Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lastentarhanopettajien itsensäkorostus
25.11.2017 |
Kovinkaan monella alalla en ole törmännyt tuollaiseen tietyn työntekijäryhmän eräänlaiseen nokka pystyssä kulkemiseen, missä vähemmän koulutettuja katsotaan säännönmukaisesti nenänvartta pitkin. Lähtökohtana monella lastentarhanopettajalla tuntuu olevan, ettei heidän kollegoinaan olevista lastenhoitajista ole oikein mihinkään, vaan, että lastenhoitajilta puuttuu sivistys ja he kelpaavat lähinnä kurahousuja pukemaan ja vaippoja vaihtamaan tms. Vähän väliä pyritään vetämään hajurakoa "opettajien" ja "hoitajien" välille.
Olen miettinyt, että johtuuko tämä pohjimmiltaan siitä, että päivähoidossa on melko vähän käyttöä esim. yliopistossa omaksuttaville tiedoille. Melkein koko työ (ainakin eskarin ulkopuolella) on sitä tavallista puurtamista josta lopulta selviää hyvin melko pienelläkin koulutuksella, kunhan persoona ja asenne ovat sopivat. Lastenhoitajien koulutus riittää hyvin jopa "vaativien" liikuntatuokioiden, aamupiirien yms. järjestämiseen ja näitä he myös harjoittelevat paljon ammattikoulussa. Lasten perushoidosta puhumattakaan, joka on se ylivoimaisesti suurin työmomentti.
Ilman muuta tällainen tilanne turhauttaa lastentarhanopettajia. He ovat kouluttautuneet asiantuntijatehtäviin, mutta heidän työnsä ei ole asiantuntijatyötä yleensä kuin pieneltä osin ja he näkevät alhaisemmin koulutettujen kollegoiden selviävän useimmista työtehtävistä yhtä hyvin tai jopa paremmin. On aika luonnollista, että se johtaa pyrkimyksiin vetää teennäistä hajurakoa itsensä ja muiden välille, jottei oma koulutus alkaisi tuntumaan merkityksettömältä.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että olin 2000- luvun alussa koululaisten ip-ryhmän ohjaaja lastenhoitajan koulutuksella. Ryhmä oli iso ja olin yksin siitä vastuussa. Koulun alkaessa tutustuin lapsiin, mietin millainen ryhmä on ja mitä he tarvitsevat. Mietin mikä paikka sopii mihinkin juttuihin. Toteutin siis pedagogiikkaa ihan täysillä. Erona tuohon lto:n vastaukseen otin jokaisen lapsen huomioon yksilönä. En liikutellut lapsia ryhmänä. Ryhmässä oli muutama ns erityislapsi. Nykyisin tähän kaikkeen vaaditaan yliopistotutkinto.
Kyllä minäkin toimin lukion jälkeen koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana, nyt olen lastentarhanopettaja. Ei niitä kahta ammattia voi mitenkään verrata toisiinsa. Et voi rinnastaa edes luokanopettajaa ja ip-ohjaajaa. Erona on se, ettei sinulla ollut pohjalla pedagogisia opintoja - teit päätelmäsi mutu-tuntumalla. Et siis toteuttanut "pedagogiikkaa täysillä".
Ihmeellistä lastenhoitajien aliarviointia. Lastenhoitajien koulutuksen ydintä on juuri se pedagogiikka eikä suinkaan perushoito. Lastenhoitaja ei todellakaan tee päätelmiä mutu-tuntumalla vaikka koulutus ei toki yhtä pitkä olekaan kuin lastentarhanopettajilla.
Voidaan myös kysyä kuinka intensiivistä on yliopisto-opiskelu verrattuna esim lastenohjaajaopintoihin. Ei se ajallinen pituus/lyhyys aina suoraan kerro opintojen laajuudesta/syvyydestä.
Ja ne jotka yrittävät kääntää tämän keskustelun lastenhoitajien alemmuudentunteesta nousevaksi tms niin itse ette tunnu edes tietävän mitä lastenhoitajien koulutus pitää sisällään, te tässä väheksytte ja halveksutte heitä ja heidän opintoja/tietämystään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
No tämän ketjun perusteella taidan vakavasti harkita oman lapsen kohdalla perhepäivähoitoa.
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.
Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
Onko myös haliminen ja helliminen lastentarhanopettajan yksinoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
Onko myös haliminen ja helliminen lastentarhanopettajan yksinoikeus?
Ei. Meillä nimenomaan hoitajat halaavat. Voihan sekin olla kiellettyä joissain päiväkodeissa. Päiväkodin johtajalla (joka usein on lto) on yllättävän paljon valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Minä olen ollut sijaisena päiväkodissa jossa lto laittoi alle kaksivuotiaan käytävälle oven taakse aamupalapöydästä kun tämä ei syönyt tarpeeksi nopeasti jogurttia. Lapsia ei saanut halata ja hiuksia silittää. opettajan käskystä.
En ollut ammatti-ihminen (nyt olen) lukion jälkeen sijaisuuksia tehdessäni mutta sillä halveksutulla maalaisjärjellä ja mutu-tuntumalla olin paljon sensitiivisempi ja ymmärsin lapsia ja heidän tarpeitaan (tai välitin niistä) paljon paremmin kuin korkeakoulutetut opettajat.
Varmasti valtaosa opettajista on asiallisia ja osaavia ja hoitajista löytyy sellaisia jotka eivät ole (huom, kaikki eivät ole lähihoitajia ja heillä on pedagogisia opintoja enemmän) mutta totuus on että karuja ja epäammattimaisia löytyy myös ja JOSKUS lastenhoitajat ja jopa sijaiset voivat olla pätevämpiä - vaikka muodollinen pätevyys olisikin sillä opettajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Piti olla, että pienet lapset eivät rauhoitu sillä, että heille huutaa (aikuiset komensivat huutamalla levottomia taaperoita)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
Onko myös haliminen ja helliminen lastentarhanopettajan yksinoikeus?
Kysy sitä lastesi päiväkodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Noista moni kohta on ihan vaan mielipide, eikä mikään fakta. Niin kuin vaikka jäähyt, lorut ja näkkärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, että olin 2000- luvun alussa koululaisten ip-ryhmän ohjaaja lastenhoitajan koulutuksella. Ryhmä oli iso ja olin yksin siitä vastuussa. Koulun alkaessa tutustuin lapsiin, mietin millainen ryhmä on ja mitä he tarvitsevat. Mietin mikä paikka sopii mihinkin juttuihin. Toteutin siis pedagogiikkaa ihan täysillä. Erona tuohon lto:n vastaukseen otin jokaisen lapsen huomioon yksilönä. En liikutellut lapsia ryhmänä. Ryhmässä oli muutama ns erityislapsi. Nykyisin tähän kaikkeen vaaditaan yliopistotutkinto.
Kyllä minäkin toimin lukion jälkeen koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana, nyt olen lastentarhanopettaja. Ei niitä kahta ammattia voi mitenkään verrata toisiinsa. Et voi rinnastaa edes luokanopettajaa ja ip-ohjaajaa. Erona on se, ettei sinulla ollut pohjalla pedagogisia opintoja - teit päätelmäsi mutu-tuntumalla. Et siis toteuttanut "pedagogiikkaa täysillä".
Mihin perustat nämä väitteesi että ip-ohjaajalla ei ollut pedagogiikkaopintoja pohjalla? Tiedätkö mitä esim koulunkäyntiavustajat opiskelivat vuosituhannen alussa?
En siis ollut ip-ohjaajan nimikkeellä vaan lastenhoitaja päiväkodin ryhmässä. Ryhmä oli päiväkodissa toimiva koululaisten iltapäiväryhmä ja minä yksin siinä hoitajana ja ohjaajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
Onko myös haliminen ja helliminen lastentarhanopettajan yksinoikeus?
Ei. Meillä nimenomaan hoitajat halaavat. Voihan sekin olla kiellettyä joissain päiväkodeissa. Päiväkodin johtajalla (joka usein on lto) on yllättävän paljon valtaa.
Joissain paikoissa haliminen on kielletty kun pelätään pedofiliaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Minä olen ollut sijaisena päiväkodissa jossa lto laittoi alle kaksivuotiaan käytävälle oven taakse aamupalapöydästä kun tämä ei syönyt tarpeeksi nopeasti jogurttia. Lapsia ei saanut halata ja hiuksia silittää. opettajan käskystä
En ollut ammatti-ihminen (nyt olen) lukion jälkeen sijaisuuksia tehdessäni mutta sillä halveksutulla maalaisjärjellä ja mutu-tuntumalla olin paljon sensitiivisempi ja ymmärsin lapsia ja heidän tarpeitaan (tai välitin niistä) paljon paremmin kuin korkeakoulutetut opettajat.
Varmasti valtaosa opettajista on asiallisia ja osaavia ja hoitajista löytyy sellaisia jotka eivät ole (huom, kaikki eivät ole lähihoitajia ja heillä on pedagogisia opintoja enemmän) mutta totuus on että karuja ja epäammattimaisia löytyy myös ja JOSKUS lastenhoitajat ja jopa sijaiset voivat olla pätevämpiä - vaikka muodollinen pätevyys olisikin sillä opettajalla.
Kysyitkö, onko opettaja muodollisesti pätevä? Toivon, ettei ollut kandi-opettaja, koska silloin on kyllä mennyt hyvä koulutus hukkaan. On meinaan niin monella kurssilla painotettu, että lasta ei koskaan poisteta ryhmästä että olisin kuvitellut tämän kyseisen opettajan sen ymmärtäneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pedagogiikasta en tiedä, mutta ihan arjen hoitotilanteissa olen huomannut lastentarhanopettajien olevan sensitiivisempiä kuin hoitajien.
Esimerkiksi ulkoiluissa lastentarhanopettajat kiinnittävät enemmän huomiota siihen, ovatko lapseni yksin, ja edesauttavat ryhmäytymistä. He myös huomaavat ja kertovat minulle, jos vaikka lapsi on ollut innoissaan saksilla leikkaamisesta tai tarvitsee kotona harjoittelua kynäotteen kanssa. Hoitajat taas sanovat "ihan hyvä päivä oli". Opettajat myös halivat ja hellivät lapsia enemmän.
Nämä havainnot ovat toki vain yksittäistapauksia, mutta kolmen lapsen kokemuksella kuitenkin.
Tässä voi olla sellainen asia että lastenhoitajat eivät saa alempikoulutettuna puhua mitään muuta kuin "hyvä päivä oli" vaikka heillä olisikin havaittua tietoa ja näkemystä ja neuvojakin annettavana. Monissa päiväkodeissa vain lto saa tehdä niin.
Miksi, sitä sopii ihmetellä.
Onko myös haliminen ja helliminen lastentarhanopettajan yksinoikeus?
Ei. Meillä nimenomaan hoitajat halaavat. Voihan sekin olla kiellettyä joissain päiväkodeissa. Päiväkodin johtajalla (joka usein on lto) on yllättävän paljon valtaa.
Joissain paikoissa haliminen on kielletty kun pelätään pedofiliaa.
Tuo on totta. Mutta kysyjän päiväkodissa ilmeisesti lto:t halaavat/saavat halata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Noista moni kohta on ihan vaan mielipide, eikä mikään fakta. Niin kuin vaikka jäähyt, lorut ja näkkärit.
Mutta sehän kasvatustieteellisen opettajankoulutuksen tehtävä on: kehittää maalaisjärkeä niin, että mielipiteistä muodostuu perusteltavissa olevia. Ei ammattitaito ole sitä, että osaa paljon faktaa, joka on irrallaan arkitodellisuudesta. Ylläolevat mielipiteeni osaan kuitenkin perustella niin, että ellei paremmin perusteltuja vastakkaisia mielipiteitä nouse esiin, ne on hyvillä mielin sovelletavissa pk-ryhmän arkeen.
Mitä mieltä itse olet näistä kohdista?
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Tässä oli nyt viimein sitä pyydettyä konkretiaa. Hyvä. Mutta vaikka päiväkodissa olisi kuinka koulutettu lto vastassa, kaksivuotiaalle paras paikka on kuitenkin lähtökohtaisesti koti, tästä asiantuntijat ovat melko yksimielisiä. Tietysti olettaen että koti on normaali hyvä koti. Vaikka kotona varhaiskasvattaja ei olekaan koulutettu ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Noista moni kohta on ihan vaan mielipide, eikä mikään fakta. Niin kuin vaikka jäähyt, lorut ja näkkärit.
Oletko sinä sitä mieltä, että jäähyt eivät ole vahingollisia reilun vuoden ikäisille, että makea piirakka on parempaa ravintoa kuin näkkileipä ja että 2-vuotiaat eivät nauti loruista (niiden mahdollistamasta vuorovaikutuksesta ja kielellisestä leikittelystä? Näistä on kyllä niin paljon tutkittua tietoa, että voi sanoa ihan faktoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sehän kasvatustieteellisen opettajankoulutuksen tehtävä on: kehittää maalaisjärkeä niin, että mielipiteistä muodostuu perusteltavissa olevia. Ei ammattitaito ole sitä, että osaa paljon faktaa, joka on irrallaan arkitodellisuudesta. Ylläolevat mielipiteeni osaan kuitenkin perustella niin, että ellei paremmin perusteltuja vastakkaisia mielipiteitä nouse esiin, ne on hyvillä mielin sovelletavissa pk-ryhmän arkeen.
Mitä mieltä itse olet näistä kohdista?
No enemmänkin se maalaisjärki tuntuu usein menevän kuin lapsi pesuveden mukana mitä enemmän kaikenlaisia teorioita pänttää. Perusteltu arkikokemus korvaantuu muoti-ideologialla tai poliittisella korrektiudella.
Toki poikkeuksiakin on, ja maalaisjärki toki tapaa palata asteittain, kun työkokemusta käytännön tehtävissä kertyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama asia, joista olen keskustellut lastenhoitajien kanssa Helsingin kunnallisessa päiväkodissa, kun lähihoitajakoulutuksessa ei oltu annettu näihin riittäviä eväitä. Ryhmässä oli siis 3 nuorta hoitajaa ja minä nuori ope:
- Reilun vuoden ikäistä ei saa laittaa jäähylle (eikä ketään muutakaan, vaan rajat asetetaan muuten)
- 2-vuotiasta on avustettava syömään, jos puurosta tippuu päivästä toiseen 90% rinnalle (lapsi tosi nälkäinen), lusikan käyttöä voi opettaa samalla ilman nälässä pitämistä
- 2-vuotiaille riittä lyhyet yhteiset tuokiot, ei tarvetta oppiTUNTEIHIN (koulutuksessa oli kuulemma tällaista suositeltu)
- askartelussa lopputulos ei ole pääasiassa, vaan prosessi: tekemisen ilo, luovuus, oma kädenjälki, motoriikan kehittyminen (halusivat vetää 2-vuotiaille malliaskartelua, joka motorisesti liian haastava ja tämän ikäisen kokemusmaailman ulkopuolella)
- 2-vuotiaiden kieli on kehittymässä hurjaa vauhtia, joten lasten kanssa on puhuttava (kiertävä erityisopettaja valitti minulle, että jo on kumma, kun hoitajat eivät puhu lapsille ja sanoita tilanteita, ja olin itse huomannut saman)
- pienet lapset eivät rauhoitu niin, että heille
- loruttelu on kivaa (kiinnitin loruja ryhmän tiloihin ja pyysin kauniisti käyttämään niitä)
- lapselle ei saa antaa sellaista ravintoa, minkä vanhemmat ovat kieltäneet (valkoinen sokeri)
- näkkileipä ei ole palkinto, joka annetaan, kun mustikkapiirakka on syöty ( lapsi ei tykännyt makeasta ja oli painostusta makean piirakan syömiseksi)
Jne.Ryhmän hoitajat olivat kaikki ihania nuoria hoitajia, mutta koulutuksesta ei ollut jäänyt riittävästi käteen, joten sen muutaman kuukauden ajan, jonka olin opettajan sijaisena (olen pätevä kandi ope), jouduimme käymään läpi monta keskustelua ihan perushoidon pedagogiikkaa. Oli aivan selvää, että oma koulutukseni oli vienyt ajatteluani pidemmälle.
Täällä on varmasti paljon päteviä, lukeneita ja kokeneita hoitajia. Kaikki eivät kuitenkaan ole ja silloin vastuu on opettajalla, myös perushoidon pedagogiikan ohjaaminen.
Tässä oli nyt viimein sitä pyydettyä konkretiaa. Hyvä. Mutta vaikka päiväkodissa olisi kuinka koulutettu lto vastassa, kaksivuotiaalle paras paikka on kuitenkin lähtökohtaisesti koti, tästä asiantuntijat ovat melko yksimielisiä. Tietysti olettaen että koti on normaali hyvä koti. Vaikka kotona varhaiskasvattaja ei olekaan koulutettu ammattilainen.
Kiitos. Olen samaa mieltä, että tavallisessa kodissa on pienen hyvä olla.
Alue: Aihe vapaa
Mihin perustat nämä väitteesi että ip-ohjaajalla ei ollut pedagogiikkaopintoja pohjalla? Tiedätkö mitä esim koulunkäyntiavustajat opiskelivat vuosituhannen alussa?