Vanhan sinkkunaisen todellisuus

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä siitä on kun ongelma on se että vanhat naiset ei kelpaa kenellekään? Kun iho rypistyy, pillu kuivuu ja tissit ja leuka pussit roikkuu, miestä lakkaa sellainen nainen kiinnostamasta. Moni vanha nainen on katkera vaihdevuosihirviö joka ei ole saanut pidettyä edes omaa aviomiestään vaan mies on lähtenyt nuoremman naisen perään heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on

tosiaan hirvittävän tekopyhiä. Kun nainen on 16-25v niin hän on äärimmäisen pinnallinen miesten suhteen. Sitten kun nainen on jotain +30v niin hän valittaa kun hänellä ei ole enää samaa valinnanvaraa olla pinnallinen.

Ihmiset kypsyvät ikääntyessään.

Eivät nuo ikääntyvät miehetkään nyt mitään helmiä ole, samalla tavalla alkaa roikkua sieltä täältä. Erektiovaikeuksia, testosteronitason laskua jne.

Vierailija kirjoitti:

20v avioliiton jälkeen ja nyt sinkkuna olen ajoittain suhteellisen aktiivisesti käynyt treffeillä. Sinkkumiehissä taso on ilmeisen hankala, sillä moni on ylimielinen täydellisyys tai sitten on tunne-elämältään infantiileja, jotka kyllä seksiä kerjää. On alkkiksia, sydänvaivaisia, tules-ongelmaa tai psyyke hajalla. Entinen vaimo vielä mielessä tai aina haetaan parempaa. Miehillä ei ole aikomustakaan vakiintua. Jätinkin kaikki deittisivut ja suhtaudun miehiin lakonisesti. Katsoa saa, mutta en ota kontaktia.

Naisena olen huolehtiva, rakastava, jalat maassa, keskusteleva, minua kuvataan ystävälliseksi ja helppo lähestyä. Suuntaan nuo ominaisuuteni muuhun kohteeseen kuin mieheen. Miksi enää yrittää rakentaa suhdetta, koska miehissä aines on surkea.

Juttelin vasta exmieheni kanssa muuten vaan kuulumisia. Olemme siis edelleen hyviä ystäviä, mutta ei sen enempää.  Hän tapailee nyt uutta naista, mutta ilmeisesti ei kuitenkaan halua enää mitään vakavampaa. Yksi pitkä avioliitto riittää. Tiedän monta muutakin, jotka eron jälkeen eivät  enää halua mitään vakavampaa.

En minäkään. Olen menossa treffeille, mutta olen sanonut suoraan, etten hae mitään vakavaa suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä siitä on kun ongelma on se että vanhat naiset ei kelpaa kenellekään? Kun iho rypistyy, pillu kuivuu ja tissit ja leuka pussit roikkuu, miestä lakkaa sellainen nainen kiinnostamasta. Moni vanha nainen on katkera vaihdevuosihirviö joka ei ole saanut pidettyä edes omaa aviomiestään vaan mies on lähtenyt nuoremman naisen perään heti kun mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on

tosiaan hirvittävän tekopyhiä. Kun nainen on 16-25v niin hän on äärimmäisen pinnallinen miesten suhteen. Sitten kun nainen on jotain +30v niin hän valittaa kun hänellä ei ole enää samaa valinnanvaraa olla pinnallinen.

Ihmiset kypsyvät ikääntyessään.

Eivät nuo ikääntyvät miehetkään nyt mitään helmiä ole, samalla tavalla alkaa roikkua sieltä täältä. Erektiovaikeuksia, testosteronitason laskua jne.

Miehillä alkaa jo 40v rajapyykin jälkeen olla erektiovaikeuksia. Muutkin huonot elintavat tulee esiin, kuten tupakan, alkon, liikkumattomuuden ja roskaruuan käyttö. Nahka on löysää ja vaikkei vatsaa olisikaan, on kasvot uurteiset ja tukka harvenee.

Vielä ikävämpää on toistuvat ihmissuhteet ja tyytymättömyys niihin. sitä täydellistä kun ei enää löydäkään. Kaikki ihmissuhdesotkut jättävät jälkensä ja karma kostaa kaiken, mitä pahaa on tehnyt.

Kuitenkin voisin rakastua 40-50v mieheen, jolla terveet tavat elää. Ei ne uomat otsassa haittaa, tärkeämpää on pilke silmäkulmassa ja menneen elämän hyväksyminen osana omaa tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä kumpuaa miesten vastenmielisyys keski-ikäisiä naisia kohtaan

Naisen ylipaino ja miesmäinen käytös on miehelle vastenmielistä. 

Onko omat läskit kuitenkin ihania?

Esitän kysymykseni miehille, joiden keskuudessa ylipaino on selvästi yleisempää kuin naisilla. Jo teini-iässä. Huolestuttava.

Naisen rasvaprosentti on luonnostaan korkeampi miehen. Pyöreähkö nainen on sopusuhtainen ja miehet pitävät kun nainen tuntuu pehmeältä. Siis tarkoitan oikeita, naisista pitäviä ja naisen läheisyyttä haluavia miehiä. En tarkoita nyt näitä elämälle katkeria naisvihaavia tumputtajia, joita nainen ei ole kahta kertaa vilkaissut. Siinähän se on hyvä paasata katkerana ettei nainen kelpaisikaan, kun tosiasia on, ettei ole ikinä saanut yhden yhtä naista kiinnostumaan itsestään.

Miehen taas kuuluu olla hoikka, lihaksikas ja vartalotuntuman kova ja voimakas. Miehen ylipaino kertyy rumasti roikkuvaan mahaan. Pienikin ylipaino saa miehen näyttämään epämiehekkäältä. Pahin on lihakseton plösö.

Lisäksi miesten maharasva on epäterveellistä: niin miehillä onkin 2.-tyypin diabetesta, enemmän kuin naisilla.

Tiedä sitten, miksi miehet päästävät itsensä läskistymään. Terve mies on lihaksikkaampi kuin nainen, joten voimia kuntoiluun kyllä on, jos vain viitsii nostaa itsensä ylös pelikoneen äärestä ja ruttaa sen viimeisen kaljatölkin.

Asiatiedot: Duodecim 2017

Eksäni ei myöskään halua enää mitään vakavaa suhdetta. On oikein tyytyväinen nykyiseen elämäänsä. Keskittyy työhönsä ja harrastuksiinsa. Mielellään kyllä tapailee naisia, mutta ei ainakaan toistaiseksi edes harkitsisi yhteen muuttoa. Tyytyväisenä asuu yksin isossa ja viihtyisässä kolmiossa. Käyttää siivouspalveluja. Ei kuitenkaan halua ketään naista huseeraamaan kotiinsa pysyvästi. 

Aika surulliselta tuollaiset kuvaukset ja arviot toisesta sukupuolesta kuulostaa onnellisessa parisuhteessa olevalle. Ollaan uuspari, molemmat 50+, samanikäisiä. Mies ei halunnut nuorta kaunista vaimoa vaan kumppanin jolla elämänkokemusta, minä samoin. Kumpikaan ei näytä kolmekymppiseltä vaan 50+ ikäiseltä muttei se vie toisesta viehätysvoimaa, kemia syttyy hymykuopista, silmien välähdyksestä, silityksestä. Miksi etsittiin kumppania? Jakamaan arkea, kuuntelemaan työhuolia ja iloja aikuisten lasten asioista. Kaksi toimeentulevaa ihmistä ei tarvitse elättäjää mutta on ihanaa kun toinen hieroo kipeitä hartioita, lohduttaa murheissa, nauraa mukana. Kun toisemme tavattiin ei mietitty tasoja vaan ihastuttiin toisiimme, kumpikin vielä tänän ikäisenä välttänyt kyynisyyden ja katkeruuden, jaksaa innostua uudesta eikä märehdi vanhaa. Seisoo omilla jaloillaan ja on valmis toista tukemaan ja ottamaan tuea vastaan. Me molemmat etsittiin itsellemme parasta ystävää jonka kanssa kemia muutenkin kolahtaisi ja sellainen löydettiin. Nämä kirjoitukset ja arviot täällä kuulostaa niin erilaisilta - etsittekö tekin parasta ystävää vai täydellistä deittiseuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20v avioliiton jälkeen ja nyt sinkkuna olen ajoittain suhteellisen aktiivisesti käynyt treffeillä. Sinkkumiehissä taso on ilmeisen hankala, sillä moni on ylimielinen täydellisyys tai sitten on tunne-elämältään infantiileja, jotka kyllä seksiä kerjää. On alkkiksia, sydänvaivaisia, tules-ongelmaa tai psyyke hajalla. Entinen vaimo vielä mielessä tai aina haetaan parempaa. Miehillä ei ole aikomustakaan vakiintua. Jätinkin kaikki deittisivut ja suhtaudun miehiin lakonisesti. Katsoa saa, mutta en ota kontaktia.

Naisena olen huolehtiva, rakastava, jalat maassa, keskusteleva, minua kuvataan ystävälliseksi ja helppo lähestyä. Suuntaan nuo ominaisuuteni muuhun kohteeseen kuin mieheen. Miksi enää yrittää rakentaa suhdetta, koska miehissä aines on surkea.

Tunne-elämältään infantiileja = lapsellisia.  Miksi pitää kirjoittaa noin hankalasti noin yksinkertainen asia? 

Siksi että kirjoittaja on miespoika.

Yrittää kirjoittaa kuin nainen ja käyttää sivistyssanoja joita ei ymmärrä

- "ajoittain suhteellisen aktiivisesti"... siis mitä? tyypillistä miespuhetta, joka yrittää vaikuttaa älykkäältä.

- " suhtaudun miehiin lakonisesti" ...jälleen, mitä?

- kukaan nainen ei ilmoita olevansa "vanha".

Ja että seksiä riittää...

Että tämmöinen poju tänään. Heikko esitys

Ap.n "Vanhan sinkkunaisen" realismia taitaa näin viikonloppuisin olla kaljanjuonti ja krapula kun ei näy eikä kuulu.

Mahtaako saada partaa tänään ajettua?

Vierailija kirjoitti:

Aika surulliselta tuollaiset kuvaukset ja arviot toisesta sukupuolesta kuulostaa onnellisessa parisuhteessa olevalle. Ollaan uuspari, molemmat 50+, samanikäisiä. Mies ei halunnut nuorta kaunista vaimoa vaan kumppanin jolla elämänkokemusta, minä samoin. Kumpikaan ei näytä kolmekymppiseltä vaan 50+ ikäiseltä muttei se vie toisesta viehätysvoimaa, kemia syttyy hymykuopista, silmien välähdyksestä, silityksestä. Miksi etsittiin kumppania? Jakamaan arkea, kuuntelemaan työhuolia ja iloja aikuisten lasten asioista. Kaksi toimeentulevaa ihmistä ei tarvitse elättäjää mutta on ihanaa kun toinen hieroo kipeitä hartioita, lohduttaa murheissa, nauraa mukana. Kun toisemme tavattiin ei mietitty tasoja vaan ihastuttiin toisiimme, kumpikin vielä tänän ikäisenä välttänyt kyynisyyden ja katkeruuden, jaksaa innostua uudesta eikä märehdi vanhaa. Seisoo omilla jaloillaan ja on valmis toista tukemaan ja ottamaan tuea vastaan. Me molemmat etsittiin itsellemme parasta ystävää jonka kanssa kemia muutenkin kolahtaisi ja sellainen löydettiin. Nämä kirjoitukset ja arviot täällä kuulostaa niin erilaisilta - etsittekö tekin parasta ystävää vai täydellistä deittiseuraa?

Kiva! Missä tapasitte?

Vierailija kirjoitti:

Aika surulliselta tuollaiset kuvaukset ja arviot toisesta sukupuolesta kuulostaa onnellisessa parisuhteessa olevalle. Ollaan uuspari, molemmat 50+, samanikäisiä. Mies ei halunnut nuorta kaunista vaimoa vaan kumppanin jolla elämänkokemusta, minä samoin. Kumpikaan ei näytä kolmekymppiseltä vaan 50+ ikäiseltä muttei se vie toisesta viehätysvoimaa, kemia syttyy hymykuopista, silmien välähdyksestä, silityksestä. Miksi etsittiin kumppania? Jakamaan arkea, kuuntelemaan työhuolia ja iloja aikuisten lasten asioista. Kaksi toimeentulevaa ihmistä ei tarvitse elättäjää mutta on ihanaa kun toinen hieroo kipeitä hartioita, lohduttaa murheissa, nauraa mukana. Kun toisemme tavattiin ei mietitty tasoja vaan ihastuttiin toisiimme, kumpikin vielä tänän ikäisenä välttänyt kyynisyyden ja katkeruuden, jaksaa innostua uudesta eikä märehdi vanhaa. Seisoo omilla jaloillaan ja on valmis toista tukemaan ja ottamaan tuea vastaan. Me molemmat etsittiin itsellemme parasta ystävää jonka kanssa kemia muutenkin kolahtaisi ja sellainen löydettiin. Nämä kirjoitukset ja arviot täällä kuulostaa niin erilaisilta - etsittekö tekin parasta ystävää vai täydellistä deittiseuraa?

Mutta eihän sitä ihastumista olisi syntynyt jos olisitte olleet eri tasoilla.

Naiset usein tuntuvat olevan sitä mieltä että jos tasoteoriaa ei mieti niin se sulkisi tasoteorian olemassaolon.

"en minä yrittänyt löytää 190cm miestä mutta näin vain tapahtui"

"voisin aivan hyvin seurustella amiksen kanssa mutta oma mieheni nyt vain sattui olemaan lääkäri"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te naisparat olette omaa tyhmyyttänne keittäneet itsellenne varsinaisen sopan. Vanhat naiset mollaavat nuorempiaan, niin meille miehille tulee vastenmielinen kuva keski-ikäisistä naisista. Samoin keski-ikäiset naiset ovat kovimpia haukkumaan kaiken ikäisiä miehiä, eniten varmaan juurikin omaa ikäluokkaansa ja se antaa entistä vastenmielisemmän kuvan keski-ikäisistä naisista.

Sitten kun nuori nainen haukkuu kaiken ikäisiä miehiä ja antaa palautetta keski-ikäisille naisille, on selvää, että vanhempana, eli keski-ikäisenä naisena tuo entinen nuori nainen on täysin samanlainen kuvotus, eli normaalilla miehellä on TODELLA suuri riski saada riesakseen tuollainen oksettava kuvotus.

Minä suosittelen, että miesten pitäisi ryhtyä boikotoimaan suomalaisia naisia, koska muuten ne ei opi tavoille, jos sittenkään.

Oikein hyvä oivallus. Suuntaa vaan katseesi ulkomaille ja säästä meidät mukavat Suomi-naiset itseltäsi.

Oletteko huomanneet, että suomipoika joutuu "ostamaan" naisen kaukoidästä tai itäeuroopasta? Suomipoika hurmaa naisen tämän kotimaan oloihin nähden sokaisevalla varakkuudella ja elintasolla. Nainen on tiukasti satimessa. Eihän hänellä ole omaa rahaa, koulutusta, työtä, sukua eikä ystäviä. Matka suomipossun luo on hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa.

Monenko suomalaisen naisen oletteko kuulleet menneen thaimiehen vai valkovenäläisen kanssa naimisiin? Niinpä niin. Suomipossuun kyllästyttyään nainen valitsee uuden miehen suomalaista elintasoa ja tasa-arvoista kulttuuria vastaavista Euroopan maista, ellei sitten Amerikasta tai Australiasta.

Yhteistä asumista en enää halua, parisuhteen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika surulliselta tuollaiset kuvaukset ja arviot toisesta sukupuolesta kuulostaa onnellisessa parisuhteessa olevalle. Ollaan uuspari, molemmat 50+, samanikäisiä. Mies ei halunnut nuorta kaunista vaimoa vaan kumppanin jolla elämänkokemusta, minä samoin. Kumpikaan ei näytä kolmekymppiseltä vaan 50+ ikäiseltä muttei se vie toisesta viehätysvoimaa, kemia syttyy hymykuopista, silmien välähdyksestä, silityksestä. Miksi etsittiin kumppania? Jakamaan arkea, kuuntelemaan työhuolia ja iloja aikuisten lasten asioista. Kaksi toimeentulevaa ihmistä ei tarvitse elättäjää mutta on ihanaa kun toinen hieroo kipeitä hartioita, lohduttaa murheissa, nauraa mukana. Kun toisemme tavattiin ei mietitty tasoja vaan ihastuttiin toisiimme, kumpikin vielä tänän ikäisenä välttänyt kyynisyyden ja katkeruuden, jaksaa innostua uudesta eikä märehdi vanhaa. Seisoo omilla jaloillaan ja on valmis toista tukemaan ja ottamaan tuea vastaan. Me molemmat etsittiin itsellemme parasta ystävää jonka kanssa kemia muutenkin kolahtaisi ja sellainen löydettiin. Nämä kirjoitukset ja arviot täällä kuulostaa niin erilaisilta - etsittekö tekin parasta ystävää vai täydellistä deittiseuraa?

Mutta eihän sitä ihastumista olisi syntynyt jos olisitte olleet eri tasoilla.

Naiset usein tuntuvat olevan sitä mieltä että jos tasoteoriaa ei mieti niin se sulkisi tasoteorian olemassaolon.

"en minä yrittänyt löytää 190cm miestä mutta näin vain tapahtui"

"voisin aivan hyvin seurustella amiksen kanssa mutta oma mieheni nyt vain sattui olemaan lääkäri"

En hae miehestä parasta ystävää, sellainen minulla jo on ja ystäviä muutenkin. En myöskään deittiseuraa, vaan kumppanin, jonka kanssa henkiset ja fyysiset tarpeet kohtaa.

Ellei tämä tunne herää, ei olla kavereitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä kohtalotovereita on paljon. Älkää vaan missään nimessä hairahtuko treffaamaan Suomi24-miehiä. Taso on mitä on, ukkomiehiä seksin vonkaajia lähes kaikki, ei hyvä.

Sama on Tinder, HP.

Mielenterveysongelmaisia, alkkiksia, sarjadeittailijoita.

Onko mikään deittisivusto tavallisille ihmisille?

On sielä suomi24-sivustolla ainakin kaksi helmeä. He ovat erittäin mukavia, fiksuja ja varakkaita. Heillä ei ole ollut aikaa pysyvään parisuhteeseen mm. vaativan työn takia. He ovat joutuneet matkustamaan ympäri maailmaa töiden takia. Nyt he ovat vakiintuneet Suomeen ja haluavat asettua aloilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Te naisparat olette omaa tyhmyyttänne keittäneet itsellenne varsinaisen sopan. Vanhat naiset mollaavat nuorempiaan, niin meille miehille tulee vastenmielinen kuva keski-ikäisistä naisista. Samoin keski-ikäiset naiset ovat kovimpia haukkumaan kaiken ikäisiä miehiä, eniten varmaan juurikin omaa ikäluokkaansa ja se antaa entistä vastenmielisemmän kuvan keski-ikäisistä naisista.

Sitten kun nuori nainen haukkuu kaiken ikäisiä miehiä ja antaa palautetta keski-ikäisille naisille, on selvää, että vanhempana, eli keski-ikäisenä naisena tuo entinen nuori nainen on täysin samanlainen kuvotus, eli normaalilla miehellä on TODELLA suuri riski saada riesakseen tuollainen oksettava kuvotus.

Minä suosittelen, että miesten pitäisi ryhtyä boikotoimaan suomalaisia naisia, koska muuten ne ei opi tavoille, jos sittenkään.

Boikotoikaa  pois vaan. Meidän geeniperimäkin uudistuisi vähän. Sama agenda itselläni ollut nuoruudesta asti suomalaismiesten suhteen. Päätin jo 15-vuotiaana koululaisena, että suomalaiset pojat ja miehet eivät ole minulle (vihastuin heidän kiusaamisestaan). Eikä ole ollut ainoatakaan suomalaista miesuhdetta elämäni aikana.

Ulkomailla asuessa tietysti tapasikin vain ulkomaisia miehiä, mutta onneksi nytkin voi hakea parisuhdetta ulkomaisten nettipalveluiden kautta ulkomailta. En oikein osaa viehättyä suomalaismiesten aneemisen vaaleasta ulkonäöstä ollenkaan enää vaikkei ulkonäkö sinänsä ole mikään ykköskriteeri vaan muut asiat, mutta kun kerran pystyy löytämään omalle silmälle kauniimman mustahiuksisen ja ruskeasilmäisen ulkomaalaisen, joka on keskustelutaitaitoinen, mukava, empaattinen ja fiksu, niin tottakai hänet ennemmin ottaa. Kielitaitokin paranee entisestään kun saa puhua espanjaa natiivin kanssa parisuhteessa:)

Tuttavapiiristä, töistä, harrastuksistani olen muuten havainnut, että nykyajan suomalaismiehillä (fiksuilla, kivoilla ja kielitaitoisilla sellaisilla) on enenevässä määrin ulkomaalaisia vaimoja. Vastaan on tullut perinteisten thai-, kiinalais- ja filippiiniläisnaisten lisäksi mm. italialaisia, espanjalaisia, ranskalaisia, puolalaisia ja brittiläisiä tyttöystäviä tai vaimoja. Eli vaaleat suomalaismiehet ovat Euroopan tummaverikköjen mieleen. Joten go for it!

Vierailija kirjoitti:

Vanha viisaus kuuluukin, että saat sen mistä luovut. Aika moni törmää uuteen kumppaniin ajan myötä. Itse en oikein usko noihin deittipalveluihin koska se on liian väkinäistä ja ihmisillä on liian suuret odotukset jotka eivät kohtaa.

Mä en ainakaan enää toista juoppoa ota. Paska sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Aika surulliselta tuollaiset kuvaukset ja arviot toisesta sukupuolesta kuulostaa onnellisessa parisuhteessa olevalle. Ollaan uuspari, molemmat 50+, samanikäisiä. Mies ei halunnut nuorta kaunista vaimoa vaan kumppanin jolla elämänkokemusta, minä samoin. Kumpikaan ei näytä kolmekymppiseltä vaan 50+ ikäiseltä muttei se vie toisesta viehätysvoimaa, kemia syttyy hymykuopista, silmien välähdyksestä, silityksestä. Miksi etsittiin kumppania? Jakamaan arkea, kuuntelemaan työhuolia ja iloja aikuisten lasten asioista. Kaksi toimeentulevaa ihmistä ei tarvitse elättäjää mutta on ihanaa kun toinen hieroo kipeitä hartioita, lohduttaa murheissa, nauraa mukana. Kun toisemme tavattiin ei mietitty tasoja vaan ihastuttiin toisiimme, kumpikin vielä tänän ikäisenä välttänyt kyynisyyden ja katkeruuden, jaksaa innostua uudesta eikä märehdi vanhaa. Seisoo omilla jaloillaan ja on valmis toista tukemaan ja ottamaan tuea vastaan. Me molemmat etsittiin itsellemme parasta ystävää jonka kanssa kemia muutenkin kolahtaisi ja sellainen löydettiin. Nämä kirjoitukset ja arviot täällä kuulostaa niin erilaisilta - etsittekö tekin parasta ystävää vai täydellistä deittiseuraa?

Olet onnekas.

Ihan samoilla kriteereillä ollut haku päällä 15 vuotta. Ainoastaan yksi helmi löytyi, mutta hän ei halua erota vaimostaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkunaiset, matkustakaa jonnekin muualle. New York, Lontoo tai vaikkapa Tokio ovat aivan erilaisia paikkoja etsiä kumppania kuin Suomi. Olisitteko valmiuta muuttamaan ulkomaille? Voisiko elämänne muuttua kerralla huomattavasti nykyisestä?

Itse olen matkaillut paljon ja mieheni inkin ulkomaalainen. Tällä hetkellä asumme Suomessa, sillä saimme täältä molemmat töitä. Hyvin todennäköisesti muutamme parin vuoden päästä mieheni kotimaahan, kunhan saamme työkuviot sovittua.

Tällä sinkulla on lapsia ja lastenlapsia. En todellakaan muuta kauas heistä.

Mikä sydänvaivaisissa vikana?! Mikä on tules-ongelma? 

Ainahan ne parhaat miehet on varattuja. Kun alkavat jäädä leskeksi (naisia harvemmin) tulee jokusia "markkinoille".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha viisaus kuuluukin, että saat sen mistä luovut. Aika moni törmää uuteen kumppaniin ajan myötä. Itse en oikein usko noihin deittipalveluihin koska se on liian väkinäistä ja ihmisillä on liian suuret odotukset jotka eivät kohtaa.

Mä en ainakaan enää toista juoppoa ota. Paska sanonta.

Vanha viisaus, hahhah!

Satusetä Tommy Hellstenin yhden kirjan nimi. Hellsten on "terapeutti" ilman koulutusta. Hänen kirjoissaan toistuu kuvio: Hellsten mesoaa, tuomitsee ohjeistaa, perinteinen besserwisser. Sitten hän tekee itse juuri sen, minkä edellisessä kirjassaan julisti synniksi.

Tuo uskonnollinen ja mystinen sivumaku saa tekstin nousemaan oksennuksena kurkkuun. Uskontoa Hellsten käyttää taitavasti hyväkseen selitellen sen avulla tekojaan ja väistäen oman vastuun ottamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt ihan noinkaan. Itse sinkkuunnuin hieman sinua vanhempana ja heti kun aloin katselemaan ympärilleni löytyi netistä kaltaiseni mies: pitkästä liitosta eronnut, sosiaalisesti taitava, sitoutumishaluinen, älykäs, huumorintajuinen, taloudellisesti yhtä hyvin toimeentuleva kuin itsekin. Tavattuamme oli hyvin nopeasti selvää, että yhteen jäädään ja meistä tuli onnellinen pariskunta. Keski-ikäiset eroavat paljon enkä usko, että noissa pareissa aina eron syy on ollut miehen kehnous, eikö enemmänkin luonteiden, arvojen ja haaveiden yhteensopimattomuus? Minun ex mies on oikein hyvä kumppani jollekin toiselle, samoin nykyinen mieheni on erittäin hyvä kumppani minulle vaikka ex vaimonsa häntä kehnona pitikin.

Mikähän oli sitten eron syy? Kumpi haki eroa? Se kertoo jo paljon.

Tosi hyvä kysymys heti alkuun kun ihmiseen tutustuu.  Jos tämä johon tutustut, pitkästä liitosta eronnut, selittää kuinka kaikki oli toisen vika oli ne syyt mitkä tahansa kannattaa juosta. Jos ei kykene yhtään peiliin katsomaan entistä liittoaan miettiessään ei seuraavasta tule sen häävimpi. Jos taas ne syyt on olleet todella hyvät (väkivaltaa, alkoholismia) ja varsinkin jos perheessä on lapsia voi ihmetellä millainen läheisriippuvainen ihminen jää tuollaiseen liittoon vuosikausiksi altistaen lapsensakin samalle kurjuudelle.

Oli hyvät syyt, enkä jäänyt vuosiksi kärvistelemään. Mutta kukaan ei edes kysy, miksi erosin. Kun en edes pääse tutustumaan kehenkään. Tosin en usko nettiin, haluan löytää livenä miehen.