmän tällä palstalla kyllä törmää 50-lukulaiseen moralisointiin.

Mielenkiintoista olisi tietää onko "se tunne väärästä" vain jälkiviisautta vai oikea intuitio, että tästä ei tule mitään. Kaikissa häissä, joissa itse olen ollut, niin aviopari on vaikuttanut rakastuneelta ja toisilleen tarkoitetuilta ja sopivilta. Ja kyllä he vielä naimisissa ovat monenkin vuoden jälkeen. Minkälaisia ne häät/niiden tunnelma sitten on, jossa pari onkin päätynyt eroon melko pian/vuosien päästä?

Olisi pitänyt aavistaa jo ennen naimisiinmenoa, että jotain on pielessä. Mutta olin hädin tuskin 20-vuotias ja melko lailla kokematon. Tulipahan ainakin tehtyä suuri määrä virheitä kertaheitolla ja myös opittua niistä jotain.

Kyllähän lähes kaikki avioliitot päättyy eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista olisi tietää onko "se tunne väärästä" vain jälkiviisautta vai oikea intuitio, että tästä ei tule mitään. Kaikissa häissä, joissa itse olen ollut, niin aviopari on vaikuttanut rakastuneelta ja toisilleen tarkoitetuilta ja sopivilta. Ja kyllä he vielä naimisissa ovat monenkin vuoden jälkeen. Minkälaisia ne häät/niiden tunnelma sitten on, jossa pari onkin päätynyt eroon melko pian/vuosien päästä?

Minä olen edelleen naimisissa ja toivottavasti liitto kestää kuolemaan asti. Sitähän tosin ei voi tietää, kun tässä liitossa on toinenkin henkilö.

Mutta olen ollut ystävien häissä, joista sanoin jo hääkutsun saadessani että mitä ihmettä ystäväni ajattelee. Mies on niin itsekäs paska. Hyvä on kyllä puhumaan, vääntää vaikka mustan valkeaksi mutta samalla onnistuu puhumaan kaikki ikävät työt toisen harteille. Kotona käy kääntymässä töiden jälkeen ja sitten häipyy jonnekin. Nainen hoitaa kotityöt ja lasten asiat.

Häissä hääpari oli niin rakastuneita. Jälkeenpäin kaikki kiittelivät facebookissa kuinka lämminhenkiset häät oli jne, minusta taas koko homma oli sulhasen vetämää showta. Mietin mielessäni että olinko minä ja mieheni ainoa jotka oikeasti ajattelee että tämä ei tule kestämään. Ja eihän se kestäny, avioero tuli 5 vuotta häiden jälkeen kun miehellä oli pitkä suhde toiseen naiseen. Ystävän ruotiessa eroa ystävilleen (myös minulle) kävi ilmi että nainen on aina tajunnut että kaikki kotiasiat jää hänen harteilleen aina ja on sitä pitänyt raskaana, mutta silti oli sitä mieltä että kun heillä oli asiat niin hyvin. En viitsinyt sanoa että jos mies käy kotona vain syömässä ja seksiä hakemassa, teetättää vaimolla kaiken ja maksattaakin vielä puoliksi, miten voi olla hyvin asiat. Mieshän on ollut elämän vapaamatkustaja. Mutta kai sitä sulkee silmänsä sellaiselta mitä ei halua myöntää itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin kyllä ettei pitäisi eikä tule onnistumaan. Itse asiassa kävi sittenkin aika hyvin sillä ex kannusti minua opiskelemaan, etenemään uralla, kuntoilemaan niin että juoksin jopa maratonin. Ja saimme kolme ihanaa lasta. Lopulta erosimme ja nyt olen naimisissa sen oikean kanssa. Happy end.

Ei kuulosta erityisen happylta, vaan nuoruuden suhteelta, jonka olisi ollut hyvä loppua jo paljon aiemmin. Ehkä sun mies oli ns. sylkykuppi, käyttökelpoinen mutta kaveri.

Eikö olisi kivempaa, että olisi ehjä perhe?

En usko, että lasten mielestä tilanne on yhtä happy.

Mitä sitä nyt lasten hyvinvointia miettimään. Vaikka täällä porukka esittääkin niin vastuullista aikuista, niin on hyvin selvää, että feminismin vuonna 2017 on lapset ja miehet roskaa verrattuna naisiin. Hyvin näkyy näistä kirjoitteluista se, että naiselle mies on vain siemenpankki ja myöhemmin pankkikortti. Ja lapsista on tullut lemmikkejä. Ja lemmikeistä on tullut sisustuksellisia huonekaluja. Näin ajattelee itsenäinen nainen vuonna 2017.

Enemmän tällä palstalla kyllä törmää 50-lukulaiseen moralisointiin.

Joo, onhan se 50-luvun moralisointia, jos olettaa, että lupaukset pidetään. Mutta ei, itsenäinen vauvamamma pettää ja jättää heti, kun paljastuu, että perhe-elämän ylläpito vaatiikiin hieman uhrauksia. Noh, tietääpähän, että Suomalaiselta, itsenäiseltä naiselta ei kannata odottaa mitään.

Milloin sinä opit että kansallisuudet kuuluu kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, oi urpo.Erot yleensä johtuu kyllä siitä että miehet eivät pidä lupauksiaan.Ainoakaan nainen ei ole luvannut passata sikaa.

Nämä jotka ovat varautuneet eroon jo ennen naimisiin menoakaan (erilliset rahat, avioehto.. Ihan vaan varuiksi..) ovat niitä jotka ovat epävarmoja ja myös eroavat ennen pitkään. En ymmärrä miksi menevät edes naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin realisti ja tiesin kyllä että ei kestä forever mutta kestää sen minkä kestää ja halusin jo vauvan koska ikää oli enemmän mitä mammelit sallii. Hyvin kävi, vauva tuli ja eroon päädyttiin vuiosia myöhemmin. Ei katumista. 

Kai kerroit miehelle, että yhteen mentiin ihan vaan vauvanteon takia?

Hyi että syljettää tuollaiset hormonaalisten pakkomielteiden perässä päättömänä juoksevat ihmiset.

T: Feministi

Ensimmäinen mies jonka kanssa halusin naimisiin ja vauvan. Olin rakastunut. Olin kuitenkin realisti ja mies oli vielä muutamia vuosia nuorempi. Hän kyllä kosi. Ei oo katumista.