Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai teillä on avioehto?!

Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.

Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään? 

Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.

Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.

Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä. 

vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.

Muutamaan otteeseen tässä ketjussa on ehdotettu, että rankaisisin vaimoani rahankäytöstään vaatimalla, että hän maksaa opintotuestaan laskuja ja yhteisiä kuluja. Mielestäni SE olisi sitä sairasta kontrollointia. En todellakaan ole ottamassa vaimoltani vähäisiä rahojaan pois siksi, että hän käyttää niitä mielestäni huonosti. Se olisi taloudellista väkivaltaa ja toivon totisesti että ei mikään yleinen käytäntö avioliitoissa, joissa kuitenkin pyöritetään yhteistä taloutta ja eletään yhteistä elämää. Tässä taloudessa ei eletä niin, että toisella on rahaa käytössään ja toisen pitää kituuttaa ja laskea pennejä.

En ole KIELTÄMÄSSÄ vaimoani ostamasta hönttejä naisjuttuja enkä todellakaan estämässä sitä viemällä vaimolta käyttörahat. Haluan mielipiteitä siitä, paljonko saan kommentoida näitä juttuja ja onko minulla oikeutta esittää toiveita siitä, mihin vaimon käyttöraha menee.

Ap, mielestäni olet ilman syytä saanut aivan liikaa kuraa niskaasi näiltä kärkkäiltä mustavalkoajattelijoilta. Monet myös ymmärtävät tahallaan väärin ja sitten vielä kärjistävät asioita haukkuen kontrolloijaksi, mitä et todellakaan ole.

Sinulla on oikeus esittää toiveita vaimosi käyttörahasta - ihan yhtä lailla kuin mistä tahansa muustakin parisuhteessa olevasta asiasta. Vaimosi ei vaan välttämättä toteuta toivettasi, ts. ette jaa samaa mielipidettä. Tämä asia kuitenkin vaivaa sinua, joten ei auta muu kuin ottaa asia puheeksi vaimon kanssa rakentavalla tavalla. Vaikutat fiksulta mieheltä, joka varmasti osaa keskustella syyttämättä toista osapuolta. Puhukaa ja kuunnelkaa toistenne toiveita ja odotuksia.

Ehkä vaimosi ystävättärien rahankäyttö on samanlaista ja hän on siksi omaksunut tavan ostaa niitä "hönttejä naisjuttuja" tuhlailevasti. Ehkä hän on helposti innostuva ja kaupungilla nähdessään jonkun ihanan uuden jutun - kiiruhtaa heti sen ostamaan ja vasta kotona muistaa, että ai niin, minullahan oli jo lähes vastaava tuote. Ehkä hän liian herkästi uskoo mainoslupauksiin, ja uusi meikki jääkin käyttämättä ja ostetaan taas uusi tilalle ajattelematta sitä, kuinka paljon hintaa niille kertyy yhteensä.

Vastaavassa tilanteessa en kyllä itse lähtisi ostelemaan kalliita merkkituotteita, joten ymmärrän kyllä harmistuksesi, ap. Tsemppiä rahankäytön tasapainon löytämiseen!

N53

Ei ap saa kuraa niskaan vaan hieman realistista herättelyä. 😀 t. N 56

Kyllä vaimollasi on velvoite opetella käyttämään rahojaan niinkuin vastuullinen aikuinen. Ei se opiskeluvaihe ikuisesti kestä ja sen jälkeen ehtii kyllä shoppailla niin paljon kuin sielu sietää. 

Tässä se, mitä voit snoa: Olen huomannut, että ostat mielelläsi asioita, jotka minun mielestäni vaikuttavat ylellisyystavaroitla. Olen hämmentynyt ja minua huolestuttaa, koska haluaisin tulevaisuudessa luottaa siihen, että jos meillä on niukasti rahaa, se käytetään ensin tärkeisiin asioihin. Voisitko kertoa minulle, millä tavalla olet suunnitellut käyttäväsi rahaa sitten, kun tulomme jakautuvat tasaisemmin?

Täsät pitäisi auet hedelmällinen keskustelu, jos, ap, olet sitä mieltä, että toisaankin haluat vain ymmärtää vaimoasi paremmin. Jos vain vaatimalla vaadit häntä luopumaan ostoksistaan, ei välillenne synny yhteyttä.

Mikä on se ongelma? Et halua vaimon käyvän töissä, et halua vaimon nostavan opintolainaa mutta haluat että vaimolla on käyttörahaa mukaviin juttuihin joista hän nauttii. No, jos hän nauttii merkkilaukkujen tai kenkien ostelusta niin mitä sitten? Se on sitten hänen juttunsa, joten anna olla. Tai sitten hyväksy se että vaimo alkaa rahoittamaan elämäänsä töitä tekemällä.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.

Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?

Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.

Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.

Jaaha siellä taas yksi joka luulee olevansa niin bättre folkia että. Tiedoksesi vaan kirpparilta saa myös hyväkuntoisia ja nättejä vaatteita myös ihan merkkivaatteita härregud sentään. Ei niitä nuhjuisia riepuja tarvitse ostaa. Ja ap:lle ettekö voi sopia jotain budjettia jonka molemmat voisi käyttää kuussa esim. itseensä ja harrastuksiin? Ja ehdota vaimollesi että hyödyntäisi alennusmyynnit kesällä, jouluna ja black fridayna. Ei niitä vaatteita ja laukkuja täydellä hinnalla ole pakko ostaa.

Minun mielestä kuvailemassasi tilanteessa sinulla ei ole oikeutta puuttua vaimon rahankäyttöön. Jos olet sitä mieltä että opintotuki on vaimon omaan käyttörahaa, niin sitten hän saa tehdä sillä mitä haluaa. Jos et anna vaimosi mennä töihin etkä ottaa lainaa niin ei sinulla mielestäni ole sanottavaa tuohon rahankäyttöön.

Jos sun eukkosi elää sinun rahoillasi eli ei itse ansaitse mitään, niin kyllä sinulla on oikeus seurata, mihin hän rahojasi hassaa. Mutta jos hän ansaitsee itse omat rahansa, ei hänen toimintansa kuulu sinulle pätkän vertaa.

Mitä helvettiä kaikki täällä oikein miettivät, jos maksat kaikki asumiskustannukset vaimolle ja mahdollistat hänen opiskelun, on kyllä kiittämätöntä jos hän käyttää opintotukensa vain itseensä. Jotain suhteellisuudentajua. Eihän tuo opintotuki ole hänen "oma rahansa", koska hänhän sillä joutuisi ostamaan ruokaa itselleen jos sinä et maksaisi hänen ruokiaan ja asumistaan. Minun mielestäni ei todellakaan ole oikeutta shoppailla rahoja.

Jos tekisin kuin vaimosi, niin piiskaa saisin, auts.

mä en kattelis mitään merkkiveskailijaa hetkeäkään. oli tilanne mikä ikinä. jo ensimmäisen älyttömyyden, egonpönkitysturhakkeen hankinta riittäis mulle. o tempora, o mores..

Mielestäni tässä tarinassa on huolestuttavia piirteitä - et halua tai anna puolison mennä töihin tai ottaa lainaa, haluat hänen käyttävän käyttörahan johonkin mukavaan, mutta sinun määrittelemään/hyväksymään mukavaan. Kontrolloit jo omalla tavallasi yhteistä talouttanne ja kysyt oikeutusta hallita sitä vielä vähän enemmän. Asiaan vaikuttaa myös epäsuhtaisuus tuloissa, joten ette ole samalla tasolla, koska puolisosi "joutuu" turvautumaan sinuun rahallisesti. 

Kuulostatte ahdistavalta pariskunnalta. En ikinä antaisi miehen päättää puolestani menekö töihin ja sitten vielä marisee siitä mitä shoppailen. Sekä merkkilaukkujen ostaminen että niiden kyttääminen vaikuttaa yhtä tympeältä toiminnalta.

Shoppailijan ja säästäjän voi kyllä olla vaikea sovittaa elämäänsä yhteen.

Älä odota että vaimosi muuttuu kun valmistuu ja menee töihin. Yhtäkkiä menot kasvaa älyttömästi kun mies ei enää elätä ja kaikki muu menee shoppailuun. Kuulostaa että vaimosi ei tule ikinä säästämään mitään ja yhdessä ette vaurastu vaan se on sinun harteillasi. Onko se sinulle ok? Joistakin ihmisistä ei ikinä tule kunnollisia rahan käyttäjiä. Jos teille joskus sattuisi tulemaan ero niin puolet on vaimon, toivottavasti tietenkään ei tule.

Itse naisena en ikinä pystyisi törsäämään omia rahojani viimeistä penniä myöten samalla kun mieheni säästää ja sijoittaa.

Apua mitä vastauksia täällä.

Jos meillä olisi tuo tilanne niin olisin miehelle vain kiitollinen ja nöyränä opiskelisin.

Miksi miehet vastaavissa tilanteissa ovat törkeitä siipeiljöitä, mutta naiselle tuo on ihan normaalia ja hänelle suoranainen oikeus? Ihmettelen.

En usko hetkeäkään, että vaimo olisi oikeasti edes valmis ottamaan sitä lainaa ja menemään töihin. Sanoo vaan, kun tietää ettei kuitenkaan joudu.

Mikä voi olla turhempaa kun merkkilaukut ja kalliit meikit, varsinkin jos niihin ei oikein ole varaa (käsittääkseni opintoraha on melko pieni). Miksi turhaan maksaa laukusta kymmenkertainen tai monikymmenkertainen hinta, kun laukun voi ostaa ihan kohtuulliseen hintaan? Tai kalliit meikit, samaa tavaraa eri paketissa eri hintaan. Ennemmin ostan itselle sopivia ihonhoito- ym tuotteita ja meikkejä, kun vaan kalleinta, se ei ole aina se paras. Joten juu, todella turhia ostoksia, varsinkin opintorahasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos sun eukkosi elää sinun rahoillasi eli ei itse ansaitse mitään, niin kyllä sinulla on oikeus seurata, mihin hän rahojasi hassaa. Mutta jos hän ansaitsee itse omat rahansa, ei hänen toimintansa kuulu sinulle pätkän vertaa.

Ne hadsausrahat tulee valtiolta opintotukena. Opettele lukemaan urpo. 😀

Onhan merkkishoppailu noissa määrin ihan älytöntä, mutta nykyisellä elämänjärjestelyillänne ja keskinäisellä sopimuksellanne vaimollasi on oikeus siihen.

Hyvällä tuurilla hän jossain välissä ymmärtää alkaa käyttää rahojaan esim. sijoittamiseen. Se kuitenkin mahdollistaa tuon elintason myös tulevaisuudessa.

Kannattaa puuttua ennenkuin lähtee lopullisesti lapasista. Ei ole paluuta säästäväisyyteen jos tottuu tuhlaan kun toinen kuitenkin maksaa tärkeät kulut aina. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaimollasi on velvoite opetella käyttämään rahojaan niinkuin vastuullinen aikuinen. Ei se opiskeluvaihe ikuisesti kestä ja sen jälkeen ehtii kyllä shoppailla niin paljon kuin sielu sietää. 

Ehtiikö? Vai onko edessä asuntoon säästämistä, asuntolaina ja perheen perustaminen?

Kyllä se vaan on fiksuinta opetella käyttämään ne vähätkin rahat harkiten - tai säästää. Voi olla että opintojen jälkeen seuraavat 15-20 vuotta rahat menevät asuntolainaan ja lapsiin.