Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tulevat opiskelut ahdistaa
25.11.2017 |
Vertaistukea ja tsemppiä kaipailisin:
Olen jo useamman vuoden halunnut alkaa töiden ohella tekemään urheiluhierojan hommia. Kesällä vihdoin ilmoittauduin iltakurssille joka alkaa ensi kuussa. Olin innoissani tästä ja odotin koulun alkua, koska anatomia kiinnostaa kovasti ja tästä olisi apua myös omalle urheiluharrastukselleni.
Nyt lähipiirissä on kuitenkin ollut läheisen ihmisen sairastapaus (aivoinfarkti), jonka johdosta on parhaillaan kuntoutuksessa. Tilanne näyttää ihan lupaavalta, henkilö ymmärtää hyvin ja puhuu joitain sanoja vaikka infarktista on vasta pari viikkoa. Kuitenkin oma olo tuntuu tällä hetkellä väsyneeltä ja tapaus ja huoli on koko ajan mielessä. Viikon päästä alkava koulu tällä hetkellä enemmänkin vain ahdistaa ja tuntuu miten aika riittää enää mihinkään. Myös kaikkia ihan uusia ajatuksia on tullut mieleen, esimerkiksi jos toisen ihmisen koskettaminen nolottaa tai en osaa kohdata uusia ihmisiä tai toimia luontevasti. Normaalisti olen iloinen ja sosiaalinen, niin siksi ajatukset tuntuvat oudoilta ja vierailta.
Miten saisin tsempattua itseäni taas motivoituneeksi?
Kommentit (4)
Tsemppiä ap, huoli ja stressi aiheuttaa ahdistusta muissakin asioissa kuin siinä varsinaisessa stressin aiheessa, eli läheisesi terveys.
Muista että sinäkään et ole oma itsesi nyt paineen alla. Sinun normaali minäsi on halunnut ja päässyt siihen koulutukseen, ja sinun nyt täytyy vain olla kyseenalaistamatta niitä päätöksiä. Menet kouluun ja olet mukana parhaasi mukaan. Vähän ajan päästä huomaat, että olet palautunut huolesta ja stressistä, ja kaikki tuntuu taas ihan toiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista vastauksista! :)
Välillä tosiaan tuntuu, että olen ehkä liiankin herkkä ihminen. Kaikki ikävät tapahtumat vaivaa aina mieltä todella paljon ja taas iloiset jutut saa tosi hyvälle mielelle. Ehkä tosiaan pitäisi ajatella asioita pidemmälle ja vain keskittyä ja uskoa siihen, että läheiseni tulee kuntoon ja koulu on pitkällä tähtäimellä oikea valinta.
Tosiaan alustavasti suunnittelin tekeväni sitten hierojan hommia lähinnä ilta ja viikonlopputöinä pääasiassa tuttavapiirille. Sittenhän sen näkee viekö homma mahdollisesti mukanaan. Olen kuitenkin toimistotöissä täysillä tunneilla ja palkka on työhön nähden aika normaali, kuitenkin lisätienesti auttaisi elämään hieman "rennommin".
Olikin jäänyt tämä välilehti auki luuriin, niin päivitän hieman tilannetta, kun opiskelut on nyt olleet käynnissä pari kuukautta.
Nyt voi jo todeta etukäteen jännittämisen ja stressaamisen olleen aivan turhaa!
Töiden ohella hierojaksi opiskelemaan lähtö oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistäni.
Meillä on aivan uskomattoman huippu luokka ja ryhmähenki ja koulukin on ylittänyt odotukset (yksityisistä hierontakouluista kun on lähinnä negatiivista netti täynnä).
Muiden koskettelukin tuntui alusta lähtien ihan luonnolliselta, ei millään tavalla kiusallista vaikka niin pelkäsinkin :D
Odotan jo innolla, että pystyn jossain vaiheessa korvaamaan nykyistä työtäni ainakin osittain hierojahommilla.
Myös infarktin saanut tuttuni on jo kovasti edistynyt lähtötilanteeseen nähden <3
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tsemppiä sulle ja läheisellesi ap. Se että olet huolissasi on vain osoitus sinun empatiakyvystäsi. Toipumisen perusteella kuulostaa siltä, että voi jo yrittää suhtautua positiivisesti mutta kärsivällisesti hänen paranemiseen.
Kannattaa nyt ajatella pitkäjänteisesti tulevaisuuteen: ammattiin ja siitä saatavaan toimeentuloon. (Tämä toki olettaen ettei sinulla ennestään ole parempipalkkaista ammattia taustalla). Uskon, että ajan myötä totut toisten ihmisten koskettamiseen. Lopulta siitä tulee sellaista rutiinia, että mietit tämän päivän asiaa koskevia huolestuneita ajatuksia vähän huvittuneenakin. Ehkä toimeentulon lisäksi voit ajatella, että hierojan työsi tuo helpotusta ja mielihyvää ihmisille ja on siksi tärkeää? Itse ainakin olen joka kerta hyvin kiitollinen pätevästä urheiluhierojasta kenen vastaanotolla käyn säännöllisesti :)