Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
No tämän perusteella tulossa on ero, ennemmin tai myöhemmin...eli kysmys on nyt ainoastaan siitä kannattaako sinun erota nyt vai vasta myöhemmin.
En näe mitään tulevaisuutta tälle suhteelle, en mitään...
Tasapuolisuuden nimissä pitäisi odottaa siihen asti, kunnes vaimo valmistuu. Hän on ensin rahoittanut miehen opiskelun omalla työllään ja mies on päässyt nyt hyväpalkkaisiin hommiin. Odottakoon sen eron kanssa, kunnes vaimo on valmistunut, päässyt töihin ja saanut takuuvuokran verran säästöjä kasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sanomien artikkeli aiheesta julkaistaan? 😀
Itse jouduin työttömäksi hetkeksi ja menin kouluun. Nopeasti sieltä kyllä töihin ja suoritin koulun loppuun.
Itselläni on vieras ajatus toinen elättäisi minua. Todella outo suorastaan.
Käytin itseeni rahat, jos sain esim vanhemmilta rahaa mutta itse myin koko ajan työttömänä ollessa kirppiksillä tavaraa, joka viikko kävin postissa viemässä paketteja ja ne rahat käytin itseeni.
Mutta kaikki tuet menivät perheen hyväksi .
Kai se vaimo voi jotain pientä summaa kuukausittain maksaa asumisesta, ihan vaan periaatteesta. En ymmärrä tuollaista toisen siivellä elämistä. Toisaalta jos et vaadi mitään osallistumista yhteisiin asumis/ruokamenoihin niin turha sitten paheksua vaimon rahankäyttöä. Viimeistään siinä vaiheessa kun vaimo menee töihin, kannattaa olla yhteinen asumistili jonne laitatte saman verran kuukausittain rahaa ja josta hoidetaan asumiseen liittyvät kustannukset. Käy muuten siten että vaimo on elätettävänäsi vaikka menisikin töihin.
Ei kai opintoraha niin iso ole, että sillä ostellaan oikeasti kalliita merkkilaukkuja ja tosi kalliita meikkejä? Vai koetko sä kohtuuhintaiset tuotteetkin kalliina, kun ne ei oo sitä mihin itse rahaa laittaisit? Mut juu, jos olette sopineet että sä maksat asumiskulut ym ja opintoraha on vaimon omaa rahaa, niin sitten sen saa käyttää niin kun haluaa.
Jos asia niin häiritsee, niin pyydä vaimoa maksamaan edes nimellinen summa ruokalaskusta, asumis- ym menoista.
Ja itsehän olet päättänyt ettei vaimo mene töihin tai ota lainaa, en kyllä ymmärrä kuinka olet noin vain päättänyt toisen puolesta, se tässä on se isompi ongelma että sinä teet päätökset tuollaisista asioista toisen puolesta, kun tuo rahankäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin se opintorahalla kalliita merkkilaukkuja ja meikkejä jatkuvasti ostelee, mistä sillä riittää rahat niihin jos saa vain opintorahaa, vaikkei asumiskuluihin yms osallistuisikaan?
Mutta ei, vaimon rahankäyttö ei kuulu sulle ellei se käytä sun rahoja. Ja nyt siis ei käytä, itse olette sopineet että sinä maksat laskut jotta vaimolle jää rahaa käyttöön ja aloituksessa myös mainitsit että et halua vaimon menevän töihin koska se olisi pois yhteisestä ajastanne ja opinnot sujuvat nopeammin.
Ei ole sun asia päättää mihin toinen rahansa käyttää, mutta kuten joku jo mainitsikin, kuinka käy tulevaisuudessa jos toinen on nuuka ja toinen ei, onko sulle sit tulevaisuudessa ok että vaimo käyttää palkkansa johonkin kun sinä haluaisit säästää, vai onko tämä ongelma nyt vain käsillä koska sinä maksat laskut tai taustalla on oikeasti muita ongelmia mutta helpointa on vaan riidellä rahasta?
Tiedän tarinan, jossa köyhän perheen tytär hankkitui naimisiin juuri valmistuneen miehen kanssa, joka oli saanut hyväpalkkaisen viran. Tämä vaimo luki lukion, sitten lisäaineita yliopistossa päämääränä lääkikseen. Noin 10 vuotta opiskeltuaan todella valmistui lääkäriksi. Samana keväänä hän heti otti myös avioeron puheeksi ja kohta muuttikin pois . Ehkäpä oli miehellä aika huijattu olo, sillä tämä opiskelija oli melkoinen t uhlapytty ja kovasti kaiken kalliin perään. Tuli tämä mieleen, kaikkea siihen liittyvää ei voi täällä kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini on rikkaissa naimisissa ja saa mieheltään 2000 euroa käyttörahaa kuussa. Olen maininnut tästä aiemminkin. Hän ostaa rahoillaan laadukkaita vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Loput menee harrastuksiin.
Minulla on aika kiva työeläke. Sen lisäksi saan mieheltäni 1000 euroa humputtelurahaa. Hänen eläkkeensä paljon suurempi. Just tänään kävin ostamassa Ajattaresta takin ja Daniel Wellingtonin erikoisliikkeestä kellon. Vain siitä syystä,että oli harmaa ja tylsä päivä.
Jos mies maksaa suurimman osan elämiseen menevistä kuluista, niin mielestäni hänellä on oikeus ainakin jollain tasolla puuttua vaimonsa rahankäyttöön. Tai ainakin jos vaimo käyttää kaiken rahansa vain vaatteiden ym. ostamiseen vaikka ei niitä välttämättä edes tarvitse. Jos vaimolla on varaa jatkuvasti ostella epätarpeellisia tuotteita, niin luulisi, että hänellä olisi myös varaa maksaa omaan elämiseen meneviä kulujakin. Ihan sama vaikka hän olisikin kasvanut köyhässä perheessä eikä ole saanut haluamiaan tuotteita ja nyt vihdoinkin hänellä on oiva mahdollisuus törsätä rahat turhanpäiväisyyksiin ja sen hän tekeekin. Hänellä näyttää olevan ongelmia rahankäytön kanssa.
Minun mieheni on melko varakas ja käy palkkatyössä. Minä en. Mieheni maksaa asumisen kustannukset omasta halustaan. Olisin taloudellisesti riippumaton miehestäni jos asuisin yksin, mutta kumpikin meistä haluaa asua saman katon alla. Omat rahani käytän pääasiassa yhteisiin ruokiimme, omiin laskuihini, auton kuluihin, lemmikkieni ruokiin ja tarvikkeisiin. Jos rahaa jää yli, sijoitan niistä osan ja osan käytän vaikkapa kosmetiikkatuotteisiin. Vaatteita ostan sitten, kun on tarve eli muutaman kuukauden välein saatan ostaa vaikka uudet housut tai kengät enkä osta monen sadan euron arvoisia tuotteita. Arvostan miestäni ja hänen taloudellista panostaan niin paljon, etten edes kehtaisi holtittomasti tuhlata rahojani turhanpäiväisyyksiin. Jos joskus ostan jotain tarpeetonta tai melko kallista, niin hän ei pidä asiasta ja kommentoi siitä. Mielestäni hänellä on siihen oikeus.
Emme ole naimisissa, mutta mielestäni avioehto on hyvä olla. Näillä näkymin aiomme solmia avioliiton jonain päivänä eikä minua avioehto haittaisi yhtään. Itselläni ei juurikaan ole omaisuutta ja muuta varallisuutta, mutta miehelläni on. Jos joskus eroaisimme, niin minä en edes halua hänen omaisuudestaan yhtään mitään, koska ne eivät minulle kuulu. Ymmärrän kyllä, jos mieheni haluaa varmuuden vuoksi turvata omaisuutensa. Minä en ole nähnyt minkäänlaista vaivaa hänen omaisuutensa eteen vaan hän ja hänen sukunsa ovat ne ansainneet. Hän on jo auttanut minua taloudellisesti silloin kun apua olen tarvinnut enkä voisi pyytää häneltä enempää. Toivon vain, että hän takaa jälkikasvullemme taloudellisesti hyvän ja tasapainoisen elämän etenkin jos oma taloudellinen tilanteeni on heikko ja tiedän kyllä hänen tekevänkin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap voisi kertoa meille vähän konkreettisemmin, mitä vaimo ostaa ja millä summilla? Täällä on nyt vaan hyväksytty totena ap:n mielipide, että vaimon ostamat tavarat ovat turhia ja tyhmää kulutusta. Mutta ovatko ne oikeasti? Mitä esim. ne "merkkilaukut" tarkalleen ottaen ovat? Esprit vai Vuitton? Jotkut kutsuvat kumpiakin "merkeiksi", mutta niissä on vissi ero.... sellainen vähintään kymmenkertainen.
Minun mielestä jos sinä elätät, ja vaimosi saa 300 e niin hän voisi sillä rahalla hankkia ruokaa. Ja kun tarvitsee uusia vaatteita kysyy sinulta rahaa tai kun rahat ei riitä. Ja sit menee töihin jos ei käy ja sinä nöyrryt. En muutenkaan ymmärrä miksi kiellät menemästä töihin. Kyllä sitä yhteistä aikaa varmaan silti jäisi ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihanalta mieheltä. Olisipa minullakin ollut tuollainen elättäjä opiskeluaikoina, niin olisin varmasti valmistunut aiemmin kun ei olisi tarvinnut käydä töissä.
Vaimo töihin vain tienaamaan omat veskarahat. Oppiipahan rahan arvoa. Itse tienattua rahaa on sitä paitsi kivampi hassaa 😊
Mariie kirjoitti:
Jos mies maksaa suurimman osan elämiseen menevistä kuluista, niin mielestäni hänellä on oikeus ainakin jollain tasolla puuttua vaimonsa rahankäyttöön. Tai ainakin jos vaimo käyttää kaiken rahansa vain vaatteiden ym. ostamiseen vaikka ei niitä välttämättä edes tarvitse. Jos vaimolla on varaa jatkuvasti ostella epätarpeellisia tuotteita, niin luulisi, että hänellä olisi myös varaa maksaa omaan elämiseen meneviä kulujakin. Ihan sama vaikka hän olisikin kasvanut köyhässä perheessä eikä ole saanut haluamiaan tuotteita ja nyt vihdoinkin hänellä on oiva mahdollisuus törsätä rahat turhanpäiväisyyksiin ja sen hän tekeekin. Hänellä näyttää olevan ongelmia rahankäytön kanssa.
Minun mieheni on melko varakas ja käy palkkatyössä. Minä en. Mieheni maksaa asumisen kustannukset omasta halustaan. Olisin taloudellisesti riippumaton miehestäni jos asuisin yksin, mutta kumpikin meistä haluaa asua saman katon alla. Omat rahani käytän pääasiassa yhteisiin ruokiimme, omiin laskuihini, auton kuluihin, lemmikkieni ruokiin ja tarvikkeisiin. Jos rahaa jää yli, sijoitan niistä osan ja osan käytän vaikkapa kosmetiikkatuotteisiin. Vaatteita ostan sitten, kun on tarve eli muutaman kuukauden välein saatan ostaa vaikka uudet housut tai kengät enkä osta monen sadan euron arvoisia tuotteita. Arvostan miestäni ja hänen taloudellista panostaan niin paljon, etten edes kehtaisi holtittomasti tuhlata rahojani turhanpäiväisyyksiin. Jos joskus ostan jotain tarpeetonta tai melko kallista, niin hän ei pidä asiasta ja kommentoi siitä. Mielestäni hänellä on siihen oikeus.
Emme ole naimisissa, mutta mielestäni avioehto on hyvä olla. Näillä näkymin aiomme solmia avioliiton jonain päivänä eikä minua avioehto haittaisi yhtään. Itselläni ei juurikaan ole omaisuutta ja muuta varallisuutta, mutta miehelläni on. Jos joskus eroaisimme, niin minä en edes halua hänen omaisuudestaan yhtään mitään, koska ne eivät minulle kuulu. Ymmärrän kyllä, jos mieheni haluaa varmuuden vuoksi turvata omaisuutensa. Minä en ole nähnyt minkäänlaista vaivaa hänen omaisuutensa eteen vaan hän ja hänen sukunsa ovat ne ansainneet. Hän on jo auttanut minua taloudellisesti silloin kun apua olen tarvinnut enkä voisi pyytää häneltä enempää. Toivon vain, että hän takaa jälkikasvullemme taloudellisesti hyvän ja tasapainoisen elämän etenkin jos oma taloudellinen tilanteeni on heikko ja tiedän kyllä hänen tekevänkin niin.
Lisäyksenä vielä, että toki parisuhteen varakkaampi osapuoli voi maksaa puolisolleen aivan kaiken ja vielä sen lisäksi antaa rahaa turhanpäiväisyyksien ostoa varten, jos hän näin haluaa tehdä. Jos kuitenkin on sovittu, että varakkaampi osapuoli maksaa esimerkiksi "vain" koko vuokran, niin tämän toisen pitää käyttää rahansa muuhun kuin pelkkään shoppailuun. Näistä asioista kannattaisi ehkä sopia jo ennen kuin suostuu maksamaan toisen elämisestä aiheutuvia kuluja. Mielestäni yleisesti ottaen on reilua, että parisuhteessa varakkaampi osapuoli maksaa enemmän kuluja, mutta se ei ole reilua, että toinen ei maksa yhtään esimerkiksi yhteisistä ruuista tai laskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kiitän luottamuksestasi.
Oma näkökantani on se, että kyllä sinun vaimollasi on täysi oikeus käyttää omat rahansa miten tahtoo. Sinulla on myös sama oikeus! Jos sinä katsot sopivammaksi säästää omia rahojasi, niin tee se.
Ongelmana minä näen teidän erilaiset rahankäyttötapanne. Vaimosi haluaa käyttää vähäisetkin rahansa merkkilaukkuihin ym. "ylellisyyksiin" . Se ei kohtaa sinun käsitystäsi käyttörahoista.
Se on sinun valintasi, haluatko vaimosi olevan (tai hyväksytkö edes) sellainen "tasokas laatunainen" joka vaimosi tahtoo olla vai pidätkö sitä turhamaisuutena.
Minusta alkaa tuntua, että vaimon ostamassa laukussa lukee Marimekko, meikeissä Lumene ja shampoossa Wella. Mies on pöyristynyt, miten kalliita merkkituotteita vaimo ostaa.
Aloittaja voisi nyt vihdoin kertoa, mitä se vaimo oikein ostelee. Samoin hän voisi kertoa, miten raha-asiat meni hänen opiskeluaikoinaan. Lähihoitajan palkka on sen verran pieni, että kovin hulppeaa elintasoa ei ole voinut olla toisen opiskellessa. Nythän aloittaja on hyväpalkkainen.
Ottaen huomioon että maksat jo kaikki asumiskulut, olisi hyvä että vaimo ei syytäisi kaikkia rahojaan hömppään. Siinä on sellainen solidaarisuusnäkökulma jota ehkä tarkemmin osaa eritellä. Itse en kehtaisi ostella kauheasti hömppää sillä aikaa kun toinen elättää mut. En lukenut muuta kuin aloituksen, paljon sulle itsellesi jää käyttörahaa asumiskustannusten jälkeen?
Jos kiellät häneltä opintolainan ja työt, ei ole oikeutta sanella rahankäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tarinan, jossa köyhän perheen tytär hankkitui naimisiin juuri valmistuneen miehen kanssa, joka oli saanut hyväpalkkaisen viran. Tämä vaimo luki lukion, sitten lisäaineita yliopistossa päämääränä lääkikseen. Noin 10 vuotta opiskeltuaan todella valmistui lääkäriksi. Samana keväänä hän heti otti myös avioeron puheeksi ja kohta muuttikin pois . Ehkäpä oli miehellä aika huijattu olo, sillä tämä opiskelija oli melkoinen t uhlapytty ja kovasti kaiken kalliin perään. Tuli tämä mieleen, kaikkea siihen liittyvää ei voi täällä kertoa.
Inhän tässäkin tapauksessa on juuri köymässä, mutta PÄINVASTOIN.
Eli vaimo elätti miestään eli ap:ta lähihoitajan palkallaan, kun mies opiskeli tutkinnon. Nyt kun mies on kovapalkkaisessa työssä ja on vaimon vuoro opiskella sairaanhoitajaksi, niin mies eli ap ei yhtäkkiä suostukaan elättämään häntä vastavuoroisesti, vaikka on vaimonsa ansiosta niin isopalkjainen, että saa kuukaudessa tuhat euroa säästöönkin..
age is just a number kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko vaimo pistää rahaa joihinkin laukkuihin tai muihin vastaaviin teinimäisiin hömpötyksiin? Minkä ikäinen hän on? Ihme tyyppejä te vaimoiksenne kelpuutattekin... Eiköhän vaimon omituiset harrastukset olleet tiedossa jo ennen naimakauppaa, joten siinä sitten vain maksat hänen turhamaisia typeryyksiään. Voit toki jutella hänelle ja esittää mielipiteesi, mutta ei vaimo taida juttelustasi muuta kuin innostua ja hän lähtee entistä enemmän vouhottamaan ostostensa suhteen. Onnea matkaan.
Mä ainakin laitan rahaa laukkuihin, kenkiin ja laatukosmetiikkaan ja vaatteisiin tietysti. Lisäksi kynsihuolto (sormen- ja varpaankynnet - mani/pedi ja geelilakka), kampaaja kerran viidessä viikossa, kosmetologi kerran kuussa (ripsien ja kulmakarvojen värjäys ja kasvojen puhdistus)... Lisäksi hyalyronhappofillerit (n. kerran puolessa vuodessa), jooga ja kuntosali (solarium on oma) ja nyt on aika varattu plastiikkakirurgille yläluomien leikkaukseen kun silmäluomet roikkuu mielestäni häiritsevästi.
Mutta joo mä maksan kaiken omasta pussista. En edes harkitsisi näitä "luksuksia" jos joku toinen maksaisi.
Ei vittu kyllä on naisen elämä vaikeaa. Töissäkin pitää käydä jotta voi puleerata itseään.
Japi
No tämän perusteella tulossa on ero, ennemmin tai myöhemmin...eli kysmys on nyt ainoastaan siitä kannattaako sinun erota nyt vai vasta myöhemmin.
En näe mitään tulevaisuutta tälle suhteelle, en mitään...